Sikainfluenssa muuttaa Bisnesmatkailua

LuovuusSikainfluenssa ei ole mikään yllätys. Ei se putkahtanut maailmaan tyhjästä. Flunssat ovat perinteisesti olleet tuontitavaraa. Tällä kertaa osoitamme sormella sikoja, vaikka ongelmat syntyvät maatiloilla, joita ihmiset hoitavat. Toinen ”syyllinen” on globaali liiketoiminta ja matkailu. Tämä sairaus välittyy pärskeinä tai kosketustartuntana. Moderni elämäntapa ja kansainvälinen toiminta tuottaa lieveilmiöitä, joiden hallintaan meillä ei ole keinoja.

Tiedotusvälineille sikainfluenssa on draamaa parhaimmillaan. Suomessakin tautiin voi pahimmoilleen sairastua kolmasosa väestöstä. Kuolleisuus on lääkäreiden mukaan silti suhteellisen alhainen. Espanjantautiin kuoli maassamme 25 000 ihmistä.

Sikainfluenssa on vaarallinen, mutta lopullista lähtöä tellukselta tämä ei vielä välttämättä tarkoita; emme ole vielä Karl F:n mainitsemalla ”Viimeisellä rannalla”.

Terveydenhuollolle sikainfluenssa on huikea haaste, koska sairastua voivat sekä potilaat että hoitajat. Mutta lääkärit tietävät miten tätä possua tartutaan sarvista. Onneksi meillä ei ole sensuuria niin kuin 1918 / 1919, jolloin Amerikasta liikkeelle lähtenyt epidemia muuntui matkalla ”Espanjantaudiksi”.

Talouden taantuman keskelle tuotuna sikainfluenssa on kuin heittäisi bensaa roviolle. Eikä tässä vielä kaikki. Ongelmien sarja ei tule loppumaan tähän, kuin seinään, taloustaantuman korjaamisessa riittää ongelmanratkomista vuosiksi eteenpäin.

Miten bisneksiä pystyy hoitamaan, jos kohta ei voi matkustaa minnekään? Kokoukset, seminaarit ja julkiset tapahtumat joudutaan perumaan. Face-to-Face -tapaamisista pitää luopumaan. Laivaseminaarit seis! Lapin-matkailua vain reppu selässä ja korvessa vaellellen.

Siirrymmekö julkisesta liikenteestä hevoskyytiin ja polkupyörämatkailuun?

Matkailulle tämä tietää entistä vaikeampia aikoja. Finnair tuntee sekä taloudellisen taantuman että sikainfluenssan nahoissaan. Koko toimialan strategiat saattavat mennä uusiksi. Uusien lentokoneiden tilaukset joudutaan perumaan. Selviääkö Finnair enää itsenäisenä yhtiönä? Kuka niistä selviää? Joudummeko palaamaan ajassa taaksepäin, aikaan ennen Seiväsmatkoja?

Vai totummeko näihin uhkiin ja vaarallisiin globaali-ilmiöihin? Onko tämä ilmiö vain osa oppivan organisaation käsikirjasta? Elämä on riskibisnestä, ja jos terroristit jättävät meidät hetkeksi rauhaan, ottavat mikrobit ja virukset vuorostaan vallan?

Pitääkö vappu viettää peiton alla, ikkunat suljettuina ja pimennysverhot eteen vedettyinä? Vai voittaako ihmisen kevätriemun kaipuu. Koskaan ei tiedä, missä ne virukset vaanivat meitä. Elämästä ei selvitä hengissä. Hauskaa Vappua!

DISCLAIMER
PS: Kuvassa olevan harteikkaan miehen käsien pituus johtuu liiallisesta tietokoneen käytöstä ja pieni pää aivojen surkastumisesta, koska hän on käyttänyt nettiä liian kauan ja lukenut liikaa blogeja.

Milloin vientisatamissa alkaa vimmattu vilske?

Sailorman Aktian ekonomistin mielestä taloutemme seilaa jo 2010 nykyistä tyynemmillä vesillä. Nokia kuitenkin vähentää vielä väkeä ulkomailla ja Finlandiassa. Rautakauppa ei suju Baltiassa, Suomessa, Venäjällä tai muualla Pohjoismassa. Espanjaan en lähtisi nyt rakennustarvikkeita myymään. Vuoden kuluttua työttömyyden arvellaan keikkuvan 10 prosentin hujakoilla. Joten 90-luvun karmeisiin lukemiin emme ennustajien mukaan nouse. Hyvä, hyvä, elvytys puree. Massiiviset tukiruiskeet tekevät ”potilaasta” liikuntakykyisen, mutta kuntoutusvaiheessa toipilaasta ei ole suurten harppausten tekijäksi.

Kovin inhimillistä. Rajun lääkekuurin jälkeen maailmantalous taapertaa tokkuraisena useita vuosia ja miellä on nyt erinomainen etsikkoaika uusien kujeiden keksimiseen. Nyt on luovuuden aika. Nopeat syövät hitaat. Fiksuilla on iskun paikka. Jos kuluneet fraasit sallitaan…
Piksussa huomasin artikkelin, jossa kirjoittaja totesi, että ”pitää olla joku hullu tai ekonomisti, jos luulee, että lama on menneen talven lumia”.  Meillä monet ongelmat ovat vasta nyt kasaantumaan päin. Kuntien talous eivät Heavillä [musalla] parane.

Mitä maailma tarvitsee taantuman jälkeen? Varstot tyhjenevät vähitellen, mutta ostavatko asiakkaamme maailmalle sitä samaa, joka oli muotia ”silloin ennen”? Mitä veikkaatte, mitkä teollisuuden alat saavat tuulta siipiensä alle?

  1. Sahatavaraa tarvitaan, mutta pitääkö kapasiteettia karsia?
  2. Rakentamisen komponentteja ja sisustamiselementtejä
  3. Rautaa, terästä, kuparia ja jalometalleja
  4. Uusi konepajakeksintöjä
  5. Ehtiikö meiltä markkinoille uusia ICT-keksintöjä?
  6. Palvelutuotantoa (en keksi, miten erittelisin)
  7. Terveys- ja hoivateknologiaa
  8. Insinööriosaamista (en keksi, miten erittelisin)

Toipilaan kimppuun käyvät kaikki maailman myyntimiehet yhdellä kertaa. Miten ”hän” selviää nälkäisten kauppiaiden kättenpuristuksista? Ostaako helläsydämisesti kovalla hinnalla innokkailta myyjiltä, vai onko muuttunu kovasydämiseksi, joka pakotta kauppiaat alentamaan hintoja ja lisäämään tuotteisiinsa parempia ominaisuuksia? Nyt on aikaa harjoitella tätäkin puolta.

Kuvassa olevalla tyypillä ei ole sikainfluenssa, mutta hän on odotellut Valkon satamassa Rion baarissa lähtökäskyä. Poskia kuumottaa, kun terassille paistaa aurinko.

Sikainfluenssasta uusi uhka

Sika Sikainfluenssan ensimmäiset oireet heijastuvat jo talouteen. Nokia ja Wärtsilä ovat kieltäneet henkilökuntaansa matkat Meksikoon. Finnair ja lentoyhtiöt saavat  uhkakuvasta välittömästi siipeensä. Olemme pienessä porukassa pohtineet Suomen ja Lapin matkailun haasteita taloustaantuman syventyessä. Pandemian uhka ei tuo tulevaisuuden näkymiin minkäänlaista parannusta.

Suomi elää viennistä. Jos myyntimiehet joutuvat siirtämään myyntikäyntejään sairastumisen pelossa, voi tilauskirjojen täyttyminen vaikeutua entisestään.

Meksikossa suuret tapahtumat ja kulttuuritilaisuudet on peruttu. Väki ei enää kokoonnu urheilutapahtumiin, rokkikonsertit jätetään väliin.

Koulut suljetaan, kentillä kuumeiset poimitaan pois rivistä lämpökameran avulla. Pahimmillaan pandemia voi tappaa 70 miljoonaa ihmistä. Espanjan tautiin kuoli muistaakseeni 80 miljoonaa. Taloudelliset vaikutuksetkin on ehditty laskemaan. 3 000 miljardia dollaria! Amerikan asuntokuplan hinnaksi arvioidaan 4 000 miljardia dollaria. Huimua lukuja. Kuljemme kriisistä kriisiin. Mekisko Cityssä ihmiset kerääntyvät kirkkoihin rukoilemaan. Taitaa olla iltarukouksen aika Lutherin jälkeläisilläkin.  Tästä on leikki kaukana.

Miten nopeasti paikallislehdet ajautuvat vaikeuksiin?

Pienessä Loviisassa ilmestyy kaksi paikallista lehteä: Östra Nyland ja Loviisan Sanomat. Yritykset ja kunnat ovat mainostaneet molemmissa. RKP on edelleen Loviisan seudun suurin puolue, joten kunnallinen ilmoittelu jatkunee molemmissa.Tänä aamuna huomio kiinnittyi kauppojen ruokailmoitusten vähenemiseen. Lovarin etusivulla oli vielä K-Supermarketin kokosivun ilmoitus, mutta Östrasta kauppojen ruokailmoitukset olivat kadonneet. Etusivu oli paikallisella Gallerialla ja ja Expert-ketjulla.

Näppituntumana on, että aikaisemmin K-Kauppa, S-Market ja Valintatalo ilmoittelivat kaikissa lehdissä rinnakkain.

Oliko tämä vain sattuma vai onko taustalla jokin syvempi ilmiö? Päätin tarkistaa, miten kauppojen ilmoituksia jaetaan? Pika-analyysi viitaa vuorotteluvapaaseen. Elintarvikekaupat käyttävät molempia lehtiä, mutta ilmoitukset vuorottelevat.

östra nyland

Kirjoitin vuoden alussa siitä, miten lama näkyy katutasolla. Östra Nyland on uudistanut ilmeensä ja kadulta on näkymä entistä valoisempaan toimitukseen. Lehdellä on myös uusi päätoimittaja. Eläköitynyt aikaisempi loikkasi politiikkaan – RKP:n edustajaksi, tietenkin. Lehtien välillä oli talvella kissanhännänvetoa siitä, minkä puolueen saunailtoihin toimittajat tai päätoimittajat pääsevät. Lovarin päätoimittaja on mies ja Östralla on nainen puikoissa. Selittyykö käytännön muuttuminen tältä pohjalta?
Loviisassa lehtien rintamalinjat kulkevat niin, että Lovari on lähempänä demareita ja nousussa olevaa kokoomusta. Vihreät saavat kuitenkin palstatilaa molemmissa. Persut rantautuivat myös ”Suur-Loviisan” politiikkaan, mutta heille näyttää tarjoutuvan tilaa vain mielipidekirjoitusosastoilta. Viime aikoina vain poliitikot julkaisevat mielipiteitään. Muu paikallinen valittaminen ja kitinä on vähäistä. Homekouluista on ollut pientä porinaa.

Elinkeinopolitiikastakin on taitettu peistä. Kerron, jos havaitsen uinuvissa ideoissa henkistä liikehdintää. Tämäkin kuuluu ”Täällä on hyvä yrittää” -kuntiin, joissa pärjää, kun vain muistaa herkän kielitasapainon ja paikalliset liikavarpaat. Niitten päälle tekee mieli talloa.

RKP:llä on yhä yksinkertainen enemmistö, mutta politiikan maisema muuttuu hitaasti ja varmasti kääntyen ajan mittaan suomalaisten voitoksi. Politiikkaa tehdään kieli keskellä suuta, hitaasti kiiruhtaen. Uusien ydinvoimaloiden tuloa kannatetaan ja vastustetaan, juupas-eipäs -strategialla, mutta ei kumpaakaan järin intohimoisesti. RKP:n kellokkaat ovat hiukan atomi-kielteisempiä ja Lovarissa näkyy piilevää atomitehtaiden boostausta.

Virkamiehet ovat tietenkin ydinvoimaloista innoissaan, koska voimaloiden turvin ei ole tarvetta kehittää mitään muuta.

Viime aikoina täällä on pohdittu kaupungin Imagoa. Ruususen unesta heräämisen pelkoa ei kuitenkaan ole. Elämä jatkuu entistä rataa. ”Yksinkertainen enemmistö” pitää siitä huolen.

Amerikassa suurten kaupunkien lehtitalot tekevät kuolemaa. Meillä tilanne on vielä melko hyvin hallinnassa. Rannikon ruotsinkieliset paikallislehdet ja HBL ovat saaneet ”kulttuuritukea” Kulturfondetilta, mutta paikallislehtien sirpaletoimituksista on myös vähennetty väkeä.

Kirjoitan hetken kuluttua lisää. Haen ensin työkalupakin autosta. Sehän löytyi ja sitten puutarhaviljelmän kimppuun.

Luovassa tilassa julkisen palvelun vuosimaksulla

Hitlerin vesivärimaalauksista maksettiin Lontoossa 100 000 euroa, vaikka hän ei päässyt opiskelemaan taiteita Wienissä. Mies siirtyi katutaiteilijasta Public Service tehtävään. Valtakunnan kanslerin kirjallinen teos Mein Kampf ponkaisi sen jälkeen vahvaan myyntimenestykseen. Taiteilija Aatu äityi tästä myös kokeilemaan, miten hän onnistuisi sotastrategina ja työleirien rakentajana.

Nyt puhutaan 1930-laman kakkosversiosta. Saksasta ilmoitettiin eilen, että talouselämän olosuhteet ovat verrattavissa 1929 tasoon. Pikku-hitlereitä kannattaa pitää silmällä. Rappiotaiteilijoita liikkuu keskuudessamme. Pitäkää silmät ja korvat auki. Ilmiantoja kaivataan.
Mielestäni taidealojen pääsyvaatimuksia tulee alentaa, jotta luovat ihmiset eivät pääse tuhon konsepteillaan ohjaamaan kansakuntia sotiin tai pankkikriiseihin.

Toisaalta toivoisin, että metsäteollisuus olisi palkannut muita kuin johtajia ja insinöörejä, koska ala tarvitsisi nyt muun muassa taivaanrannan maalareita. Karvosen mukaan nyt olisi tarvetta kehittää Kemijärvi 2.0 -liike, joka kansallistaisi suomalaisten metsät. Kantohinta nolla euroon plus arvonlisävero. Metsäteollisuuden ratkaisuilla on kiire. Siitä olen Karvosen kanssa samaa mieltä.
Pääministeri Vanhanen epäili tänä aamuna, että Suomen lamasta tulee pitkä ja vähäluminen. Tilauskirjat eivät enää ole pullollaan. Hups! Miten tässä näin kävi?
Oikealla olevassa kuvassa on esimerkkejä aamupalan valmistukseen sopivista tarvikkeista. Mikä niistä ei kuulu joukkoon?

Kannustan luovaan hulluuteen, koska kohta sitä tarvitaan. Public Service tulee ja kansalaispalkan lisäksi saamme lisätuloja YLE:n nettisössijöinä. Tulevaisuus on meidän.

Mitä tekisin jos olisin Stora Enso Kusetin omistaja?

Tätä se minun uneni tiesi, jonka minä Strasbourgissa seisaaltani näin – vuonna 1995. Stora Enso laittaa 2000 johtajaa pellolle ja ehkä siinä samalla lähtee muutama duunarikin. Rautaisen kädenpuristuksen saatan ymmärtääkin, koska ennusmerkit olivat olemassa jo 1980-luvun lopulla. Suomalainen metsäteollisuus sai 1990-luvulla hetken vetoapua EU-jäsenyydestä ja kiitoksia pitäisi jakaa myös Karjalan metsänomistajille, mutta sitten iski Amerikan-tauti. Maailmanvalloitusoppi oli pääpiirteissään oikea, mutta kapasiteetin ostaminen Amerikasta osui aikaan, jolloin dinosaurus teki kuolemaa. Jälkiviisastelusta ei nyt enää ole apua, koska edessä on kymmeniä vuosia kestävä urakka uuden luomiseksi. Pahuuttaan mehtäfirmojen johtajat eivät näitä lopputilejä jakele. Hengissä säilymisestä on kyse ja tauti on paha. Otsikon kysymykseen vastaan täällä >> >

Metsäkonefirmat liemessä

Alsace

Metsäkonefirmat ovat vaikeuksissa.Tämä ei ole mikään uutinen, mutta päätin kirjoittaa aiheesta, kun KL kertoi Ponssen vaikeuksista. ”Tilauskannan vähäisyys” ja ”tilausvirran ohuus” kuulosta vielä toivoa herättävältä. Tauti saattaa kuitenkin olla luonteeltaan syvävaikutteisempi. Metsäkoneyrittäjien ahdingosta pitäisi puhua rinnan koneyrittäjien kuolemanvakavan tilanteen kanssa. Ja kaiken tämän takana ei ole nainen vaan Internet.

Amerikassa lehtiä kuolee viikoittain. Printtimedian tulevaisuudesta ei näy visioiden vääntäjiä. Lukijat säntäävät sankoin joukoin sähköisten palvelujen piiriin. Täällä me blogaamme ja metsä-Suomessa kuusikot muuttuvat entistä tuuheimmiksi. USA:ssa on entistä enemmän suurkaupunkeja, joilla ei enää ole omaa lehteä [City Daily].
San Fransisco on yksi niistä. Denverissä taisi käydä samoin. Onneksi sentään Loviisassa on Sanomat eli ”Lovari” ja Östra Nyland.

Mutta näiden pienlehtien paperitarpeella harvesterien maailmankauppa ei pysy pystyssä. Suomeen lehtikuolemat eivät ole vielä ehtineet, mutta syytä lienee koputtaa puuta ja toivoa parasta.

Sirkkelit eivät soi iloisesti maakunnissa. Tukkeja kyllä vielä tarvittaisiin, koska maailmalla rakennetaan ja peruskorjauksiakin tehdään, mutta sellu- ja paperiteollisuuden tarpeet säätelevät myös tukkikauppa. Paperipuun varastot ovat piripintaan täynnä eri puolilla Suomea. Metsäpomot ovat komentaneet korjuuketjut pois metsistä ja pankkiirit istuvat otsa kurtussa kuunnellen koneyrittäjien murheita. Kohta rahoittajilla on koneita yli arkitarpeen, kun yrittäjät eivät pysty maksamaan lyhennyksiä eikä korkoja.

Minkä teet, jos kallis kone seisoo pihalla ja korkoa tulee koron päälle. Näistä pienyrittäjien ongelmista ei puhuta. Monelta menee koneen lisäksi koti, perämetsät ja kaikki muu omaisuus vasaran alle.

Yrittämisen arjesta kannattaisi puhua, vaikka kannattavuus onkin päin honkia. Nyt tarvitaan turnauskestävyyttä. Tilanne saattaa pysyä pahana pitkän aikaa. Mennäänkö tästä vielä alemmas? Kuka tietää?

Nyt jos koskaan pitäisi haastaa viisaita ja visioida edes puurakentamisen kehittämisestä, jotta edes jonkinlaisia toivon utopioita olisi mehtäväellä.

Elämä on!

Jos ei ole Kaurapuuroa

KaurapuuroKatselin tv-ohjelman Suomen 90-luvun lamasta, hallituksen, presidentin ja Suomen Pankin toimista kansallisen syvätaantuman aikana. Ohjelmassa asiantuntijat ja poliitikot kertoivat, mitkä syyt johtivat työttömyyden hurjaan nousuun ja kohtuuttomaan konkurssiaaltoon.

Syyttävät sormet osoittivat:

  1. Vahvan markan politiikkaan
  2. Suomen Pankkiin
  3. Korkopolitiikkaan
  4. Työttömyyden annettiin nousta
  5. Asiantuntijoita ei kuunneltu
  6. Laman aikana kuluja ja etuuksia leikattiin

Kuviteltiin, että työttömyys tekee ”kulutusjuhlineelle kansalle” terää; porukat tekevät nöyremmin töitä pienen talouskurituksen jälkeen. Valtionvarainministeri Iiro Viinasen puheet tuntuivat näin jälkeen päin katsottuna varsin tylyiltä. Suomen maineesta kannettiin huolta, kansalaisista ei.

Suomen Pankin mielestä hallituksen vastuulla oli ”työllisyys / työttömyys” ja pankki kantoi huolta markasta ja korkopolitiikasta. Esko Ahon hallitus ei ymmärtänyt päätöstensä vaikutuksia. Taantumaa syvennettiin kululeikkauksilla. Dokumentti osoitti, että hallitus toimi arvojensa ja asenteittensa pohjalta.

Päättäjillä oli valmius nostaa korot taivaisiin – ja niin myös tehtiin. Devalvaatiota vastustettiin viimeiseen asti, kunnes vientiteollisuus pakotti hallituksen ja Suomen Pankin toimimaan. Sen sileän tien Suomen yli pyyhkäisi ennen näkemätön konkurssiaalto: firmoja kaatui kuin viljaa syyssateen jälkeen. Talouselämän viikatemies kaatoi hyviäkin yrityksiä kovakorvaisen finanssipolitiikan takia.

Työttömyys nousi oletetusta ”reilusta kymmenestä prosentista” yli kahteenkymmeneen. Kuvitelmat nopeasta noususta taantuman jälkeen osoittautuivat nekin vääriksi. Firman kaataminen käy käden käänteessä, mutta autotallista uuteen kukoistukseen tarvitaan vuosien työ.

Tämän laman pohjaa ei maassamme vielä ole nähty. Olemmeko oppineet jotain 90-luvun kansallisesta katastrofista?  Osaammeko taistella työttömyyttä ja kurjistumista vastaan? Suurtyöttömyyden seurauksia ei myöskään osattu ennakoida. Pitkäaikaistyöttömyyden vaikutuksia ei tajuttu lainkaan.

Suomi ei ole vieläkään päässyt irti lähes kahdenkymmenen vuoden takaisista vaikutuksista. Monet joutuivat kokonaan ja lopullisesti normaalin yhteiskunnan ulkopuolelle.
Ohjelmassa esiintyi myös yksityishenkilö, joka kertoi leipäjonoista, henkilökohtaisesta taloudestaan ja valmiudestaan varastaa leipää ja ruokaa perheensä hengissä pitämiseksi. Siitä oli leikki kaukana.

Onko 90-luvun laman opetuksista keskusteltu riittävästi? Millainen rooli Mauno Koivistolla oli? Hallitus, Suomen Pankki, virkamiehet ja presidentti eivät kansalaistaan välittäneet. Heidän tavoitteena oli laittaa Suomi EU-kuntoon. Baltian maissa kopioidaan Suomen 90-lukua nyt.

Elämä on!

Kun Kauppakeskukset Kaatuvat

EspooAmerikasta hiipii uusi talouden flunssa-aalto. Luovat finanssiratkaisut näkyvät nyt myös kauppakeskuksia omistavien kiinteistöjättien keskuudessa. Suuren kauppakeskuksen kaatuminen tuottaa oletettavasti myös ongelmia niiden suojassa toimiville sadoille pienyrityksille, kioskinpitäjille, pizzan paistajille ja vaatekauppojen pyörittäjille. Voiko sama tapahtua meillä? Miten vakaalla pohjalla meikäläisten kauppaparatiisien omistus on?

You see, the looming bankruptcy I’m talking about involves one of the biggest organizations in America – the owner of more than 200 malls in 44 states.

Meidän piti ensin selvitä lamasta leikitellen. Teollisuuden uskottiin pärjäävän hyvin paksuilla tilauskirjoilla. Asuntokuplaa ei Suomessa ollut ja pankeillamme piti olla rahaa kuin roskaa. Amerikasta kantautuu nyt uutisia, että kauppakeskuksia omistavalla kiinteistöjätillä on vaikeuksia. Ja tuskin ongelmat keskittyvät vain yhteen putiikin pitäjään.

Oletettavasti kuulemme kohta, ettei meillä ole tämänkaltaisia ongelmia. Meidän kauppakeskuksia ei kuitenkaan ole rakennettu käteis- tai kassavaroilla. Sama tauti saattaa iskeä myös matkailualan kiinteistöjä haalineille suuromistajille. Pienistä puhumattakaan.

Amerikassa moni megamooli (mall) kärsii kroonisesta asiakaspulasta. Kaupan käytävät ovat tyhjillään ja kassakoneet eivät kilise. Luottokortin vinguttajat ovat uhanalainen laji. WWF joutuu kohta suojelemaan jäljellä olevia.

Meillä? Miltä näyttää? Käykö kauppa vielä kotinurkillasi? Mitä mieltä olette suurten keskusten asiakasmääristä?

Naiset rulettaa johtajina!

08042009568Ovatko naiset parempia johtajia? Niillä on enemmän empatiaa ja sosiaalisia taitoja. Muijat osaa myös pitää jöötä ja järjestystä. Sen tietää jokainen, joka on joskus joutunut olemaan tossun alla tai siivouspäivänä komentokeskuksen kohteena. Johtajuutta on tutkittu ja naisyrittäjät toimivat varovaisemmin, riskejä ei oteta, porukasta kannetaan huolta.

Mutta, onko näin? Millaisia kokemuksia teillä on? Nyt äijät esiin varmoilla mielipiteillä ja toki naisetkin saavat kommentoida.

Suomalaisnaisen kanssa naimisiin mennyt ulkomaalainen tietää, millaista on yhteiselo ja arki täkäläisen niskanvuoren emännän kanssa.

Onko johtamisessa sukupuolisidonnaisia juttuja ja voisimmeko oppia toisiltamme? Missä naiset ovat parempia? Koska mies on paikallaan?

Maailmantalouden merkit viittaavat siihen, että johtajien vaihtoviikot ovat kuumimmillaan ja uuden pomon valinta on aina kinkkinen tehtävä. Hyvät neuvot ovat tarpeen.