Mielikuvia Madridista

 

20120712_182322

Maalaisjärjellä katsottuna Espanja on visuaaliselta vaikutelmaltaan Suomea monin verroin rikkaampi. Ei meiltä löydy historiallista rakennusta, jossa myydään tuhansien ja kymmenien tuhansien eurojen hintaisia Rolexeja tai upporikkaitten merkkituotteita.

Täkäläisten pankkien rakennukset ovat meikäläisiä mahtavampia. Luulisi, että upeitten seinien sisällä rahakin pysyisi paremmin tallessa kuin meikäläisissä peruspankeissa.

Mielenosoittajat ovat heiluneet Madridin ja lukuisten muitten kaupunkien kaduilla ahkerasti. Viidenkymmenen prosentin nuorisotyöttömyys takaa sen, että joka ilta on pientä manifestaatiota eri puolilla kaupunkia.

Helikopteri pörrää taivaalla monitoroiden massojen liikkeitä. Toissailtana läheisellä Puerta del Sol –aukiolla poliisit ampuivat mielenosoittajia kumiluodeilla.

Vihellystä, pauketta ja räikkien vonguntaa. Tuntui kuin suurkaupunki olisi ollut sotatilassa. Kuitenkin mielenosoituksia tehdään medioille: poliisit ja mielenosoittajat käyttäytyvät hallitusti. Tuntuu, että tämä on teatteria kansalle, joka euroilla kulkee.

Urpilaistako on kiittäminen, että Suomi ylipäätään mainitaan uutisissa: “Pieni maa nöyryyttää vakuusvaatimuksillaan suurta Espanjaa!”

Kyllä Madridissa komeita kivitaloja riittää: reaalivakuuksissa ei ole mitään hävettävää. Jos joku on toista mieltä, pyydän oitis lainaamaan miljoona euroa ilman vakuuksia. Kiinnostuneet voivat lähestyä minua puhelimitse, sähköpostitse, Twitterin, Facebookin tms sossumedian kautta.

Advertisements

Eroan ehkä eurosta?

Suomesta ei ole tarjolla merkittäviä uutisia. Nokia menee päin mäntyä, vaikka kuinka väliportaan pomot yrittävät hehkuttaa, että keväällä kaikki on toisin. Joku teistä saattaisi tulkita, että palavalta lautalta edetään nyt päin v-tua. Valtionvarainministeri Jutta Urpilainen on heittänyt kapuloita eu-rattaisiin ja italialaiset kuittaavat valtionvarainblondiamme mitätöivillä kommenteillaan.

On noloa, ettei kukaan tiedä, miksi etelä sanoo yhtä ja pohjoinen toista. Komissaari Rhen siinä välissä yrittää toimia välittäjänä. Paavo Lipponen halusi Suomen mukaan Euroopan ytimeen ja tiukasti Saksan kainaloon. Nyt tiedämme, että Lipposen „Rexona-kaipuusta“ maksamme miljardilunnaita.

Euroopan ongelmat ovat vain osittain etelässä, kun suurten pankkikuprujen rahoittajina ovat saksalaiset ja ranskalaiset suurpankit. Nehän nyt taluttavat koko paskasakkia… ja meitä, jotka emme tiedä hommasta yhtään mitään.

Historian hämärässä ihmettelimme kehittyvien maakuntien aiheuttamaa kotimaista korruptiota ja nolojen tilanteiden kupruja. Eurokriisissä pähkäiltävänä on dekadeja suuremmat summat. Urpilaiska on asenteellaan onnistunut nostamaan demareiden kannatusta: yleisen mielipiteen mielestä Jutta tekee hyvää työtä jarruttamalla etelän vetelien kansantalouksien pelastusoperaatioita.

Ope tekee hyvää työtä ja vaatii rahansa tuhlanneita velkavastuuseen. Maksukyvyttömiltä voi tietenkin pyytää mitä vaan. Mikä arvo on hukatuilla vakuuksilla?

Muut Pohjoismaat eivät lähteneet emuun eivätkä kaivanneet Lipposen rakastamaan EU:n ytimeen. Katainen & Urpilainen joutuvat purkamamaan aikaisempien hallitusten itsemurhamiinoja. Kansalaiset tiesivät, ettei Lipposta kannata valita presidentiksi jälkiään peittämään. Väyrynen oli jokaisen mielestä liiankin oikeassa – alusta alkaen. No, entä Sauli?

Ehkä Katainen ja Mäntyniemessä hissutteleva puolivallaton pressa [suluissa mainitsen Niinistö]  kohta soittavat ikivanhoilla Nokia-kännyköillään Kremliin ja ehdottavat paluuta 1809 valuutta- ja rajatilanteeseen.

Markka on mennyttä, mutta jos öljyn hinta vielä joskus nousee, silloin rupla on jälleen kelpo valinta. Kiinan valuuttaan sitoutumisesta meillä ei vielä ole historiallista kokemusta.

Siirryn keskiviikkona raportoimaan kansakuntamme kohtalonvaiheista Espanjaan, joten lukijoilleni toivotan… Mananaa! Eiköhän tästä selvitä oikealla asenteella 😉

Lämmintä kesää!