Kasvuyritysten rahoitusratkaisujen muutostalkoot

Uskon suomalaisten pk-yritysten muuntautumis- ja uudistumiskykyyn. Mutta muutoksen läpiviemiseen tarvitaan muutakin kuin uskoa tulevaisuuteen ja kekseliäitä yrittäjiä. Innovaatioprosessit ovat pitkiä ja ne nielevät rahaa. Muutoksen johtamiseen tarvitaan ideoiden ja oivallusten jatkeeksi riihikuivaa hynää, koska muuten uudistuminen jää puolitiehen ja markkinoille pääsy viivästyy.

PK-yritysten kehitystä tukevia sijoitusrahastoja tarvitaan. Merkit viittaavat uudenlaisten pk-yritysrahastojen tuloon. Markkinoilla tarvitaan vaihtoehtoja Sitralle, TE-keskuksella ja Tekekselle.

Tavallisissa pankeissa ei todennäkäisesti ole asiantuntemusta kansainvälistyvien, innovatiivisten ja uudistumiseen nopeasti tähtäävien pk-yritysten hankkeiden ja kehitysprosessien arviointiin.

Päätöksenteon tueksi tarvitaan yritystuntemusta, uusia välineitä ja mittareita, jotka menneisyyden lisäksi pystyvät kurkkimaan kasvuyrityksen tulevaisuuteen, mahdollisuuksiin ja uhkiin.

Aitojen innovaatioiden markkinatutkimukset eivät takaa järkeviä tuloksia, koska markkinat eivät osaa vastata järkevästi sellaisiin kysymyksiin, joista kellään ei ole aikaisempaa kokemusta.

Miten suomalainen paikallispankkiiri olisi mielestänne suhtautunut vuonna 2004 Takahikiällä testattuun ja hyväksy todettuun YouTubiin? Videoputkilosta kuultuaan paikallispankin johtaja olisi kääntynyt paikallisen TE-keskuksen yritystutkijan puoleen, kysellyt Sitrasta ja Finnverasta, että onko tässä järkeä ja vastauksen tiedämme tietenkin sataprosenttisen varmasti.

  1. Huuhaata!
  2. Ei tarvetta markkinoilla.
  3. Videokasetit ovat niin laadukkaita.
  4. Kukaan ei katsele videoita tupakka-askin kokoisesta ruudusta.
  5. Firma nurin ja yrittäjä hoitoon, muuta neuvoa emme voi antaa.

Google osti viime vuonna suomalaisen Jaikun. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten Jaikua kohdeltiin paikallisessa pankissa tai TE-keskuksessa. Muitakin esimerkkejä löytyy pilvin pimein.

Suomalaisten kasvuyritysten rakennemuutoksen läpiviemiseen tarvitaan jotain aivan uutta. Vanha raha hakeutuu edelleen vanhoihin pörssiyrityksiin, mutta todelliset voittajat löytyvät muualta, mutta niiden kasvattamiseen tarvitaan uusia otteita ja toimintatapoja.

Loviisasta kohta lisää ydinvoimaa

Loviisa ydinvoimakaupunki

Loviisasta pukataan ydinvoimaa eri puolille Suomea. Maakuntahallituksessa päätettiin eilen, että Ruotsinpyhtään kaavaan ei sovi Fennovoiman ydinvoimalaitos, mutta Loviisaan toivotaan uutta yksikköä.

Ydinvoiman vastustajat kokoontuvat aika ajoin torille rummuttamaan ja kertomaan omista kannoistaan. Fennovoima siirsi hiljattain oman lobbaustoimistonsa Ruotsinpyhtäältä Loviisan keskustaan.

Paikallislehdissä pohditaan, josko voisimme toimittaa ”uraani halkeaa” jäähdytysvettä hesalaisten kaukolämmön lisukkeeksi. Ilmeisesti tällä hukkaputkella lämmitettäisiin suurhelsingin torpat ja luksushuvilat.

Loviisan laitosta rempataan parhaillaan. Pienessä ruususen unta nukkuvassa kaupungissa ei taida olla ainuttakaan vapaata petiä, koska paikkakunnalle on tullut yli yhdeksänsataa remonttimiestä ja -naista. Niitä tulee Venäjältä, Eestistä, Suomesta ja ehkä muualtakin.

Sitkun kaikki on kaikki on kunnossa ja uraanisauvat paikoillaan, pumppaamme sähköä valtakunnan verkkoon entistä kovemmalla voimalla. Näin on tehty kolmisenkymmentä vuotta ja kertaakaan Loviisan yksikkö ei ole poksahtanut.

Huomenna olen matkoilla Tampereella, joten kommentit hyväksyn vasta myöhään illalla tai perjantaina.

Vårt Land är fattigt och skall så bli

Johan Ludvig Runeberg ja Fredrik Pacius pelastavat tulevaisuudessakin Suomen Georgian kohtalolta. ”Vårt land är fattigt och skall så bli”, olen minäkin rallattanut satoja kertoja elämäni aikana. Kun tähän lisätään Nälkämaan laulu, Kuulkaa korpiemme kuisketta, on selvää ettei tätä maata uhkaa mikään ulkoinen voima.

Tällä maalla ei ole käytännössä mitään virkaa. Hoidamme venäläisille logistiikan, rakennamme heille satamat ja rakennamme rekkaparkit nurisematta. Miksi sekaantua itsepäisten suomalaisten hallinnointiin, kun teemme hommat joka tapauksessa ilman suurempaa meteliä.

Meillä ei ole rikkauksia, ei öljyä, eikä malmeja, koska Petsamo Nickel vietiin jo viimeisten tshembaloiden aikana. Koivutkin jalostetaan kohta Venäjän puolella.
Kalle Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen junailevat kaasuputken Saksaan ja temppuilevat eestiläiset saadaan ruotuun sillä, että hallitus nostaa viinan hinnan pilviin, jonka jälkeen Helsinki-Tallinnan viinaralli kasvaa sellaisiin mittasuhteisiin, että baltit suostuvat putkiurakaan nurisematta.

”On maamme köyhä ja siksi jää…”, viestittää vieraan vallan kenraaleille ja politiikoille, ettei tänne kannata suunnata tykkejä tai taistelukoneita. Suurvallatkin joutuvat tekmään valintoja. Ei helvetissä Suomeen, siellä ei ole muuta kuin kahdella kielellä vaikeneva kansa ja samat pakkaset kuin Siperiassa.

Nato-optiosta ei ole meille hyötyä eikä haittaa. Ulkoministerimme on nakkikioski suurvaltojen shakkipelissä, jonka linjoja kuunneltiin 1970-72, mutta siitäkin on luovuttu, koska strategioista ja linjoista ei saa tolkkua, vaikka kuinka tarkkaan yrittäisi selvittää, mitä finskit ajavat takaa.

Eletään sovussa naapureittemme kanssa. Ruotsalaisia emme ole, Venäläisiä meistä ei tule (huonon kielipään takia; Sorry Pisa-fanaatikot), joten olkaamme suomalaisia.

Varmimpana vakuutena on Suomi-Soffan design ja Marimekon ikänaisten koltut. Näitä eivät ruotsittaret ja venakot hyväksy olohuoneisiinsa, eivät halua navettamekkoja iltapuvuiksi tärkeisiin tilaisuuksiin ja gaalailtoihin.

Maamiinat ovat turhia. Suomalaisten mykkyys ja umpimielisyys vie viimeisetkin halut tunkeutua maahamme. Sellaista sotaa ei enää tule, joka saisi ulkovallan hyökkäämään maahmamme. Näin on närhen munat.

Entä Nokia? Pääkonttorin voi siirtää Bangalooreen ja sekin uka on torjuttu? Mitä sen jälkeen on jäljellä?

Huippupolitiikkojen Second Life

Talouselämä puolustaa Esko Ahon ja Paavo Lipposen siirtymistä yrityselämän palvelukseen. Amerikkalainen malli on kotiutunut meillekin: Siellähän matalapalkkainen presidentti tienaa miljoonia muistelmillaan ja maailmanlaajuisilla puhekierroksilla poliittisen uran päätyttyä. Meillä saatetaan tarjota maaherran virkaa, EU-parlamenttia tai virkaheittoa suurlähettilääksi Timbuktuun.

Putkimies Paavo on vetänyt herneen nenään, kun media on tarttunut hänen kaasuputkikonsultointisopimukseen. Sitrasta Nokiaan hyppäävä Esko Ahokin joutuu julkisen arvion kohteeksi Harvardin oppivuosistaan ja harvennushakkuiden edistämisestä.

Pitäisikö poliitikon pysyä lestissään? Presidentti Matti Ahtisaari istuu suuryritysten hallituksissa ja pyörittää sivubisneksenä rauhan rakentamista toimistonsa kautta. Presidentti Koivisto kirjoittelee ja julkaisee muistelmiaan.

Ahon yrityksen tilintarkastuksesta oli jokin juttu tämän päivän Kauppalehdessä. Hänkin tienaa kirjoillaan.

Yrittämisen vapaus sallittakoot myös poliitikoille. Ihmiskasvoisen sosialismin levittäminen saattaa onnistua Jutta Urpilaiselta (muistin lennosta nimen tällä kertaa) paremmin kuin koviksena ja suurmiehenä esiintyneeltä Lipposelta.

Esko Aho teki Kepusta citymaasturikelpoisen ja Matti Vanhanen muuntaa siitä harmahtavan virkamiespuolueen, jolla ei ole sydäntä eikä korvia. Mauri Pekkarisen tehtävänä ja puoluetoimisto tehtävänä on kertoa, että Nurmijärven takana on sittenkin vielä elämää ja tukikelpoisia yrityksiä.

Tätä kirjoittaessani istuin Suomi-Soffalla ja kas, poliittinen taideteos tipahti päähäni kovalla kolinalla päähäni.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, paitsi bloggaaminen, joka ei ole kiinalaisten, eikä suomalaisten suurmiesten mieleen. Koska alkaa Vanhasen ja Ruususen oikeudenkäynti? Ketä kiinnostaa, millaisia perunoita pääministeri diggaa?

”I have dream!”, totesi Urpilainen. Lähetän hänellä pinkinpunaisia neekerisuukkoja Porvoosta. Nami-nami!

Suurvallat Venäjä ja Kiina astuvat areenalle

Suurvallat Venäjä ja Kiina pakottavat meidät uudelleenarviointiin. Olemme pitkään kuvitelleet, että olemme pitkän rajalinjan takia Venäjä-asiantuntijoita. Kiinasta emme tiedä juuri mitään. Olympialaiset ovat opettaneet meille jotain uutta nousevasta maailmanmahdista, joka panosti 30 miljardia euroa Bejing 2008 kisajärjestelyihin.

Venäjä järjestelee itselleen näkyvämpää asemaa suurvaltojen joukossa. G7/8 maat ovat pitkään pitäneet Venäjää taantuvana poliittisena voimana, joka ei kelpaa länsimaisten demokratioiden kärkijoukkoon.

Georgia on my mind, osoittaa, miten poliittiset asetelmat saavat uusia sävyjä huolellisen suunnitelman kautta. Venäjä valtasi entisen Gruusian salamahyökkäyksellä ja kohta maahan valittanee sopivampi presidentti.

Nato katsoi kiikarilla sivusta, kun Venäjä teki selvää jälkeä poliittiseen ansaan saapastelleesta Georgiasta. Venäjän takapihalla tahtipuikkoa heiluttavat ”Venäjä on suuri” aktivistit, jotka eivät eurooppalaisten huuhailusta välitä.

Suomalaisten kannalta Gruusi-invaasiolla on sisäpoliittisia vaikutuksia. Niinistö kertoi eilen, ettei lähde mukaan presidenttikisaan. Stubb on kokoomuksen nouseva tähti, joka pyöräilee itsensä politiikan eliittiin alta aikayksikön.

Mutta mitä tekee Kiina? Kiinalaisten kansallistunnosta olemme saaneet esimakua Peking 2008 kisojen aikana. Millaisiin poliittiisiin kuvioihin Kiina tähtää tulevaisuudessa? Meillä ei ole yhteistä rajaa, mutta syytä lienee opiskella kiinalaisia kirjainmerkkejä tulevaisuudessa.

Vielä on kesää jäljellä ydinvoimakaupungissa

”Sommaren är kort”, sanotaan laulussa. Olemme matkalla sienimetsään karhuja ja hirvikärpäsiä hätyyttelemään. Marjoja en ole tänä kesänä poiminut, kun on sadetta tullut ropisemalla ja kaatamalla, mutta tänäaamuna Loviisa paljasti aurinkoiset kasvonsa ja kohta ollaan kanttarelleja poimimassa. Sormiharjoittelen kuitenkin ensin käärmeiden varalta, että eivät pääse iskemään huomaamatta.

Paikallisena huolenaiheena on, tuleeko tänne yksi vai kaksi ydinvoimalaa. Yksi Loviisaan ja toinen Ruotsinpyhtäälle. Hitsareille, betonimylläreille ja hanttihommien tekijöille on kohta töitä. Bloggajakin saa uusia hyperpaikallisia aiheita, jos Paavo Lipponen tulee tämänkin työmaan valvojaksi.

STUK joutuu täällä harjoittamaan diplomaattista kirjeenvaihtoa kahdella kotimaisella kielellä ja jos voimala tilataan entisestä Neuvostoliitosta, pitänee vielä opetella Venäjän aakkosetkin.

Venäläisten kanssa on tulevaisuudessakin helppo neuvotella, koska suurvallan totuus kasvaa tykin suusta. Nythän suomalaiset opiskelevat vaikenemisen taitoja Georgiassa. Stubb hymyilee ja esiintyy tyylikkäästi hampaattomien ja huonosti stailattujen pakolaisten joukossa. Miksi lehtikuvaajat näyttävät matalaksi pommitettuja taloja, kun voisivat kertoa tarkemmin Stalinin syntymäkodista?

  • Georgia = Gruusia
  • Stalin
  • Stuk

Loviisan majoituspaikat ovat täynnä, koska Loviisan ydinvoimalassa tehdään suurta vuosihuoltoa. Remonttimiehiä on paikan päällä 950 henkilöä. Paikallisten lisäksi ydinvoimalan korjausporukoita (revision tekijöitä) tulee Venäjältä, Virosta ja Espanjasta. Huoltohommelit jatkuvat lokakuuhun asti. Sen jälkeen atomi halkeaa turvallisesti ja suomalaiset saavat sähköä saunoihinsa. Viimeistään joulukinkun paistajat tajuavat, että maa tarvitse kolme uutta ydinvoimalaa – ja helvetin äkkiää!

Pilkotaanko Metso pieniksi palasiksi?

Ruotsalainen sijoittaja Christer Gardell haluaa panna Metson palasiksi. Pannanko mineraalit ja maansiirtovehkeet yhteen pussiin, toiseen sullotaan paperikoneet ja kuituliiketoiminta, kolmanteen pakettiin automaatio, energia- ja kierrätystoiminta. Saadaanko näillä järjestelyillä puristettua Metsoksi muuttuneesta Valmetista enemmän fyrkkaa osakkeenomistajien taskuun?

Kauppalehti kertoo asian näin:

  1. Yhden yksikön muodostavat yhtiön kaivos- ja maanrakennusliiketoiminnot.
  2. Metso Automation ja Power- ja Recycling -liiketoiminnot keskitetään yhtiön energia- ja ympäristöyksikköön.
  3. Kolmas yksikkö muodostuu paperi- ja kuituliiketoiminnoista.

Yhtiö aikoo jatkossa kasvaa etenkin energia- ja ympäristöteknologialla. Metso aikoo myös selvittää mahdollisuuksia rakennejärjestelyihin. Metson toimitusjohtajan Jorma Elorannan mukaan yhtiön uuden strategian ja tavoitteiden luominen sekä rakennejärjestelyiden tutkiminen on osa yhtiön normaalia etenemistä ja johtoryhmätyöskentelyä.

Investointipankki Goldman Sachs syynää ja ynnää tilejä, laskeskelee tukijalkojen arvoja.

Mitä mieltä olette Metson uudesta strategiasta? Onko viisasta, että suomalaisittain suurehko yritys pannaan kolmeen osaan? Palojen johtaminen ehkä muuttuu helpommaksi. Nokia oli aikoinaan monialayritys, joka luopui lähes kaikesta muusta paitsi Mobiroistaan. Nokian tapaus johti hyvään lopputulokseen.

Pieni tarina kaasuputkimies Lipposesta

Ihmiskasvoinen sosialismi henkilöityy suomalaisen politiikan vasemmalla laidalla kaasuputkimies Paavo Lipposeen. Lipposen valoisat kasvot ja ihmisläheinen asenne antavat ymmärtää, että elämme Venäjän naapurina ja kaasu tekee meistä ja saksalaisista akselivaltion, jonka merkitystä emme nytkään voi ohittaa.Olen kansalaisena erityisen ilahtunut siitä, että puutullikiistan jälkeen mahtimaat järjestävät luottamuksellisen tehtävän maakaasuputkilinjan konsultille. Paavo Lipponen pystyy politiikan ammattilaisena osoittamaan, että akselivaltioiden edustajat tarvitsevat paljon kaasua ja energiaa Venäjältä, ja että suomalaisten tehtävänä on toimia hyvien EU-hankkeiden edistäjinä.

Tiedän, että Lipposen mielestä bloggaajat ovat kansakuntamme turhakkeita, pohjasakkaa, joiden mielipiteillä ei merkittävän europoliitikon silmissä ole perskarvan arvoa. Kirjoitan kuitenkin julki ajatukseni teemoista, jotka tuovat näkkileipää Paavon ja Päivin lounaspöytään; lipposten vekaroita mitenkään huomioimatta!

Olen aivan ekstaasissa, kun ajattelen, miten entinen pääministeri ja tila-auton käyttäjä edistää saksalaisten kaasutarpeita. EU:n mallioppilas, Suomi, tarvitse uuden kumartamisen suunnan ja kohteen. Paavo onnistuu poliittisella vaistollaan yhdistämään tarkoitukseen sekä Brysselin että Moskovan. Ensin kumarramme länteen ja sitten itään!

Wau! tämä on luovaa taloutta ja uutta politiikkaa! Paavo, Paavo, tarvitsemme kaasua joka kotiin ja laitokseen. Ilman suomalaisen politiikan suurta Paavoa emme olisi alkua pidemmällä.

Sodankäynti on teknistynyt, emme suinkaan voi suhtautua kevytmielisesti siihen, että tankeilla ja tykeillä joudutaan jatkaan politiikan tekoa. Paavo ”suurin” Lipponen tajuaa myös – tässä yhteydessä – politiikan painoarvon. Suomi on pieni maa, mutta poliitikkomme arviovat ja arvottavat itsensä eurooppalaisina suuurmiehinä ja naisina.

Lipposen arvio omasta itsestään on suurin suurten joukossa. Heil! Paavo.

Todistamme hienojen ja uusien alkutapahtumien juurevaa alkua. Kasallisen politiikan tavoitteena on Venäjän ja Euroopan unelmien ja tarpeiden yhdistäminen. Putkimies Paavo Lipponen konkretisoi kansalaisten tarpeen konsulttisopimuksen yksityiskohdissa.

Kansakunnan etuja ei tietenkään kannata miettiä smalla intesinteetillä.

– Kaasua, kaasua, kaasua, huudahtaa Paavo, EU-poliitikoistamme suurin!

Älä epäile Venäjää, suhtaudu viileästi EU-Brysseliin. Tarvitsemme pohjoisen ulottuvuuden, jonka äitinä on Päivi ja isänä on mahtava Paavo. Ilman sosiaalista demokratiaa emme olisi tässä tilanteessa.

Was wollen Sie? Paavo, Paavo, Paavo…Haluamme sinut EU:n presidentiksi, suomalaisen sosdem presidenttiyden jatkajaksi. Ilman sinua olisimme täysin hukassa. Paavo, Heil, wir wollen Sie über alles. Sieg Heil!

Ihimiskasvoinen sosialismi kaipaa sinua. Venäläiset hyökkäisivät 40 vuotta Thsekosolovakiaan. Kekkoslovakian jälkeen monet asiat ovat muuttuneet. Vuoden 1968 jälkeen raaka voimapolitiikka tekevät paluuta, mutta Suomi pysyy kuvioissa mukana.
Paavo, vain sinä voit palautta meidät entiseen ja viedä Euroopan pimeimpään ytimeen!

Bensa-Ale ja joulukinkku kaupan päälle!

Venäjä on saanut taloutensa kuntoon öljyn, energian, kaasun ja raaka-aineiden korkeiden hintojen avulla. Itämeren laivasto pannaan näillä varoilla timmiin. Kohta lähivesillä kulkevat atomilla muutkin kuin Loviisan yndvoimalan lauhdevesissä kasvatettavat kalat. ”Öljyn tuottajat hermoilevat laskevan hinnan takia”, kertoo Kauppalehti.

KL jatkaa: ”Raakaöljyn hinta on laskenut jo neljää päivää peräkkäin. Se on saanut tuottajajärjestö Opecin hermostumaan. Brent Crude -laadun hinta lokakuun toimituksille oli tiistaina alle 112 dollaria. Mikäli öljyhinta laskee alle sadan dollarin, öljytuottajamaiden järjestö Opec leikkaa tuotantokiintiötään, kertoo tutkimusyhtiö Center for Global Energy  Studies.

  • Öljyhinnan lasku johtuu muun muassa siitä, että Fay-myrsky ei vaikuttanut öljyn tuotantoon Meksikonlahdella.
  • Öljy-yhtiö Exxon Mobil ilmoitti, että sen toiminta ei ole kärsinyt myrskystä.
  • Euroa vastaan vahvistunut dollari on tukenut öljyhinnan laskua.
  • Reilu kuukausi sitten öljyhinta ampaisi ennätykseen eli 147,27 dollariin tynnyriltä.

Kohta ottaa ohraleipä, kun öljyä tyrkytetään tankilla kuin kännykkäoperaattorit uusimpia malleja kylkiäisten kera. Joulukuussa saamme varmaan kinkun tai joulukuusen kaupan päälle, jos suostumme täyttämään City-maasturin tankin piripintaan.

Dollarin arvo nousee ja pitkään suunnitteilla ollut Amerikan-reissu jää tekemättä. Eurolla ei enää ole ostovoimaa ja matkabudjetilla ei enää pääse Kennedyn kentältä Limousinilla New Yorkin ostoskaduille.

Korot laskevat ja asuntojen hinnat lähtevät kohta nousuun. Suomeen tulee ideaparkkien verkosto, joka kattaa tärkeimmät peltoaukeamat kautta maan. Kulutusjuhlat palaavat, osakkeiden hinnat ponkaisevat läpi lasikaton ja kohta elämme sietämättömässä tavarapaljouden helvetissä, kun kiinalaisten ylijäämätuotanto dumpataan korpisuomalaisten kuluttajien käyttöön jatkuvana konttivirtana, jonka pääteasemana on Kouvola.

Ilmastonmuutos olikin vain pahaa unta. Nyt kaasu pohjaan, ajetaan tuhatta ja sataa, koska kohta löpöä pitää polttaa kolmen litran koneissa, muuten luottokorttiyhtiöt menevät kanttuvei.

Ostetaan kämppä Lontoosta?

The Guardian kertoo, että Lontoossa asuntojen hinnat ovat kovassa laskussa. Yllättävintä on, että hintasyöksy on nopeampaa Brittien pääkaupungissa kuin muualla maassa. Ennakoiko tämä suurempaa muutosta? Onko metropolien vetovoima laskussa? Muuttavatko ihmiset takaisin landelle tain ihmisen kokoisiin kyliin ja kaupunkeihin?

Miten Suomessa? Milloin Helsingistä ja Kehä III sisäpuolella olevat kämpät tulevat niin kalliiksi, että väki valitsee vaihtoehdoksi Porvoon takamaat tai Toijalan takan ei ole mitään?

Kannattaako enää edes Kainuusta muuttaa pääkaupunkiseudulle, kun sähköinen yhteistyö onnistuu sieltäkin maailman ääriin lankoja pitkin?

Helsingistä ei saa maailmanluokan metropolia, vaikka siirtäisimme kaikki suomalaiset Kehä III sisälle. Ehkä viisaimpana vaihtoehtona olisi valtakunnan vennamolaistaminen eli palaamme pienvilejelijöiksi elinkelvottmille tiloille ja elämme sekatyöläisinä lähellä luontoa kunnes taivaan portit ennemmin tai myöhemmin aukeavat.

Eli mennäänkö porukalla Lontooseen vai hakeudutaanko lantakasojen ääreen, maaseudun rauhaan?