Tiedon valtatiellä vähemmän tungosta 2013

PulpAutos.jpgOn aika miettiä, kuvan kaunottaren tavoin, silmät ummessa menneen vuoden tapahtumia. Tästä vuodesta tehdään kohta “litviikkiä” ja kristallipallosta katsellaan tulevan 2013 näkymiä.

Yleisellä tasolla Suomella menee vielä kohtuullisen hyvin, mutta työttömyys uhkaa nousta yli kahdeksan prosentin ensi vuonna.

Mennyt vuosi sujui meillä pelättyä paremmin. Onnistuimme ongelmanratkaisuissa hyvin. HACCP ja 8T osoittautuivat toimiviksi työkaluiksi vaativissa trouble-shooting tilanteissa.

Pysyimme tuloskehityksessä kutakuinkin ennusteissamme. Toivomme samaa tulevalta vuodelta. Tarkennettu tulevaisuusennusteemme on toistaiseksi laatimatta.

Paremmaksi kaikki muuttuu, mutta hyväksi ei milloinkaan. Näemme taivaanrannassa merkkejä uusista läpimurroista. Pitkällisen tuotekehityksen tuloksena on puuta ja muuta purevia parannuksia.

Tulevan vuoden linjaukset ovat jo nyt entistä selkeämpiä; emme tavoittele kuuta taivaalta. Lottovoitot ovat harvinaisia.

Lähestymme huomista realistisesti ja nöyrästi; yleiskuva on aikaisempaa mustavalkoisempi.

Onneksi pystymme sopeutumaan tulevaisuuden tarpeisiin joustavasti. Pahan päivän varalle on rakennettu suojapatoja, mutta jokainen tietää, miten Talvivaaran kipsisakka-altaan vallit murtuivat. Onnekkaita olemme, kun emme tuota uraania tai raskasmetalleja. Paskan jauhamiselle ei vielä ole olemassa YVA-menettelyä.

Riippumattomuutemme on aikaisempaa paremmalla tolalla. Tuli sitä tai tätä, huominenkaan ei ole osaltamme läpeensä mätä.

Mainokset

Talvivaarassa 16.10.2012

biotechtouch Sain kutsun osallistua Talvivaaran tiedotus- ja keskustelutilaisuuteen 16.10.2012. Kohukaivoksen portilla keskusteltiin parantuneista päästöarvoista, puhdistuslaitosinvestoinneista.

Taisin kommentoida Facebookissa, että tilanne näytti vuoden takaiseen verrattuna paremmalta.

Eräs lähiseudun asukas kyseli vesialtaista. Kaivosyhtiön ympäristöpäällikkö kommentoi vakuuttavasti, että suojavalleja oli korotettu kuuteen metriin. Oli puhetta siitäkin, että sateinen kesä on saattanut laimentaa järvien päästölukemia.

Yhtiön asiantuntijat eivät kieltäneet “laimenemista”. Tilaisuuden ilmapiiri oli vuoden takaiseen verrattuna optimistisempi: usko tulevaisuuteen oli vahvistunut. Talvivaaran ympäristöinvestoinnit toivat lisävahvistusta. Eiköhän tämä tästä…

Kysyttiin, mitä jos altaisiin tulee vuoto? Vakuutettiin, että kaikki on mahdollista, mutta vaikutelmakseni jäi, että vuodosta puhuminen edusti teoreettista hiusten halkomista. Paikallinen kysyjä, jonka nimeä en merkannut muistiin, tunnisti tärkeän kipupisteen. Puolentoista millin paksuisen kalvon tuli suojella kipsisakka-altaiden vesimassoja vähintään sata vuotta.

Tiedotustilaisuudesta on kulunut vajaa kuukausi. Teorian ja käytännön välinen “gäppi” näyttäytyy nyt yllättävän suurena. Kipsisakka-altaasta on vuotanut 600 000 kuutiota vettä viidessä päivässä. Koko vuoden sallittu päästötaso on 1,3 miljoonaa kuutiota! Jeesus… nikkeliä on levinnyt kaivosalueelle 10 000 kiloa. Helsingin vesilaitokselta lähtee Suomenlahteen 900 kiloa vuodessa. Viranomaiset tyynnyttelevät: kamat ovat pääosiltaan vielä kaivosalueella. Vain 20 000 kuutiota on päässyt valuma-alueen vesistöön.

Päästövesien uraanipitoisuus on kaksisataakertainen normaalitasoon verrattuna. Joku asiantuntija mainitsi sanan pH! Kukahan selittäisi, miksi pH nostaa uraanin liukenemista?

Nykyiset ja entiset ministerit heittelevät medioissa pilkkakirveitä toistensa suuntaan. Ely-viranomaisiin ei Kainuussa luota kukaan. Poliitikkojen huippuviroissa on vuorossa kasvojensäilyttämisprojekti.

Useimmat ovat vihdoinkin sitä mieltä, että Talvivaaran johto ja organisaatio kantaa päävastuun. Viranomaisten roolina on seistä monttu auki kipsisakka-altaan reunalla. Miten lähellä on koko kaivoksen sulkeminen? Koska kassavarat tyrehtyvät?

Kaivosalalla jutut eivät mene muuallakaan niin kuin Strömsössä.

Puolentoista millin paksuinen suojamuovi repeää valtavien vesimassojen alla ja varoaltaissa ei ole suojakelmuja lainkaan. Ojasta allikkoon! Keväällä 2013 tilanne on entistä vaikeampi. Kuka hoitaa jälkityöt, jos Talvivaara menee konkurssiin?

Mieleeni tulee, että maallikot tietävät kohta enemmän kaivostoiminnan riskeistä kuin korkeasti koulutetut prosessi-insinöörit tai viranomaiset.

Sekin tajutaan, että kainuulaisia on vedetty nenästä: Talvivaaran johto lupasi aikoinaan täysin suljettua ja ympäristöystävällistä mikrobiologista prosessia. Nyt yrityksen edustajat alleviivaavat, että teollinen toiminta vaikutta aina tavalla tai toisella ympäristöön.

Sitä ei vielä ole myönnetty, että kaivoshankkeen alkuperäiset utopiat eivät toimi reaalitodellisuudessa.

No, menevätkö kohta kaivosyhtiön ennakoimat työpaikat kipsiallasvuotovesien myötä nekin Kankkulan kaivoon? Onko sillä väliä? Ehkä tällä toimialalla on hätiköity aivan liian paljon. On uskottu ihmeisiin. Nyt on syytä herätä reaalitodellisuuteen. Kainuun uusi leipä saattaa maistua paremmalta jopa leipäjonossa, jos Talvivaaran päälle vedetään punainen viiva.

Tekes vetää Green Mining –ohjelmaa, jonka ideana on toimialan vihermaalaaminen noin 60 miljoonalla eurolla. Talvivaaran pörssiarvo on viikossa laskenut 75 miljoonalla eurolla. Pitäisikö panoksia lisätä?