Nokian nousu on kaukana, kaukana, kaukana…

june21_2010 083 Nokia luisuu alamäkeä kahdella kelkalla: älypuhelimet eivät innosta ja nyt halpispuhelimetkin ovat joutuneet tulilinjalle. Kauppalehdessä yksi vaikikommentaattori on verrannut menneisyyden mahti-Nokiaa pyramidihuijaukseen. Viime aikoina firman tulevaisuuteen ovat uskoneet suomalaiset sijoittajat, jotka joutuvat tämän vuoden aikana nielemään Nokian pörssiarvon luisumisen alle neljän euron.

Nokia ei ole vielä kuollut ja / tai kuopattu, mutta pääjohtaja Stephen Elop taistelee aikaa, kuluttajien ja sijoittajien uskomuksia vastaan. Konkarisijoittajat eivät ole koskaan nähneet “näin rajua” kurssilaskua. Muutamassa tunnissa arvosta haihtuu 17 %!

Nokialla on edelleen vahva tase, mutta yritys joutuu ehkä vuoden 2011 aikana syömään omasta kuormasta eli kassasta. Tuloksentekokyvyn palauttaminen on Windows Mobile 7 / Mangon varassa.

Nokian tie rikkauksista ryysyihin on vuoden 2011 aikana nopeutunut. Symbian edustaa menneisyyden taakkaa, kukaan ei tiedä, millaiseen nousuun Microsoft + Nokia yhteistyö johtaa.

Microsoftilla ei ole paineita ostaa Nokiaa, koska se puristaa yhteistyön hyödyt irti maksamatta taantuvan puhelinjätin osakkeista taalan taalaa.

Pääjohtaja Stephen Elopia en rohkene vielä osoittaa syylliseksi: hänelle annettiin mahdoton tehtävä. “Palava lautta” –metafora osui alkutalvesta oikeaan, vaikka me suomalaiset torjuimme totuuden mielestämme.

Taantuman siemenet istutettiin Nokiaan vähintään viisi vuotta takaperin, tulokset näkyvät vasta nyt.

Apple julkaisi ensimmäisen iPhone “prosenttipuhelimen” 2007 ja sen jälkeen Nokian on lipsunut kaikessa mitä se on yrittänyt.

Uutisissa kerrotaan: kännykkäyksikön tulos romahtaa nollatasolle! Pommin jälkeen ei vielä maailmanloppua. Toivotaan parasta.

Ydinvoimalan varjosta veistetty muistio

ydinvoima_hastholmen Saksa päätti luopua ydinvoimasta 2020 mennessä. Meillä ei saada siihen mennessä valmiiksi uusimpia. Muistan, kun Loviisan ydinvoimalan rakentaminen käynnistyi 60-luvulla ja moni ruotsinpyhtääläinen naapurinmies lähti ytimelle töihin paremman leivän perään.

Palkat olivat paremmat kuin Strömforsin sähkötarvike- ja muovitehtaalla tai Valkon satamassa. Venäläisiä ihmeteltiin, kun kävivät kimpassa ja valvotusti ostoksilla Loviisassa.

Neukkurakentajille oli mantereen puolella suljettu työmaaleiri, parakkikylä, jota vieläkin käytetään revisioiden yhteydessä. Samanlaisen leirin muistan Brasilian Aracruzin sellutehtaalla; aseistautuneet vartijat pitivät huolen siitä, että köyhät metsurit ja rakennusmiehet eivät lähteneet leiriltä länsimaista tulleiden huippupalkkaisten luksuselämää pilaamaan.

Ydinvoiman rakentaminen toi taloudellista hyvinvointia myös ruotsinpyhtääläisille. Hästholmen saari http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4s… oli alunperin Ruotsinpyhtään aluetta, mutta se ”pakko-liitettiin” Loviisaan, jotta kuningatarkaupungin uinuminen olisi saatu loppumaan.

Mutta pitipä minun vielä kertoa, että rakennustöiden hyvät palkat ja venäläisten tuoma halpa viina vaikutti myös rakentajien sosiaaliseen elämään. Rakentamisen lieveilmiöiden myös jokunen nainen ajautui kaidalta polulta turmion tielle.

Oman ikäkauteni nuorista osa sai ikuisen vammaan ydinlaitoksen rakentamisesta: jotkut päätyivät “Shellin mäelle” puliveivareiksi, jossa nykyään on kaatopaikka. Osa lähti hyvien tienestien jälkeen paremman leivän perään Ruotsiin. Rakentamisen jälkimainingit heikensivät Loviisan seutua henkisesti. Ei se ole toipunut “Y-lannoitteesta” vieläkään.

Rikkauksista rääsyihin toteutui: vähemmän viinaa kitanneet rakensivat muita komeampia omakotitaloja ja hankkivat länsiautoja mossejen sijasta. Minä olin tuohon aikaan Helsingissä pänttäämässä sähkö- ja voimalaitostekniikkaa.

Kirjoitin vuonna 1968 ydinvoimamyönteisen esseen. Se on arkistossani tallessa Viirilässä, mutta ulkomuististakin tulee mieleen, että nyt olen vanhempi, en viisaampi, mutta ydinvoima kriittisempi. Vaihtoehtoa minulla ei ole tarjolla: energian säästämistä suosittelen yleisellä tasolla, mutta en taida pystyä siihen itsekään. Siksi en osoittele sormellani teitä muita energiantuhlareita. Citymaasturinkin ostaisin, jos olisi pakko ajaa paljon.

Veljeni muutti 1970-luvulla Lappeenrantaan ja sikäläisellä torilla myytiin atomipiirakoita. Ruotsinpyhtään mailla kulki ”atomilinja”, josta haimme Otto-isän kanssa joulukuusen. Marjatkin kasvoivat hyvin suurjännitelinjojen alla. Hästaholmanin atomisaarelle johtava tie alkaa Saaristotienä ja loppukilometrit ovat “Atomitietä”.

Loviisalaisilla on kaksijakoinen suhtautuminen ydinvoimaan: verotulot kelpaavat, mutta hurriväestö katselee atomipannuja nenänvartta pitkin. Loviisa haluaisi olla kultturelli matkailu- ja pienyrityskaupunki. Itä-Uudenmaan koulutustaso on matala, kun teollisuutta ei kielipoliittisista syistä haluttu alueelle. Koulupaikat ovat kaukana muualla. Etenkin maaseudulta oli liian pitkä matka Hesaan ja kouluihin. Liian monen koulu päättyi rippikouluun. Kymijoen varrella asuvista tehtiin sentään uimakoulussa uimamaistereita.

Ydinvoimalla ei Loviisassa ylpeillä, harva sitä pelkää, mutta ei siihen kovin suurella hellyydelläkään suhtauduta. Loviisan kohtalo olisi varmuudella ollut toinen ilman ydinvoimaa: sen takia ei tarvinnut ponnistella aidosti vaihtoehtoisten verotulojen ja työpaikkojen puolesta.

Sanotaan, että Loviisa nukkuu Ruususen unta vieläkin. Ydinvoima voi tarkoittaa kuoliniskua muulle toiminnalle. Vertaus Nokiaan tulee mieleen: kaikki muu tuntui Nokian suuruuden kaudella rääpälemäisen mitättömältä. Fortumin kaltaista veronmaksumoottoria Loviisaan ei ikinä tule. Nyt tiedämme, ettei Nokiastakaan tullut kestävyysvajeen kesyttäjää ja jatkuvaa yhteisöveron Sampoa.

PS: Täältä löytyy ottamiani ydinvoimalakuvia. http://kknet.1g.fi/kuvat/ydin/ Teollisuus- ja elinkeinopoliittisesti Loviisa on kärsinyt a) ydinvoimamaineesta ja b) ruotsinkielisten kielteisestä asenteesta ”suomettumista levittävää teollisuutta kohtaan”. Samasta syystä koko ruotsinkielinen rannikko on täynnä taantuvia puutaloidyllejä. Periaatteessa RKP on vastustettu kaikkea muutosta ja siksi halutaan, että Hästholmenkin on Loviisan takapihalla; piilossa.

Neekeri-ukko kiellettyjen sanojen listalle

october26_2010 076 Poliittisesti korrektissa Finlandiassa on epäsopivaa näyttää telkkarissa edesmenneen Urho Kaleva Kekkosen kompurointia lentokentällä. Vastaavaa tv-kuvan rajausta toivotaan voittoisien Leijonien kotiinpaluuvideointiin. Porvoolaisen Brunbergin neekerisuukoista kohistiin aikoinaan mediassa ja tehtiinkö niistä eduskuntakyselykin? Fazerin lakritsipatukoista piti poistaa neekerisymbolit.

Suomessa ei saa puhua minareeteista mölisevistä muslimeista, ählämeistä, huivipäisistä naisista, mutta en rohkaisisi syrjä-Suomen edustajia tuijottamaan kansanedustajien hinkkejä hississä tai räppäämään kännykuvia journalistirouvien / –neitokaisten siroista sääristä. Kansanedustajaura voi katketa seuraavissa vaaleissa. Ilkka Kanverva on poikkeus, mutta hänen ominaislaatunsa on tekstaamisessa.

Kansanedustajien tulee käyttäytyä siivosti, tuulipukukansalaisille ehkä kansakoulun opit vielä sallitaan. Me lapsena laulettiin kurkku suorana “Aporna i Afrika hittade en telefon och pratade i luren…”. Tämän laulun tekstiä en enää löydy netistä: onko poistettu rasististen viittausten takia? Onko Nokian N8 symbolinen viittaus?

Kansanedustaja Veltto Virtanen intoutui esittämään perussuomalaisten laivaseminaarin karaokebaarissa laulun “hottentoteista”: henkilökunta katkaisi Virtasen kaiuttimista virran.

Viitasaarelainen sahuri on ajautunut vaikeuksiin puheenjohtaja Timo Soinin kanssa, joka keltaisen lehdistön mukaan on raivoissaan kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen neekeri-ukko- ja muhamettilaiskannanottojen takia.

Kansanomaisista lausunnoistaan muistan keihäänheittäjä Seppo Rädyn, joka letkautti muun muassa, että “Saksa on paska maa”. Mäkihyppääjälegenda Matti Nykänen tunnetaan myös hienoista sitaateistaan, aforismeistaan: niitä löytyy täältä: ”Mä muutan Kööpenhaminaa ja haen Ruotsin kansalaisuuden.” Ja ”Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi”.

Hesari kertoo tänään: “Perussuomalaiset on Suomen suosituin puolue. Sitä äänestäisi 21,2 prosenttia suomalaisista, jos eduskuntavaalit järjestettäisiin nyt. Huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen suosiotaan ovat nostaneet jonkin verran myös kokoomus ja vihreät.” » Lue uutinen

Luonnossa kuljetaan vielä vajaa kuukausi kohti valoa, mutta sitten Suomi jälleen pimenee.

Kuningas Kalle-Kustaa ja Dominique Strauss-Kahn

byecrise Iltapäivälehdet kertovat, että kuningas Kaarle Kustaan ympärillä muhiva seksiskandaali paisuu paisumistaan. Paikallinen pornoklubin omistaja Mille Markovic ilmoitti Ruotsin televisiossa, että hän aikoo julkaista juhlivasta kuninkaasta ottamansa arkaluontoiset kuvat.

Ranskalaisten mielestä IMF pääjohtaja Strauss-Kahn lankesi “seksiansaan” New Yorkissa ranskalaisten omistamassa luksushotellissa.

Suomalaisista poliitikoista tulevat mieleen Kekkonen ja turkulainen ulkoministeri, joista toinen selvisti seikkailuistaan ehjin nahoin ja toinen alennettiin kansanedustajaksi. Kuntatasolla esimerkkejä lienee pilvin pimein.

Dominique Strauss-Kahnista tuli hetken mielenhäiriön takia työtön pankinjohtaja. Älykkääksi väitetyn DSK:n uraputki Gallian presidentiksi taisi katketa saman tien, jollei hänestä pystytä loihtimaan marttyyriä, joka pikku-Kallen tavoin antoi pallien ohjata harkintaansa.

Vallan miehille vapaa lehdistö on kauhistus. Ranskassa kummastakaan ei olisi kirjoitettu riviäkään. On se niin väärin. Kalle-Kustaan apurit ovat neuvotelleet kuvien luovuttamisesta mafiosojen kanssa ja hotelli yritti painaa siivoojan väitteet villaisella. Kesti tunnin, ennen kuin tapahtumasta ilmoitettiin poliisille. Amerikkalaispoliiseille ökyranskalaisen nappaaminen lentokentältä saattoi olla mieluisa tehtävä. Irakin sodan vastustajia on kiva sulkea kaltereiden taa.

Maailmanmestareilta ISO JYTKY

Hyvää tätä päivää. Suomen jääkiekkojoukko teki sen 16 vuoden jälkeen. Mikael Granlund oli silloin 3 vuotias. Koko Suomi on sekaisin ”sex – ett” voitosta. Pärkkele! Tätä poliittisesti risainen kansa kaipaa. Edellisen voiton jälkeen Suomi nousi lamasta. Nyt ollaan ihan Loooooordeja, vaikka Paradise Oskar ei saanut ansaittuja ”Deux Points”.

Tuli isto Jytky. Esimerkillistä yhteispeliä upealta joukkueelta liukkaalla jäällä!

Nyt lähden matkalle Varkauden suuntaan.

http://fr.wikipedia.org/wiki/Deux-points

PS: Pääjohtaja Strauss-Kahnilta meni vintti pimeeksi newyorkilaisessa hotellissa: hyi!

Hallitushaaveet pirstaloituvat hajanaiseksi kokoomukseksi

october12_2010 020

Uusi eduskunta kasaa Persujen “Njietu” vastauksen jälkeen uutta risupakettia, josta yritetään Portugali-avustuskelpoista hallitusta. Kreikassa mellakoidaan: hyvät eläkkeet ja erinomaiset palkanlisät tarjoavat sille hyvät edellytykset velkasaneeraukseen. Ongelmat eivät katoa, mutta olemme kaikki mukana yhteisessä veneessä. Pelastusrenkaita ei ole tarjolla kuin eka luokassa matkustaville.

Loosereiden hallitusta kasataan, jotta Suomen ei tarvitse vetäytyä EU:sta ja eurosta. “So What?”politiikan jatkumo tarkoittaa, että Portugalia autetaan, Kreikalle myönnetään lisälainaa ja kohta arvon espanjalaisetkin ovat velkaluukulla. Ruotsalaiset (siis oikeat swedut, ei RKP, nauravat partaansa), kun ei ole tarvetta osallistua, jollei teollisuudella tai pankeilla ole erityisen vahvaa intressiä.

Suomi elää yli varojen ja ehkä näillä toisten auttamisilla poliitikot saavat huomio siirrettyä omista ongelmista muualle. Ehkä tämä on kauan kaivattua uutta ulkopolitiikkaa? Suomi pärjäisi erinomaisesti, jollei muualla menisi huonosti.

Toivon, että Paradise Oskar voittaa euroviisut; saisimme edes hetken rypeä paratiisissa. Annetaan leijonienkin voittaa Slovakiassa kultaa ja mirhamia. Suomi on niin sekaisin Marin (Kiviniemi) jälkeen, että jotain ulkomusiikillista lohtua elämään on saatava.

Uuteen hallitukseen tarvitaan kohta kepulitkin apupuolueeksi.

Syrjä-Suomi uskoo yhä perinteiseen teollisuuteen

may5_2011 095

Talvivaaran utuisissa visiossa on jalostuslaitoksen rakentaminen kaivoksen viereen; sen jatkeeksi. Energian hinta ratkaisee. Kainuun Sanomat kertoo 10.5.2011, että yhtiö tähtää sekä ydinvoiman, tuulen, puun että turpeen käyttöön.

Talvivaaran toimitusjohtaja Pekka Perä hakee ratkaisua, jossa käytetään mahdollisimman vähän fossiilisia polttoaineita. 

Ratkaisun on Perän mukaan oltava siistissä paketissa kahden vuoden sisällä, jos yhtiö aikoo käynnistää jalostamon vuonna 2017.  Jalostamon rakentaminen maksaa 250 miljoonaa euroa ja energian hinta ratkaisee, rakennetaanko!

Kaivosyhtiö Talvivaara käyttää sähkö 350 terawattituntia vuodessa. Viime kesänä sähkön hinta oli 32 euroa megawattitunnilta, kirjoittaa KS toimittaja Ahti Saarela artikkelissaan, mikä merkitsee 11 miljoonaa euroa vuodessa. Nyt megawatin hinta on 55 euroa ja sähkölaskun loppusummaksi tulee 20 miljoonaa euroa vuodessa.

Talvella huippuaikoina sähköstä joutuu pulittamaan jopa sata euroa megawatilta. Jos sillä tasolla liikutaan tulevaisuudessa, silloin kaivoksen sähkölasku on 35 miljoonaa euroa vuodessa. Perän mukaan jalostamossa megawatin hinta voisi nousta jopa 120 miljoonaan euroon vuodessa.

Pulmana on, että turpeen ja puun avulla tuotetaan paljon lämpöä ja vain kolmasosa saadaan söhlättyä sähköksi. Pitäisikö Vuokatin lomamajat ja Sotkamon keskustan kiinteistöt kytkeä kaukolämpöverkkoon, joka lämmittäisi “kirkonkylää” ja sähkö siirretään linjoja pitkin Talvivaaraan?

Löytyykö Sotkamosta riittävästi lämmitettäviä pirttejä ja kiinteistöjä, vai onko viisaampaa rakentaa biovoimala Kajaanin kaupungin kylkeen?

Hankkeen puuhaajat voivat tietenkin innostaa yrittäjiä kurkkujen ja tomaattien kasvattajiksi: lämpöä olisi vuosikymmenen lopulla rutkasti tarjolla. Ongelmana on tietenkin, että Talvivaara tarvitsee sähköä aamusta iltaan vuoden jokaisena päivänä.

Atomisähköllä hoidetaan kesäajat. Muut energialähteet tasoittavat hintahuippuja talvikuukausina, jolloin sähkön hinta hipoo taivaita. 

Halki, poikki ja Pinotexiä EU:lle ja eurolle

march23_2011 051 Mitä minä tiedän Portugalin ongelman ratkaisusta tai pysyvästä vakuusrahastosta? Seuraan sujuvasti sähköisiä medioita ja talouden meedioita printtiversioista. Pallo lentää kuin tennisottelussa laidasta laitaan. Niinistökään ei tiedä, väittää VM:n talousviisas. Timo Soini on kirjoittanut Wall Street Journalissa, että kapitalistien pitäisi vihdoinkin uskoa markkinavoimiin eikä tukiaisiin.

Perussuomalaiset eivät aio tukea Portugali-pakettia. Demarit yrittävät olla sanomatta yhtään mitään, koska hinku hallitukseen on ylimpänä mielessä, mutta niitäkin pelottaa.

Valtionvarainministeri Jyrki Katainen joutuu ajamaan paketin hyväksymistä viran puolesta, kun ilmeisesti on tullut luvattua, ettei Suomi keikuta eurovenettä. Kepulaiset ovat vetäytyneet maakuntiin haavojaan nuolemaan. Pääministeri Kiviniemi puoluetovereineen eivät uskalla tarttua “asiaan” kaksin käsin.

Näinkö heikoissa kantimissa EU:n rakenteet ovat, että linja-autolastillinen perussuomalaisia pystyy kaatamaan EU:n massiivisen rakenteen? Kaaosteoriassa puhutaan perhosen siiveniskuista maailman toisella laidalla, joka laukaisee valtavan katastrofin toisaalla. Onko tämä meneillään oleva eurospektaakkeli totta vai poliitikkojen, pankkien pr-osastojen ja sijoittajien meille syöttämää puppua?

Homma haisee ja maistuu kalanmaksaöljyltä. Euroopan “suuret” kokoontuivat Luxemburgiin pohtimaan umpisolmun ratkaisemista. Pienemmille syötetään viikon verran (16.5.2011 on kokous) pajunköyttä, että jok’ikinen kynnelle kykenevä saadaan raapustamaan nimikirjaimensa vaivalla kyhättyyn tukiaissopimukseen. Siinä meille talouden risupakettia vuosiksi eteenpäin.

Soinin porukat ovat asemoineet itsensä europelastuksen ulkopuolelle ja suosittelevat “antaa mennä, jos on mennäkseen”, jotta politiikan, pankkiirien ja sijoittajien välinen salaliitto saadaan purettua.

Ajopuu on valmiina: toivottavasti Suomi selviää kriisistä kaarnalaivan tavoin. Ei tämä homma voi meistä riippua. Sopan keittäjät ovat muualla; ratkaiskoot. Pankit ja sijoittajat ovat laittaneet roponsa paska-projekteihin, jotka eivät tuota riittävästi. Miksi nyt ollaan niin sosialistia?

Minuakin kiehtoo pelimiehenä, että “katsotaan kortit”, koska tässä pelissä pelataan sekä monilla ja merkityillä korteilla, huojuvan korttitalon metaforilla ja pakka sekaisin jakovaroilla. Pitäisikö ottaa rikkailta luulot pois? Kävi miten kävi, meille tavallisille juntturoille se lasku lankeaa; pelataan!

  1. Soini ja Niinistö ovat kohta tätä menoa samassa puolueessa.
  2. Kumpi tai Kampi voittaa presidenttikisan.
  3. Siirtäkää armeijan aikaiset säästönne sukanvarteen tai patjan alle.
  4. Elämä on!

Äideistä parhain on taivaassa

may5_2011 083 Katsoin vanhoja muistiinpanoja vuodelta 1996.  Tammikuussa valmistelin matkaa Keski-Eurooppaan ja Fast-Fresh-Flow –esitelmää metsäyhtiö ASSI Kraftliner tilaisuuteen Piteåssa. F3-esitys oli torstaina 29. helmikuuta 1996. Olin menevä mies; monta rautaa tulessa. Bioenergia ja hakkuukoneita maailmalle, sahatekniikkaa ja muuta metsään liittyvää bisnestä eri puolilla Eurooppaa.

Vuosi myöhemmin, tammikuussa 1997, äitini kuoli. Äideistä parhaimman matka kohti taivasta alkoi jo joulukuussa 1996. Hän sairastui vakavasti, mutta kuvittelimme isän ja kahden muun veljen kanssa, että Anna-Liisa toipuu ja keväällä kuokkii puutarhassa kuin aina aikaisemminkin.

Anna-Liisa oli iloinen, valoisa ja puhelias kevään lapsi: syntyi Hangossa 1.5.1923 ja evakkoretki toi hänet Ruotsinpyhtäälle. Löysi sodasta palanneen Oton ja siitä se sitten minunkin maallinen vaellus sai alkunsa.

Vietin suruttoman ja työntäyteisen vuoden Ranskassa, edistimme Irjan kanssa suomalaisten teknologiavientiä eri puolilla Eurooppaa. Palasin marraskuun lopussa Suomeen. Joulukuulle kalenterissani ei ole yhtään merkintää. Valkosesta kalenterista näkee, miten huolet äidin tilanteesta painoivat mieltä. Hän kuoli tammikuun puolivälissä ja haudattiin helmikuun alussa.

Surumielisenä läksin maaliskuussa 1997 jälleen Ranskaan.

Vuosi kului työn merkeissä, veljeni teki töitä samaan aikaan Norjassa, Chilessä ja Australiassa, kolmas Veli asui Helsingissä. Ostimme isälle kännykän ja pidimme häneen aikaisempaa tiiviimmin yhteyttä, tuimme hänen jaksamista.  Känny oli 1990-luvun lopulla sodan käyneelle miehelle mieluisa yhteydenpitoväline: pojat olivat hänen mielestä ihan lähellä, vaikka olimme kaukana ja aina liikkeellä.

Teimme vuonna 1997 päätöksen projektitoimiston perustamisesta Loviisaan. Halusin olla lähellä Ottoa viimeiset vuodet ja nyt olen kiitollinen hyvästä päätöksestä. Pari vuotta myöhemmin vietimme Oton hautajaisia. Meillä oli enemmän aikaa toisillemme ja juttelimme paljon elämästä ja opin ymmärtämään isovanhempienikin aikaa Venäjän vallan alla.

Oton sairastumisensa toi hänet lähemmäs. Hiljainen mies opetti minulle monta viisautta elämästä. Niin teki Anna-Liisakin.

Äidilläni oli tapana kertoa ihmisille, että hänellä on kolme poikaa ja yksi ottopoika. Moni kummasteli, “mikset ottanut neljänneksi tyttöä?”

Anna-Liisa naurahti: “Otto on mun mies!”

Hyvää äitienpäivää!

Hakeutuminen velkajärjestelyyn

may5_2011 024Suomelle tarjotaan merkittävää roolia Euroopan unionissa. Tämän kuun puolivälissä (16.5.2011) meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus sysätä EU uuden pankkikriisin alkumetreille. Eurooppalaisten katseet suuntautuvat nyt jytky-vaalivoittajiin. Saako Suomi aikaiseksi päätöksentekoisen hallituksen, vai ajaudummeko riitaisaan välivaiheeseen, jonka jälkeen meistä tulee Lehmann-Brothers –kaltaisen syntipukki.

Jos suomalaiset sen tekivät, EU hajoaa, euro menee pipariksi ja ajaudumme aikaisempaa syvempään lamaan.

Elämme ratkaisevia hetkiä: “vastuullisten” virkamiesten pöksyt ja naisten jakkupukujen helmat liehuvat. Tarjolla olevaan eurokatastrofiinko mallioppilaan “So What?” urakehitys Euroopan ytimessä päättyy? Joudummeko koko muun mantereen väheksymäksi hylkiöksi ja oman pesän likaajaksi?

Onko tämä alkusoittoa kolmannelle maailmansodalle?

Paljon vartijoiksi ovat kansalaiset äänestyskopeissaan poliitikot laittaneet. Emmekö enää toivu tästä “vaalivoitosta”, eikö tämä jälkeen näin pientä maata ei enää pystytä hallitsemaan? Tässäkö on maailmanlopun alkusoitto?

Kreikan ajautuminen velkasaneeraukseen ei enää ole uutinen. Irlanti ehkä selviää, mutta Portugali on liemessä vain hetken ennen kuin espanjalaiset pankit ajautuvat karille. Meidänkö vikana on, että muut elävät yli varojensa?

EU:ta myytin meille pelastuksena. Soini osuu kommentissaan euron ytimeen: siellä missä EU, siellä ongelma. Tätä tarjolla olevaa kokonaisongelmaa suomalaiset eivät pysty selvittämään. Meitä pyydetään vain katteettoman shekin allekirjoittajaksi.

Pelottaako?