Innovaatiojuna 2.0 metsäteollisuuden tarpeisiin

upm_vahentaa_ylituhat @ConnectIrmeli @hyvaelama @oaw @jwa @troppone Innovaatiojuna nytkähtelee.

Vertaan junailuamme eiliseen matkaan, jossa kävimme 40 hengen voivalla IPO Wood Iisalmen sahalla ja PONSSEn tehtaalla Vierimäellä.

Matka oli mielenkiintoinen, mutta bussista ei lähtenyt tekstejä, videoita, blogikirjoituksia, ei tehty ryhmätöitä, ei dokumentoitu havaittua ja omia fiiliksiä.

Saimme nähdä kaksi hienoa metsäteollisuuteen nojaavaa yritystä, IPO työllistää 60 sahalla ja 60 korjuu- ja kuljetusketjussa.

PONSSE tekee maailman parhaita korjuukoneita ja on noussut 2009 lamakuopasta ja työllistää jälleen yli 900 henkilöä kannattavasti.

INNOVAATIOJAN 1.0

Innovaatiojunaan emme lähteneet tuntemattomina, vaikka suurin osa ei ollut koskaan tavannut F2F.

Matkan valmistelu kesti yli puoli vuotta.

Junailijoita oli useita, vetäjät ja toimijat vaihtuivat matkan varrella. Jos yksi uupui tai nuukahti, aina tuli joku puun takaa vetämään virtuaalista vaunua eteenpäin.

Rakensimme keskinäistä luottamusta ja innostusta jo ennen matkan alkua. Tapaaminen junassa muistutti tunnelmaltaan rakkaiden sukulaisten kohtaamista kesätapahtumassa tai lastenjuhlia. Innostuneesti ja intohimoisesti ryhmät pureutuivat pähkinöiden särkemiseen. Toimintatonneille tuotettiin ahkerasti vastinetta.

MATKA OLI KOKEMUS

Matka oli KOKEMUS. Qaikussa innovaatiojuna-innostus tympi joitakin. Miten tärkeää onkaan, että innostus menee „överiksi“.

Junassa toimimme suljetussa tilassa, jossa saatoimme liikkua ja ryhmittyä, keskustella ja vaihtaa ajatuksia. Osallistujat tulivat tutuiksi ja yhteistä taivalta on ollut muissakin tapahtumissa sen jälkeen.

Yhteistyön jatkuvuuden takeena on ollut QAIKU ja muut Some-vermeet. Postikortteja tai kirjeitä toisillemme lähettäen yhteyden tunne olisi kadonnut. Eli sähköiset mediat ylläpitävät virtuaaliyhteisön jatkuvuuden tunnetta.

Innovaatiojunan valmistelun käynnistymisestä on kulunut yli kaksi vuotta. @hyvaelama ehdotti idean, konseptin, toimintamallin viemistä Intiaan ja Kiinaan. Kirjoitan  täältä Jumalan selän takaa, helkkarin kuusesta, rakastamastani Nälkämaasta ja näen kyllä innojunailun tarpeita täälläkin.

Someiljoita ei eilisessä bussissa ollut kuin yksi ja ainut. Pillosomeilijana lähettelin kuvia ja kommentteja Twttieriin, Facebookin, Qaikuun ja Posterous -palvelimille. En kehdannut tulla „kaapista ulos“ ja kertoa, miten viesti kulki matkan aikana. Outona olisivat pitäneet, että lörpöttelen etelän metioihin 😉 Podcastejakin äänittelin.

AVOIMUUS AVAA UUSIA POLKUJA

Itselleni avoin innovointi ja yhteistyö on avannut uusia polkuja. Sovellan oppeja pienemmissä yhteisöissä, joissa yleensä toimin muurin murtajana. Avoimen yhteistyön esteitä on runsaasti pörssiyhtiössä, teknologiayrityksissä ja innovaatiopajoissa, mutta valtavia hyötyjä olisi tarjolla.

Meitä avoimuuden evankelistoja on yhä kansallisiinkin talkoisiin kohtuuttoman vähän. Kokemuksen kautta „avoimuuden uskoon“ tulleita on vain muutamaan junaan. Tämän pelastuksen opin vieminen suomalaisiin yrityksiin, virastoihin, kuntiin ja organisaatioihin on valtaisa haaste.

Yleensä suomalaiset innovaatiot, early ja angry birdti saavat huomiota onnistuttuaan ulkomailla. Kehitellään vain innolla innovaatiojunaa „with passion“ Kiinaan tai Intiaan. Kumpi valitaan ekakohteeksi. Populaatiota riittää. Intia olisi kielellisesti ja kulttuurisesti helpompi, mutta antaa joukkoälyn puhua.

KEHIKON KEHITTÄMINEN – VISION RAKENTAMINEN

@ConnectIrmeli, kirjoitat „kunhan saan vähän pelkkää kehikkoa enemmän näkyville“… Tartun siihen. IPO Wood Iisalmen sahan innovaatioprosessissa tuotannon yksinkertaistaminen johti koko arvoketjun uudistamiseen. Saha on kolmen yrittäjän omistuksessa. Yksi heistä on japanilainen ja omistaa kolmanneksen uudistuneesta IPO Woodista.

Tällä on yhteydellä on merkitystä. Japanilaisomistus loi linjan ja toi takaisinkytkennän sikäläisten rakentajien tarpeista puunhankintaan, korjuuseen ja sahaustoiminnan tehostamiseen ja optimointiin. Suurin osa IPO Woodin tuotannosta menee ryhmään kuuluvalle liimapuutehtaalle.

Tuotannon virtaviivaistaminen alkaa kannolta ja jos tarkkoja ollaan: tukkipuun ostosta ja hankintatoiminnan suunnittelusta. Japanin pituusmitat ovat erilaisia (poikkeavat eurooppalaisista standardeista) ja neljätoista korjuuketjua tuottavat optimoitua raaka-ainetta: tukit sahataan Iisalmella ja kuljetetaan edelleen samassa tuotantoputkessa, mutta eri paikkakunnalla toimivalle liimapuutehtaalle, josta liimapuutuotteet lähtevät jakeluputkessa Japaniin.

VUODEN KULUTTUA 90-VUOTIAS

Iisalmen Sahat Oy:llä on jo yli 80 –vuotiset sahausperinteet. Saha perustettiin 1920-luvulla. Isäni syntyi vuonna 1921; se antaa perspektiiviä.

Sahan tuotantovalikoimaan oli erittäin monipuolinen aikaisemmin.

Uudet omistajat rakensivat uuden TUOTANTOKEHIKON (selkeän tavaravirran), vähensivät henkilökunnan puoleen, nostivat tuotannon kaksinkertaiseksi ja sahausta jatketaan tämän järkeistämisen takia edelleen.

Kymmenen vuoden takainen Heinolan Sahat Oy:n sahauslinja on yhä moderni ja hyvässä iskussa.

Irmeli Aro kirjoitti Qaiku-kommentissaan persoonallisuuden muutoksesta, uuden persoonallisuuden etsimisestä ja löytämisestä. 

Teollinen yrityskin joutuu etsimään itseään lukuisia kertoja elämänkaarensa aikana. Uudistuminen vaatii usein karsimista ja selkiinnyttämistä (UPM uutisoi tänään: UPM sulkee tehtaita ja vähentää 1170 henkeä).

Vanhoja rakenteita joudutaan leikkaamaan, karsimaan ja harsimaan – sen jälkeen löytyy voimaa uuden aloittamiseen. Raskaiden taakkojen alle voi suurikin dinosaurus nääntyä.

Tällaisissa muutostilanteissa INNOVAATIOJUNALLINEN porttien avaajia, uusien kehikoiden suunnittelijoita, liikeideoiden muovailijoita voisi tuottaa iloisia ja toimivia yllätyksiä.

Teolliset yritykset eivät siedä jatkuvaa muutosta; taipumuksena on tottua olevaan ja vakiintuneeseen. Joka hetki ei voi innovoida, tarvitaan malttia uuden tehokkaan tuotantorakenteen hyödyntämiseen.

AIKA AJOIN ON PAKKO HERÄTÄ UUTEEN AAMUUN

Kaaoksesta edetään selkeyteen ja tehdään rahaa, kunnes uusi kriisi kolkuttaa ovella ja on pakko  1- 5 – 10 – 20 – 50 vuoden välein keksiä oma toimiala uudelta pohjalta.

Iisalmen sahan tapauksessa japanilainen omistaja toi kuvaan uuden näkökulman.

Japanissa rakennetaan noin miljoona asuntoa vuodessa ja suomalaiset liimapalkit ovat menestyneet siellä parikymmentä vuotta. IPO Wood organisoi toimintansa asiakastarpeiden mukaisesti.

Se heijastuu tänään kainuulaisiin metsänomistajiin asti. He saavat muutaman euron lisähintaa siitä, että IPO käyttää lyhempiä tukkeja ja latvamitaltaan ohkaisemmatkin puut nostattavat tukkikaupan hintaa – metsänomistajan hyödyksi.

Pääsen kohta asiaan: kuvitelkaa, jos nämä prosessit olisivat avoimempia, jos metsänomistajat ja liimapuun tai muun puun käyttäjät (rakentajat esimerkiksi Japanissa) älyäisivät keskustella toistensa kanssa aina ja ajoissa, syntyisi uusia jalostusketjuja, joissa kaikki olisivat voittajia.

Saatan kertoa toisen tarinan EGYPTIN PARRUSTA, joka sekin kuuluu tähän tuotantomiksiin. Olennaista kuitenkin on se, että avoin uudelleen ajattelu melko pienessäkin porukassa saattaisi pelastaa sahoja ja lukuisia muita tuotantolaitoksia.

#iTraining on työväline, jota voimme tarjota ja 5T = tieto tunne tahto tavoite toiminta toimii tämänkin jutun kehittämisvälineenä.

Meillä on valmiit vehkeet ja arvokasta kokemusta. Viedään vain ratkaisuja maailman ääriin 😉

PS: Tekniikka&Talous – ma 15.08.2011 Keiteleen Kylävainio odottaa tsunamituhojen korjaamisen yhä kiihdyttävän liimapuukauppaa. Keitele Groupin toimitusjohtaja Ilkka Kylävainio odottaa, että liimapuun kysyntä kasvaa ensi vuoden alussa, kun japanilaiset pääsevät toden teolla korjaamaan tsunamin tuhoja, Maaseudun Tulevaisuus kertoo.

Advertisements

Lehmän hermoja koetellaan!

2011-08-23 14.39.40Onneksemme Jutta Urpilaisella on lehmän hermot, upea kampaus ja hienot vaatteet.  Silvio Berlusconilla on silmää kauniille naisille. Toivottavasti hän laittaa Italian talouden kuntoon, ettei sinne tarvitse lähteä hermoja lepuuttelemaan.

Kreikan tilanteesta ei ole uutta sanottavaa. EU-kaverukset yrittävät pitää taloutta pystyssä niin kauan, että inflaatio saadaan laukkaamaan.

Rautarouva Angela Merkelin hermostorakenteesta ei ole tietoa, mutta hänen huolena on saksalaispankkien pystyssä pitäminen.

Euroopan kovassa ytimessä suomalaiselle lypsyjakkaralle ei ole paikkaa: Merkel ja Sarkozy päättävät ensin ja sitten ne panee muut sanomaan: “Yes, yes!”

Tämä on EU-demokratiaa ja Lipposen mainostamaa „kovaa ydintä“ käytännössä.

Vakuusvenkoilun takia Suomen talouden kuntoonpanosuunnitelma on jäänyt vähemmälle huomiolle. Se vasta hermoja vaatii. VM virkamiehillä ja –naisilla oltava lapamadon tikapuuhermosto.

Historiallinen 1900-luvun katsaus

august13_2010 038 Ihan totta: Suomi oli 1900-luvulla kehitysmaa. 1800-luvulla Sotkamossa kuoltiin nälkään. Tämän ajan EU-kriisillä hötkyily tarkoittaa historiallisen perspektiivin hävittämistä. ‚

Ylivelkaantumisen kautta tullutta virtuaalista näennäisrikkautta on eletty vain muutama kymmenen vuotta.

Tänään osallistuin koskettavaan tilaisuuteen Kuhmossa, joka avasi silmät viime vuosisadan alkuun. Silloinkin leipä oli tiukassa: lapset joutuivat lähtemään kotoa työn perässä jopa kymmenen vuoden ikäisinä.

Sisällissota, talvisota, jatkosota ja sotakorvaukset kestettiin, Suomi vaurastui ja muuttui hyvinvointivaltioksi useimmille. 1960-luvulla, josta tajua itse enemmän, alkoi hyvinvointivaltion rakentaminen. Nyt jotkut poliitikot haluaisivat päästä siitä eroon.

Televisio, video, Internet, sosiaalinen media ja joukkoäly ovat avanneet uusia ovia ja väyliä maailmalle. Suomi on tänään vauraampi kuin koskaan, mutta samalla henkisesti köyhempi, avuttomampi ja hukassa.

EU:sta ei ollut lopulliseksi ratkaisuksi!

Pitäisikö meidän palata Ruotsin hellään syleilyyn tai Venäjän rautaisempaan otteeseen?

Yksin poliitikot eivät uskalla olla ja toimia. Meille sodanjälkeinen hyvinvointi ei ole tullut annettuna: vanhempamme ja isovanhempamme ovat tehneet töitä huimasti vaikeammissa olosuhteissa. He taistelivat vihollisia, köyhyyttä ja kurjuutta vastaan vähäisin resurssein.

Kännyköistä, tableteista ja läppäreistä ei silloin ollut tietoa. Ei ollut sossua tai työkkäriä, ei Kelaa tai muita tukiorganisaatioita. Arvostan aikaisempia raatajia, jotka eivät ehtineet valittamaan tai vaikeroimaan; voimat säästettiin olennaiseen.

Ainut tie parempaan oli tehdä työtä vuorotta.

Uusi artisti: ei Rihmankiertämää

rhiannalaulaa Joka syksy Suomeen tulee ulkomailta nimekäs artisti, joka esiintyy isolla areenalla niukasti pukeutuneena, koleassa säässä.

Viime vuonna saimme nähdä Madonnan pikkuhousuissa. Tänä vuonna vuorossa oli Rihanna.

Vuoden kuluttua tulee uusia “ei rihmankiertämää” yllään esiintyvä namupala, joka nytkyttelee ja ketkuille tuhatpäiselle yleisölle.

Syksyisen rituaalin jälkeen pystymme siirtymään vaivatta tuulipukuihimme ja innostumaan uudelleen sauvakävelyyn.

Pitkäsääriset törröhuulet palaavat kotikonnuilleen tai aurinkoisemmille esiintymispaikoille.

Pohjoinen melankolia valtaa mielemme ja voimme keskittyä työn tekemiseen, politikointiin, Kreikan vakuussumman ihmettelyyn, presidenttikisaan ja valtiontalouden tasapainottamiseen.

Hauskaa saa olla muutama tunti vuodessa ja sen jälkeen harmaa arki valtaa synkän mielemme.

Sommaren är kort!

Kapeaharteinen kepulaisehdokas vedetään presidenttipeliin

august15_2011 100Tarja Halonen toivoi heti Lipposen heräämisen jälkeen naisehdokkaita presidenttipeliin. Kepulaiset eivät ole riveistään löytäneet houkuttelevaa naista, mutta puoluesihteeri Laatikainen heitti Nokian ja Shellin hallituksen puheenjohtajan ehdolle presidenttipeliin.

Kännyjätin hallituksen puheenjohtajuus päättyy vuonna 2012 ja kansakunnan kaapin päällä tarjolla oleva puolivallaton presidentinvirka on syöttinä hänelle ja monelle muulle, ettei eläkepäivillä joudu edesmenneen Hurstin soppajonoon.

Nokialla ei mene hyvin. Suomen valtion lainareittaus on vielä korkeinta luokkaa. Brändityöryhmän puheenjohtaja piti aikoinaan imagostaan hyvää huolta ja ilmeisesti tämä pohjoinen kansakunta saadaan kepulaisvetoisena uuteen nousuun luomuruoalla ja keskinkertaisilla innovaatioilla.

Tarjolla on äijävoimaa: Paavo, Paavo, Sauli, Jorma ja vihreitten Pekka. Jorma ja Pekka joutuvat tässä sakissa edustamaan naiskiintiötä. Hiukan minua epäilyttää Saulin pyrky kansanrunoilijaksi ja kulttuurivaikuttajaksi. Mutta olkoon menneeksi, jos joku näistä saa käppyrät uuteen nousuun.

Tulevassa kisassa imagokonsultit saattavat jäädä näppejä nuolemaan.

Kaasua, kaasua, komissaari… konsultti Lipponen

october05_2010 010 Joskus aikojen alussa mielsin Kuopion mielenkiintoiseksi kaupungiksi. Savolaisten pääkaupungissa kokeiltiin muun muassa kloorin lisäämistä juomaveteen; perusteluna myrkylle oli vaikutus hammashygieniaan.

Mikrobiologiaystäväni ja hammaslääkärini osaavat kertoa, mitä hyötyä myrkyllisestä kloorista lopulta oli tavalliselle kraanaveden kuluttajalle.

Vuosikymmenten saatossa opin tuntemaan tärkeitä kuopiolaisia. Useimmat heistä ovat paljon Paavo Lipposta tuntemattomampia.

Asuin 1980-luvulla kirjailija Lasse Lehtisen sukulaisen naapurissa. Juttelimme serkkupojan kassa usein Lassen humoristisista kirjoista.

Tänään voisimme keskustella siitä, miksi Lasse luopui presidenttikisasta Paavo Lipposen hyväksi. Lehtinen muuntui muutamassa vuosikymmenessä kirjailijasta, poliitikoksi, presidentintekijäksi, tohtoriksi ja televisiohahmoksi.

Demareiden ensimmäinen naispresidentti, punatukkainen Naton vastustaja, rouva Tarja Halonen ei ole kuopiolainen. Hän toivoo presidenttikisaan lisää naisia. Lipponen ja Halonen eivät välttämättä junaile samoilla raiteilla.

Konsultti Paavo Lipponen haastaa tyylillään natoystävällisen rullaluistelijan. Kansalaisten kannalta valinta on yhdentekevä, mutta gallupit tukevat Sauli Niinistöä.

Valta on siirtynyt pääministerille, hallitukselle ja eduskunnalle. Demareiden puoluejohtaja Jutta Urpilaiselle puolen vuoden mittainen presidenttipelin tarjoama optinen harha tuo oivallisen hengähdystauon.

Demareiden keulahahmo joutuu syksyn 2011 tekemään ikäviä päätöksiä: vanhaherra Paavo Lipponen antaa vetoapua valtionvarainministerille juustohöyläyksen vaikeimmassa vaiheessa.

Sisäisestä devalvaatiosta euroalueella me tavikset emme ymmärrä yhtään mitään. Annamme sen tapahtua ja toivomme, ettei se vaikuta “minun elintasoon”. Harhaisia olemme kaikki.

Presidentiltä on riisuttu valta: vaikuttaminen rajoittuu siihen, millaista lippistä maan isi tai äiti kantaa urheilukisoissa tai edustustilaisuuksissa.

Paavo Lipponen häviää todennäköisesti presidenttikisan: vaimo, lapset ja kansalaiset eivät tappiosta piittaa. Sauli Niinistö pääsee nuorikkonsa kanssa Tamminiemeen kirjoittamaan proosaa ja runoja.

Minua surettaa Paavo 2.0 kohtalo: miksi media ei innostu kepulaisten tohtori Paavo Väyrysestä? Hän on omasta mielestä paras presidentti nyt ja aina.

Paavo, Paavo, Paavo, miksi kansa sinut hylkäsi?

Ehdotin Kiinan Keisarille Noky-yhteydenottoa Paavo Lipposeen

april17_2011 078Tahdotko presidentiksi kamreeri-pankkiiri-unilukkari-kirjailijan vai kuopiolaisen vesipalloilijan? Suomi on kusessa, keskellä kaaosta ja sekasortoa. Lontoon mellakat siirtyvät Kaivopuistoon, Eiraan ja Krunikkaan, jos Paavo Lipposta ei valita presidentiksi.

Elämme vaikeita aikoja ja kiinalaiset kantavat huolta Euroopan velanmaksukyvystä. Pelastuksen evankelistaksi tarvitaan oikealta ohi pyyhältävä Paavo.

Pingasin piruuttani Facebookissa Kiinan Keisaria ja pyysin häneltä poliittista painostusta SDP:n suuntaan osana presidenttipeliä. Demareista pelottavin on saatava kansakunnan kaapin päälle ennen kuin hänen tila-auton kuljettamiseen oikeuttava ajokortti vanhenee.

Pressavaalit ovat vajaan puolen vuoden päästä ja tilastosankari, rullaluistelija ja eduskunnan entinen puhemies saa korkeimman vallan valtakunnassamme, jos hänelle ei saada kunnon vastusta.

Miettikää: Sauli Niinistöstä tulee valtion ylin matkalaskujen tarkastaja ja yhtenäisen matkustuslipukkeen tilalle nousee Nato-kortti, joka oikeuttaa ilmaiseen Pasi-panssariautokyytiin kokoomuslaisille ja heistä oikealle oleville; kohta käytännössä kaikille (Persu-viittaus).

Oikeistodemari Lipponen on ainut valtiomiestason sosiaalista mediaa inhoava kolumnisti, joka pystyy päihittämään imagoaan pehmittäneen ketjupolttajan. Ensin Paavo listii keskustapuolueen ikiehdokkaan Paavo Väyrysen. Loppupeleissä “Paavo vastaan Sauli”, ehdokkaat laitetaan uima-altaaseen ja kun tilastojen ennakkosuosikki vetää vettä keuhkoihinsa, peli on pelattu.

Paavon seuraavana askeleena 12-vuoden presidenttikauden jälkeen on Euroopan pelastaminen. Ennakoin, että hän siirtyy silloin Rompoyn tilalle EU:n ylimmäksi vallanpitäjäksi. Sen jälkeen kreikkalaiset eivät enää lainaa pennin hyrrää maailmanpankeista.

Nahkurin orsilla tavataan!