Luovan Talouden Viennillä Vauhtiin!

Löytyykö luovasta taloudesta vääntöä nykyahdinkoon? Luovuuden tiliin on järjestetty tuhansia seminaareja maassamme. Olisiko innovaatioista ja luovuudesta nyt apua, kun teollinen toiminta on henkitoreissaan? Onko tällä rakkaalla lapsella nyt mitään annettavaa, kun kaikki muut mittarit näyttävät kaakkoon?

Ensin pitäisi selventää, konkretisoida, millaisilta luovan talouden vientiin soveltuvat ilmentymät näyttävät? Sellun, paperin ja sahatavaran tunnemme, paperikoneen pystymme hahmottamaan ja tiedämme, miltä Ponssen harvesteri näyttää? Nokian kännykän tunnistamme brändinä ja tuotteena.

Entä nämä aineettomat vempaimet?  Nokian OVI sopii varmuudella luovan talouden vientikoriin. Kaursimäen veljesten filmit ovat luovan työn tuloksia. Muusikot, yes, taitelijat, kirjailijat, mutta moniko meistä saa siitä leipänsä?

Pitäisikö luovuuden käsitettä laajentaa? Millaiselta näyttää ensimmäinen luovan talouden miljarditilaus? Meitä on koulutettu, valmennettu ja ohjeistettu, mutta tiedämmekö tästä ”nousevasta alasta” riittävästi?

Nyt jos koskaan luovuutta kaivataan, mutta kun sitä ”miljoonasti” kaivataan, tuntuu kuin ongelmanratkaisukyky olisi muuttunut niukkuushyödykkeeksi.

Jotain on tehtävä. Keksitään porukalle luovuudelle raamit, ongelmanratkaisulle tarkoitus ja pannaan tuulemaan. Yhdessä täältä noustaan vaikkapa Pisan kaltevaan torniin!

Lovisa

Vakavasti Otettavia Ennusteita Tulevaisuudesta

Ukko Pihalla Tulevaisuuden ennustaminen oli Ahti Karjalaisen mielestä erityisen vaikeaa. Siksi hän totesi ulkopolitiikan kysymyksiin: ”En kommentoi.” Uusia ennustusmenetelmiä nousee kuitenkin sosiaalisen median kautta poikkeuksellisen hyvin perillä olevien tahojen tietoisuuteen ja kirjoitan nyt uusimmasta ennusteesta, jonka todentamiseen tarvitaan Jousimiehen koira, kartta ja kupillinen kahvia. Lopputulos tulkitaan kartalle syntyneistä roiskeista. Ennustin käynnistyy, kun vahingossa polkaistaan koiran häntää. Polkaisija pomppaa koiran haukahdettua pystyyn ja kahvi lentää kaaressa kartalle. Sen jälkeen koira viedään koppiin ja analyyttinen puoli viedään päätökseen.

Tuo oikealla oleva mies ei ole dosentti Bäckman, mutta karvalakkimies ennakoi kuitenkin Soinille menestystä EU-vaaleissa. Toki toivon sivupersoonan kera, että Suomesta pääsee muitakin Brysseliin.

Kriittinen suhtautuminen Euroopan Unioniin nojautuu Stubbin yltiöoptimismin avoimeksi jättämään aukkoon, josta nyt yritetään sisälle siitä, missä kynnys on matalin.

Oikealla oleva herrasmies sai muotonsa Besanconessa, jossa odotin Hotellin parkissa suomalaisen vientimiehen ilmaantumista aamiaiselta. Sen jälkeen me metsien miehet läksimme rundille France-Comtéhen.

Sikäläiset sahat eivät olleet kummoisessa kunnossa, mutta villakoiran ydin ei ole tässä, vaan nyt olisi korkea aika lähteä laukkuineen Venäjällä. Saha- ja levyteollisuuden mahdollisuudet ovat siellä, mutta mehän emme Sotsisti oivalla, että erityisesti hirsipuurakentaminen nauttii siellä arvostusta, mutta ns. pre-cut mielletään liiterirakentamiseksi.

Metsäteollisuudesta todettakoon, että Putinin puutullit johtivat siihen, että kusetin miehet siirtävät toimintansa takaisin Norjan suuntaan. Suomi eli metsästä, mutta tulevaisuuden metsäteollisuus kaipaa devalvaatioherkemmän toimintaympäristön. Heja Sverige det är Guzetti som susen gör!

Paluu Menneisyyteen Auttaa Eteenpäin

20 03 2009 120Tulevaisuuden ennustaminen on teoreettisesti mahdotonta, silti tätäkin lajia harrastetaan talouden saralla. Käppyröistä ja trendeistä, kahvinporoista ja lampaanmaksasta, tietokannoista ja pörssikursseista yritetään arvailla, mitä tuleman pitää.

Viime aikoina suurin osa ammatikseen ennusteita väsäävistä laitoksista ovat avomielisesti myöntäneet, että kiikareissa ja kristallipalloista näkyy vain sumua. Ensin uskottiin ilmeisen vakaasti ”kuin koira veräjästä” myyttiin (Sorsa).

Olisiko tässä nykyhädässä hyötyä menneisyyden uudelleen tulkinnasta? Pystymmekö arvioimaan, millaisten vahvuuksien varaan suomalaista hyvinvointifantasiaa on rakennettu?

Kauan uskoimme ”Suomi elää metsästä” sloganiin. Se lanseerattiin 1980-luvulla, kun metsäteollisuus miellettiin menneisyyden toimialaksi. Uskoimme silloin ”Informaatio- ja tietoyhteiskunnan nousuun” ja kas kummaa, 90-luvulla Nokia lähti rakettina lentoon.

Suomi ”brändiin” liitetään olettamus, että ”maksamme velkamme”. Selvisimme sotien jälkeisestä jälleenrakennuksesta ilman Marshall-apua ja Sotevan ansioksi voimme listata metalliteollisuutemme vahvistumisen. Suomi maksoi sotakorvauksensa Venäjälle viimeistä penniä myöden.

Tämän vuosituhannen aikana olemme uskoneet ”Osaamiseen” ja viimeistä huutoa ovat ”Palveluyhteiskunta” ja ”Luova talous”. Kansallisen hätätilan kynnyksellä kannattanee arvioida, miten vankkaa ja laadukasta osaamista, palvelua ja luovuutta pystymme maailmanlaajuisessa kilpailussa tuottamaan.

Maailmantalouden palapeli on tällä hetkellä täysin sekaisin. Osaamisemme riitti tasaiseen liittoon hyvien suhdanteiden aikana. Löytyykö nyt tarvittavaa palvelualttiutta ja luovuutta tämän meneillään olevan härdellin selvittämiseen?

Olisiko pääministerin 69 -viestinnässä ajatusta elämystalouden kehittämiseen? Taantuman jälkeinen maailma on talouslaman taittumisen jälkeen jälleen täynnä mahdollisuuksia. Kikka ”69” saattaa toimia uusien urien aukojana.

Pitäkää huolta toisistanne! Hymy pyllyyn!

Sisu on kuilun partaalla ja kuvassa roskapankki

Roskapankki 22 03 2009 196Sisu on kuilun partaalla ja Sampo myytiin jo aikoja ennen tätä lamaa tanskalaisille. Suomalaiset poliitikot ja päättäjät opiskelevat parhaillaan tosiasioiden tunnustamista. Viisauden alku alkaa siitä, ettei näe harhoja helposta huomisesta. Tästä ”veräjästä” emme pääse ilman kovaa matokuuria. Kuntatalouden kriisiytyminen on tosiasia, pakoreittiä ei enää ole. Verkkokeskustelussa ehdotettiin julkisen sektorin palkkojen alentamista 10 – 15 prosentilla, palkan ollessa yli 2 000 euroa kuukaudessa.

Maailmantalous yskii pahemmin kuin miesmuistiin. Suomi on kaarnalaivana myrskyisellä merellä. Emme ehkä uppoa, mutta ylä- ja alamäkeä tulee riittämään ennen kuin talouden hirmumyrsky laantuu.

Kukaan ei tiedä, miten sen jälkeen tapahtuu, kun meillä on velkainen valtakunta ja teollisuuden ylikapasiteetit on karsittu minimiin. Millainen rooli meillä silloin on ja mitä kansainvälisessä työnjaossa lankeaa meille tehtäväksi?

Meidän pitäisi nyt keksiä ja kehittää uutta kaupattavaa. Nyt siihen on aikaa. Tilauskirjojen kansien väliin ehkä ei tule tungokseen asti tilauksia. Henkiset voimavarat pitäisi suunnata uuden luomiseen, huomisen hahmottamiseen, parempien aikojen visioiden vahvistamiseen.

Emme saa myöhästyä tulevasta noususta.

Talouden Örvelö Syö Kaiken Kasvun

Lamamörkö Talouden taantuma jatkaa alamäkeään. Ennustajat tuovat julki entistä synkempiä numeroita. Syksyllä puhuttiin yritysten paksuista tilauskirjoista. Nyt niissä kirjoissa on kohta vain kannet jäljellä. Syksyllä 2008 poliitikkomme arvuuttelivat, että Suomi selviää tästä paremmin kuin muut. Kevät lähestyy, aurinko paistaa, mutta ennustukset muuttuvat entistä pessimistisemmiksi. Amerikastakaan ei ole kuulunut mitään käänteentekevää. Yksityisen velkavivun tilalle on tullut valtion velanotto.

Suomen Pankki ja VM povaavat molemmat talouden supistuvan tänä vuonna peräti viisi prosenttia. Verkkokeskusteluissa arvuutellaan, että lasku on reilusti ”virallisia arvioita” suurempi ja työttömyys nousee syksyyn mennessä hurjiin lukemiin. Kohta näkyy lama katutasollakin, vaikka ennustelatiokset eivät mielellään ”lama”-sanaa käytäkään.

Lama-sanaa vierastetaan, vaikka bkt:n viiden prosentin lasku tarkoittaa melkoista alamäkeä. Emme ole vielä ihan nollilla. Kuka kuitenkaan tietää, miten pitkälle alamäki jatkuu. Vuosi 2009 on mennyttä kalua. Alkaako lamalääke purra vuoden 2010 aikana?

Epävarmuus senkin suhteen näyttää lisääntyvän. Miten tässä näin kävi? Koivisto puhui viikonloppuna viisaita. Hän tokaisi jotain tähän tyyliin: ”Minulla ei ole kompetenssia arvioida, miten tästä selvitään.”

Ilmeisesti hän tietää, että asiat ovat huonommalla tolalla kuin mitä lausunnosta voisi päätellä.

Puolueiden kannatusluvuissa näkyy jo taantumalisä. Keskusta laskee edelleen ja Kokoomus hiukan. Oppositon käppyrät näyttävät loivaa nousua.

Santapark on pantu myyntiin. Valtio luopuu joulupukinpajojen omistuksesta. Teräsyhtiö Outokummun Tornio Works -yksikkö lomauttaa lähes kaikki Tornion-yksikkönsä työntekijät. Lomautus on joko määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva, kiertävä menetelmä.

Toivotan kuitenkin aurinkoista kevättä. Onko ideoita, miten Suomi selviää?

200 euron säästö tekemättä yhtään mitään

Helsingin Messukeskus 2009Viikon kuluttua Helsingin messukeskuksessa järjestetään Koti- ja Puutarhanäyttely.

Osastoilla on tuotteita ja tietoa mm. tonteista ja talopaketeista, takoista ja lämmitysjärjestelmistä, saunoista ja keittiöistä, kodinkoneista ja turvallisuudesta, ovista, ikkunoista ja paljon muusta. Tutustu myös tapahtuman runsaaseen ohjelmatarjontaan.

Oletimme, että tilaisuus pidetään tällä viikolla. Olemme käyneet näillä messuilla useita kertoja, mutta onko laman merkkinä päätös ryhtyä laskemaan, mitä messumatka maksaa ja mitä esitteiden ja ideoiden kerääminen vastaavasti meille kuluttajina tuottaa?

Messumatkan säästöt Hinta Määrä Yhteensä
Liput 12 2 24
Matka 0,4 200 80
Lounas 10 2 20
Kahvit ja pulla 5 2 10
Parkki 8 1 8
Ostokset 30 2 60
      202

Tein vaivihkaa pikalaskelman Excelillä, mitä messumatka, jonka sisäänpääsylipun hinta on vain 12 euroa per aikuinen, todellisuudessa maksaa. Lopputulos on yllättävä. Rahaa tärvääntyy kokemuksemme mukaan kaikenlaisiin oheisjuttuihin. Kotiin tullessa on pari kassillista esitteitä, jotka kevään kuluessa kannetaan roskikseen. Ennen kesän tuloa tapahtumasta on vain haaleat muistot jäljellä.

Tämä ei ole kannanotto messuja vastaan. Onhan maassamme vuosittain tuhansittain tapahtumia, joihin emme osallistu. Halusin vain laskea, mihin ne eurot ja sentit katoavat.
Elämä vain on…mainoksen mukaan kallista ja usein emme tule ajatelleeksi, mitä kaikkea halpoihin aloituskustannuksiin liittyy.

Toisena esimerkkinä on puhelinsopimus, joka ensin näyttää siltä, että kuukausihinta on viitisentoista euroa, mutta kaikkien lisukkeiden kanssa loppulasku nousee viiteenkymmeneen euroon per kuukausi.

Ihminen, älä mene halpaan. Excelistä on näinä aikoina paljon apua. Stora Enson Karvinenkin on päätynyt siihen, että devalvoimaton Suomi on metsäyhtiölle toivoton toimintaympäristö: sellut, paperit, laudat ja kakkosneloset kannattaa nyt tuottaa Ruotsissa, sahatavaraa Venäjällä, paperia Saksassa ja muilla Euroopan tehtailla.

Suomi elää kohta Metsässä! Pitäkää huolta killingeistänne.

Tuoko luova talous leipää pöytään?

Paris

Tuoko luova talous leipää pöytään? Kysymys lienee aiheellinen, koska luovuutta nykyoloissa kaivataan, kun luova tuho, lama ja taloustaantuma vie työpaikkoja mennen tullen.

Gurujen mielestä tiukka talous kehittää luovuutta, sillä se pakottaa miettimään uusia ratkaisuja. Suurikaan rahasäkki ja resurssien runsaus ei takaa uusien tuotteiden syntyä.

Eivät luovuus ja talous toisiaan korville lyö. Keksintöjä ja uudistuksia tarvitaan. Seurauksena on, kun kaikki kohdalle sattuu, parempi liikevaihto ja kannattavuus.

Kaikessa liiketoiminnassa lähtökohtana on aina kiinnostava tuote ja / tai palvelu.

Toisena luovuuden ulottuvuutena on työntekijöiden huomioiminen ja tukeminen niin, että kekseliäät prosessit lähtevät mylläämään ja putken toisesta päästä putkahtaa uutuuksia.

Positiivisen kierteen synnyttäminen ja saavuttaminen vaatii yritysjohdolta nöyryyttä ja kärsivällisyyttä. Luovan yhteisön johtaminen ei onnistu käskyttämällä ja sanelupolitiikalla. Luovan johtajan pitää ehdottomasti olla kiinnostunut ihmisistä ja heidän mielipiteistään.

Nykymaailmassa luovuutta ei saa rajata pelkästään firman sisäisten prosessien hallintaan. Sosiaaliset verkostot ja avoimet toimintaympäristöt mahdollistavat maailmanlaajuisen yhteystyön ja huippuosaamisen houkuttelemisen pieniinkin yrityksiin, mutta silloin pitää myös omaa pururataa viritellä yhteistyön suuntaan.

Teollisuuden ja kaupan ongelmat eivät ratkea kikkakuutosilla. Luova työ vie oman aikansa.  Luovuus on yksinkertaisesti kaiken kyseenalaistamista, entisestä luopumista, parempaa huomista lupaavien kuvien rakentelua.

Kolmanneksi pitää miettiä, miten tuotantoprosessi tai tuote voisi olla vieläkin parempi.

Muutosvalmius on yksi luovuuden edellytys. Nyt muutosta tarjotaan runsain mitoin ja jokainen voi mielessään ja omassa toimintaympäristössään mitata joustavuuttaan ja muutoshaluaan. Ehkä tässä on starttipiste luovan tuhon jälkeisen uusien oivallusten rakentajille.

Pysytkö digitalisointikehityksen vauhdissa?

Digitalisointikehitys kiihtyy – pysytkö vauhdissa? Todistamme uuden aikakauden vaihtumista – globaalia talousmuutosta, jossa digitalisoinnilla on ollut näppinsä pelissä. Rahaliikenteen kansainvälistyminen on johtanut siihen, että turvavyöhykkeitä ja hidasteita ei enää ole. Taloudellinen taantuma leviää entistä suuremmalla nopeudella matereelta toiselle.

Voiko samaa teknologiaa ja uusia menetelmiä hyödyntää myös teknologian hyödyntämiseen? Tukeeko digitaalinen tekniikka nyt myös maailmanlaajuista ja kansallista muutostarvetta? Onko siitä hyväntekijäksi?
Silicon Valley

En aio kirjoittaa lamasta ja sen syistä. Nyt on aika pohtia, miten tästä kurimuksesta päästään eroon. Innovaatiot ja luova tuho ovat talouden uudistamisen välineitä. Mistä luova tuho ja uho tulee ja miten se vaikuttaa suomalaisten arkeen?

Kokeilin eilen Applen iPhonea ja Nokian E71 rinnakkain. Arvatkaa, kumpi näistä on kätevämpi?

Mitä luovan tuhon rintamalla tapahtuu maassamme? Mistä näitä muutoksen merkkejä ja hiljaisia signaaleja pitäisi hakea?

Teknologian vauhdittamana astumme uuteen maailmaan, jota hallitsevat loppukäyttäjät, palveluinnovaatiot, muuntautumiskyky ja nopeus.

Käyttäjäkeskeisyys ratkaisee, asiakas on kuningas, järjestelmien ja systeemien tehtävänä on vain tukea ja palvella. Kuluttajien ostokäyttäytyminen muuttuu nopeasti. Uudet trendit, kuten ”social shopping” ja eri kanavien rinnakkainen käyttö lisääntyvät voimakkaasti. Moni kauppias miettii, miten he voisivat hyödyntää näitä trendejä lisätäkseen liikevaihtoaan tai näinä aikoina asiakasuskollisuuttaan sekä samanaikaisesti alentaa kustannuksiaan.

Mitä julkishallinnon puolella tapahtuu? Mitä mahdollisuuksia digitalisoituminen ja SaaS (Software as a Service) tarjoaa julkisen talouden ja yrityselämän vuorovaikutuksen kehittämiseen?

  • Voimmeko siirtää julkishallinnon tehtäviä liike-elämälle (ulkoistaminen)
  • Palvelujen tuottajille on silloin järjestettävä samat tiedot kuin julkishallinnolla nyt on
  • Tietojen vapaampi liikkuminen ja hyödyntäminen on tarpeen public-private-partnership kehitettäessä

Menestykseen tarvitaan syvää toimiala- ja teknologiaosaamista sekä ymmärrystä kuluttajien käyttäytymisestä ja sähköisestä asioinnista. Julkishallinnon ja liike-elämän toivotaan etenevän yhdessä kohti digitaalista palveluyhteiskuntaa.

Suomen hyvinvoinnin kannalta palvelusektorin kehittäminen on elintärkeää.

  • Kysymys ei ole vain järjestelmäintegraatiosta, vaan julkisen sektorin on tarjottava yrityksille riittävä tietoinfrastruktuuri sekä tarvittaessa jalostettava tietoa palvelusektorin tarpeisiin

Näistä asioista on puhuttu vuosia, mutta miten pitkälle sosiaalisen median sovellukset ovat ulottuneet ja juurtuneet yhteiskunnassamme? Kaikki mikä on digitalisoitavissa täytyy digitalisoida kustannusten, ajan ja resurssien säästämiseksi.

Vuosia sitten puhuttiin seminaareissa, miten asiakaslähtöisyys ohjaa esimerkiksi terveydenhuollon sähköisten asiointipalvleujen kehittämistä. Mutta, miten toimii ajasta ja paikasta riippumaton hoitoonpääsy? Verkossa tapahtuva sairauksien ennalta ehkäisy ja hoito kotona onnistuisi nykytekniikalla, mutta onko tarjolla palveluja?

Entä jos ikääntyvät voisivat paremmin hoitaa omaa hyvinvointiaan kotoa käsin, ammattilaiset ja omaiset pystyisivät seuraamaan ja osallistumaan hoitoon eri paikkakunnilta.

Puupula on menneen talven lumia

14032009031 Stora Enso lopettaa puutavaran hakkuut Suomessa. Puuta ei tehtailla ja sahoilla tarvita. Raakapuuta ja tukkeja ovat varastot täynnä.

Stora Enso siirtää toimitusjohtaja Karvisen mukaan tuotannon painopistettä Suomesta Ruotsiin, koska raakapuu on siellä parikymmentä prosenttia halvempaa.

Reilusti devalvoitunut Ruotsin kruunu tukee siellä tuotetun paperin, sellun ja puutavaran vientiä Eurooppaan ja muualle.

Suomi roikkuu eurohirressä, eikä mahda kurssitasolle mitään.

Olemme uudelleen vahvan markan asetelmissa. Ken muistaa 90-luvun alun valuuttapoliittiset vaihtoehdot? Vahvaa markkaan luotettiin viimeiseen asti ja sen jälkeen mentiin alas ja lujaa.

Vahvalla eurolla voi toki ostaa halpoja lomafiiliksiä Thaimaasta, mutta sitä herkkua kestää niin kauan kun firmalla on varaa pitää palkkalistoilla.

Nokiakin ilmoitti eilen odotetusti 700 henkilön vähentämisestä Suomessa. Laihana lohtuna on, että rajojemme ulkopuolelta lähtee tuhat henkilöä. Mutta ei tässä vielä kaikki. Nokia pilkkoo ilmoituksensa tuotelinjakohtaisiksi osatapahtumiksi, ettei kokonaisuus näyttäisi niin hirveältä.

Stora Enson aloittaman tulosvaroitusten sarjassa seuraava mielenkiintoinen on UPM. Millaisia numeroita excelit ”köyhtyneille paperitehtaille” näyttävät? Ahlstrom taisi ehtiä omallaan jo tänään.

Lama jatkuu, mutta syveneekö se?

Valoa ikkunassa Valoa talousennustajan ikkunassa. Laman jatkumisen aikataulusta ei ole tietoa. Taantuman päättymisen ”deadelinea” ei ole ilmoitettu. Talousnobelisti ennustaa Euroopalla pitkitettyä löysässä hirressä roikkumista. Olemme taloustieteen nobelisti Paul Krugmanin mukaan hoitaneet ponnettomasti taantuman torjuntaa. Eurooppalaiset elvytyspaketit ovat olleet liian pieniä, toimenpiteet hitaita ja vaisuja.

Euroopassahan pitkään tyynnyteltiin, että asunto- ja finanssikriisi ovat amerikkalainen ilmiö. Muutamalle varattomalle asunnonostajalle myönnettiin Atlantin takaa  liian hölläkätisesti lainaa, mutta mitään vastaavaa ei tapahtunut täällä.

  1. Ei Espanjassa
  2. Ei Britanniassa
  3. Ei Irlannissa
  4. Ei Baltian maissa
  5. Ei Itä-Euroopan maisa
  6. Ei Ranskassa
  7. Ei Italiassa
  8. Ei Pohjoismaissa
  9. Ei Islannissa
  10. Ei, ei, ei

Tosiasioiden kieltäminen ei välttämättä ole viisauden alku. Päättäjät ja poliitikot onnistuivat itsensä huijaamisessa. Kansalaiset toivovat edelleen, että tästä sotkusta päästään kuivin jaloin; minä mukaan lukien.
Nobelisti Paul Krugman povaa kuitenkin Euroopan kansantalouksille pitkää lamaa ja deflaatiota. Pitänee perehtyä Japanin kohtaloon. Siellähän lamaa on jo torjuttu parikymmentä vuotta.