Sisu on kuilun partaalla ja kuvassa roskapankki

Roskapankki 22 03 2009 196Sisu on kuilun partaalla ja Sampo myytiin jo aikoja ennen tätä lamaa tanskalaisille. Suomalaiset poliitikot ja päättäjät opiskelevat parhaillaan tosiasioiden tunnustamista. Viisauden alku alkaa siitä, ettei näe harhoja helposta huomisesta. Tästä „veräjästä“ emme pääse ilman kovaa matokuuria. Kuntatalouden kriisiytyminen on tosiasia, pakoreittiä ei enää ole. Verkkokeskustelussa ehdotettiin julkisen sektorin palkkojen alentamista 10 – 15 prosentilla, palkan ollessa yli 2 000 euroa kuukaudessa.

Maailmantalous yskii pahemmin kuin miesmuistiin. Suomi on kaarnalaivana myrskyisellä merellä. Emme ehkä uppoa, mutta ylä- ja alamäkeä tulee riittämään ennen kuin talouden hirmumyrsky laantuu.

Kukaan ei tiedä, miten sen jälkeen tapahtuu, kun meillä on velkainen valtakunta ja teollisuuden ylikapasiteetit on karsittu minimiin. Millainen rooli meillä silloin on ja mitä kansainvälisessä työnjaossa lankeaa meille tehtäväksi?

Meidän pitäisi nyt keksiä ja kehittää uutta kaupattavaa. Nyt siihen on aikaa. Tilauskirjojen kansien väliin ehkä ei tule tungokseen asti tilauksia. Henkiset voimavarat pitäisi suunnata uuden luomiseen, huomisen hahmottamiseen, parempien aikojen visioiden vahvistamiseen.

Emme saa myöhästyä tulevasta noususta.

12 Kommentare zu „Sisu on kuilun partaalla ja kuvassa roskapankki

  1. Voisivatko asiat olla niin hyvin, että „Suomalaiset poliitikot ja päättäjät opiskelevat parhaillaan tosiasioiden tunnustamista.“ ?

    Ei nyt sentään viitsitä naiviksi heittäytyä Helge. Ensimmäisessä vaiheessa kuulu johdon komento „Laiva uppoaa, jättäkää alus.“ Sitten „Laskekaa pelastusveneet.“ Ja viimeksi „Poliitikot ja päättäjät ensin.“ Ja tiedätkö miksi?

    He ovat korvaamattomia, miehistö ja matkustajat ei.

    Enintää poliitikot ja päätöksentekijät opiskelevat projektin johtajan käsikirjan, katekismus osaa. Ja sieltä erityistesti: MItä se on ja miten se selitetään tällä kertaa. Kukaan ei enää usko „kansalaisten kulutusjuhla“ – teoriaan.

  2. hakki47

    Millainen politiikka tai poliitikko pystyisi suojelemaan tai pelastamaan Suomen maailmanlaajuiselta lamalta?

    Minulla ei tule mieleen ainuttakaan, ei elävää, ei kuolevaa. Eduskunnan ja Kansallisteatterin esitykset eroavat toisistaan vain vähän. Kansallisteatterilaiset eivät yritä selittää tekojaan. Politiikoilla ehkä on harhakuvitelmia vallasta, että heillä olisi valtaa vaikuttaa maailman menoon. Duunia ne vain tekee, arjen rutiineja ehkä pystyvät junailemaan, mutta talouden hirmumyrskyn aaaaaaasiantuntijoita siellä ei ole.

    Sen mekin joudumme tunnustamaan.

  3. Suojelemaan ei enää voi kukaan, mutta sellaisia varmasti löytyy, jotka järkevästi toimien pystyisivät minimoimaan vahingot. Nyt joudutaan tyytymään siihen.

    Poliitikot eivät tee duunia. Ei ainakaan silloin kun heillä on poliitikon hattu päässä. 😉 Kansanedustajat on valittu tekemään duunia, mutta itseisarvo nimeltä „puolueet“ käytännössä estävät sen tekemisen demokratian pelisäännöillä. Ja nykyisillä pelisäännöillä se vaan ei onnistu.

    Ei kukaan edellytä, että kansanedustajat olisivat kaikkien alojen asiantuntijoita. Kuten tiedämme niitten aika loppui Leonardon myötä. 😉 Mutta tästä maasta löytyy taatusti talouden, ehkä jopa talouden hirmumyrskyn asiantuntemusta. Ja suurempi ongelma puolueilla/ao. puoluetta edustavilla kansanedustajilla on varmasti löytää se oman porukan poika, joka omaisi alalta asiantuntemusta. Sillä asiatuntemuksen tasolla onkin sitten jo vähemmän merkitystä.

    Joudumme tunnustamaan senkin, että kipparit johtaa ja soutajat soutaa. Tai näin ainakin pitäisi olla. Kansanedustajien pitäisi osata arvioida asiantuntijoitten suosituksia ja tehdä päätöksiä, valintoja.

  4. hakki47,
    Seuraan mielenkiinnolla, miten Barack Obama pystyy hallitsemaan ja villitsemään amerikkalaisia unelmointiin (American Dream) ja ongelmanratkaisuun. „Asiantuntijoiden“ mielestä Amerikka on dynaaminen maa, teot ovat jyrkkiä ja syviä ja talouselämän dynaamisuutta kehutaan. Nyt USA on kovassa testissä, samalla sieltä heijastuu tännekin, millaisella „talousjärjestelmällä“ maailmaa pyöritetään 2010 – 2020. Veikkaan, että Amerikka palauttaa teollisuutta kotimaahan ja meidänkin industrialistit joutuvat keräämään roposensa ja rakentamaan uusia myllyjä kotikonnuille. Ennustan sotien jälkeistä jälleenrakennusprojektia. Suomellakin pitää olla varaa tuottaa tavaroita omiin tarpeisiinsa. Nythän täällä ei oikeastaan kannata tehdä yhtään mitään, kun elintaso on venytetty niin korkeaksi. Ketä nyt tavallinen työ kiinnostaisi. Herroina oleminen ja siisti sisätyö kelpaa. Kuka nyt viitsisi nälkäpalkalla Incap-mööpeleitä tehdä. Annetaan vain halpamaiden tehtäväksi. Tällä asenteella olemme kohta Pohjolan Pohjois-Korea. Anteeksipyyntöni Kimille.

  5. „Ennustan sotien jälkeistä jälleenrakennusprojektia.“ Pitääkö tässä vielä sotiakin, ennen kuin päästään jälleenrakentamaan. 🙂 No ei vaineskaan. Jotain kuvaamasi kaltaista ilmeisesti tulee tapahtumaan, ainakin jos vielä pari vuotta alas luisutaan. Meillähän se tarkoittaa aiemmin suomalaisten, nyt entisten suomalaisten yhtiöitten vetäytymistä kotimaihinsa.

    Siitä se sitten alkaa. Se Suomen jälleenrakentaminen.

  6. Pienestä tulisi aloittaa, kuten 40-luvun lopulla ja 50-luvulla.
    Silloin ruumisarkkutehtaasta tuli huonekaluverstas. Se laajeni. Sittemmin sen osti monialaketju, jossa siitä tuli tulosyksikkö. Sen jälkeen se toimialarationoinnilla integroitui isompaan, jonka jälkeen ulkomaiseen rahoitusyhtymään kuuluva ketju osti sen ja vei koneet venäjälle. Näin kasvoi kalustefirma neljäkymmentä vuotta.

    Kaiken aikaa muututtuaan vertaasta tehtaaksi, se kärsi tavan takaa lakoista, mutta eipä ollut hätää, devalvaatio-inflaatiokierre piti tehtaan elossa yhtäaikaisen saneerauksen ja automaatioasteen kasvatuksen kanssa. Ne syyt olivat myös suurena syynä „kasvuun“ ja sosiaaliseen hyvinvointiin, joka kasvoi yhtäaikaa samat neljäkymmentä vuotta, mutta enää ei kannattanut tehdä yhtään mitään,

    Nyt todella pitäisi pitää olla varaa tuottaa tavaroita omiin tarpeisiinsa, mutta miten se tapahtuu? Osaajat ovat haudassa ja elossaolevat eläkkeellä. Kansallisomaisuus on myyty ja seuraavaksi yritetään myydä tervaa ja lankkua, mutta sekään ei käy. Tervan myynnin EU-kieltää ja kauppamiehinä kiinalaiset ostaa Siperiasta puut ja myy lankut maailmalle saadakseen euroja (taaloja eivät enää huoli, niitä on tarpeeksi).

    Ja sillälailla Suomi hiljaa hirtti itsensä. Suremaan jäi suuri joukko julkishallinnon viranhaltioita. Ei ollut enää yhtään palkkaa keräävää veronmaksajaa. Sen pituinen se.

  7. hakki47
    Kauppasota ei lopu koskaan, mutta jonkinlainen välirauha tullee parin vuoden kuluessa. Kohta voimme „rauhassa“ keksiä jotain uutta. Jälleenrakentamisella visioin sellaista uutta, josta ei vielä ole ylitarjontaa. Olisiko hyvinvointivaltion remonttipalvelussa järkeä? Uskon, että lahonneet perusrakenteet joudutaan uudistamaan ja tuottavuuden nostaminen kunnallispuolella on haasteellinen tehtävä.

    Pitkän linjan mies

    Orgaanin kasvu ja kehitys. Jos ruumisarkkuja ei tarvita entisiä määriä (vrt. autoihin mykyään) toimialan pitää taipua tekemään jotain muuta. Nokia on oiva esimerkki: kumisaappaat ja vessapaperit muuntuivat kännyköiksi. Luvassa on, että paperifirma UPM muuntuu energian tuottajaksi. Kuitua tarvitaan entistä vähemmin printtiä ja pakkauksia varten. Luova tuho uudistaa talouttamme, mutta haikailemme „turvallisen tuntuista nousukautta“. Kaikella on elinkaarensa. Olemme jälleen suuren elinkaarimurroksen laskuvaiheessa. Keksimme kyllä jotain uutta tekemistä. Tämänhän piti olla ns. Knowledge Society. Osaamiskeskuksia on joka puolella Suomea. Onko niistä kadonnut osaaminen?

  8. Olen täysin Shumpeteriläinen, kuten olen tainnut jo sanoa. Lisää entisten muuntautumiskykyisten joukkoon vielä Lassila &Tikanoja. Osaaminen on nyt maan raossa. Ollut jo aivan liian pitkään. Epäilen että vika on juuri tuossa asiassa; „Osaamiskeskuksia on joka puolella Suomea. Onko niistä kadonnut osaaminen?“ Epäilen että on.

  9. Pitkän linjan mies

    Osaaminen on taitolaji. Pelkkä tietotaajaman kyltti ei vielä takaa, että osaaminen olisi käyttökelpoista.

    Osaaminen on miellä usein tarkoittanut kykyä kirjoittaa rahoitushakemuksia, jotka täyttävät yritystutkijoiden vaatimukset.

    Se ei valitettavasti riitä, jos tarkoituksena on myydä kamoja ja palveluja laajemmalle ostajakunnalle.

  10. Tapasin tänään vanhan viisaan ystäväni, joka loi minuun vahvan uskon markkinakäänteestä jo kesällä.Koska haluan uskoa että niin tapahtuu niin varmaan tapahtuu.Jos taas ei minä voitan pullon konjakkia.Tätä samaa keinoa käyttää poliitikko.Pelotteita.Uhkailua ja porkkanoita.
    Olemme nyt kaikki uskoneet ettei tästä selvitä.Erkki Liikanen edellisen laman haamuna antoi pahimmat madonluvut.Sosiaalipuolesta innostuneet tulonjakopoliitikot keksivät kilvan koulutusta ja kurssitusta.Noilla kursseilla olemme kuulemma sitten parempia jatkossa kun uudet haasteet eli työvoimapula iskee päälle.Helge V. on heittänyt jo aiemminkin…. kysymyksen Suomen selviämisestä!
    Pelkään että valtaa pitävät löytävät taas saman mallin kurssittaa ja kouluttaa.Uutta löytäneet ja luoneet ihmiset ovat hämmentävän usein alikoulutettuja ja sellaisia tee se itse henkilöitä.Kun on paljon monissa bisneksissä ei kohdalle usein tule vaikkapa kauppakorkeassa opettavaa professoria , joka olisi itse tehnyt omalla päällä, pääomalla ja riskillä jotain uutta.Sanoin vahingossa „ei usein tule“, kun piti sanoa, ettei ole koskaan tullut.Oma kokemukseni on sellainen, että korkeinta osaamista on itse työn ääressä-ei siihen valmistavissa laitoksissa tai opinahjoissa.Siinä saattaa olla nyt (ja juuri nyt) hyvä sauma.Olisiko ihan oikeilla osaajilla nyt enemmän aikaa antaa kipinäänsä uusiin tuluksiin.Aina ne jostain on ilmestyneet ne työn luojat.Yhteiskunnan päättäjien eli poliitikkojen olisi luotava kannustavaa asennetta yrittämiseen ja innovointiin.Pois puheet verokorotuksista ja ajojahdeista.Muutama konna saa puolestani jäädä vapaaksi jos samaan aikaan syntyy uusia mahdollisuuksia tälle kaunaiselle kansalle.Anteeksi taas monisanaisuuteni.

  11. Tobe,
    Olet oikeassa, jostain ne „työn luojat“ putkahtavat suomalaiseen todellisuuteen tälläkin kerralla. Autotallit saattavat olla vähintään yhtä tärkeitä „osaamiskeskuksia“ kuin viralliset valtionapukeskittymät.

  12. Vain politiikot luottavat „nousukauteen“, silla heidan oma „lehmansa on ojassa“ ja mika herttaisempi ajatus kuin syottaa herkkauskoisia aanestajiaan lupauksilla joita on mahdottomuus todellistaa, saati sitten tayttaa. Paastyaan „sisaan“ on ensimmainen tavoite politiikolle, eika han aanestajinsa tavoitteita voi tayttaa, jos niin haluaisikin. Elamme mielipiteiden epatodellisessa mailmassa, mailmassa jossa SANA on tehty TEKOJEN vastineeksi. Tuolloin USKOMINEN on ainoa mita tarvitsemme ja niita on aina paljon toivomusten mailmassa.

    Tilanteen yleismaailmallinen toivottumuus masentaa mielet, eika suomalainen poikkea tassa asiassa kenestakaan muusta ihmisesta, asuipa han missa tahansa poliittisessa systeemissa. Kommunismi kuoli aikaansa ja niin tulee kaymaan kapitalismin. Kaikki -ismipaatteiset systeemit, uskonnolliset tai poliittiset, tulevat ja menevat kuten niiden rakentajatkin, mika on elaman ehto. Muutenhan mitaan uutta ei voisi olla. Systeemien „kuolintuskat“ eivat ole erillisia rakentajistaan ja kumminkin pyrimme yllapitamaan sellaista ajatusta tietaen, etta vaihtoehtoja kuolemalle ei ole viela „keksitty“.

    Demokratian rappeutuminen kay vanhuutensa loppuaskeleita, kuten sen yllapitajatkin ja jos uusi systeemi keksittaisiinkin, se ei todellisuudessa voisi olla uusi, silla sen rakennusaineet, me ihmiset, tulisimme myoskin olla uusia, mita valitettavasti emme ole. Systeemit eivat milloinkaan rakenna „uutta ihmista“ tuntemistamme raaka-aineista mika on helposti todettavissa siita kaikesta mita voimme lukea historian kirjoista. Ihminen voi ja rakentaa uusia systeemeja vanhoista „raaka-aineista“,mita me itseasiassa olemme, eika mikaan systeemi, oikealta tai vasemmalta, voi rakentaa uutta ihmista. Nain ollen, posykologinen mutaattio aivokopassamme jaa ainoaksi mahdollisuudeksi, jota emme „voi“ hyvaksya tietamatta etukateen vaihtoehtoa, jolloin vaihtoehto voisi olla vain jaljennos vanhasta.

    „Toivon kipina“ on loydettavissa tietokoneteknologiasta ja sen melkein rajoittamattomista mahdollisuuksista suunnitella ja rakentaa „uusi ihminen“. Tuonlaisen kasitteen tyrmaamme „laakista“, silla sen loogillinen ajattelutapa tekisi meidat kaikki epaloogilliset „obsoliiteiksi“ ja sellaista emme voisi hyvaksya, siitakaan huolimatta, etta olemme „henkisesti“ rappeutuneita, ehkapa liiankin rappeutuneita nahdaksemme rappeutumisemme todellisen vaaran meille itsellemme.

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Google Foto

Du kommentierst mit Deinem Google-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s