Ruotsi Möi Viinatehtaansa 55 Mrd Kr

Suomessa kohistaan tekstiviesteistä ja kännyköiden synnyttämistä syöpäriskeistä. Ahkera puhuminen pehmittää yläpään ja tekstaaminen vaikuttaa ”alapäähän”.

Ranskalainen Pernod Richard voitti Ruotsissa tarjouskilpailun Vin & Sprit monopolista. Sikäläisen viinanvalmistajan (viinakaupan) sai alle kymmenellä miljardilla eurolla.

Kiitän ”yrittänyttäeilaiteta”, joka korjasi, että Vin & Sprit vastaa Suomen Altiaa. Svenskien jakeluyhtiön nimi on Systembolaget.

Milloin Altia tekee vastaavan liikkeen? Tuolla summallahan (55 Mrd Kr) pyörittäisi muutamaa sellutehdasta ja biojalostamoa Kemijärveltä Summaan. Niissä tuotettaisiin ”tikkuviinaa” Alkon ja kuluttajien tarpeisiin.

Jos paperi ja puu ei enää mene kaupaksi, niin annetaan kansalaisten ryypätä BKT nousuun. Venäjän talousjärjestelmä romahti, kun Gorbatshov ryhtyi raitistamaan kansaansa.

Suomalainen arkipäivää muuttuisi aurinkoisemmaksi, kun jengi olisi jatkuvasti jurrissa; järvet viinaksi muutettaisiin. Elämä olisi yhtä Vapun vietto!

Vin & Sprit säljs för 55 miljarder
Franska spritjätten Pernod Ricard har vunnit budstriden om att få köpa statliga Vin & Sprit. Avtalet undertecknades i går och prislappen är 55 miljarder kronor. Affären väntas vara slutförd i början av sommaren./TT

Ilkka Suomen Tuetuin Mies

Harva suomalainen mies saa yhtä paljon tukiaisia kuin ulkoministerimme. Valtionvarainministeri Katainen antaa Kanervalle ”täyden tukensa”. Pääministeri Vanhasen tuki on ”jakamaton ja ehdoton”.

Tukijoiden joukosta puuttuu enää Ruususen unta nukkuvan pellevaltakunnan presidentin ”varaukseton” tuki.

Gallup-tutkimusten valossa ”70 prosenttia suomalaisista” tukee Kanervaa.

Hyvä-veli verkostot eivät ”alapään tekstareista” häiriinny. Pojat on poikia ja Kanervalla nyt vain sattuu olemaan tällainen ongelma.

Ahti Karjalaisesta kaavailtiin ”henkilökohtaisesta ongelmasta” huolimatta presidenttiä maallemme. Hänelläkin oli runsain mitoin ylätason tukijoita.

Karjalaisen ryyppäämistä ei paheksuttu. Nyt ”seksuaalinen häirintä” nostetaan alkoholismin rinnalle hyväksyttäväksi toiminnaksi, jolle on johtavien hallituspuolueiden jakamaton tuki.

Stora Enson Valkopesu 2 Miljardia

Maksoiko Stora Enson Amerikan seikkailu kaksi (2) vai neljä (4) miljardia euroa? Mitä noista, eihän kaksi miljardia euroa eli kaksitoista (12) miljardia mummon markkaa ole hirveän paljon rahaa. Maksaahan kahvi ja munkki nykyään 2 – 4 euroa ja aikaisemmin saman verran ”numeroissa” markoissa.

Suomalainen metsäteollisuus sai halpaa raaka-aineitta Venäjältä ja kotimaan hyväkuntoiset tehtaat jauhoivat kunnioitettavasti rahaa, mutta sitten UPM ja Enso halusivat tehdä ”nokiat”, kasvaa suuriksi ja merkittäviksi. Talouslehdet oikealta oikealle olivat samaa mieltä. Olimme kaikki ylpeitä ”metsäjäteistämme”.

Suursuomi jäi haaveeksi, mutta sellunpilaajina olimme maailman parhaita. Emme oivaltaneet, miksi amerikkalaiset halusivat eroon omista romuistaan.

Jos pieni paskahuusipaperin valmistaja pärjää globaalitalouden pyörteissä mainiosti niin, mikä ettei alan mahtavimmat paperin ja kartonginvalmistajat voisi nousta maailman valtiaiksi. Ei kun tuulemaan. Stora Enso veti pidemmän korren ja osti itselleen ison rahareiän Pohjois-Amerikasta.

UPM:n Imperiumin rakentaminen kaatui onneksi Championiin ja firma lienee taloudellisesti hiukan paremmassa kunnossa.

Metsäteollisuus uskoi suuruuden ekonomiaan. Tuotekehitys lopetettiin aikoja sitten, uskottiin, että Metson ja Voithin koneet ratkaisevat kaiken. Jaakko Pöyry kopioi uusia tehtaita myös muille. Lopputulos nähdään: saneerattavaa riittää.

Jälkiviisastelu on tietenkin helppoa, mutta blogit ovat sarja päiväkirjamerkintöjä. Kirjoitan näitä opiksi ja ojennukseksi itselleni, koska voihan sitä omissa talousratkaisuissa sortua samanlaisiin ”suuruusharhoihin”.

Pyramidiyritykset ovat huijanneet hyväuskoisilta ”viisikymmentä miljoonaa euroa” kirjoitetaan ”paheksuvasti”. Montako 50 miljoonaa mahtuu neljään miljardiin? Stora Ensosta valtio omistaa edelleen 30 prosenttia. Jos 50 milliä on ”pyramidihuijausta” niin, millainen nimi pitää antaa 80 kertaa suuremmalle puhallukselle?

Pitäisikö Vennamon ”rötösherrat” kierrättää ja ottaa uudelleen sanavarastoon?

Stora Enso omistaa edelleen vajaan viidenneksen Pohjois-Amerikan toiminnot ostaneesta NewPagesta. Ehkä Karvinen saa aikaan myönteisen käänteen. Toivotaan parasta.

Köyhät Pitävät Nokian Nousussa

Nokia on omituinen firma. Se tekee rahaa siellä, missä ihmisillä hädin tuskin on varaa riisikuppiin tai siedettävän puhtaaseen veteen. En moralisoi tällä, koska kännykän hankkija saattaa parantaa kylänsä elämää merkittävästi. ”Connecting People” on valuuttaa myös syrjäkylissä.

Nokian kännykkä on monissa maailman nurkissa ”ensimmäinen infrastruktuuriin viittaava väline”. Kylistä, joihin ei ole maanteitä, ei sähköä, ei vesijohto- tai jätevedenpuhdistusta voi lähetellä tekstiviestejä ja soitella maailman ääriin. Kyläläiset saattavat kännykällään löytää uusia asiakkaita tuotteilleen ja palveluilleen.

Olen surkutellut Nokian heikkoa menestystä Amerikassa. Applen iPohe-uhkaakin on saanut huomioita osakseen. Nyt Nokian heikko asema Amerikassa pelastanee yrityksen pörssikurssin. Kohta maailman ICT-pörssissä ei ole toista yhtä hyvää ”riskin hajottajaa”. Nokia on aidosti globaali toimija.

Nokian rahoitusjohtaja Nick Simonsonin mukaan kysyntä Brasiliassa, Venäjällä, Intiassa ja Kiinassa on noussut – kaikki ovat Nokialle tärkeitä markkinoita, missä yhtiön markkinaosuus on korkea.

Nokia on oivaltanut, että pienten purojen yhdistymisestä syntyy valtava virta.

Simonson myöntää, että ”Yhdysvalloissa kännykkämarkkinat ovat hiljentyneet”. Nokian onneksi juuri Yhdysvallat on yhtiön heikoin markkina-alue: Nokia on vasta neljäs Atlantin takana. Yhdysvalloissa Nokialla on lähinnä voitettavaa. Viime vuonna maa oli vasta Nokian viidenneksi suurin liikevaihdon tuoja, Kiinan, Intian, Saksan ja Ison-Britannian jälkeen.

Nokian ”rugs to riches” eli rääsyistä rikkauksiin strategia toimii myös pitkällä tähtäyksellä. Intian kännykänostajien ostopäätöksiin pörssikurssit eivät vaikuta. Puhelin on internetiäkin tärkeämpi yhteydenpitoväline. Pellolla töitä tekevälle ei ensimmäisenä tule mieleen YouTuben katsominen tai turhanpäiväinen Jaikuminen tai Twitteröinti.

Meillä on varaa heittää läppää ulkoministerin seksitekstiviesteistä, mutta ensimmäisen kännykän ostaja Kiinana maaseudulla ehkä parantaa perheensä elämänlaatua aikaisempaa pienemmällä vaivalla.

Nokia tekee rahaa auttamalla globaaltitalouden heikoimmassa asemassa olevia. Bochumin tehtaan siirtäminen Romaniaankin sopii tähän köyhyydentorjuntastrategiaan. Romanian syrjityt mustalaiset pääsevät noksulle hommiin ja meidän ei tarvitse kävellä nokka pystyssä ”ammattikerjäläisten ohi” Helsingissä.

Suomalainen kännykkäjätti ja maailman köyhimmät tukevat toisiaan menestykseen. Ei huono!

Maksaisitko Miljardin Tieto Enatorista?

Miljardi euroa on suuri summa rahaa. Pitäisikö TietoEnatorista maksaa enemmän? Ruotsalainen riskisijotusyhtiö Nordic Capital havittelee TE:tä Cidron Services pöytälaatikkofirman omistukseen. Entinen Sonera-johtaja Harri Koponen nostetaan uudistuvan puulaakin johtoon.

Tieto Enator työllistää 16 000 henkilöä. Uudet omistajat tulevat saneeraamaan vuosien saatossa ”paljon rahaa syöneen yrityksen”. Tieto Enatorin lupasi 2000-luvun alussa valloittaa maailman ICT-markkinat rytinällä: kasvun ja kannattavuuden piti kulkea kiltisti käsi kädessä. Toisin kävi, yritys kasvoi, mutta kannattavuuskehitys ei ehtinyt perässä. Viime vuoden tulos oli tappiollinen.

Paljon pienemmistä firmoista on maksettu ”miljardeja” euroja tai dollareita. Tieto Enatorin hinnoittelu osoittaa, että yrityksellä ei ole selkeitä monistettavia tuotteita. Firma räätälöi ohjelmia, tietojärjestelmäratkaisuja ja hienosti sanottuna ”palvelualustoja”.

Kännykkäkuorten ja -mekaniikan valmistajat sanoivat yksi toisensa jälkeen hyvästi Suomelle. Nyt on ”sisältöjen” vuoro. Tieto Enatoria voinee verrata rakennusliikkeeseen tai Lemminkäiseen, joka urakoi maanteitä. Pohjoismaitten suuret urakat on viety loppuun, jäljelle jää vain pienempää ”putki- ja muuta remppaa”.

Sijoittajat uskoivat vuoteen 2005 asti Tieto Enatorin lupauksiin ja kurssi käväisi jopa 30 eurossa, mutta sen jälkeen markkinoiden usko on hiipunut. Maaliskuun 11. päivänä 2008 kurssi oli luisunut 11 euroon. Cidron näki tilaisuuden ja lupasi maksaa koko lafkasta 15,50 euroa per osake ja ”kaikkea hyvää tarkoittavan valtauksen” jälkeen Tieto Enator vedetään pois pörssistä; paloittelu onnistuu paremmin pimiössä. Osakkeenomistajat yrittävät vastustaa ”vihamielistä valtausta”. Katsotaan, miten hanke etenee.

Cidron nostaa saneerauksen johtajaksi Harri Koposen. Hän urakoi firman rakennemuutoksella myyntikuntoon 5 – 7 vuoden aikajänteellä. Tieto Enator on jo käynnistänyt muutosohjelman, joka yksinkertaisuudessaan tarkoittaa sitä, että kalliit suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset koodarit vaihdetaan halpatyömaista rekrytoitavilla asiantuntijoilla.

Rakennemuutos tarkoittanee sitäkin, että Tieto-bisenstä on tulevaisuudessa tehtävä entistä enemmän Pohjoismaitten ulkopuolella, niissä maissa, joissa ICT-infrastruktuurissa on vielä ”tietoyhteiskunnan tilintarkastajien” kokoinen aukko.

Nordic Capital ja Cidron eivät näillä näkymin tuo taloon mitään erityistä uutta osaamista, jollei Koponen – yksi lintu – kesää tee. Mutta ehkä heiltä sujuu pilkkominen, halki, poikki ja pinoon laittaminen nopeammin kuin pörssin valvovan silmän alla toimivilta palkkajohtajilta.

Tieto Enatorilla ei ole yhtä ainutta vahvaa omistajaa. Ammattijohtajat ovat saattaneet kokeilla ja soveltaa omia oppejaan, kun omistajien keskuudesta ei ole kuulunut ”isännän ääntä”. Kukaan yksityinen taho ei omista edes viittä (5) prosenttia Tieto Enatorin osakkeista.

Nordic Capital tarjoaakin lääkkeeksi ”vahvaa omistajuutta ja selkeää agendaa”.

Sheikki Abdullah bin Mohammed bin Saud Al-Thani toivottaa Koposelle ”parempaa menestystä uudessa tehtävässään” ja viittaa Koposen lähtöön Watanaiya Telecom, Kuwait, toimitusjohtajan tehtävästä.

Taantuminen Muodikasta!

Muotiblogit ovat muodissa. Olen tänä ”talvena” (muistatteko?) kirjoittanut vauhdikkaista ruotsalaisista teinibloggareista ja viimeksi kajaanilaisesta muotibloggaajasta Juulia Valtasesta, jonka tyylistä pidän enemmän, koska hänen tarinankerronnassa on aitoa suomalaisuutta, luontevaa ja konstailematonta minimalismia.

Ruotsalaiset ovat sliipatumpia. Blondinbella tietää, mistä narusta julkisuutta vedätetään. Ebba von Sydow on hänkin ammattilainen. Heille annan täydet bimbopisteet. Parhaimpia ruotsalaisia ”tjejbloggar” lukee 20 000 päivässä. Juulia Valtastakin 1 500 päivässä ja Hesarin artikkelin jälkeen luku saattaa nousta. Haluan kirjoituksillani tukea valovoimaisia bloggaajia.

Bush torjuu Amerikassa lamaa. FED laskee korkoja. Montako pankkia kaatuu? Suomessa talousviisaat ja bloggaajat varautuvat taantumaan. Uskomme lievempään laskuun. Pörssikurssit sahaavat ylös alas ja piensijoittajat saavat kylmää kyytiä. Velkaisten asuntojen ostajat viettävät unettomia öitä Hästens sängyissään. Uskon, että suuret pärjäävät ja hätäisimmiltä viedään tuhkatkin pesästä.

Nokialle ennustetaan ”huonompaa tulosta”. Analyytikot katsovat tulevaisuutta Sinuhesta tutusta lampaanmaksasta. Tulkintakäsikirjassa ohjeistetaan, että Nokia saattaa notkahtaa, koska Texas Instrument ei myy kamoja Nokialle entisellä vauhdilla ja toiseksi, koska Sony Ericssonilla ei mennyt odotetusti.

Jaikussa tiedetään, että Nokia jyrää edelleen maailmanlaajuisesti ja kasvua vauhdittavat maailmantalouden köyhälistö. TI:n näyttöjen tilalle on otettu halvempia vaihtoehtoja.

Onko muita huolenaiheita? Puutulleista ei enää puhuta, koska sellunpilaajat hakevat nyt kuumeisesti riukuja suomalaisista metsälöistä. Joku metsä-viisas kirjoitti Hesarissa, että puupulaa ei ratkaista ensiharvennuksilla. Päätehakkuukelpoisten metsälöiden riittävyys ratkaisee kotimaisen puuhuollon.

UPM:n pääjohtaja J. Pesosen mielestä metsäteollisuuteemme sopeuttaminen markkinoiden muutokseen on suuri urakka. Muutos on vasta aluillaan ja agendalla on pitkä lista uhkia ja mahdollisuuksia.

Ideaparkeja on tarjolla Maskuun, Pieksämäelle, Kotkaan, Vantaalle jne. Liikemies Sukarille tarjottiin jossain vaiheessa 280 M€ Lempäälän IP:stä. Olisi pitänyt myydä silloin. Kuka nyt ostelee kauppakeskuksia?

Itä-Uudenmaan Suurin Muna

Osallistuin toistamiseen lauantaina 15.3.2008 Porvoossa järjestettyyn Herkkuja Itä-Uudeltamaalta Pikkupääsiäinen tapahtumaan. Yrittäjät esittelivät paikallisesti tuotettuja ruokia, juomia, desginia, palveluja, puutarhasuunnittelua ja käsitöitä eri puolilta itäuuttamata.

  • Paikka: Kulttuuritalo Grand, Piispankatu 28

Tilaisuudessa jaettiin ITÄUUDENMAAN SUURIN MUNA -palkinto, jonka vastaanotti maakuntahallituksen puheenjohtaja Christeli Liljeström Sipoosta. Näin aiheesta keskusteltiin vuonna 2007.

  • Herkkuja Itä-Uudeltamaalta blogi käsitteli aihetta vuonna 2007
  • Viime vuonaan esiinnyin itse ”Itä-Uudenmaan suurimpana rusakkona” ja toimin YLE:n toimittaja / yrittäjä Anne Savinin apulaisena PUPUPAJASSA!
  • Mahtava tehtävä, josta minut ulkoistettiin tapahtuman palkattomaksi tiedotusapulaiseksi.

Bloggasin tapahtumaa, otin kuvia ja tein podcast -haastatteluja, jotka julkaistaan ”herkkuja” blogissa ja omissa blogeissani lähiaikoina.

Leikkimielinen tapahtuma on yrittäjien, yleisön ja paikallisten päättäjien mielestä muuttunut traditioksi, jota halutaan jatkaa. Hankkeen rahoittajana oli tänä vuonna itä-Uudenmaan liitto, joka kustantaa ”Herkkuja Itä-Uudeltamaalta -blogihankeeta”. Hankkeen vetäjänä on Irja Kallio Viikki Food Centre / Helsinki Science Park.

Yleisö löysi viime vuonna tilaisuuden, jonka markkinointibudjetti oli ”nolla euroa”. Vierailijoita oli vuonna 2007 noin tuhat henkilöä ja lasten pupupajassa askarteli noin sata lasta.

Tänä vuonna markkinointiin oli budjetoitu kokonaista ”tuhat euroa” ja tapahtumasta tuli valtaisa yleisömenestys. Vierailijoita oli tällä kertaa 2 000 – 3 000 porvoolaista ja ulkopaikkakuntalaista.

Lapsiperheet olivat löytäneet tapahtuman. Pupupaja osoitti elinvoimaisuutensa. Parhaimmillaan ”haresmedjanissa” (Pupupaja) työskenteli 25 nuorta ja aikuista samanaikaisesti. Onneksi tiloja laajennettiin, koska jotkut viipyivät pajassa ja tilaisuudessa useita tunteja. Pupupaja palveli perheen pienimpien parkkipaikkana.

”Perheet tekivät omin käsin pääsiäiskoristeita yhdessä, isit, äidit ja lapset sulassa sovussa vierekkäin”, kertoi pupupajan päävetäjä Anne Savin, jolla oli kaksi tomeraa apulaista 4H:sta. Pupupajan kokonaiskävijämääräksi arvioitiin 200 – 300 henkilöä.

Tarroja takin tai paidan kylkeen liimattiin200:lle lapselle. Aikuisille tarroja ei jaettu, koska olisivat loppuneet kesken.

Uutta oli noitaparven kasvu. Marjut Ståhls oli lennättänyt Kyöpelivuoreltaan sisätilan noidaksi ”siskonsa” Lerpun…anteeksi oikea nimi olikin Lurppa, joka piti huolen siitä, että kahden kerroksen väeksi jakaantuneiden yrittäjien luo virtasi uutta väkeä tiheänä pilvenä aamu yhdeksästä pitkälle iltapäivään.

Marjut puolestaan lakaisi luudalla katua puhtoiseksi, että vierailijat pääsivät ”sesam aukene” taikasanalla sisään automaattisesti aukeavista Grandintalon paraatiovista.

Noitaparven lisäksi uutta oli kahden nuoren, shanghailaisen ja liljendalilaisen muusikon non-stop klassinen musiikkiesitys 9 – 16 lähilounasravintolassa, jonka keittiömestarina saksalainen maahanmuuttaja kolme apulaisen tuella. Huikean hyvää luomulihavoileipiä, keittoja, viisi päivää kylmäsavustettua siikaa jne. Maiskis!

Kirjoitin tapahtumasta Twitterissä ja Jaikussa, julkaisin blogeja ja kerroin vierailijoille Sosiaalisen Median saloja.

Tärkeänä yksityiskohtana mainittakoon Maailman suurin pääsiäispuu, joka nyt toistamiseen jäi muistoksi Grandintaloon.

Porvoossa vierailevat voivat parin viikon aikana käydä tutustumassa munivaan puuhun ”Lukkan” -palveluyksikön avoimet ovet tilassa. Grandintalo sijaitsee torin laidalla ja sen valomainos näkyy linja-autoasemalta.

  1. 2000 – 3000 vierailijaa
  2. Tapahtuman järjestelyihin osallistui 40 henkilöä
  3. Yrittäjiä läsnä parikymmentä
  4. Lähiruokaa, luomua, herkkuja, hyvää
  5. Designea, käsityötä ja taidetta
  6. Maailman suurin pääsiäispuu
  7. Itä-Uudenmaan suurin muna palkinnon sai Christel Liljeström
  8. Musiikkia ja noituutta
  9. Pupupaja
  10. Lähiruokalounas
  11. Kaikkea kaunista pääsiäisen viettoon ja kotiin
  12. Huippuhienoja kotimaisia tuotteita ja hilpeä meininki

Monet asiakkaat nauroivat noitien touhuille kippurassa. Pienimmät lapset pitelivät äitiä helmasta, koska Kyöpelivuoren noidat olivat aidosti tosi kummallisen näköisiä vanhoja piikoja. Yhdenkin ikä reilusti yli sadan vuoden. Tarkkoja henkilötietoja ei paljastettu ”ilettäviä” teksti-/seksiviestien pelossa.

Millaiseksi Verkkoviestintä Äityy?

Lehtitalot ovat oivaltaneet verkkoviestinnän merkityksen. Johtavat iltapäivälehdet ovat hyvissä asemissa. Jokelan joukkomurha pakotti paperille painavat verkkoviestinnän vahvistamiseen. Lukijoilla ei enää ollut aikaa odottaa seuraavaan aamuun. Uutisointi muuttui sekuntipeliksi.

Netscapin perustajan Marc Andreessenin mielestä muutoksen pitäisi Amerikan laatulehdissä olla paljon nykyistä nopeampaa. Vuosi takaperin joku powerpoint-velho sanoi, että siirtymäaika paperista verkkoo on viitisen vuotta. Ongelmana kaikilla on, miten tehdä rahaa, koska nettimainonnan tulot eivät yllä paperilehden tasolle.

Paperilehden tuotanto ja logistiikka maksaa. Nyt toimituksissa tehdään kahta asiaa rinnakkain. YLE siirtyi kertarysäyksellä digiaikaan. Tietenkin narinan saattelemana, mutta pitkässä juoksussa muutos säästää rahaa. Organisaatio voi keskittyä yhteen pääasiaan, joka toisaalta telkkarin puolella merkitsee myös verkkoviestinnän kehittämistä.

Verkko mahdollista kaksisuuntaisen informaation. Milloin firmat oivaltavat tämän mahdollisuuden? Koska puolueet heräävät uuteen aikaan? En tarkoita vain Ilkka Kanervaa, josta on kehittymässä multimediaalisen törkytekstailun arkkityyppi.

Harvat yritykset pyrkivät avoimeen vuorovaikutukseen verkossa. Miksi firmat eivät säntää keskusteluetäisyydelle? Tuotteen tai palvelun myyjän kohtaaminen edellyttää edelleen kaupassa käyntiä. Miksi erikoisalojen kauppiaat eivät hengaa verkoissa asiakkaita etsien?

Sähköinen kauppapaikka ei enää tarkoita nettisivustoa, josta voi valita ja ostaa perustuotteita luottokorttia vinguttaen. Myynnin automatisointi sopii halpojen tuotteiden ja palvelujen esittelyyn (katalogi), mutta missä ovat interaktiiviset talokauppiaat?

Mietin näitä asioita työkseni: miten sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää innovaatioiden kaupallistamisessa? Vastaan kysymykseen, ettei tässä asiassa ole vielä kukaan ottanut ensimmäistä askelta. Igglon arvioitiin uudistavan asuntokauppaa, kun yritys sijoitti potentiaalisista myytävistä kohteista tietoja verkkoon.

Igglo repi logonsa toimistonsa seinästä Porvoossa kuuden kuukauden pikavisiitin jälkeen. Miksi yritys ei ottanut askelta kohti aitoa vuorovaikutusta? Rahat käytettiin Norjan seikkailuun ja ilmeisesti myyntiverkoston liian pikaiseen laajentamiseen. Verkossa tapahtuvan vuoropuhelun asiakkaiden kanssa olisi voinut toteutta paljon pienemmillä kustannuksilla.

Koska näemme ensimmäisen kauppatalon, joka oivaltaa aidon vuoropuhelun? Onks tietoo? Kuka on tyrkyllä? Ehdotan aloja:

  1. Asunto
  2. Auto
  3. Akka
  4. Matka
  5. Vakuutus
  6. Vene
  7. Kiinteistö
  8. Harrastus
  9. Ravintola
  10. Teatteri
  11. Osake
  12. Laina
  13. Ehdokas
  14. Jne

Siirtyminen Mokkula-aikaan!

Mokkula tuli meille yhtäkkiä, suunnittelematta. Olen moittinut kahvilanpitäjä ja ravintoloitsijoita, jotka eivät ole rakentaneet Wi-Fi hotspotteja. Ostimme reilu viikkotapaerin mokkuloita kannettaviemme yhteyteen.

Nähtäväksi jää, miten hyvin ne toimivat eri puolilla Suomea. Rajojen ulkopuolelta roaming-maksujen pelossa lähetetään edelleen vain postikortteja.

Eilen Ericssonin johtaja totesi haastattelussa, että langaton laajakaista vie kohta Starbuckilta bisneksen, kun ihmiset valitsevat kahvilansa muitten kuin Wi-Fi hotspotien perusteella.

Läppäriporukat eivät enää tarvitse tiettyjä kahviloita vaan voivat surfata tuhatta ja sataa lähes missä vaan.

Heti tiedostin toisen ongelman. Ilman töpseliä läppärini ei pitkään huokaile, koska akun lataus kestää vain muutaman hetken, sen jälkeen kone äpisee, että tartteis saada atomivoimaa (viittaus Loviisaan).

As mobile broadband takes off, Wi-Fi hotspots will become as irrelevant as telephone booths, Ericsson Chief Marketing Officer Johan Bergendahl said Monday. Mobile broadband is growing faster than mobile or fixed telephony ever did, Bergendahl said.

Joka-paikan-tietokoneilu on kohta jokaisen ulottuvilla. Mokkuloita myydään kuin häkää, muutos on ollut nopea ja en oikeastaan kiinnittänyt asiaan suurtakaan huomiota. Mokkula oli pitkään pelkkä, ”ahaa tuollainenkin on, ja näyttää kätevältä, mutta emme tarvitse…”

Mokkulalla pääsee 1M yhteyksiin…whatever that means. Näin tämä kehitys kehittyy ja langaton surffailu pelittää nyt paikassa kuin paikassa.

Onko kokemusta?

Prinsessa Anne ja Mediracer

Kirjoitan vaihteeksi prinsessasta ja suomalaisesta lääketieteen innovaatiosta. Suomi elää metsästä, mutta sen rinnalle on noussut elektroniikan ja ohjelmistoalan osaamista. Lääketieteen elektroniikan erityisosaajiakin maastamme löytyy.

Postitan tässä esimerkin suomalaisen innovaatioiden kaupallistamisesta. Prinsessa Anne tutustui Leicesterin yliopistollisessa sairaalassa suomalaiseen Mediracer keksintöön.

Rannekanavaoireyhtymän (RKO) diagnostiikkaan käytetään perinteisesti jääkaapin kokoisia ENMG-laitteita, joiden ”kuskiksi” tarvitaan neurofysiologian erikoislääkäri, joita meillä Suomessa on muutamia kymmeniä.

Erikoislääkärit sijoittuvat keskussairaalakaupunkeihin, mutta RKO (rannekanavaoireyhtymä) on ongelmana paljon laajempi. Mediracer maksaa vain kymmenesosan ja käyttäjänä voi olla yleislääkäri tai työterveyshoitaja. Laite yhdistettynä telelääketieteen palveluihin demokratisoi tutkimusta. Palvelut viedään lähelle potilasta, jopa työterveyshoitajan kyydissä työpaikalle.
Suomessa Helsingin kokoisessa kaupungissa on kymmeniä tuhansia RKO-oireista kärsiviä. Varhainen toteaminen mahdollista työtapojen muutoksen ja säästää potilaat kivun pahenemiselta, leikkauksen välttäminenkin saattaa onnistua. Pitkittyessään tauti pahenee.

RKO-jonoja lyhentävä tutkimuslaite on herättänyt paljon huomioita Brittein saarilla. Oululaisen neurofysiologin Veijo Lesosen kehittämälle diagnostiikkalaittellee myönnettiin Lontoossa vuonna 2007 ”Medical Innovations Futures Award” -palkinto.

Brittein saarilla Mediraceria sovelletaan ns. One-Stop-Clinic -palveluyksiköissä, joissa diagnostisointi ja leikkaus voidaan suorittaa saman käynnin yhteydessä (vertaa hammaslääkäriin).

Mediracer Oy on vuonna 2002 perustettu oululainen lääketieteen teknologia -alan yhtiö. Sen ydinalue on ääreishermoston sairauksien diagnostiikan ja hoidon seurannan Point of Care (POC) tutkimuslaitteiden kehittäminen, valmistus ja myynti kansainvälisille markkinoille.

POC -tutkimuslaitteet nopeuttavat ja helpottavat hoitoprosesseja ja ovat näin myös erittäin kustannustehokkaita.

Mediracer Oy:n toimintaa tukee yhä laajeneva kansainvälinen lääketieteellinen ja teknologinen yhteistyöverkosto.

Mediracer Asiakaslehti I/2007 on ilmestynyt. Lataa tästä (pdf)

Winner of a Medical Future Innovation Award
London, UK 2007

Prinsessa Anna tutustui hiljattain Mediracerin käyttöön Britanniassa. Oululainen Mediracer sai kuninkaallista huomiota osakseen Leicesterin yliopistollisessa keskussairaalassa.

Neurofysiologi Veijo Lesosen kehittämä rannekanavayhtymän tutkimukseen tarkoitettu kätevä, kannettava tutkimuslaite on ollut useita vuosia käytössä UK:ssa.

Leicesterin yliopistillisessa keskussairaalassa on kehitetty jonoja karsivaa diagnostiikkaa että leikkaushoitoa, joka tapahtuu ns. One-stop-Clinic -palvelupisteissä.

Vastaavaa toimintamallia meillä ei liene Suomessa?

”Innovatiivisten menetelmien kehittämisessä on joskus mentävä merta edemmäs kalaan”, kertoo toimitusjohtaja Veijo Lesonen.

Suomalaiset lääketieteen keksinnöt voisivat edetä maailman markkinoilla nykyistä vilhakkaammin, jos meillä tutkimuksessa ja hoidossa ennakkoluulottomammin sovellettaisiin potilaiden jonotusaikaoja lyhentäviä, haittaa ja tuskaa nopeammin lievittäviä metodeja.

”Samalla säästyisi pitkä penni rahaa, joka nyt kuluu pidempiin sairasolmiin ja potilaan alentuneeseen toimintakykyyn”, laskee Veijo Lesonen.

Prinsessan Anne bekantar sig med Mediracer diagnostik i Leicester

Royal mediracing at University Hospital Leicester, UK

Hi Helge, Princess Anne visiting ”CTS One-Stop Clinic” by Blue Sky Orthopaedic (Operating Nurse Malcolm Clarke, Mr Timothy Green and Mr Pankaj Pathak with Mediracer Device, in picture 2778). The patient at the right (see hand and electrodes) is ready for testing with Mediracer.

Prinsessan Anne bekantar sig med Mediracer diagnostik vid Universitetssjukhuset Leicester och deras One-stop-Clinic för diagnostik och operation av karpaltunnelsyndrom.

  1. Patientens hand längst till höger färdig för diagnostik (mediracing)
  2. Läkaren håller den bärbara Mediracer apparaten (batteridriven)
  3. Prinsessan Anne blickar mot patienten med elektroderna färdiga (karpaltunneldiagnositiken kan börja)

Mediracer har utveckalts av neurofysiologen Veijo Lesonen och marknadsförs av Mediracer Oy bl.a. i alla Skandinaviska länder, Storbritannien, Italien, Balticum och så småningom i alla europeiska länder. Företaget jobbar med en globalisering av verksamheten.
Blue Sky Orthopaedic Ltd arose as a direct result of the success of the Carpal Tunnel Service set up in Leicester, UK in 1999.

The service, specializing in Carpal Tunnel Syndrome was an overwhelming success, leading to interest from other centres that wanted to duplicate the service.

The group of clinicians, Malcom Clarke, Chris Kershaw, Tim Green, Martyn Newey and Pankaj Pathak felt they could offer something unique.

A more formal organisation was required and so Blue Sky Orthopaedic was set up in December 2003, to provide surgical and medical services.

Malcolm wrote 9.3.2008: ”Have enclosed some photographs of the recent Royal Visit to Syston. Hope you like them best wishes Malcolm.”

Helge: Thanks for the Royal mediracing photos and the information about Blue Sky Orthopedic. I’ve a photograph of the Carpal Tunnel Surgery that will be covered in my next blog posting.

PS: The mediracer is a new carpal tunnel syndrome testing device. For more information see mediracer.com.