Onko Kreikka Länsi-Euroopan kaatumista ennakoiva DDR?

june23_2011 041

Neuvostoliiton kuplatalouden murtumisen kulmakivenä oli Berliinin muuri, joka revittiin auki vuonna 1989.

Wikipedia: Berliinin muuri (saks. Berliner Mauer) oli muuri, joka erotti Länsi-Berliinin Itä-Berliinistä ja sitä ympäröivästä DDR:stä vuosina 19611989. Se oli osa DDR:n rajajärjestelmää. DDR:n hallinnon ”antifasistiseksi suojavalliksi” kutsuman muurin tarkoituksena oli estää itäsaksalaisten pääsy länteen.

Nyt muuria ei ole, mutta mihin suuntaan kreikkalaiset karkaavat kansantaloutensa velkavetoisesta ahdingosta? Afrikkaanko, vai Turkkiin? Eurotalouden kaatumisen jälkeen ainut pakotie lienee paluu reaalitalouteen, mutta pystymmekö nielemään karvaan kalkin?

Kreikan ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan kansantalouden kasvuautomaatti, joka jyskyttäisi kolmekymmentä vuotta ylimääräistä yli 300 miljardin euron velkojen hoitamiseksi. Missä vaiheessa joudutaan toteamaan, että “tää on nyt tässä”. Vanha manner on syvimmässä kriisissä toisen maailmansodan jälkeen.

Ongelmien omistajista Kreikka on pienin. Olemmeko tulleet viimeiselle rannalle?

Viivi Pumppanen, minä ja uusi hallitus

Viivi Pumppanen on tietääkseni esiintynyt iltapäivälehtien uimapukuesittelyissä ja valtionvarainministeriksi nouseva Jutta Urpilainen valokuvautti itsensä aikoinaan verkkosukissa. Uuden hallituksen tasosta ja laadusta en osaa lausua yhtään pätevää ennustetta, mutta Viivistä tiedän, ettei hänen ja entisen poikaystävän välinen rakkaus roihua juhannuskokon tavoin. Tiettävästi he ovat olleet erossa melkein viikon. Säröjä oli ennen hyytelöhallituksen syntyä 😉

Hallituksen synnytysvaiheessa Jyrki antoi pakit Jutalle, jolla on ministereistä kaikista kaunein kampaus. Entinen kepulainen pääministeri sai K-liikkeen pääjohtajalta kehuja vartalostaan. Miehiä ei tietenkään sovi arvostella samoin perustein.

Kataisen niskaan kaadetaan iltapäivälehtien sivuilla, ettei hänestä ole johtajaksi. Naisten perimmäisiin avuihin ja ulkonäköön kiinnitetään huomiota, kun pehmomiehiä moititaan johtajuuden ja uskottavuuden puutteesta.

Uuden hallituksen uimapukukierrosta en kaipaa, mutta Viiville toivoisin onnea ja menestystä myös rakkaus-ja raha-asioissa; missiyden jälkeenkin on pakko tienata leipää ja kauneudenhoitoaineita. Jutta Urpilaisen kyvykkyydestä riippuu, saammeko valtion talouden tasapainoon 2020 mennessä. Minua ei haittaa pätkän vertaa, jos lopputulokseen päästään nailon- / verkkosukilla tai eduskunnan viehättävimmällä kampauksella.

Miesministereistä minulla ei ole mitään merkittävää – ei huonoa tai hyvää – sanottavaa. Kokkareilla on monta vanhaa ”jermua” remmissä, mutta melkein kaikki muut ovat uusia. Annan heille mahdollisuudet. Nämä vaalit olivat ehkä rehellisemmät KMS:n kytkyjen jälkeen.

Timo Soinin porukat saattoivat tehdä oikean valinnan: oppositiossa sen kykyjä ei vielä punnita. Puskasta on helppo ampua ja laukoa viisauksia Euroopan kelvottomuudesta. Uuden hallituksen ongelmat ovat sitä luokkaa, että virheitä sattuu varmasti. Iltapäivälehtien on pakko vääntää värikkäitä otsikoita, kun alvikin nousee. Tämä palvelee ärhäkkää oppositota.

Euroopan ongelmia ei ole helppojaratkaisuja: hallitus joutuu kumartamaan etelän suuntaan euron pelastamiseksi joka toinen kuukausi; vanhojen velkojen takausten loppua ei ole näköpiirissä. Uusi talouskriisi vaanii päätöksentekijöitä kulisseissa.

Suomen pelastukseksi ehkä nousee pikainen kuntakentän remontti. Kannatan kuntakentän rajua supistamista.

Muiden lääkkeiden nopeaan vaikutukseen en usko. Jokainen kynnelle kykenevä ja laskutaitoinen firma siirtää tuotantonsa Suomesta huitsin nevadaan. Näillä leveysasteilla järkeviä liiketoimintamalleja ja ansaintalogikoita on vain talousrikollisilla.

Viivi Pumppasen miellän rohekaksi ja moderniksi naiseksi, joka kulkee omia polkujaan. Kaiken tämän olen oppimut K-kaupan iltapäivien lööpeistä. Pumppasen miellän nykyajan naiseksi. Lehtien lööpeissä on joka ikinen päivä tarjolla tie, totuus ja rakkaus. Mitä muuta me oikeastaan tarvitsemme? Kaikki muu on turhaa.

Hauskaa viikonloppua.

 

 

 

 

 

KMS, Kanerva, Nova-Group, Suomi-Soffa, Tiura ja nykyhallitus

Tätä edeltäneen eduskunnan kokoonpano saatiin aikaiseksi Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistyksen hyväntahtoisella rahoituksella. Tämän kevään vaaleissa edustaja Tiura tipahti eduskunnasta. Nyt apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske passittaa lehtitietojen mukaan Ilkka Kanervan pariksi vuodeksi vankilaan, panee entisen ulkoministerin viralta ja riistää lisäksi mieheltä sotilasarvon.

Runsas kannattajajoukko juhli muutama vuosi takaperin Ilkka Kanervan 60-vuotisjuhlia Turun Caribiassa.  Helsingin käräjäoikeus aloittaa Ilkka Kanervaan liittyvän pääkäsittelyn marraskussa 2011. Juhlat on juhlittu, Kanervaa uhataan vähintään kahden vuoden pituisella linnareissulla. Elämä on julmaa: erottavatko edustajatoverit Kanervan eduskunnastakin?

Nova-Groupin nokkamiehet (Tapani Yli-Santamäki ja Arto Merisalo), Kyösti Kakkonen (Tokkmanni)  ja Toivo Sukari (Masku ja Ideapark) ovat syytteessä törkeästä lahjuksen antamisesta. 

Menneen hallinnon hellimiä ideaparkkeja ei ole syntynyt joka niemeen ja notkelmaan, Pekkarisen taulukaupoista ja ELY-avustuksista huolimatta Suomi-Soffan tehdasta Kajaaanissa ja kansallista myymäläketjua uhkaa konkurssi.

Ilkka Kanervan kannatusyhdistyksen lahjatililtä ”Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn varatut” 7 000 euroa ovat hävinneet kuin uimarin pissa Caribiaan.

Väki vähnee, poliisi kuulustelee rahoittajia ja kohta ei ole lahjan ottajia eikä antajia.

Uutta halitustakin on vaikea kasata. Valta ei enää maistu makealta. Vaalivoittajankin on helmpompi hymyillä oppositiosta.

Olemme siirtyneet uusavuttomuuden ja saamattomuuden aikakauteen. Liikemiehet eivät enää järjestä sankareilleen kemuja, sohvakalustoja, vapaalippuja, hotellimaijoitusta, lentolippuja tai pesukoneita.

Tämä tietää huonoja aikoja ravintoloille ja majataloille. Pyytäisin paheellisuuden, syntisyyden ja epäoikeudenmukaisuuden paluuta, koska muuten ei ole blogaajillakaan, mistä kirjoittaa.

 

 

Nokiassa ja Suomessa luovaa tuhoa

Suomi saanee tällä viikolla uuden hallituksen. Veikkauksissa vahvimmilla on ns. Sixpack. Nokiaa on tulosvaroituksen jälkeisissä spekuloinneissa pilkottu, pantu myyntiin ja on povattu jopa lopun alkua. Pienestä maasta on vaikea repiä mehukkaita uutisia, joten asiat pyörivät herkästi muutaman jutun ympärillä.

Miten erisuuntaan vetävät vaalien häviäjät saadaan mahtumaan Audin takapenkille? Joutuvatko doping-oikeuden todistajat linnaan tai häpeäpaaluun? Koska kiinalaiset ottavat vallan Nokiassa?

Suomi joutuu selviämään tulevista vuosista aikaisempaa hajanaisempana. Konsensuksella ja sopimisella ei enää ole tilaa ainakaan julkisuudessa.

Saako Suomi sopuisan hallituksen?

may27_2011 089

Etelästä virtaa Suomeen hyvin lämmintä ilmaa. Finlandia tarvitsee toimintakykyisen hallituksen. Soinilaiset nousivat uudelleen politiikanteon keskiöön: Persut halutaan hallitukseen, ehkä demarit sopivat paremmin oppositioon.

Näissä hallitusgeimeissä vedetään suomalaisen politiikan linjoja vuosiksi eteenpäin. Rintamalinja ei enää kulje oikeisto – vasemmisto blokkien välillä.

Timo Soini on “jytkyllään” sekoittanut perinteisen pokeripakan täydellisesti. Säätytalolla on käyty vanhan ajan tuponeuvotteluja. Kataisen porukat ovat vaihe vaiheelta edenneet kohti “viimeistä rantaa”. Perinteisillä asetelmilla valmista ei ole syntynyt.

Timo Soini on ratkaisevassa asemassa. Puolueen kuumakallet ovat ehkä vaalivoiton jälkeen rauhoittuneet ja syntyy markkinarako lehmäkauppoihin yhdessä keskustan kanssa. Vihreille ei näköpiirissä olevissa karsintahakkuissa ei jää tilaa valkoselkätikkailuun.

Suomi 2011 on erilainen. Vanhat puolueet eivät enää pyöritä tahkoa haluamallaan tavallaan. PS:n asema ei heikentyisi oppositiossa, mutta persujen avainhenkilöt kaipaavat hallitusvaltaa. Se heille ilmeisesti suodaan.

Kepusta tehdään apupuolue. Kokkarit ja Persut rakentavat huomisen Suomea. Hallituksessa kaikki yhdessä joutuvat avaamaan Euroopan umpisolmuja. Todelliset ongelmat löytyvät kuitenkin kotimaasta.

Kataisen on pakko onnistua: neljättä yritystä ei enää tule. Veikkaan, että hallitus syntyy: demarit ja vihreät siirretään oppositioon. Oikeisto julistetaan tämän pelin voittajaksi.

Presidenttipelissä Niinistö on ykkönen ja Soini pääsee haastajaksi vain näkyvän ministeripaikan kautta. Loppupeleissä Sauli voittaa. Timolla on vielä aikaa, koska Niinistö tulee vain yhden kauden presidentti.