Saksa päätti luopua ydinvoimasta 2020 mennessä. Meillä ei saada siihen mennessä valmiiksi uusimpia. Muistan, kun Loviisan ydinvoimalan rakentaminen käynnistyi 60-luvulla ja moni ruotsinpyhtääläinen naapurinmies lähti ytimelle töihin paremman leivän perään.
Palkat olivat paremmat kuin Strömforsin sähkötarvike- ja muovitehtaalla tai Valkon satamassa. Venäläisiä ihmeteltiin, kun kävivät kimpassa ja valvotusti ostoksilla Loviisassa.
Neukkurakentajille oli mantereen puolella suljettu työmaaleiri, parakkikylä, jota vieläkin käytetään revisioiden yhteydessä. Samanlaisen leirin muistan Brasilian Aracruzin sellutehtaalla; aseistautuneet vartijat pitivät huolen siitä, että köyhät metsurit ja rakennusmiehet eivät lähteneet leiriltä länsimaista tulleiden huippupalkkaisten luksuselämää pilaamaan.
Ydinvoiman rakentaminen toi taloudellista hyvinvointia myös ruotsinpyhtääläisille. Hästholmen saari http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4s… oli alunperin Ruotsinpyhtään aluetta, mutta se „pakko-liitettiin“ Loviisaan, jotta kuningatarkaupungin uinuminen olisi saatu loppumaan.
Mutta pitipä minun vielä kertoa, että rakennustöiden hyvät palkat ja venäläisten tuoma halpa viina vaikutti myös rakentajien sosiaaliseen elämään. Rakentamisen lieveilmiöiden myös jokunen nainen ajautui kaidalta polulta turmion tielle.
Oman ikäkauteni nuorista osa sai ikuisen vammaan ydinlaitoksen rakentamisesta: jotkut päätyivät “Shellin mäelle” puliveivareiksi, jossa nykyään on kaatopaikka. Osa lähti hyvien tienestien jälkeen paremman leivän perään Ruotsiin. Rakentamisen jälkimainingit heikensivät Loviisan seutua henkisesti. Ei se ole toipunut “Y-lannoitteesta” vieläkään.
Rikkauksista rääsyihin toteutui: vähemmän viinaa kitanneet rakensivat muita komeampia omakotitaloja ja hankkivat länsiautoja mossejen sijasta. Minä olin tuohon aikaan Helsingissä pänttäämässä sähkö- ja voimalaitostekniikkaa.
Kirjoitin vuonna 1968 ydinvoimamyönteisen esseen. Se on arkistossani tallessa Viirilässä, mutta ulkomuististakin tulee mieleen, että nyt olen vanhempi, en viisaampi, mutta ydinvoima kriittisempi. Vaihtoehtoa minulla ei ole tarjolla: energian säästämistä suosittelen yleisellä tasolla, mutta en taida pystyä siihen itsekään. Siksi en osoittele sormellani teitä muita energiantuhlareita. Citymaasturinkin ostaisin, jos olisi pakko ajaa paljon.
Veljeni muutti 1970-luvulla Lappeenrantaan ja sikäläisellä torilla myytiin atomipiirakoita. Ruotsinpyhtään mailla kulki „atomilinja“, josta haimme Otto-isän kanssa joulukuusen. Marjatkin kasvoivat hyvin suurjännitelinjojen alla. Hästaholmanin atomisaarelle johtava tie alkaa Saaristotienä ja loppukilometrit ovat “Atomitietä”.
Loviisalaisilla on kaksijakoinen suhtautuminen ydinvoimaan: verotulot kelpaavat, mutta hurriväestö katselee atomipannuja nenänvartta pitkin. Loviisa haluaisi olla kultturelli matkailu- ja pienyrityskaupunki. Itä-Uudenmaan koulutustaso on matala, kun teollisuutta ei kielipoliittisista syistä haluttu alueelle. Koulupaikat ovat kaukana muualla. Etenkin maaseudulta oli liian pitkä matka Hesaan ja kouluihin. Liian monen koulu päättyi rippikouluun. Kymijoen varrella asuvista tehtiin sentään uimakoulussa uimamaistereita.
Ydinvoimalla ei Loviisassa ylpeillä, harva sitä pelkää, mutta ei siihen kovin suurella hellyydelläkään suhtauduta. Loviisan kohtalo olisi varmuudella ollut toinen ilman ydinvoimaa: sen takia ei tarvinnut ponnistella aidosti vaihtoehtoisten verotulojen ja työpaikkojen puolesta.
Sanotaan, että Loviisa nukkuu Ruususen unta vieläkin. Ydinvoima voi tarkoittaa kuoliniskua muulle toiminnalle. Vertaus Nokiaan tulee mieleen: kaikki muu tuntui Nokian suuruuden kaudella rääpälemäisen mitättömältä. Fortumin kaltaista veronmaksumoottoria Loviisaan ei ikinä tule. Nyt tiedämme, ettei Nokiastakaan tullut kestävyysvajeen kesyttäjää ja jatkuvaa yhteisöveron Sampoa.
PS: Täältä löytyy ottamiani ydinvoimalakuvia. http://kknet.1g.fi/kuvat/ydin/ Teollisuus- ja elinkeinopoliittisesti Loviisa on kärsinyt a) ydinvoimamaineesta ja b) ruotsinkielisten kielteisestä asenteesta „suomettumista levittävää teollisuutta kohtaan“. Samasta syystä koko ruotsinkielinen rannikko on täynnä taantuvia puutaloidyllejä. Periaatteessa RKP on vastustettu kaikkea muutosta ja siksi halutaan, että Hästholmenkin on Loviisan takapihalla; piilossa.
Nokia luisuu alamäkeä kahdella kelkalla: älypuhelimet eivät innosta ja nyt halpispuhelimetkin ovat joutuneet tulilinjalle. Kauppalehdessä yksi vaikikommentaattori on verrannut menneisyyden mahti-Nokiaa pyramidihuijaukseen. Viime aikoina firman tulevaisuuteen ovat uskoneet suomalaiset sijoittajat, jotka joutuvat tämän vuoden aikana nielemään Nokian pörssiarvon luisumisen alle neljän euron.
Digitalisierung Produktivität Industrie 4.0 