Kasvuyritysten rahoitusratkaisujen muutostalkoot

Uskon suomalaisten pk-yritysten muuntautumis- ja uudistumiskykyyn. Mutta muutoksen läpiviemiseen tarvitaan muutakin kuin uskoa tulevaisuuteen ja kekseliäitä yrittäjiä. Innovaatioprosessit ovat pitkiä ja ne nielevät rahaa. Muutoksen johtamiseen tarvitaan ideoiden ja oivallusten jatkeeksi riihikuivaa hynää, koska muuten uudistuminen jää puolitiehen ja markkinoille pääsy viivästyy.

PK-yritysten kehitystä tukevia sijoitusrahastoja tarvitaan. Merkit viittaavat uudenlaisten pk-yritysrahastojen tuloon. Markkinoilla tarvitaan vaihtoehtoja Sitralle, TE-keskuksella ja Tekekselle.

Tavallisissa pankeissa ei todennäkäisesti ole asiantuntemusta kansainvälistyvien, innovatiivisten ja uudistumiseen nopeasti tähtäävien pk-yritysten hankkeiden ja kehitysprosessien arviointiin.

Päätöksenteon tueksi tarvitaan yritystuntemusta, uusia välineitä ja mittareita, jotka menneisyyden lisäksi pystyvät kurkkimaan kasvuyrityksen tulevaisuuteen, mahdollisuuksiin ja uhkiin.

Aitojen innovaatioiden markkinatutkimukset eivät takaa järkeviä tuloksia, koska markkinat eivät osaa vastata järkevästi sellaisiin kysymyksiin, joista kellään ei ole aikaisempaa kokemusta.

Miten suomalainen paikallispankkiiri olisi mielestänne suhtautunut vuonna 2004 Takahikiällä testattuun ja hyväksy todettuun YouTubiin? Videoputkilosta kuultuaan paikallispankin johtaja olisi kääntynyt paikallisen TE-keskuksen yritystutkijan puoleen, kysellyt Sitrasta ja Finnverasta, että onko tässä järkeä ja vastauksen tiedämme tietenkin sataprosenttisen varmasti.

  1. Huuhaata!
  2. Ei tarvetta markkinoilla.
  3. Videokasetit ovat niin laadukkaita.
  4. Kukaan ei katsele videoita tupakka-askin kokoisesta ruudusta.
  5. Firma nurin ja yrittäjä hoitoon, muuta neuvoa emme voi antaa.

Google osti viime vuonna suomalaisen Jaikun. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten Jaikua kohdeltiin paikallisessa pankissa tai TE-keskuksessa. Muitakin esimerkkejä löytyy pilvin pimein.

Suomalaisten kasvuyritysten rakennemuutoksen läpiviemiseen tarvitaan jotain aivan uutta. Vanha raha hakeutuu edelleen vanhoihin pörssiyrityksiin, mutta todelliset voittajat löytyvät muualta, mutta niiden kasvattamiseen tarvitaan uusia otteita ja toimintatapoja.

Advertisements

Loviisasta kohta lisää ydinvoimaa

Loviisa ydinvoimakaupunki

Loviisasta pukataan ydinvoimaa eri puolille Suomea. Maakuntahallituksessa päätettiin eilen, että Ruotsinpyhtään kaavaan ei sovi Fennovoiman ydinvoimalaitos, mutta Loviisaan toivotaan uutta yksikköä.

Ydinvoiman vastustajat kokoontuvat aika ajoin torille rummuttamaan ja kertomaan omista kannoistaan. Fennovoima siirsi hiljattain oman lobbaustoimistonsa Ruotsinpyhtäältä Loviisan keskustaan.

Paikallislehdissä pohditaan, josko voisimme toimittaa „uraani halkeaa“ jäähdytysvettä hesalaisten kaukolämmön lisukkeeksi. Ilmeisesti tällä hukkaputkella lämmitettäisiin suurhelsingin torpat ja luksushuvilat.

Loviisan laitosta rempataan parhaillaan. Pienessä ruususen unta nukkuvassa kaupungissa ei taida olla ainuttakaan vapaata petiä, koska paikkakunnalle on tullut yli yhdeksänsataa remonttimiestä ja -naista. Niitä tulee Venäjältä, Eestistä, Suomesta ja ehkä muualtakin.

Sitkun kaikki on kaikki on kunnossa ja uraanisauvat paikoillaan, pumppaamme sähköä valtakunnan verkkoon entistä kovemmalla voimalla. Näin on tehty kolmisenkymmentä vuotta ja kertaakaan Loviisan yksikkö ei ole poksahtanut.

Huomenna olen matkoilla Tampereella, joten kommentit hyväksyn vasta myöhään illalla tai perjantaina.

Vårt Land är fattigt och skall så bli

Johan Ludvig Runeberg ja Fredrik Pacius pelastavat tulevaisuudessakin Suomen Georgian kohtalolta. „Vårt land är fattigt och skall så bli“, olen minäkin rallattanut satoja kertoja elämäni aikana. Kun tähän lisätään Nälkämaan laulu, Kuulkaa korpiemme kuisketta, on selvää ettei tätä maata uhkaa mikään ulkoinen voima.

Tällä maalla ei ole käytännössä mitään virkaa. Hoidamme venäläisille logistiikan, rakennamme heille satamat ja rakennamme rekkaparkit nurisematta. Miksi sekaantua itsepäisten suomalaisten hallinnointiin, kun teemme hommat joka tapauksessa ilman suurempaa meteliä.

Meillä ei ole rikkauksia, ei öljyä, eikä malmeja, koska Petsamo Nickel vietiin jo viimeisten tshembaloiden aikana. Koivutkin jalostetaan kohta Venäjän puolella.
Kalle Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen junailevat kaasuputken Saksaan ja temppuilevat eestiläiset saadaan ruotuun sillä, että hallitus nostaa viinan hinnan pilviin, jonka jälkeen Helsinki-Tallinnan viinaralli kasvaa sellaisiin mittasuhteisiin, että baltit suostuvat putkiurakaan nurisematta.

„On maamme köyhä ja siksi jää…“, viestittää vieraan vallan kenraaleille ja politiikoille, ettei tänne kannata suunnata tykkejä tai taistelukoneita. Suurvallatkin joutuvat tekmään valintoja. Ei helvetissä Suomeen, siellä ei ole muuta kuin kahdella kielellä vaikeneva kansa ja samat pakkaset kuin Siperiassa.

Nato-optiosta ei ole meille hyötyä eikä haittaa. Ulkoministerimme on nakkikioski suurvaltojen shakkipelissä, jonka linjoja kuunneltiin 1970-72, mutta siitäkin on luovuttu, koska strategioista ja linjoista ei saa tolkkua, vaikka kuinka tarkkaan yrittäisi selvittää, mitä finskit ajavat takaa.

Eletään sovussa naapureittemme kanssa. Ruotsalaisia emme ole, Venäläisiä meistä ei tule (huonon kielipään takia; Sorry Pisa-fanaatikot), joten olkaamme suomalaisia.

Varmimpana vakuutena on Suomi-Soffan design ja Marimekon ikänaisten koltut. Näitä eivät ruotsittaret ja venakot hyväksy olohuoneisiinsa, eivät halua navettamekkoja iltapuvuiksi tärkeisiin tilaisuuksiin ja gaalailtoihin.

Maamiinat ovat turhia. Suomalaisten mykkyys ja umpimielisyys vie viimeisetkin halut tunkeutua maahamme. Sellaista sotaa ei enää tule, joka saisi ulkovallan hyökkäämään maahmamme. Näin on närhen munat.

Entä Nokia? Pääkonttorin voi siirtää Bangalooreen ja sekin uka on torjuttu? Mitä sen jälkeen on jäljellä?

Huippupolitiikkojen Second Life

Talouselämä puolustaa Esko Ahon ja Paavo Lipposen siirtymistä yrityselämän palvelukseen. Amerikkalainen malli on kotiutunut meillekin: Siellähän matalapalkkainen presidentti tienaa miljoonia muistelmillaan ja maailmanlaajuisilla puhekierroksilla poliittisen uran päätyttyä. Meillä saatetaan tarjota maaherran virkaa, EU-parlamenttia tai virkaheittoa suurlähettilääksi Timbuktuun.

Putkimies Paavo on vetänyt herneen nenään, kun media on tarttunut hänen kaasuputkikonsultointisopimukseen. Sitrasta Nokiaan hyppäävä Esko Ahokin joutuu julkisen arvion kohteeksi Harvardin oppivuosistaan ja harvennushakkuiden edistämisestä.

Pitäisikö poliitikon pysyä lestissään? Presidentti Matti Ahtisaari istuu suuryritysten hallituksissa ja pyörittää sivubisneksenä rauhan rakentamista toimistonsa kautta. Presidentti Koivisto kirjoittelee ja julkaisee muistelmiaan.

Ahon yrityksen tilintarkastuksesta oli jokin juttu tämän päivän Kauppalehdessä. Hänkin tienaa kirjoillaan.

Yrittämisen vapaus sallittakoot myös poliitikoille. Ihmiskasvoisen sosialismin levittäminen saattaa onnistua Jutta Urpilaiselta (muistin lennosta nimen tällä kertaa) paremmin kuin koviksena ja suurmiehenä esiintyneeltä Lipposelta.

Esko Aho teki Kepusta citymaasturikelpoisen ja Matti Vanhanen muuntaa siitä harmahtavan virkamiespuolueen, jolla ei ole sydäntä eikä korvia. Mauri Pekkarisen tehtävänä ja puoluetoimisto tehtävänä on kertoa, että Nurmijärven takana on sittenkin vielä elämää ja tukikelpoisia yrityksiä.

Tätä kirjoittaessani istuin Suomi-Soffalla ja kas, poliittinen taideteos tipahti päähäni kovalla kolinalla päähäni.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, paitsi bloggaaminen, joka ei ole kiinalaisten, eikä suomalaisten suurmiesten mieleen. Koska alkaa Vanhasen ja Ruususen oikeudenkäynti? Ketä kiinnostaa, millaisia perunoita pääministeri diggaa?

„I have dream!“, totesi Urpilainen. Lähetän hänellä pinkinpunaisia neekerisuukkoja Porvoosta. Nami-nami!

Suurvallat Venäjä ja Kiina astuvat areenalle

Suurvallat Venäjä ja Kiina pakottavat meidät uudelleenarviointiin. Olemme pitkään kuvitelleet, että olemme pitkän rajalinjan takia Venäjä-asiantuntijoita. Kiinasta emme tiedä juuri mitään. Olympialaiset ovat opettaneet meille jotain uutta nousevasta maailmanmahdista, joka panosti 30 miljardia euroa Bejing 2008 kisajärjestelyihin.

Venäjä järjestelee itselleen näkyvämpää asemaa suurvaltojen joukossa. G7/8 maat ovat pitkään pitäneet Venäjää taantuvana poliittisena voimana, joka ei kelpaa länsimaisten demokratioiden kärkijoukkoon.

Georgia on my mind, osoittaa, miten poliittiset asetelmat saavat uusia sävyjä huolellisen suunnitelman kautta. Venäjä valtasi entisen Gruusian salamahyökkäyksellä ja kohta maahan valittanee sopivampi presidentti.

Nato katsoi kiikarilla sivusta, kun Venäjä teki selvää jälkeä poliittiseen ansaan saapastelleesta Georgiasta. Venäjän takapihalla tahtipuikkoa heiluttavat ”Venäjä on suuri” aktivistit, jotka eivät eurooppalaisten huuhailusta välitä.

Suomalaisten kannalta Gruusi-invaasiolla on sisäpoliittisia vaikutuksia. Niinistö kertoi eilen, ettei lähde mukaan presidenttikisaan. Stubb on kokoomuksen nouseva tähti, joka pyöräilee itsensä politiikan eliittiin alta aikayksikön.

Mutta mitä tekee Kiina? Kiinalaisten kansallistunnosta olemme saaneet esimakua Peking 2008 kisojen aikana. Millaisiin poliittiisiin kuvioihin Kiina tähtää tulevaisuudessa? Meillä ei ole yhteistä rajaa, mutta syytä lienee opiskella kiinalaisia kirjainmerkkejä tulevaisuudessa.

Vielä on kesää jäljellä ydinvoimakaupungissa

„Sommaren är kort“, sanotaan laulussa. Olemme matkalla sienimetsään karhuja ja hirvikärpäsiä hätyyttelemään. Marjoja en ole tänä kesänä poiminut, kun on sadetta tullut ropisemalla ja kaatamalla, mutta tänäaamuna Loviisa paljasti aurinkoiset kasvonsa ja kohta ollaan kanttarelleja poimimassa. Sormiharjoittelen kuitenkin ensin käärmeiden varalta, että eivät pääse iskemään huomaamatta.

Paikallisena huolenaiheena on, tuleeko tänne yksi vai kaksi ydinvoimalaa. Yksi Loviisaan ja toinen Ruotsinpyhtäälle. Hitsareille, betonimylläreille ja hanttihommien tekijöille on kohta töitä. Bloggajakin saa uusia hyperpaikallisia aiheita, jos Paavo Lipponen tulee tämänkin työmaan valvojaksi.

STUK joutuu täällä harjoittamaan diplomaattista kirjeenvaihtoa kahdella kotimaisella kielellä ja jos voimala tilataan entisestä Neuvostoliitosta, pitänee vielä opetella Venäjän aakkosetkin.

Venäläisten kanssa on tulevaisuudessakin helppo neuvotella, koska suurvallan totuus kasvaa tykin suusta. Nythän suomalaiset opiskelevat vaikenemisen taitoja Georgiassa. Stubb hymyilee ja esiintyy tyylikkäästi hampaattomien ja huonosti stailattujen pakolaisten joukossa. Miksi lehtikuvaajat näyttävät matalaksi pommitettuja taloja, kun voisivat kertoa tarkemmin Stalinin syntymäkodista?

  • Georgia = Gruusia
  • Stalin
  • Stuk

Loviisan majoituspaikat ovat täynnä, koska Loviisan ydinvoimalassa tehdään suurta vuosihuoltoa. Remonttimiehiä on paikan päällä 950 henkilöä. Paikallisten lisäksi ydinvoimalan korjausporukoita (revision tekijöitä) tulee Venäjältä, Virosta ja Espanjasta. Huoltohommelit jatkuvat lokakuuhun asti. Sen jälkeen atomi halkeaa turvallisesti ja suomalaiset saavat sähköä saunoihinsa. Viimeistään joulukinkun paistajat tajuavat, että maa tarvitse kolme uutta ydinvoimalaa – ja helvetin äkkiää!

Pilkotaanko Metso pieniksi palasiksi?

Ruotsalainen sijoittaja Christer Gardell haluaa panna Metson palasiksi. Pannanko mineraalit ja maansiirtovehkeet yhteen pussiin, toiseen sullotaan paperikoneet ja kuituliiketoiminta, kolmanteen pakettiin automaatio, energia- ja kierrätystoiminta. Saadaanko näillä järjestelyillä puristettua Metsoksi muuttuneesta Valmetista enemmän fyrkkaa osakkeenomistajien taskuun?

Kauppalehti kertoo asian näin:

  1. Yhden yksikön muodostavat yhtiön kaivos- ja maanrakennusliiketoiminnot.
  2. Metso Automation ja Power- ja Recycling -liiketoiminnot keskitetään yhtiön energia- ja ympäristöyksikköön.
  3. Kolmas yksikkö muodostuu paperi- ja kuituliiketoiminnoista.

Yhtiö aikoo jatkossa kasvaa etenkin energia- ja ympäristöteknologialla. Metso aikoo myös selvittää mahdollisuuksia rakennejärjestelyihin. Metson toimitusjohtajan Jorma Elorannan mukaan yhtiön uuden strategian ja tavoitteiden luominen sekä rakennejärjestelyiden tutkiminen on osa yhtiön normaalia etenemistä ja johtoryhmätyöskentelyä.

Investointipankki Goldman Sachs syynää ja ynnää tilejä, laskeskelee tukijalkojen arvoja.

Mitä mieltä olette Metson uudesta strategiasta? Onko viisasta, että suomalaisittain suurehko yritys pannaan kolmeen osaan? Palojen johtaminen ehkä muuttuu helpommaksi. Nokia oli aikoinaan monialayritys, joka luopui lähes kaikesta muusta paitsi Mobiroistaan. Nokian tapaus johti hyvään lopputulokseen.