Talvivaara tuottaa nikkeliä

Talvivaaran nikkeliesiintymä löydettiin virallisesti vuonna 1977. Malmiesiintymää kartoitti vuoden 1977 jälkeen Outokumpu Oy. Riittävän rikasta esiintymää silloisilla menetelmillä hyödynnettäväksi ei löytynyt. Perinteisellä menetelmällä sähkökulutus olisi noussut pilviin.

Talvivaarassa jalostettavassa musteliuskeessa on nikkeliä vain 0,28 prosenttia painosta. Esimerkiksi Petsamossa pitoisuus on vaihdellut seitsemän ja yhdeksän prosentin välillä.

Kuusimäen eli Talvivaaran mustaliuskeessa on myös sinkkiä, kuparia ja kobolttia.

Kaivoksen rakentaminen Kainuun korpeen aloitettiin keväällä 2007. Kaivoksen rakentamisen aikana on löytynyt koko ajan lisää nikkelimalmia. Seudun todellisesta nikkelimalmin määrästä ei ole kenelläkään tietoa.

– terästeollisuus on nikkelin suurin käyttäjä

– toimitusjohtaja Pekka Perä

– Sotkamosta sakkamaisessa muodossa oleva nikkeli kuljetetaan rautateitse Harjavaltaan

– Talvivaaran kaivos rakennettiin korkeimman noususuhdanteen aikana

Lähde: VuokattiNews

Advertisements

Enerigaa on moneen lähtöön jos tukiaisia riittää

RussiaKohta tarjolla mahtavia etuja, kun etsit uutta duunia. Energia-alalla on tarjolla mielenkiintoisia tehtäviä. Olkiluodossa atomivoimala on vielä työn alla ja sen valmistumisesta ei ole enää minkäänlaista tietoa. Bioenergia on ollut suuri lupaus ensimmäisestä energiakriisistä alkaen eli 70-luvulta lähtien. Biokaasusta ja tuulivoimasta revitään rahaa tulevaisuudessa, jos tuulivoiman biokaasun syöttötariffit tulevat voimaan.

Neste Oil vähentää yksinomaan Porvoon Kilpilahdesta 75 toimihenkilöä, joko ns. eläkepaketilla tai muilla henkilöstön vähentämisjärjestelyillä, kertoo Uusimaa lehti.

Tuulimyllyjen valmistajat uskovat enemmän valtiovallan ja eduskunnan tuulivoimasyöttötariffipäätöksiin kuin kapitalismin raakaan tappaja-applikaatiovalintaan. Tuulivoima on tulevaisuuden lupaus kaikkialla, missä tariffit takaavat sekä investointitukea, että jatkuvaa kassavirtaa tuuliolosuhteista riippumatta.

Valtion roolia korostetaan usein uusien energiainnovaatioiden lanseerauksessa. Miksi vapaa markkinatalous ei toimi? Mikä vaatii „vihreää maataloustukea“ tulevaisuuden alueille?

Vetääkö ilmastomuutos yritysten päätöksentekoa entistä voimakkaammin regulaation ja tukiaisten kannattajiksi? Herää kysymys, onko markkinatalous jo lakannut toimimasta kokonaan? Pankeistahan tiedämme. Poliitikot pelastivat maailman suurimmat pankit romahtamiselta, onko nyt vuorossa energia-alan pelastaminen?

Atomivoimala ei valmistu: Olkiluodon aikataulusta ei ole harmainta aavistustakaan. Biotalous muuttuu ilmeisesti maataloudeksi ja tuulivoima pyörii kohta kuin peltoviljelmä. Kuka maksaa viulut? Köyhät, työttömät ja eläkeläisetkö? Tähän on vain tultu markkinatalouden ehdoilla. Mitä mieltä olette, onko „kapitalismi kuollut?“ Koska Nokian älykännyköiden kehittämiseen tarvitaan hehtaaritukea?

Ihmiset ovat tulevaisuuden tekijöitä

Wood buildingEi puurakentamisen tarvitse olla tylsää, neliskanttista ja mielikuvituksetonta. Meillä keskustellaan puutavaratuotannon standardeista. Pitäisikö meidän myös keskustella arkkitehtuurista ja suunnittelusta?

Olemme kaikki tulevaisuuden tekijöitä, se miten asumme huomenna, nousee suunnittelupöydälle tänään.

Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan noin 250 000 PK-yritystä, jotka ovat merkittäviä sekä työnantajina, mutta voisimmeko avoimemmalla yhteistyöllä kerätä ja vaihtaa mielipiteitä hyvistä käytännöistä maailmalla.

Alle 100 henkilön yrityksissä työskentelee lähes 800 000 suomalaista. Jos tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnettäisiin tehokkaasti voisimme vuosittain kerätä satoja tuhansia ideoita ja jaella niitä yhteisen innovaatiopörssin kautta kaikkien tiedoksi.

Kanavia, välineitä ja keinoja on, mutta onko juolahtanut mieleen, miten paljon rahaa ja aikaa säästyisi, jos ottaisimme innovaatiotoiminnassa joukkoälyn laajamittaiseen käyttöön?

Tietoa jakamalla tukisimme kokonaisuuden kehitystä. Globalisoituvat Suomi tarvitsee jatkuvasti uutta tietoa siitä, mitä maailmalla tapahtuu.

Jokainen, joka tunnistaa mielenkiintoisen rakenteen tai tuotteen, voisi levittä havaintojaan internetin kuvagallerioissa ja Facebookissa.

Joku toinen yrittäjä saattaisi kuvan tai videon herättämänä oivaltaa, ettei Ruma Suomi ole luonnon lakien sanelema: voimme oppi muilta ja soveltaa joukkohavaintoja parempien ratkaisujen luonnissa.

Kasvuyrittämisen geenipankista pelon voittamisen apuvälineitä

Remote ControlKasvuyrityksiä metsästetään verkoista ja verstaista, autotalleista ja kehitysseminaareista. Suomi on pitkään elänyt puusta, teknologiasta ja kännyköistä. Palveluviennin menestystarinoita ei liiemmin ole tai ne ovat jääneet pienemmälle huomiolle.

Menestyvän yrityksen portilla seistessä on vaikea muistaa, että se on tuhansien työvuosien ahkeruuden ja osaamisen kerrostuma, joka jossain vaiheessa muuntui liikeideaksi ja rahantekokoneeksi.

Vaivaako meitä rohkeusvaje?
Mikä ihme saa ihmisen reagoimaan yrittämiseen niin, että tuntuu pahalta, pelottaa ja huolestuttaa? Miten olemme onnistuneet luomaan yrittämisilmapiirin, missä ensimmäisenä tulee mieleen „Älä vain helvetissä ryhdy yrittäjäksi“, koska sen jälkeen katoavat jalkojen alta kaikki turvaverkot ja sosiaalihuollon tukimuodot.

Mitkä tekijät estävät meitä hurmiotumasta yrittämiseen niin, että jalat menevät alta, kun ideat raksuttavat päässä ja mieli vetää verstaalle uutta uljasta tappajasovellusta rakentamaan?

Seminaareissa ja kauppakorkeakouluissa käsitellään yrittämistä tuoteidean, rahoituksen, markkinatutkimuksen, organisaatioteorioiden, verotuksen ja velvoitteiden näkökulmista, mutta kuka käsittelee epäonnistumisen pelkoja ja ahdistavien laskunippujen kerääntymisen paineenkestoa?

Henkiset eväät hukassa?
Puuttuuko koulutuksesta joku osio, jota emme oikein vielä ymmärrä? Puhutaanko yrittämisen intohimosta ja tekemisen palosta riittävästi? Onko itseluottamuksen rakennepuita tarjolla yritysseminaarien noutopihoilta? Liekö tuppeen sahattua tai erikoishöylättyä?

Yrittäjille syötetään tekniikkaa, tietoa, johtamisoppeja, hallintojargongia, mutta henkisiä eväitä on niukasti tarjolla. Ei ihme, että moni yrittäjä painaa alkuun päästyään jarrua, kun rohkeus pettää ja taustalla oleva omassa elämässä koettu menettämisen pelko nousee käsittelemättömänä asiana pintaan.

Hyvää tarkoittavat seminaarit ja oppimistilanteet voivat aktivoida menetyksen ja siitä kipin kapin verstaalle sorvin vauhtia vähentämään. Sisäinen sankari muuntuu piileväksi pelkuriksi, joka ei uskalla lisätä kaasua kurvissa. Mitä jos ajaudun ulos asfaltilta ja lähden liidokkina jyrkännettä alas?

Ennen varoitettiin vakavasti alistamasta herkkiä ihmisiä taiteelle. Meillä Pohjolassa sen ei pitäisi olla ongelma, olemme niin pidättyviä Hurmiota tutkiva Anne Kortelainen toteaa Hesarin „Säädyllinen hurmio“ -haastattelussa. Pelkäämme, että joudumme naurunalaiseksi, jos innostumme liikaa. Samasta syystäkö emme uskalla huumautua uusista innovaatioista. Seisomme tukevasti jalat maassa, epäilemme kaikkea, ennen kaikkea itseämme ja organisaatiomme mahdollisuuksia.

Näin luodaan mikroyrittämisen ahdistavaa historiaa: ei kasvua, ei kirveelläkään veistäen. Miksi emme uskalla kohdata naurunalaiseksi joutumista? Pientähän se olisi rikastumisen rinnalla? Puhummeko riittävästi sisäisten pelkojen voittamisesta? Harjoittelemmeko kasvun synnyttämien ahdistusten hallintaa? Mitä mieltä olette?

Lukekaa Swanien isä – Elämää aallonharjalla.

Tyhjenevien teollisuushallien luvatttu maa

WorldKatoaako teollisuus ja tuotannollinen toiminta Suomesta kohta kokonaan? Näitä ennusteita tarjoillaan kiihtyvällä taajuudella. Mitä tapahtuu toimistotiloille, kun Nokia siirtää entistä enemmän toimintoja rajojen ulkopuolelle, lähemmäs asiakkaitaan. Paperinkin valmistajat joutuvat tekemään samoin kustannussyistä.

Uusimpana uhkana on että konepaja- eli teknologiateollisuutemme joutuu tekemään samoin.

Herää kysymys, mitä tyhjenevissä halleissa tuunataan tulevaisuudessa?

Muutammeko teollisuus- ja toimistokiinteistöt  vanhainkodeiksi ja hoivainstituuteiksi, joissa hyvinvointivaltion kansalaiset viettävät auvoista ehtooaikaa kasvavan valtiovelan turvin?

Pääkaupunkiseudulla on miljoona kerrosneliötä vapaata toimistotilaa. Puolet tästä on jo paljon.

Eri puolilla tyhjenee teollisuuskiinteistöjä, joilla pitäisi keksiä uutta käyttöä. Onko kukaan miettinyt, mitä niissä tehdään vuoden 2010 jälkeen?

Pankkien mielestä kauppakeskukset selviävät kriisistä ilman suurempia vaikeuksia. Konkurssiaaltoa ei ole tulossa. Nykyisiä ongelma-alueita ovat ravintolat ja rakennusalan yritykset.

Mutta, miten käy ostovoiman, jos työttömiä tulee satatuhatta lisää? Notkahduksia on tulossa viiveellä kaikille toimialoille.

Paitsi pankit, jotka meillä tekevät edelleen hyvää tulosta.

Ihme!

A! tarkoittaa Aalto-yliopistoa. Ihme! on maantievarsikahvila Oulun ja Kajaanin puolivälissä, Vaalan jälkeen. Ihme rakennettiin 80-luvulla ja on edelleen toiminnassa. Suomen kansantalous kaipaa pieniä ihmeitä selviytyäkseen lamasta ja vientivaikeuksistaan.

Poliittinen johtomme ei tee Ihmeitä! Se on keskittynyt säätiöiden ja konkkalafkojen kuppaamiseen. Puolueiden luotto- ja avainhenkilöt hallinnoivat ja masinoivat säätiöitä, yhdistyksiä ja rahanjakoinstansseja, joita maassamme on tuhansittain. Niistä lähtee loputon rahavirta maakuntiin. Mutta on niitä Kehä III sisäpuolellakin.

Kulturfonden ei ole ollut syynissä. Sen pääkohteena on kaikki, joka liittyy RKP:hen.

Politiikan hämärämiehille vapaa tiedonvälitys on myrkkyä ja tulemme lähiaikoina näkemään entistä raivokkaampia „etelän metiaan“ kohdistuvia hyökkäyksiä. Osa poliitikoistamme kannattanee pohjoiskorealaista julkisuuskäytäntöä.

Kansanedustaja Kallis kantanee kohta ylpeillen YLE:n „johtajien päitä“ hopealautaselle pääministerin kivilinnan portaille. Moni poliitikko toivoo, että media kyllästyisi vaalirahoituksen tonkimiseen ja jättäisi säätiöt ja yhdistykset rauhaan, koska siellä se iso raha ui.

Toivotaan, että yleisö kestää entistä syvemmälle menevän pöllytyksen, koska muuten siirrymme kepustanilaiseen  DDR:ään, jossa  mielipideurkinta on arkea ja väärällä mielipiteellä ei saa urakoita tai yritystukia missään päin Suomea.

Elämme demokratian kannalta vaarallista aikaa.

Onko suomalaisilla kanttia laittaa poliitikot kuriin ja ojennukseen? Kansanedustajien tehtävänä on palvella kansaa eikä kupata lasten ja vanhusten säätiöistä kaikkea mikä RAY:sta tai muista jakorasioista irtoaa.

Samassa liemessä uivat kaikki puolueet, mutta mielenkiinnon ylläpitämiseksi kuppauksen vastustamiselle on löydettävä kasvot. Mutta jokainen pesä on perattava ja puhdistettava.
Suomi tarvitsee uusia yrityksiä ja Ihmeitä. Politiikan ihmemiehet ja naiset eivät tätä maata pelasta.

Poikkesin viime kuussa tullessani Oulusta Kajaanin Ihmeessä kahvilla. Olen aina pitänyt nimestä. Paikasta on näköyhteys Oulujärvelle. Palvelu on aina ollut ystävällistä. Hyvä Ihme!

Ihme Vaalassa