Kuka kannattaa loistoristeilijöiden rahoittamista?

Olen ollut pienestä pitäen niin monessa mukana, etten koe jännitystä, vaikka miljarditilaus ei päätyisi firmamme tilauskirjaan. Pärjäämme paremmin pienemmilläkin toimeksiannoilla.

Jännitän toki asiakkaittemme uusia tilanteita: harmittaahan minuakin vaikkapa tämä Turun STX Europe –telakalle luvatun loistoristeilijä-hankkeen valuminen Ranskaan. Hallituksen kassasta ei löytynyt 50 miljoonan euron luottoa. Innovaatioavustus ei riittänyt.

“Amerikkalainen Royal Caribbean -varustamo ilmoitti, että sen seuraava luksusristeilijä rakennetaan Turun sijasta STX:n telakalla Saint Nazairessa, Ranskassa. Tämä iskee paitsi Turun telakkaan, myös suomalaisiin meriteollisuuden pk-yrityksiin”, kertoo Kauppalehti.

Vielä enemmän minua olisi jännittänyt laivan valmistumisvaiheessa, kun tilaaja olisi ryhtynyt tinkaamaan hintaa pienemmäksi. Mitenköhän varoissaan nämä kuninkaalliset luksusbåtskitilaajat ovat?

maj15_2010 086

Tuo viidenkymmenen miljoonan euron laina tilauksen varmistamiseksi saatiin tilaajan toimesta onnistuneesti uutiskärjeksi. Valtaosa suomalaisista ajattelee, että hölmöjä ovat hallitusherrat ja –rouvat.

Miljardien arvoiset urakat hukattiin vain muutaman hassun miljoonan takia.

Hankkeen muut vastuut ja vaikutukset ovat jääneet tiukasti salaisuuksien verhojen taa, vaikka riskit ovat myös tiedotusvälineiden tiedossa.

No, miljarditilauksen menetyksestä keskustellaan toki eduskunnassa tammikussa ja tosiasioita lyödään tiskiin mielipiderajojen molemmilta suunnilta.

Mitenköhän monta miljarditilausta meidänkin firma on menettänyt, kun asiakkaalla ei ole oikeasti ollut varaa ostaa edes kaarnalaivaa?

HUOMIO! Täälläkin teemasta keskustellaan.

PICTURE SOURCE:

English: Royal Caribbean International’s, ”MS Oasis of the Seas”, captured as she makes her way into Port Everglades, Florida completing her 14-day delivery voyage from STX Europe, Turku, Finland.

Date: 13 November 2009

Author: Maryland Pride

Maryland Pride: I, the copyright holder of this work, release this work into the public domain. This applies worldwide. In some countries this may not be legally possible; if so: I grant anyone the right to use this work for any purpose, without any conditions, unless such conditions are required by law.

Suomalaiset ovat laiskoja!

3392258384_2cc4b04339_m.jpgJoulukuussa 2012, juuri ennen maailmanloppua (tänään 21.12.2012), on VATT:n, EK:n ja pääministerin toimesta levitetty surusanomaa suomalaisten laiskuudesta, työnvieroksunnasta, saamattomuudesta ja pitkäaikaiseläköitymisestä.

  1. Me emme tee riittävästi töitä
  2. Opiskelemme liian kauan, tutkintomme eivät synny kohtuuajassa
  3. Mistä seuraa: nuoria ei saada työttömyyskortistoon yhtä nopeasti kuin Espanjassa ja Kreikassa!
  4. Suomi elää taantuvasta viennistä: ICT ja metsäteollisuus sakkaavat samanaikaisesti
  5. Kuka maksaa hyvinvointiyhteiskunnan?
  6. Kuka maksaa kaupunginjohtajan, ministereiden ja virkamiesten palkat?
  7. Kenen selkänahasta se “hyvinvointi” revitään?

Te ette tee riittävästi töitä!

Taulutelkkarissa syyttävä sormi osoittaa sinua, minua ja Hentun Liisaa. Virkamiesten ja –naisten hyvinvointivaltio kaatuu, jos peruspuurtajat eivät alenna palkkoja ja hyväksy kansantalousviisaitten ankaria väitteitä laiskuudestamme.

Elinkeinoministeri ja VATT:in pääjohtaja ovat palkkansa ansainneett (12 000 euroa vs. 8740 euroa). Sinun pitäisi suostua palkanalennukseen oitis, koska muuten Suomi kaatuu selälleen lumihankeen. Bonukset ja optiot mulle ja palkanalennukset sulle, jotta tasa-arvo säilyisi.

Suomalaisen Sara Chafakin (!) ennustettiin sijoittuvan tänä vuonna korkealla Miss Universum –kilpailussa. Saraa povattiin Iltalehden mukaan jopa semifinalistien joukkoon. Toisin kävi. Vain 165 cm lyhyt Miss USA Olivia Culpo voitti maailman kauneimman tittelin ja PISA-menestystä tavoitteleva suomalainen ei päässyt kuudentoista parhaimman joukkoon.

Olemmeko laiskoja, saamattomia ja vielä lisäksi helkkarin rumia? No, lyhyenläntä Olivia voitti kisan mennen tullen ja kuvasta päätellen hän on kaunis. Minulta ei heru moitteen sanaa tälle missukalle. Kenkäkauppaan en kuitenkaan hänen kanssa lähtisi. Se saattaisi panna Visan vonkumaan.

Suomalaiset virkamiehet, ministerit ja kaupunginjohtajat tienaavat reippaasti yli tavallisen taatelintallaajan minimipalkan. Helsingin kaupunginjohtaja sai palkankorotuksena vaivaiset kuusi prossaa. Pajusen palkka on kuitenkin suurempi kuin 14 000 euroa kuukaudessa tienaavalla pääministerillä.

Meneeköhän nämä jutut välttämättä perusduunarin näkökulmasta ihan oikein? Ilman hitsareitten ja koodareitten, levyseppien ja koneistajien työpanosta vientimiehillä ja –naisilla ei olisi mitään vietävää.

Pelkällä johtamisella Suomen telakoilta ei lähde paatin paattia.

Kuka meitä vedättää?

Professori Antti Hautamäki kirjoittaa innovaatioista

innovaatiojuna_934x323c.jpg

Teollisuuden kilpailukyky paranee innovaatioilla, ei palkkoja polkemalla, kirjoittaa lauantaina 15.12.2012 klo 14:08 / Antti Hautamäki blogissaan.

Antti Hautamäki on filosofian tohtori ja Jyväskylän yliopiston Agora Centerin johtaja ja tutkimusprofessori tutkimusalueenaan innovaatiotoiminta ja erityisesti palveluinnovaatiot. Hän on myös teoreettisen filosofian dosentti Helsingin yliopistossa.

Hautamäki on työskennellyt Suomen itsenäisyyden juhlarahastossa Sitrassa vuosina 1996-2008 tutkimus- ja ohjelmajohtajana. Tätä ennen hän on toiminut opettajana, tutkijana ja konsulttina.

Hän on suosittu luennoitsija ja aktiivien yhteiskunnallinen keskustelija ja vaikuttuja. Antti Hautamäki on kirjoittanut ja toimittanut kymmeniä kirjoja ja julkaissut yli 100 tieteellistä ja yleistajuista artikkelia.

HELGE: Nyt ei enää riitä että keksii maailman parhaimman rotanloukun. Avainteollisuudellamme ei ehkä ole ollut rohkeutta heittäytyä uusille epämukavuusalueille? Tätä kirjoittaessani tajuan, että Nokia on siirtynyt kumisaappaista, talvirenkaista ja paskahuusipapereista elektroniikkaan, kännyköihin ja firma etsii jälleen uutta suuntaa. Uudet mahdollisuudet avautuvat myös niin, että tehdään väärin ja ajaudutaan umpikujaan.

Antti Hautamäen uusimpia kirjojaan ovat Sustainable innovation (Sitra 2010) ja yhdessä Kaisa Oksasen kanssa kirjoitetut Tulevaisuuden kulttuuriosaajat ( Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 2011) ja Suuntana innovaatiokeskittymä (Jyväskylän yliopisto 2012). Hautamäki on kehitellyt pitkään uudentyyppistä innovaatiokäsitystä, jota hän kutsuu kestäväksi innovaatioksi.

HELGE: Miltä näyttää kestävä innovaatio? Pyörä ja dynamiitti on keksitty, Pasteur tajusi mikrobien merkityksen, venäläiset lähettivät Laikan maata kiertävälle radalle, suomalaiset keksivät astiankuivauskaapin, Saunan ja joulupukin alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, Nokialla on läjäpäin mobiiliteknologian patentteja, Suomi elää edelleen metsästä, vaikka emme ole keksineet “sellun pilaamisen” prosesseja. Omaksumme nopeasti uusia asioita ja olemme nopeita soveltajia. Näissä olosuhteissa nopeat syvät edelleen hitaat. Onko Suomi muuttunut soveltajana hitaammaksi?

“Teollisuuden kilpailukyky on rapautunut innovatiivisuuden puutteesta – ei palkkojen takia. Palkoista on tehty syntipukki, vaikka teollisuuden tulisi katsoa peiliin ja omaan toimintaansa 2000-luvulla. Käytettiinkö lihavien vuosien ylijäämä investointeihin ja tutkimus- ja kehitystoimintaan vai maksettiinko ylenpalttisia osinkoja ja johtajapalkkioita? Luotettiinko siihen, että vanhoilla tuotteilla ja toimintatavoille pärjätään ikuisesti. Unohtuuko että monet Suomalaiset yritykset kuten Kone tai Rovio pärjäävät erinomaisesti suomalaisellakin palkkatasolla?” kirjoittaa professori Hautamäki.

HELGE: Suomalaiset yritykset suhtautuvat sinisilmäisen mallioppilaan tavoin kvartaalitalouteen. Innovaatiot eivät synny sillä, että tekee kotiläksynsä ja vastaa oikein opettajien tai hierarkian huipulla toimivien kysymyksiin. Suomi tarvitsee ihmisiä, johtajia, organisaatioita ja toimijoita, jotka tekevät omia juttujaan, muista piittaamatta tai välittämättä. Rovion Angry Bird lienee yksi tällainen?

LÄHDE: http://www.kestavainnovaatio.fi/

Kansainvälistä puutavarakauppaa Ranskassa

2011-09-08 12.20.54

Muistelen entisiä puutavarakaupan suuruuden aikoja. Sahatavaran vienti on romahtanut aikaisempaa alhaisemmalle tasolle. Ongelmia on myös mekaanisen metsäteollisuuden laitevalmistajilla.

Vientiämme vaivaan suhdanneherkkyyteen ei ole löydetty tepsivää ratkaisua.

Kaunis, historiallinen satamakaupunki Nantes oli 1990-luvulla Ranskan suurin raakapuun tuontisatama. Nantesin ympäristöön sijoittui Euroopan huomattavin puutavaran käytön, jakelun ja jatkojalostuksen keskittymä.

Saksassa samassa roolissa lienee Bremen. Hakukone kertoo, että Nantes pitää yhä pintansa. Seuraava suurtapahtuma järjestetään 2014:

The next Show the 4th, 5th and 6th of June 2014

The get together for the timber trade will be taking place in Nantes, France from the 4th to 6th June 2014. Until then, follow the news about the show and the timber industry in France on Facebook and twitter

Keväällä 1996 pidetyille Nantesin kansainvälisen puutavarakaupan –messuille saapui Ranskan lisäksi 40 maasta vierailijoita ja näytteilleasettajia. Messuille osallistui yhteensä 221 näytteilleasettajaa.

Suomesta Nantesiin on hyvät liikenneyhteydet. Pariisista Nantesiin kestää lento 45 minuuttia. TGV-luotijunalla matka Pariisista taittuu kahdessa tunnissa. Miten ahkerasti suomalaiset osallistuvat kansainväliseen “The Carrefour International du Bois” –tapahtumaan?

Kahden päivän aikana Nantesin 1996 näyttelyyn tutustui 2 000 puutavara-alan ammattilaista, joista 42 prosenttia oli järjestäjien mukaan korkeinta yritysjohtoa. Messujen tutkimusten mukaan joka neljäs näyttelyn aikana saaduista yhteyksistä oli johtanut toimiviin kauppasuhteisiin.

Nantesin puutavarakauppa-messujen tuoteryhmistä mainitsen muutamia:

  1. havupuu- ja lehtipuusahatavara
  2. kattorakenteet
  3. puurunkorakentamistuotteet
  4. hirret
  5. paneelit
  6. liimalevyt
  7. liimapuut
  8. parketit
  9. ulko- ja sisärakentamisen komponentit
  10. sorvatut tuotteet
  11. aihiot
  12. puolivalmisteet
  13. valmiit komponentit
  14. huonekalujen rungot
  15. pakkaukset
  16. pintakäsitellyt ja uudet tuotantoideat

Ranska on edelleen suuri puutavaramarkkina-alue, jonka kasvupotentiaalin voimasta minulla ei ole ajankohtaista tietoa. 1990-luvulla kasvun mahdollisuuksia haettiin kuitenkin huonekaluteollisuudesta. Kansalliset organisaatiot käynnistivät Ranskassa mittavan kampanjan puunkäytön lisäämiseksi ja siksi mekin olimme siellä.

Messujen järjestäjät uhosivat, että Ranska tarjoaa sillanpääaseman muiden eurooppalaisten markkinoiden valtaamiseksi. Millä tolalla on suomalaisten suhdanne- ja vientisahureiden uho?

”The Carrefour remains obligatory for all those in the timber industry.”