Verotkin ympärileikataan

Pitäkää varanne pojannassikat,meiltä leikataan etuuksia, ja veroistakin leikataan pieni pala pois. Outojen aatteiden elinkeinoasiamiehet astuvat kuvaan; kohta meilläkin ympärileikataan. Pitäkää kiinni sukukalleuksistanne, koska kohta laki sallii senkin.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) esittää, että tuloverotukseen tehdään ensi vuonna noin 800 miljoonan euron kevennys.

Iltalehden Gallupissa ympärileikkauksen puolesta äänestäviä oli hetki sitten kuusi (sex) prosenttia. En tietenkään kannata lakia. Telkkarissa poliisijohtajakin otti selkeästi kantaa lakia vastaan.

Lakialoitteen mukaan poikalasten pippelin silpominen sallitaan, mutta tytöt jätetään sentään onneksi rauhaan. Suomi kansainvälistyy, tapamme muuttuvat monikulttuurisemmiksi. Tässä asiassa tunnustaudun vanhanaikaiseksi. En purematta niele tätä lakialoitetta.

Toisaalta ymmärrän lääketieteellisen näkökulman. On parempi, että temppu tehdään ammattilaisen toimesta kuin että tänne tuodaan poppamies sapelinsa kanssa pienten poikien sukuelimiä mestaroimaan.

Olen vapaamielinen uskontojen suhteen. Mutta, miksi pitää kahden viikon ikäistä tällä tavalla kiusata? Isin ja äidin luvalla tehdään, mutta miten kysyt vastasyntyneeltä suostumusta tällaiseen toimintaan?

Ohittaako lama Suomen ennen elokuun kuutamoita?

Kännykät sen kun vain halpenevat. Laman merkkinä pidetään myös naisten hameiden lyhenemistä. Onko havaintoja? BP-yhtiön pääjohtaja Tony Hayward ennustaa, että autoilijat vähentävät autolla ajamista. Ruoka on entistä kalliimpaa ja hallitus kaavailee verohelpotuksia veronmaksajille.

Paperin, kartongin ja sahatavaran kysyntä laskee, mutta jostain kumman syystä raakapuun hinta on kallistunut. Paikalliset piensahat pärjäävät kuitenkin markkinoilla yllättävän hyvin. Isot tekijät ovat liemessä, mutta pienet hyödyntävät markkinarakoja.

Jos raakaöljy jatkaa hinnannousuaan, saamme kohta laittaa hampaat naulaan, kun ruoka nousee mahdottomiin hintoihin. Painonvartiointipalveluja myyvät yritykset joutuvat luopumaan tuottoisasta toiminnastaan. Väki laihtuu silmissä, kun kymmenen kilometrin duunimatkat tehdään polkupyörällä. Lyhemmät matkat kävellään maratonvauhdilla.

Citymaasturi nostetaan pukille ja muskelivene muunnetaan puutarhan kohopenkiksi, jossa viljellään lanttua, porkkanoita, retiisiä ja nauriita.

Stockmannin herkkupuoti myy vanhaa jauhelihaa. Stockmann selittelee tuoreinta lihaskandaaliaan inhimillisellä erehdyksellä.

Asuntokauppa on hyytynyt. Rakentaminen etenee meilläkin kohti aallonpohjaa. Raportit Espanjasta, Britanniasta ja Baltiasta selittävät, miksi sahakoneita joudutaan seisottamaan.

Lentoyhtiöt ovat kohta liemessä kalliin kerosiinin kanssa. Miten käy kaukomatkailun? Ilmailuala elää kriisitunnelmissa, mutta Lufthansan väki haluaa lisää liksaa. Quantaksen koneissa esiintyy outoja ongelmia.

Rosvot innostuvat romumetallista.  Napolissa mafia hoitaa tavallaan jätekuljetukset: maksut otetaan, mutta roskat jätetään rauhaan.

Mama Mia lamasta huolimatta leffaan

Image and video hosting by TinyPic

Lama puskee päälle. Heinäkuu on ollut sateinen. Ei syytä huoleen, nyt voi käydä elokuvissa, koska tarjolla on viihdettä ja vakavampaa.

Suomalaiset ohjelmistot tulevat teattereihin vasta syksyllä, joten nyt on mahdollisuus tutustua uudistuvan Hollywoodin tarjontaan.

Israelin koneet iskevät, jos USA sen sallii, sopivasti joulukiireiden aikana Iraniin ja pommittavat tuhannen päreiksi heidän hiellä ja vaivalla rakentamansa ydinlaitoksen.

Mama Mia lienee taattua glamour viihdettä. En ole lukenut edes Mama Mian arvosteluja, mutta sain yllä olevan kuvan lainaksi Tiny Pic nimisestä palvelusta.

Batman on sisällöltään toista maata. Se edustaa uutta Hollywoodia. Juttelimme eilen illallispöydässä aiheesta nuorison kanssa ja he kertoivat, että Batman keikkuu parhaillaan leffa-freekkien arvostelutilastoissa ykkösenä. Amerikassa uusin Batman-pahis vetää kansaa teatteriin enemmän kuin mikään leffa aikaisemmin.

Kaukana takana on Orson Wellsin Citizen Kane. Casablancakin on vasta kymmenennellä sijalla.

Kuluttajien usko talouteen on romahtanut. Lääkkeeksi tarvitaan nyt viihdettä ja sirkushuveja. Eilen ovellani seisoi kaksi Vartiotornin edustajaa, eli pelastuminen voi tulla sitäkin kautta. Kansakunta elää nyt 90-luvun alun tunnelmissa.

Näin Batman-aiheesta kertoo Wikipedia:

Batman Begins on yhdysvaltalainen toimintaelokuva, joka perustuu Bob Kanen luomaan supersankariin ja sarjakuvahahmoon Batmaniin. Elokuva sai ensi-iltansa 15. kesäkuuta 2005. Sen ohjasi Christopher Nolan ja sen pääosissa esiintyvät Christian Bale, Michael Caine, Liam Neeson, Katie Holmes, Gary Oldman, Morgan Freeman, Cillian Murphy, Tom Wilkinson, Rutger Hauer ja Ken Watanabe.

Batman Begins ei liity juonellisesti Tim Burtonin vuonna 1989 aloittamaan Batman-elokuvasarjaan, vaan aloittaa kokonaan uuden juonen, joka seuraa tarkemmin alkuperäistä sarjakuvaa. Elokuvasta on myös tehty synkempi ja vakavahenkisempi kuin edeltäjistään. Batman Begins sai paljon kehuja kriitikoilta ja yleisöltä, ja sitä on sanottu yhdeksi vuoden 2005 parhaista elokuvista. Monien Batman-fanien mielestä elokuva oli onnistunein Batman-elokuva. Batman Begins on Internet Movie Databasessa 250:n parhaan elokuvan listalla.

Elokuvalle on tullut jatko-osa, Yön ritari (The Dark Knight), vuonna 2008. Siinä Gotham Cityä uhkaa Batmanin arkkivihollinen, Jokeri, jota näyttelee Heath Ledger.

Milloin kävit viimeksi leffassa?

Venäjä jälleen tärkein kauppakumppani

Venäjä hivuttautui Saksan ohi suurimmaksi kauppakumppaniksi. Paljon puhuttu puukauppa on arvoltaan vain 600 miljoonaa euroa ja sen tippuminen pois tilastoista ei vähennä Suomen ja Venäjän välisen kauppasuhtee arvoa. Talvisodan henkeä ei ole meillä vaadittu öljy- ja kaasutuonnin hintojen hallintaan. Niissähän liikkuu paljon suuremmat rahat ja jalostamme niitäkin Suomessa.

Venäjä nousi marraskuussa 2007 jälleen Suomen suurimmaksi kauppakumppaniksi ohittaen perinteisen kilpakumppanin Saksan. Venäjältä tuotavan öljyn kohonnut hinta vaikuttaa todella paljon näihin lukuihin. Ruotsi on ilmeisesti jo tipahtanut kauppasuhteiden kolmoseksi. Vientiä vauhdittaa itänaapurin nopea talouskasvu. Kainuun Sanomista eli Sonta Siionista luin, että Venäjälle viedeään Suomen kautta autoja yli 9 miljardin euron edestä. Tähän verrattuna puutavaran tuonti on nappikauppaa.

Tilastonikkarit kertovat, että Suomesta vietiin maailmalle marraskuussa entistä enemmän koneita ja laitteita. Paperin sekä raudan ja teräksen viennin arvo jäi selvästi edellisvuotista pienemmäksi.

Poikkesin äsken Sotkamon Nesteellä ja ostin sieltä 98-oktaanista bensiiniä ruohonleikkuriin, jolla olemme pörränneet tonttia neljän hengen voimalla aamuvarhaisesta. Nurmikon leikkuuta bensiinin korkea hinta ei vielä rajaa, mutta matkakustannuksen nousun huomaan selvästi. Loviisa-Sotkamo väliä ei kannata suhata näillä bensiinihinnoilla joka viikonloppu.

Hiukatti Oy:n laskussa luki, että nelosen tankista ottamani 98-oktaaninen bensa maksoi 5,35 litraa x  1,559 euroa  per litra = 8,34 euroa. Eipä ole vielä tullut mieleen, että törryyttäisin nurmikkoa koivuhalkoja käyttävällä puukaasuttimella. Sattuneesta syystä ostin myös HEVOSURHEILU –lehden, joka kustansi 2,20 euroa. Kahvista ja pannarista piti maksaa 2,50 euroa.

Ajankohtaiseen puukeskusteluun tämä liittyy sikäli, että kuusitukki nousi vuosi takaperin 50:stä eurosta jopa 70 euron kuutiohintaan. Vuonna 2006 ”Suomi 24 keskustelee” palstalla todettiin, että ”50 km kaukokuljetettuna ensiharvennusmännystä on kuljetettuna maksettu 32 euroa / kiintokuutio”. Paljonko tuosta jäi käteen metsänomistajalle?

Helsingin Sanomat kirjoitti reilu vuosi takaperin näin: ”Raakapuu on Metsäteollisuuden mukaan kallistunut kevään kuluessa nopeasti. Kantohinnat ovat nousseet vuoden aikana dramaattisesti. Mäntytukin hinta on noussut vuodessa 44 prosenttia ja kuusitukin 41 prosenttia. Mänty- ja koivukuidun hinta nousi lähes 30 prosenttia.”

Ennätyksellisen kalliista hinnoista huolimatta metsäteollisuus kärsii puun niukasta saatavuudesta kireillä puumarkkinoilla jo viime vuoden keväällä. Öljytuotteiden hintojen nousun jalostajat keräävät takaisin kuluttajilta. Puu- ja paperipuolella lopputuotteiden hintojen korotus ei enää onnistu. Siksi kustannustalkoisiin kerätään aika ajoin varoja koko kansalta.

Turistivetoinen Suomi Lomien Jälkeen

Suomesta tuskin tulee matkailun mallimaata. Matka halki Suomen tarkoittaa paljon samanlaista, tasaista metsien reunustamaa polkua. Pienet kahvilat ja ruokapaikat ovat kadonneet, tilalle ovat tulleet laitosruokaa tarjoavat ABC- ja muut bensaketjut, jotka puolestaan ovat kokonaan luopuneet autojen huoltamisesta.

Suomalainen kotiruoka on muuttunut laitoskeittiöiden hallitsemaksi latteiden makujen maailmaksi. Ala tarvitsee ABC-kirjan. Mistä löytyisi ruokakulttuurimme uudistaja? Tarvitsemme tienvarsikuppiloiden Mikael Agricolan…tai miehen, joka keksi Coca-Colan!

Tapahtumia maassamme järjestetään muutaman kesäviikon aikana reippaasti. Vierailijoita näihin tulee muutamasta tuhannesta Kotkan Meripäivien pariinsataan tuhanteen. Monen tapahtuman juuret juontavat 60-luvulla, jolloin suuret ikäluokat loivat nuorisokulttuurin. Nyt samat asiakkaat ovat kiertäneet samoja rientoja neljäkymmentä vuotta.

Uuttakin luodaan, mutta TUSKAA se tietää tapahtumien taloudesta vastaaville.

Kävimme toissapäivänä Kotkassa ja Langinkoskella ulkomaalaisten vieraitten kanssa. Meripäiviä rakennettiin ja ensi viikolla tiedämme, miten riehakkaiksi kemut äityvät. Kotkan Meripäivillä on ollut remujuhlan maine. Tätä kirjoittaessa ilmat suosivat silmin nähden ja ihoa hivellen kotkalaisten juhlintaa.

Suomen suurimpiin festivaalitapahtumiin lukeutuva Kotkan Meripäivät järjestetään tänä kesänä jälleen vanhalla tutulla paikallaan, Kotkan Kantasatamassa, heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Tapahtuma alkaa torstaina 24.7 perinteisellä avajaisparaatilla ja päättyy sunnuntaina 27.7.2008.

Lähdemme tunnin kuluttua perinteiselle kesäretkelle Sotkamoon. Matkan varrella on Savonlinnan Oopperajuhlat ja Kainuussa odottavat Kuhmon kamarimusiikki ja suopotkupallo. Sotkamossa järjestetään Pipe, josta en osaa kertoa muuta kuin, että nuoria humalaisia olen Vuokatissa nähnyt, mutta hyvin ovat kaljapattereiden kantajat ovat käyttäytyneet. ”Aitien pienistä kullannupuista” eivät aina ”dagen efter” ole mahtuneet ahtaaseen mielikuvaan tulevaisuuden toivoista. Maailmankuulua akankantoa harrastetaan Ylä-Savossa.

Satoja tapahtumia järjestetään eri puolilla Suomea. Kaikista on vaikea pitää lukua, mutta viimeistään elokuussa jälkirätingit kertovat usein pitkistä miinuksista ja uudistumisen tarpeesta. Silti kohtaamme samat kemut lähes samanlaisina, vuodesta toiseen.

Pitäisikö kulttuurin ja matkailun näyttää suuntaa vaikkapa uudistuvalla metsäteollisuudelle? Jotain koskettavampaa kaipaa myös kännyjättimme tulevaisuudessa. Ohjelmissa on senkin tulevaisuus. Jätetään OVI auki keskustelulle.

Uusi Suomi odottaa meitä lomien jälkeen.

1.    Mitä sanoo Karvinen Enosta?
2.    Sulkeeko Pesonen Kajaanin?
3.    Lähteekö Vanjoki Nokiasta?
4.    Selviääkö M-Real vai myydäänkö köyhtyneille?
5.    Myyvätkö asvalttimetsänomistajat puuta ja Suomi pelastuu?
6.    Taipuuko Venäjä WTO:n tahtoon ja avaa koivurallin?
7.    Mitä maksaa tynnyrillinen öljyä lomien jälkeen?
8.    Rakennetaanko vielä hulppeita tienvarsiostospaikkoja?
9.    Kuka voittaa syksyn kunnallisvaalit?
10.    Onko Suomella malttia vaurastua?

Metsäteollisuuden arkkulaudat halpenevat

Metsäjättimme ovat kansalaisten mielestä vielä perin suomalaisia, vaikka nimien takaa löytyy viitteitä varsinaisesta omistuksesta:

  • UPM = United Paper Mill
    “Köyhtyneet” eli Yhtyneet Paperitehtaat oli aikoinain KOP-leiriin kuuluva, suomalaisen pankin omistama yritys, joka yhdisti itseensä SYP:n rahoittaman Kymi Kymmene puulaakin. Paljonko suomalaiset omistavat UPM:stä?

  • Stora Enson juuret löytyvät Kotkasta (Enso Gutzeitin sahat) ja Falunista. Stora Kopparberg lienee Euroopan vanhin osakeyhtiö. Stora Enson kummisetänä on Wallenberg-suku, joka vedättää suomalaisia poliitikkoja, kun kansainvälistymishankkeet kusevat kintuille.

  • M-Real – Jos nimi on enne, silloin Real viittaa realisointiin. Taustalla häärii ja määrää Metsälitto, josta ei ole pitkää matkaa MTK:hon ja edelleen keskustapuolueeseen.

Asiantuntijoiden mielestä valtion verohelpotukset eivät nosta ”metsäjättien” innovaatioastetta, mutta joukkueteurastuksen sijasta tulemme näkemään sarjan ”hallittuja rakennemuutoksia”, joiden painopiste on Itä-Suomessa ja sisämaassa. Ehkä verohelpotukset ovat tuhoon tuomitun viimeinen ateria. Lisätään laskuun vielä sikarit ja konjakit.

Metsäjätimme ovat suuryrityksiä suomalaisten silmissä ja suomalaisessa mediassa. Ala on yrityksistä huolimatta melko fragmentoitunut. Meillä Smurfit esimerkkinä ja Holmens Ruotsissa viittaavat siihen, ettei alalla tarvitse olla hirmuisen suuri, jos tähtäimessä onkin suuruuden sijasta hyvä taloudellinen tulos.

Metsäteollisuuden tulevaisuuden näkymistä keskustellaan meillä vähän, vaikka alan osaajia löytyy maastamme. Puhetta piisaa ”metsästä” ja ”puutulleista”, jotka ovat varsin kaukana markkinoiden tarpeista. Eurooppalaiset kuluttajat viis välittävät kantohinnoista vessapaperia ja vaippoja ostaessaan.

Toimialanimitykset ”sahateollisuus ja mekaaninen metsäteollisuus” kuvaavat hyvin, missä markkinakehityksen vaiheessa meillä vieläkin mennään. Ruotsalainen puunjalostaja IKEA on nostanut puuseppänä aloittaneen Ingvar Kampradin maailman rikkaimpien miesten joukkoon. Meillä yhä sahataan ja valmistetaan mekaanisen metsäteollisuuden tuotteita. Kysynnästä viis, kunhan tarjontaa riittää. Jalostusasteen nostamisesta on puhuttu niin kauan kuin muistan. Mutta jalostaminen tarkoittaa edelleen kakkosnelosen ja laudan sahaamista hiukan tehokkaammilla koneilla.

Sellun-, paperin ja kartongin tuotantokoneiston hyvyyttä ja nopeutta on ollut tapana kehua. Kartonkipuolella on yrityksiä brändien rakentamiseen, mutta jotain oireellista on siinä, että integroidumme mieluummin metsän kuin markkinoiden suuntaan. UPM:n Raflatac on joukossa mieluisa poikkeus. Raflatac on noussut maailman suurimmaksi tarralaminaattien valmistajaksi ja etenee myös RFID:n valmistajana (viivakoodin korvaaja). Raflatacin menestyksen takaa tehokas, maailmanlaajuinen, ja hajautettu asiakaspalvelu.

Sellupohjaisista biojalostamoista ei ole viime aikoina puhuttu suureen ääneen. Stora Enson ja Neste Oilin pilottilaitosta rakennetaan ja käynnistetään Varkaudessa. Jos hanke onnistuu, kuulemme siitä varmasti enemmän. St1 tekee paljon pienemmillä resursseilla näkyvämpää työtä, mutta kirjoitan teemasta tarkemmin myöhemmin. Todettakoon, että St1 ei tiettävästi ole aloittanut tikkudieslin ja / tai –etanolin tuotekehitystä. Ehkä joku lukijoista tietää tästä enemmän?

Metsänomistajille hallituksen verohelpotuslupaus lämmittää hetken, kunnes arki pamahtaa päälle ja havaitaan, että metsäurakoinnin kustannuspaineet eivät karkaa minnekään. Metsäyritykset haluavat kohta puuta tehtaalle (vapaasti portilla) kiinteällä hinnalla ja silloin metsänomistajat joutuvat miettimään, mitä käteen jää korjuu- ja kuljetuskustannusten jälkeen. Vääntelen tässä hiukan tämän hetken käytäntöä, mutta totuus on, että tehtaiden maksukyvyllä on rajansa, kuljetusmatkat ja -kustannukset suureneviin integraatteihin nousevat.

Siitäkään ei pidetä suurta melua, että metsäteollisuuden jalostustoiminta karkaa lähemmäs asiakkaita. Matomäki totesi 90-luvulla, että Suomessa ei kannata investoida koneisiin, joita ei voi pulteilla irrottaa tehtaista ja siirtää muualle. Monilla paikkakunnilla odotellaan synkkenevää syksyä ”perlokset” mahassa, kun konehuoneissa tehdään ”salcompit” ja päämajat siirretään ”elcoteqiaan”.

Mutta, mitä tulee tilalle? Miettiikö kukaan aidosti suomalaisen puujalan uudistamista? Kenen soppakupista ne rahat poimitaan? Riittäkö meillä älliä irtautua banaanivaltioastelmasta? Onko meillä aitoa osaamista kilohintojen ja kuutiohintojen nostamiseen? Alan osaajat ovat yhä kiinni tonneissa! Suurta sen pitää olla. Meillä ei napeilla pelata. Pieni ei ole kaunista metsäteollisuudessamme. Siksi tappioiden tasaamiseen tarvitaan kymmenen vuoden välein koko katajainen kansa.

Poliitikot keksivät eilen (23.7.2008) uuden devalvaatiomallin. ”Verohelpotus” ei pääministerin mielestä ole keltään pois. Vanhankodin asukkaiden vaipparahoista ”helpotuksia” ei ole otettu. Köyhäinkodin ruokalautasen puuromäärä on jo muutenkin niin pieni, ettei siihen metsäteollisuuden sadat miljoonat mitenkään vaikuta. Metsäteollisuutemme tarvitsema aspiriini ei ole halvimmasta päästä. Tämän päälle tulevat saattohoito- ja hautajaiskulut.

Sääli komeaa menneisyyden alaa. Suomi on elänyt metsästä kauan. Saas nähdä, millaisella puulusikalla syötämme tulevia sukupolvia. Uskon edelleen metsään kuin Ukkojumalaan, mutta kaipaan aivan uudenlaisia yrittäjiä alalle. Olemme tulleet historialliseen käännekohtaan: nyt tarvitaan keksijöitä, innovaattoreita, uuden kehittäjiä, kauppamiehiä ja –naisia.

Devalvaattoreiden ja tukiaisten (en tarkoita Dolls-tanssiryhmän kärkihahmoa) aika on ohi.

Metsäteollisuuden sosiaaliturvapaketista

Nyt sitä saa. Metsäteollisuuden sosiaaliturvajärjestelmän julkistamisesta kertoivat sekä pää- että valtionvarainministeri. Huomasin Kauppalehden blogeista, että Janne Saarikko piti verovarojen kaatamista pohjattomaan tukikaivoon tarpeettomana. Näin aiheesta kirjoittaa KL.

Nokia, Metso, Wärtsilä, Outokumpu yms. saavat maassamme suurimmat tutkimus- ja tuotekehitystuet. PK-yrityksille ja mikroyrityksille jaetaan vain rippeet. Metsäteollisuus ei ole rahojaan tutkimukseen haaskannut, mutta suuret suunnitelmat ja maailmanvalloituksista on kertynyt isoja rätinkejä.

Metsäteollisuuden ydinfirmat perustettiin reilu sata vuotta takaperin. Puunjalostuksen juuret ovat sitäkin vanhemmat. Tuen kohteena on ikääntynyt toimiala, joka aika-ajoin on meillä ajautunut vaikeuksiin ja valtiovaltaa on huudettu apuun. Metsäjätit hallitsevat yhteiskuntasuhteet paljon paremmin kuin teknologiateollisuus, joka sai pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja siirtyä ”overseas” halpatuotantomaihin ilman suurempaa meteliä.

Ennen euroa, emua ja EU:ta metsäteollisuuden ongelmat hoidettiin rankoilla devalvaatioilla. Nyt tätä keinoa ei enää voi käyttää. Paitsi amerikkalaiset: dollari sen kun luisuu alamäkeä. Vanhentuneet ja rapistuneet liiketoimintamallit halutaan pitää tekohengityksellä pystyssä, koska äkkiä ei ole tarjolla toista alaa, joka pitäisi maaseutua hengissä Kehä III ulkopuolella. Puun myynnin loppuminen vaikeuttaisi kepulaisten mahtiasemaa maakunnissa.

Elintarviketeollisuudellakin taitaa olla pienempi merkitys maaseudun asuttuna pitämisessä. Miten tähän pitäisi suhtautua? Kanavoituuhan hyöty myös asvalttimetsänomistajille, kun eivät joudu maksamaan täyttä veroa metsän myyntituloista.

Monet kaupunkilaiset pitävät todennäköisesti veroalea myönteisenä päätöksenä. Metsäteollisuuden rakennemuutosta verot eivät ratkaise, mutta ehkä tällä saadaan muutama vuosi lisää funtsimisaikaa.

Nähtäväksi jää, moniko tehdas pelastuu.

Metsäteollisuuden Puutullisulkeiset Alkavat

Tällä viikolla kuulemme kansallisilta metsäjäteiltä ensimmäiset madonluvut. Kovia Arvoja käsittelee tämän päivän blogissaan samaa teemaa. Suurimpana huolena on, miten M-Real ja Metsäliitto siirtyvät tästä kurimuksesta tulevaisuuteen. UPM on firmoista tervein. Kovat uutiset kuullaan todennäköisesti Stora Ensolta. Monelleko tehtalle tulee ”taakse poistu käsky?”

Sitran harvennusintoa lisäävän raportin vaikutuksista kenttätasolla tietää Reijo Lahtonen, joka ennakoi blogissaan ”Kohta alkaa tuulemaan”. Reijo antaa taustatietoja Sailaksen raportista ja Metlan kommenteista.

YLE 1 uutisissa kerrottiin muutama päivä takaperin, että metsäyhtiöt ovat lisänneet raakapuun hankintaa Ruotsista ja Baltian maista. Muistaakseni ulkomainen tuonti, muualta kuin Venäjältä, on jo noussut 6 miljoonaan kuutioon. Ruotsista tuodaan myrskyjen kaatamaa ylijäämäpuuta. Baltiassa ei vielä ole merkittävää sellu- ja paperiteollisuutta.

”Teollisuus on tuonut Venäjältä Suomeen vajaan viidenneksen käyttämästään puusta. Tuotavasta puusta suurin osa on ollut sellaista, jonka käyttö on Venäjällä vähäistä. Puuta tuodaan Suomeen, koska kotimaisen puun tarjonta ei ole ollut riittävää.  Sahainvestointien myötä hakkeen tuonti on kasvanut viime vuosina”, kertoo Metsäteollisuus nettisivuillaan.

Venäjältä on tuotu yli 15 miljoonaa kuutiota. 15 – 6 = 9!

Helmikuussa 2007 julkaistiin Venäjän hallituksen asetus (n:o 75), jonka mukaan vientiin menevältä puulta (paitsi alle 15 cm koivu) aletaan heinäkuun 2007 alusta periä vuosittain kohoavia vientitulleja.

Asetuksen mukainen korotusaikataulu on seuraava:

  • 1.7.2007            10 e/m3
  • 1.4.2008            15 e/m3
  • 1.1.2009            50 e/m3

Teoriassa alle 15 cm läpimittainen koivukuitu on siis alkuvaiheessa tullivapaata ja sen on ilmoitettu tulevan 50 euron tullin alaiseksi vuoden 2011 alusta lähtien. Tämä helpotus on kuitenkin näennäinen, eikä sillä ole käytännön merkitystä, koska se edellyttää puutavaran läpimittakohtaista lajittelua, joka ei käytännössä ole mahdollista”, Metsäteollisuuden tietopalvelu kertoo sivuillaan.

Sailaksen raportissa toivotaan kotimaisten hakkuiden kasvua 20 miljoonalla kuutiolla. Millä aikataululla tämä onnistuu? Löytyykö maastamme riittävästi hakkuu- ja kuljetuskalustoa? Miten nopeasti pystymme kouluttamaan lisää väkeä korjuu- ja kuljetusketjujen tehohallintaan? Onnistuuko tämä muutamassa kuukaudessa? Siirtyvätkö Venäjällä toimivat koneketjut Suomeen?

Reijo Lahtosella on varmaan konkreettisia ideoita puun myynnin vauhdittamiseen. Pihakoivujen harvestoinnistakin on ollut puhetta, kunhan hinta saadaan kohdalleen. Miten hyvässä kunnossa on puutavarahankinnan logistiikkaketju? Löytyykö vääntöä jos isännätä ja asvalttimetsänomistajat ryhtyvät myymään pienpuuta urakalla?

Metsäyrityksillä on lisähuolena sahateollisuuden tukkisuma. Päätehakkuista tulee paljon arvopuuta ja sahateollisuuden heikon kysynnän takia tukkipinojen kasvattamiseen ei ole varaa. Tulevassa rytäkässä myös sahojen sulkemiset ovat todennäköisiä.
Raaka-ainelogistiikan tasapaino-ongelman takia tilanne on entistä mutkikkaampi. Pitäisikö meidän viedä tukkeja Venäjälle?

Kauppalehti ennakoi kirjoituksessaan sulku-uhanalaiset tehtaat.

Hummereita vai rapuja?

General Motorsin ja monen muun autonvalmistajan hyvät ajat ovat menneen talven lumia. Öljyn kallistumisen seurauksena myös turismi joutuu kehittämään uusia hengissäsäilymisen muotoja. Ehkä palaamme sadan vuoden takaiseen aikaan, jolloin taviksillakin oli varaa rapuihin, mutta ei sentään hummereihin.

”Kesäkuun alussa autonvalmistaja General Motors ilmoitti jo harkitsevansa Hummerin valmistuksen lopettamista. Isojen autojen myynti kun on rysähtänyt pohjalukemiin bensanhinnan kohoamisen seurauksena”, kertoo Kauppalehti.

Aamutelkkarissa kerrottiin Lapin matkailun uudesta ilmiöstä. Tienvarsien ”Souveniers” liikkeet eivät enää vedä asiakkaita entiseen tyyliin automatkailun hiljenemisen takia. Nähtäväksi jää, miten sateinen sää ja kolminkertaistunut energian hinta puree kotimaan matkailuun.

Rapukausi alkaa tänään. Nyt jokirapuja saa hintaan neljä euroa kappale ja täplärapuja 2 – 3 euron hinnalla.

Rapurutto tuli Suomeen sata vuotta sitten, jolloin melkein koko kanta hävisi joistamme. Nyt puhutaan parhaimmasta rapuvuodesta sataan vuoteen. Lajin elvyttäjät ovat ilmeisesti tehneet hyvää työtä.

”Helan går!”

Porschet poistuivat porilaisesta katukuvasta Pori Jazzin päätyttyä. Tapahtuma veti yllättäen puoleensa 66 000 kuulijaa. Tavoite 55 000 kävijää ylitettiin reilusti.

Porsche-autojen valmistus loppuminen Uudessakaupungissa sai jännittävän jatkajan. Teslar Electric Car’in kilpailijaa ryhdytään valmistamaan siniristilipun alla. Aikanaan näemme, onko Karma-päätös porilaisen marssin arvoinen neuvottelutulos.

Fiskerin Karma-sporttia ruvetaan tekemään Uudessakaupungissa. Ennakkoon autoja on myyty jo tuhat kappaletta” tietää Kauppalehti. Uudenkaupungin autotehtaan pelastajaksi ilmoitettu Karman hinta on noin 70 000 euroa.

Nokialla on Kiinailmiö

Nokia on maailman paras, tehokkain ja suurin halpapuhelinten valmistaja. Mutta kännyjätillä on vaikeuksia Kiinassa. Markkinaosuus on vuodessa laskenut 30 prosentista 11 prosenttiin. Ongelman aiheuttavat kiinalaisten omat mallit, joista meillä ei ole tietoa, mutta ne sikäläiset ostajat arvostavat niitä erityisesti kaupungeissa.

Juttelin asiasta viime vuonna Alf Stenvallin kanssa, joka on naimisissa kiinalaisen kanssa ja viettää ajoittain pitkiä aikoja Shanghaissa ja muualla Kiinassa. Hän vertaili vuosi takaperin Nokian tuotteita kiinalaisten omiin kännyköihin ja välitti huolensa: ”Nokia pärjää enää maaseudulla vahvalla brändillään, mutta City-kiinalaiset ostavat kiinalaisia ja aasialaisia tuotteita.”

Nyt tuo Alfi havainto on käynyt toteen.

Nokian asema Kiinassa kopioi ”menestystä” Amerikassa, jossa Nokialla ei enää ole paljon menetettävää. Markkinaosuus lienee jo alle kymmenen prosentin? Uskon silti Nokian tulevaisuuteen. Apple on kännykkämarkkinoiden ”sydänten kuningatar”, mutta Nokialla on alan vahvin tuotanto- ja jakelukoneisto. Mutta Nokian pitäisi teknologiafiksaationsa lisäski päästä parempaan suhteeseen yleisönsä kanssa.

Nokia hallitsee raudan tekemisen ja jakelun, mutta ohjelmapuolella ovi on vasta raollaan.
Mutta Nokia joutuu taistelemaan itselleen nykyistä paremman aseman älypuhelinten mielikuvien markkinoilla. Nokian tuotevalikoiman uusiminen on suuri tehtävä, mutta Kallasvuo lupaa, että vuoden loppuun mennessä Nokia heittää likoon sarjan kosketusnäyttöpuhelimia, joilla tähdätään rypälepommien tavoin jarruttamaan Applen tuloa.

Apple ei uhkaa Nokian maailmanlaajuista megamenestystä. Kiinassa tapahtunut nopea markkinaosuuden lasku on mielestäni paljon hälyttävämpi merkki. Kallasvuo on useita kertoja luvannut Nokian paluuta Amerikan markkinoille. Tavoitetta on tyrkätty tuonnemmaksi.

Mikä Nokialle lääkkeeksi Kiinassa, kun halvimmista halvin ei olekaan halvin ja vetovoimaisin maailman suurimmilla markkinoilla?