Kotisivut kuntoon – Tissit tiskiin!

websivutkuntoon

“Kotisivut kuntoon” suoramainonta on mielestäni lisääntynyt viimeisen vuoden aikana. Vasemmalla oleva kuva tuli postilootaani hetki sitten ja kirvoitti ilmaisemaan huoleni.

Edelleen ns. spammerit tarjoavat sinisiä pillereitä miehisen kestävyyden parantamiseksi (stamina), sekä muita ihmelääkkeitä, jotka panevat vaimon tai tyttöystävän haukkomaan henkeä ja / tai ainakin pään sekaisin.

Köyhän miehen laatu-Rolexeja tyrkytetään Leijona-kellon omistajille lähes päivittäin. Minä-ressukka en käytä kelloa ollenkaan, kun patteri on loppu ja herätys tulee Applen mollaaman Android-älypuhelimen kautta.

Toistakymmentä vuotta on muodissa ollut sukuelimen pidentäminen, joko kemiallisin keinoin, vakuumipumpulla tai mikrokirurgin toimesta. Olisihan se somaa, jos “se” roikkuisi polveen asti? Ongelmani on, etten ole tarttunut yhtäkään siivottomaan tarjoukseen.

Sähköpostiini on lähetetty vihjeitä kaiken paljastavista videoista ja kuvagallerioista, jotka nekin ovat jääneet virustartuntavaaran takia avaamatta.

Olen tulossa katumapäälle: mitä jos Norton Internet Security -ohjelmani on amerikkalaisen teekutsuliikkeen “moral mojority” –osaston tilaustyötä ja minut on väärin perusteluin peloteltu pois verkon punaisten lyhtyjen käytäviltä: olenko sen takia syyttä suotta uhrannut elämäni Kauppalehden ja Talouselämän pörssivihjeiden lukemiseen?

Lisäksi, olen välttänyt nigerialaisten “ala miljonääriksi” –kirjeet ja tilaamatta ovat jääneet deittipalvelut “Hemaisevat hempukat Ukrainasta ja Venäjältä” -sivustoilta.

Vuosien karttuessa epävarmuuteni lisääntyy: mitä jos sähköpostien upeat lupaukset olivatkin totta ja minä vain konservatiivisuuttani (peloissani) jätin tarjoutuneet mahdollisuudet käyttämättä?

Kauppalehden lukijoina on kaupallisen alan osaajia: käännynkin kohteliaammin puoleenne tiedustellakseni, onko onni suosinut minua rohkeampia?

Onko meitä epätietoisia peräkamarin äijiä enemmänkin Suomessa, jotka ovat langenneet virusohjelmakauppiaiden petolliseen turvaharhaan; loveen?

Minä ja Mannerheim

mannerheim

Minä ja Mannerheim kohtaamme aikaisempaa harvemmin, koska asun niin kaukana maalikylästä. Viimeksi hän tuli minua vastaan hevosellaan Kiasman ja Postin kulmassa heinäkuun alussa.

Tänään luin hämmästyksekseni Hesarista, että Mannerheim onkin “musta mies” ja juuriltaan afrikkalainen. Olen nähnyt kuvia miehestä ja uskon tietenkin painettuun sanaan; kuin hullu kaurapuuroon.

Omien havaintojeni mukaan Gustaf oli mustavalkoinen paikallisen kyläkauppiaan seinällä, kun pikkupoikana tutustuin häneen seinälle kehystetyn taulun välityksellä.

Koulussa ja kirjastossakin oli Mannerheimin kuvia. Pikaisesti pohdittuna hän oli tärkeämpi kuin Jeesus. Jumalastahan kuvia on niukasti. Harva meistä on ollut hänen kanssa tekemisissä.

Kiasman edessä oleva Karl-Gustavin ihonväri on ruskea. Ruskealla ratsukolla hän on joka aamu liikkeellä.

Jeesusta esittävissä kuvissa ja elokuvissa näyttelee valkoinen mies, vaikka ymmärtääkseni yksikään ohjaaja tai maalari ei ole koskaan tavannut Herraamme livenä.

Sain 30.07.2012 postikortin Shri Lankasta, jossa  “Massive Buddha Image at Bahiravakanda Overlooking the Kandy Town – Shri Lanka” on ihonväriltään marmorinvalkoinen.

Maailma on kaunis ja värit tekevät siitä monikulttuurisemman. Koskahan norjalaisesta Breivikistä tehdään mustavalkoinen tarina, joka saa turskansyöjät pois tolaltaan?

Kuuntelin radikaali-Donnerin kommentin telkkarissa ja mietin, että vallankumousaatteet syövät lapsensa. Ei ole Jörkkä entisensä patakonservatiivisena. Harmi. Rotuoppineet vievät YLE:ltä lupamaksut ja kansakunnan kaapin päälle nostetaan entistä enemmän kipsistä veistettyjä hymypoikapatsaita. Harmi!

Huolissani Viivi Pumppasesta

20120810_170915-1

Totta kai olen huolissani 24-vuotiaan Viivi Pumppasen työtaakasta. Espanjassa 50 prosenttia alle 25-vuotiaista on työtä vailla ja ne jotka pääsevät jotain tekemään, saavat viisisataa euroa kuukaudessa.

Pumppasella töitä on likaa! Tasan eivät mene onnen lahjat rajattomassa Euroopassa.

Raha liikkuu vaivattomasti konkurssipesästä toiseen, mutta työpaikkoja on kymmeniä vuosia viety vain halpatyömaiden hikipajoihin.

Espanjasta tultuani olen tietenkin kantanut huolta valtionvarainministeri Urpilaiskankin työtaakasta. Budjetin kasaaminen tuottaa blondi-ministerille suuria vaikeuksia ja mustien aukkojen laastarointiin Suomi joutuu ottamaan 6,6 miljardia euroa lisää velkaa; velkaa velan päälle.

Viivi Pumppasen suorasukaisuudesta pidän. Muistan viimeiseen hengenvetoon hänen “tissit tiskiin” televisio-haastattelusta.

Jutta Urpilaisen verkkosukkakuvat ovat mielessäni joka ilta enne maatapanoa. Tutkin suurennuslasilla iltapäivälehtien etusivut ja pidän peukkua pystyssä aina, kun Viivi on tapetilla.

Turkulainen kirjoittajan Minttu Vettenperän tarina “Enkeli-Elisasta” on erityisen kiinnostava, vaikka en ole lukenut edes poliisin kuulustelupöytäkirjoja. Enkeleitä, onko heitä? Tietenkin, ilman suojelusenkeleitä, olisin monta kertaa tipahtanut sillalta alla virtaavaan “Troubled Water” –virtaan. 

Viimeisenä huolenaiheenani on Vuokattiin tuleva Angry Birds –teemapuisto. Miksi sellainen rakennetaan tyhjään teollisuushalliin ja teollisuusalueelle, joka tuskin vetää vertojaan Disneylandille tai muille kuttaperkkapuistoille.