32-vuotias norjalainen tähtäsi symbolisesti edellisen 1930-luvun suurlaman jälkipyykin sankarigalleriaan pukeutumiskoodia myöden. ABB koki oman surkean missionsa tärkeäksi ja teki tehtävänsä ilman omantunnontuskia; hymyssä suin. Adolf Hitler tavoitteli hänkin suuria, lopputuloksen tiedämme.
Josef Stalin jatkoi Vladimir Leninin viitoittamalla tiellä ja tapatti kymmeniä miljoonia venäläisiä. Mussolini, Hirohito ja Franco elivät omissa harhoissaan, pakottivat alamaisensa sotaan ja uhrauksiin.
Veli veljeä vastaan taisteltiin myös Carl-Gustaf Mannerheimin Suomessa. Hakkaa päälle Suomen poika, ettei hurri meitä voita…
Miten tällaisten esikuvien ja äärinationalismin viitoittamassa Euroopassa voi syntyä tasapainoisia kansalaisia?
Norjassa oli Vidkun Abraham Lauritz Jonsson Quisling. Jokaisesta maasta löytyy periaatteen miehiä, kiihkouskovaisia ja tappajasankareita pilvin pimein – esimerkiksi tärähtäneille.
Georg Bush ja Osama bin Laden ovat uuden ajan harhaanjohtajia, mutta samanlaista paskasakkia löytyy joka ilmansuunnasta. En kirjoituksellaani suinkaan pyri ymmärtämään ABB:n tekoa: nyt jos koskaan olisi viisasta innostua sankarimyyttien purkamisesta. Teekutsuilla olisi parasta tarttua virkkuukoukkuihin ja keskittyä pannulappujen tekoon.
Rauhanomaisen Euroopan ja maailman rakentaminen ei onnistu, jos emme kykene katkomaan sairaita kunnioituksen siteitä menneisyyteemme.
Näitä luottokortilla egoaan lannoittavia isänmaan toivoja löytynee lisää puutarha- tai maaviljelmiltä, jos emme saa katkeruuden kierrettä katkottua lopullisesti. En tavoittele ENDLÖSUNGIA.
Suurmiesten aika on ohi: toivon pienten tekojen ihmisille entistä suurempaa roolia uuden Euroopan ja maailman rakentamisessa.
Toiveeni on jälleen kerran turha, ontto ja toteuttamiskelvoton, mutta saahan meillä pieni on kaunista unelmien rakentajillakin olla harhoja paremmasta maailmasta.
En kaipaa ainuttakaan vahvaa johtajaa puikkoihin. Eletään keskinkertaista tai tuiki tavallista elämää; se riittää. Univormut säästetään Tiernapojille. Kauhea tarina sekin.
