Asuntoministeri bloggaa Pekkarista

Asuntoministeri Vapaavuori kirjoitti kanisteri Pekkarisesta blogissaan. Mielestäni Mauri ei ole mikään lahjuksia vastaanottava rikollinen vaan taiteilija, jonka taiteen tasoa nostaa silmissäni Suoma Soffasta nouseva Taantuvien Maakuntien Suomi -ryhmittymä. Kateellisia ja heikkolahjaisempia töhertäjiä taiteilija-ministerin saama sponsori-tuki tietenkin kismittää.

„Kepu Pettää Aina“ on urbaani-legendaa, jonka totuusarvon harva kieltää. Pääministeri Vanhanen on kuitenkin miehekkäästi toista mieltä, vaikka ei vaalirahoitussotkun osallistujat eivät tahdo tulla mieleen vuosienkaan muistelemisen jälkeen. Missä maailmoissa hänen ajatuksensa viipyilevät?

Pätkämuistiministeriöstä kerrotaan, että muutoksia maakuntakaavaan voi ostaa vain muutaman seminaariosallistumisen hinnalla. Lahjoitusten tilittämisestä on olemassa lista puoluetoimistossa.

Elämänkokemukseensa – ei eläinkokeisiin – vetoava asuntoministeri arvioi eilen telkkarissa, että kepulaiset eivät ole lahjoittavissa. Heitä ei sovi epäillä mistään. Uutisten mukaan taiteilija Pekkarinen on tyrmistynyt Janin viittauksista. Olen Pekkarisen kanssa samaa mieltä.

Kepulaiset eivät ole tehneet mitään väärää. Ei huonomuistisuus tai taiteellinen lahjattomuus ole mikään rikos. Eivät nämä tyypit mitään pahaa tarkoita, maanomistajilla on vain ylimääräisiä peltotilkkuja, joilla ei enää voi kasvattaa edes pajunköyttä, joten rakennettan ostosparatiiseja tilalle.

Rakkaat kesäblogilukijat, olemme jälleen keskellä kansallista hätätilaa. Moraalia, etiikkaa ja oikeudenmukaisuutta vedetään nyt kölin alta mennen tullen. Iranissa väki marssii kaduilla ja vaatii muutosta. Pääministerimme istuu tukevasti pallillaan ja sirkus jatkuu.

Kyllä meidän on saatava ideapuisto Pieksämäelle ja Vihtiin, joka niemeen ja notkelmaan. Ympäristösyihin vetoaminen on hesalaiselta Janilta kotiin päin vetämistä. Saihan Eurajokikin atomivoimalaitoksen. On mahdollista, ettei Pieksämäen ideapuistokaan tulisi koskaan valmiiksi.

Tuskin ministerimme edes muistavat mitkä kaavat pitää muuttaa, koska ehdotuksia on pilvin pimein. Kekkosen muisti pätki pitkään ennen sairaslomalle jäämistä. Ehkä tämä on enne?

Advertisements

Mä en muista mittään!

Kekkonen joutui luopumaan ikiaikaisesta virastaan muistinmenetyksen takia. Anneli pantiin pois virasta valehdeltuaan fakseista. Puoluesihteeri Korhosen hätyyttelijöitä uhkaillaan tekstiviesteillä, pääministerimme ei muista mitään muutaman vuoden takaisista tapaamisista. Soppa on valmis, miltä se maistuu?

Tätä surkean periferian johtamiseen tarvitaan aika ajoin muistinsa ja lanttunsa hallinnan menettäneitä miehiä ja naisia. Olemme sen ansainneet. Toisaalta toivoisin, ettei tällaisille tyypeille enää myönnettäisi paluulippua Suomeen.

Vuosi takaperin Vanhanen katosi Kiinaan. Tällä kertaa hän lienee Kreikassa. Toivottavasti valkoisia valheita levittelevä pelkuri ei enää koskaan palaa työpaikalleen.

Vanhanen, Korhonen, Kaikkonen, Sukari, vuorineuvosehdokas jne. tapasivat pääministerin kaksi kertaa. Häntä kiinnosti, onko vaalituki „puhtaaksi pestyä“, koska kunnian mies ei voi ottaa vastaan lahjuksia vierailta valloilta.

Matille vakuutettiin, että tuki on taatusti suomalaista ja siihen ei liittynyt mitään laitonta tai edes kunniatonta.

Oikeuskanslerin toivotaan selvittävän, onko pääministeri toiminut lainvastaisesti tai virheellisesti esimerkiksi Kesärannassa tammikuussa 2007 pidetyssä kokouksessa, valistaa Iltalehti tänään 22.6.2009.

Ehdotan vaalirahoituksen vastuulliselle kaartille parkkipaikan hoitajan virkaa Ideaparkissa. He voisivat huolehtia siitä, että roskikset tyhjennetään aikanaan tavallisten ihmisten pikaruokajätöksistä. Muuta kelvollista virkaa en näille suhareille tähän hätään keksi. Kortistoon niitä ei saa päästää, koska rahaa tarvitaan kunniallisten työttömien korvausten maksamiseen.

Marimekko ja paperinen sanomalehti

MarimekkoMarimekko ja perinteisestä paperista tehty sanomalehti pääsevät blogissani yhteiseen tarkasteluun. Metsäteollisuutemme alamäki jatkuu, kun lehtiä ja mainoksia printataan entistä vähemmän suomalaiselle paperille. Saimme suhteellisen kauan nauttia metsäteollisuuden suurvalta-asemasta.

Suomalainen Marimekko on sinnitellyt 60-luvun suuruuden ajoista näihin päiviin asti. Nyt siitä yritetään vaatetusteollisuuden vientiveturia. Nostan hattua sille, että mekkoja ja kankaita tehdään pääasiassa Suomessa eikä H&M tavoin aasialaisissa hikipajoissa. Mutta pysyykö „mari“ täällä keinoin kansakunnan kaapin päällä?

Pääministeri Putin poikkesi itäisessä provinssissa ja tiukkasi Vanhaselta yhteistä halua kaasuputken pikaiseen upottamiseen meren pohjalle. Puutulleista Putinilla ei ollut katupoikamaisia letkauksia, mutta pyysi kuitenkin Vanhasta poimimaan 33 pommia Itämeren pohjasta.

Venäläiset lähettivät hymypoikansa tänne muutama viikko aikaisemmin. Pääministeri Putin pottuili suomalaisille päättäjille suoraan päin pläsiä. Vanhasta moititaan siitä, ettei hän tajua venäläistä mentaliteettia. Puutinille yritettiin tarjota katu-uskottavampia käytöstapoja. Eipä taida Vladimir suomalaispoliitikkojen opeista piitata.
Mutta miten Marimekko futaa Venäjällä? Pitäisikö menestyksen tueksi järjestää valtiovierailuita maripaitoihin pukeutuneiden vuorineuvosten voimalla. John Kennedyn vaimo teki maria tunnetuksi USA:ssa aikoinaan.

Mitä meidän pitäisi tehdä, että saisimme edes kankaita valmistavien tehtaiden painokoneet pyörimään? Onko kellään ideoita?

Tutkimusmatka katutason lamatodellisuuteen

PorvooOlen pitkin kevättä tarkkaillut laman syvenemistä enteileviä heikkoja signaaleja katutasolla Loviisassa, Kotkassa, Porvoossa, Helsingissä ja Kouvolassa. Päällisin puolin elämä on yhä hallinnassa, kaupunkikuvan siisteys on vielä säilynyt. Kerjäläisiä näkee Helsingissä, mutta ne ja katusoittajat ovat tuonnin varassa.

Pieniin kaupunkeihin kerjäläiset ja musikantit eivät ole vielä tulleet. Markkinarako on siellä, missä on paljon väkeä ja enemmän vaurautta.

Pienemmissä taajamissa tyhjää toimitilaa ja tyhjiä näyteikkunoita on yhä yllättävän vähän, mutta kauppapaikkojen parkkipaikat näyttävä usein autioilta.

Kauppiaisiin lama iskee viiveellä. Nyt tulot ovat vähentyneet ja alennusmyynnit käynnistyvät jo sesongin aikana. Kalliita luksustuotteita ostavalle annetaan nykyään rivakasti bonuslahjoja kotona kokeiltaviksi.

Ravintoloiden ulkoterassit kertovat jotain. Kotkassa nuoriso kokoontui viime lauantaina puistoihin: kasseissa ja kantamuksissa oli janojuomaa viikonlopun vieton tarpeisiin. Porvoon ulkoilmaravintoloissa oli sunnuntaina keski-ikäistä väkeä parin vuoden takaisen verrokkiajan verran.

Tässä aiheeseen liittyvä artikkeli.
Helsingissä kuvittelisin, että ravintoloiden runsaus johtaa vähitellen heikompien karsiutumiseen. Työterveysasemilla henkilökunta näkee ja kuulee, miten lujilla yksilöt ovat lomautusten ja irtisanomisten takia. Lääketilastoissa näkyy kohta „rauhoittavien“ piikki.

Katutasolla kaikki on päällisin puolin vielä hyvin. Ehkä juopuneita on vähemmän kuin aikaisemmin? Johtuuko se siitä, että muun muassa nuoriso vetäytyy sankoin joukoin rannoille ja puistoihin, eivätkä näy kaupunkien keskustoissa? Häiriköiviä uhkailijoita en myöskään ole kohdannut.

Nostureiden määrä kertoo rakentamisesta. Kotkassa näin yhden. Helsingin keskustassa on yksi suurempi rakennustyömaa eli musiikkitalo. Loviisassa ei ole rakennettu uutta pitkään aikaan. Porvoon tuomiokirkon valmistumisen jälkeen uutta ei ole näköpiirissä. Kulttuuritaloa kaupunki puuhailee, mutta talous on jo pahasti miinuksella, joten nähtäväksi jää, milloin suunnitelmat muuttuvat teoiksi.

Kuntien talousnäkymät heikkenevät ja sitä kautta hyvinvoinnin ylläpito vaikeutuu. Velkaa ei voi ottaa loputtomasti. Jotenkin porukat on saatava muutaman vuoden tähtäimellä töihin, mutta mitä on se uusi, jota silloin tehdään?