Kemijärvelle Liukosellua?

Sellu- ja ympäristötekniikan professori Olli Dahlin mielestä Suomesta ei kannata lopettaa sellutehtaita, koska ne tuottavat sellun lisäksi myös energiaa. Kemijärven tehdas olisi sopiva yksikkö tutkimuksen käyttöön. Uusia asioita voitaisiin tutkia tehdasmittakaavassa. Ei riitä, että testejä tehdään pelkästään koeputkissa, pienissä putkissa ja purtiloissa.
Kemijärven tehtaalla voitaisiin tehdä koeajoja, mikä olisi ainutlaatuista.

Laboratoriotutkimuksista saadaan vain suuntaa-antavaa tietoa. Jos Suomi haluaa edetä maailman ykköseksi metsäpohjaisten biokemikaalien tuottajana, olisi meillä pakko olla paikka, jossa uusia ideoita ja innovatiivisia prosessiratkaisuja voitaisiin testata.
Professori Olli Dahl Teknillisestä Korkeakoulusta on yksi niistä asiantuntijoista, joka näkee Liukosellun tuotannon Kemijärvellä mahdollisena. Hän perää lopettamispäätöksen yhteyttä myös uusiutuvaan energian tuotantoon.

Biojalostamoksi muuttamista ehdotti joulukuussa 2007 emeritusprofessori Johan Gullichsen, Ahlström yhtymän entinen hallituksen puheenjohtaja.

The Millenium Prize Varapuheenjohtaja Johan Gullichsen on emeritus professori Teknillisessä korkeakoulussa, Ahlström Oyj:n hallituksen puheenjohtaja sekä innovatiivinen paperinvalmistusprosessien konsultointiin erikoistunut yrittäjä. Hänet onkin palkittu Wallenberg-palkinnolla paperinjalostuksen eteen tekemästään kehitystyöstä.

Kemijärven sellutehdasta puolustavan massaliikkeen mielestä Kemijärven sellutehtaalla olisi mahdollista tuottaa monipuolista tuotevalikoimaa:

  1. Kemijärvellä on yksi todellinen mahdollisuus lisätä bioenergian tuotantoa ja hyödyntämistä.
  2. Kemijärven sellutehtaan sulkeminen vähentää sähkön kulutusta 140 gigawattituntia vuodessa.
  3. Kemijärven tehtaan energiatase on omavarainen ja se pystyy myymään energiaa 50 gigawattituntia vuodessa.
  4. Kemijärvi tuottaa biosähköä yli oman tarpeensa niin, että se riittää 1400 – 1950 normaalikokoisen suorasähköllä lämmitettävän omakotitalon tarpeisiin.
  5. Biojalostamo
  6. Liukosellu
  7. Täysmittakaavan laboratorio

Professori Dahlin mielestä Kemijärven sellutehdasta ei pitäisi vielä romuttaa. Tuotannon suunnan Dahl muuttaisi paperisellusta liukoselluksi, josta valmistetaan tekstiilejä. Liukosellusta voidaan valmistaa muun muassa kehruukuituja.

Liukosellusta tehdään hygieniatuotteita terveydenhuollon käyttöön sekä patjojen täytettä. Markkinoiden arvioidaan kasvavan 5 – 10 prosenttia vuodessa.

Dahl arvioi, että pienen tehtaan tuotanto menisi heti kaupaksi. Uusi tuotantosuunta antaisi tehtaalle selkärangan. Lisäksi liukoselluloosaa tehtäessä saadaan erilaisia biopohjaisia kemikaaleja, tärpätin ja mäntyöljyn lisäksi liikennepolttoaineeksi käyvää etanolia ja makeutusaineita, kuten ksylitolia.

Professori on myös miettinyt lappilaisen pienpuun käytön kohtaloa. Kemijärven rautatie on huonossa kunnossa ja tämän takia puun siirtäminen Lapista Kemin ja Oulun tehtaille johtaa räjähdysmäiseen rekkaralliin Lapin teillä.

Liukoselluvaihtoehdossa Lapin harvennusmetsät saataisiin täysimääräisesti käyttöön. Kun metsää kaadetaan, jää metsätähdettä, josta voidaan jalostaa biodieseliä. Se on potentiaalinen tuote metsätähteistä tämänhetkisen tiedon valossa.

Biodiesellaitos nousisi Dahlin visiossa sellutehtaan kupeeseen. Biodieselillä ja sellulla ei ole suoranaista yhteyttä, mutta yhteistä logistiikka olisi luonteva käyttää, kun kumpikin voisi hyödyntää raaka-aineena saman puun eri osia.

Ansioituneet professorit näkevät kvartaalitalousmiehiä paremmin, mitä Suomen metsäteollisuuden kehittämiseksi pitäisi tehdä pitkällä tähtäyksellä. Kemijärven tehdas ei tietenkään ole ainut vaihtoehto tässä esitetyille liikeideoille. Haluan vain todeta, että massaliikkeen kannanotot eivät ole pelkästään hurmoksellista aluepolitiikkaa ja / tai tuulesta temmattujen ideoiden keskustelufoorumi.

Ehkä tulemme näkemään Command Control tyyppisen päätöksenteon muutoksen myös vahvaa johtamista ihannoivassa Suomessa. „User Generated Desgin & Product Development“ on arkea monilla innovatiivisilla aloilla. Tekeekö tämä trendi tuloaan patavanhoilliseen metsäteollisuuteen.

Saapas nähdä, miten kauan massaliike jaksaa kamppailla? Keskustelupalstoilla massaliikkeen intohimoinen toiminta saa huutia. Etelä-Pohjoinen asetelma on valmiina, eikä sanoja säästellä:

„Koko massaliikkeen aiheuttama kohu on mennyt jo mauttomuuksiin. Omalta osalta viimeisetkin sympatiat kemijärveläisiä kohtaan alkavat hävitä. Kitinä on kovaa, mikään ei saa muuttua vaan sellua pitää keittää, kannattavuus ei ole merkittävä asia keskustelussa kun omaa etua ajetaan muista välittämättä. Jos todella haluatte sen sellutehtaan niin rakentakaa. SE omistaa nykyisen laitoksen ja se tekee sillä mitä haluaa. Vaikka tehdas on paikkakunnalla se ei ole sosialisoitavissa paikkakuntalaisille“, kirjoittaa Ilta-Sanomat keskustelussa KooMikko.

Massaliikkeen puheiden takana on myös vankkaa osaamista, mutta „häväistyskirjeet“ ja tempaukset ovat myös syöneet uskottavuutta. Onneksi keskustelu jatkuu!

Advertisements

Anaika Group Kemijärvi

Anaika Groupin hallituksen puheenjohtajaa Jaakki Kilpeläistä haastateltiin YLE:ssä Kemijärvelle tulevan liimapalkkitehtaan rakentamisesta, paikallisesta parjauskampanjasta, kirjelmöinnistä ja Anaikan tavoitteista. Onko tavoitteena hankkeen torpedointi?

Kemijärven sellutehdas käyttää puuta 1,4 miljoonaa m3. Anaika Groupin tarve on 0,4 miljoonaa kuutiometriä. Silti kilpailevat sahat ja liimapalkkituottajat ovat ärtyneet äänekkäisiin vastatoimiin.

Paperituotanto lakkaa tänään Kymenlaakson Summan tehtaalla ja työ loppuu 450 työntekijältä. Anaika Group on luvannut palkata 2/3-osaa Kemijärven sellutehtaan lakkautuksesta (200) vapautuvasta työvoimasta eli toistasataa työntekijää.

Jaakko Kilpeläinen selosti YLE:n haastattelussa selkeästi hakkeen rahoituksen. Omarahoitusosuus on 60 %. Yritystuet ovat 30 – 35 %, mutta saman saavat muutkin pk-yritykset. Anaika Groupille ei myönnetä erityisetuja. Stora Enso on esisopimuksessa myöntänyt 7 miljoonan euron halpakorkoisen pääomalainan.

Lapin Kansan päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula runttasi kuitenkin asiallisessa kommentoinnissaan Anaikan aikomuksen „epävarmaksi, velkarahalla pyöriväksi toiminnaksi, joka tähtää vanhoille markkinoille“. Päätoimittajan mielestä Anaikasta ei ole „Lapin pelastajaksi“. Mutta uutta liukosellutehdasta suunnitteleva massaliike saa päätoimittajalta täyden tuen. Sitäkö ei tarvitse rakentaa velkarahalla?

Päätoimittajan Heikki Tuomi-Nikula mielestä pelissä on paljon enemmän kuin Kemijärven tehdas. Kemijärveläiset hakevat vimmatusti uutta suuntaa. Kiukun syvyyden saattaa ymmärtää, kun tarkastelee Kemijärvellä lakkautettujen yritysten listaa. Mutta miksi kritiikin pitää kohdistua tuiki tavalliseen pk-yrittäjään?

Päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula

– Tämä on mielenkiintoinen tämä Anaika Group
– Siitä ei tule Itä-Lapin talouden pelastajaa
– Liimapalkkituotannon markkinat ovat „tällä hetkellä“ tukossa
– Anaika Group toimii pelkästään lainoilla
– Puuttuu varmuus ja vakaus joka tarvitaan
– Uuteen toimintaan tämä ei avaa
– Tullaan vanhoille markkinoille pelkästään sellutehtaan jälkihoitajaksi

Kemijärvi on kokenut rajuja pettymyksiä. Kerta toisensa jälkeen on tullut huonoja ja vielä huonompia uutisia:

  1. Suomutunturin matkailupalveluihin on pitkän suvantovaiheen jälkeen vihdoin saatu vauhtia
  2. Vuotos on jälleen nostettu otsikoihin, epävarmuus altaan rakentamisesta jatkuu
  3. Urheiluvaatteita valmistanut Torstai lopetti toimintansa
  4. Salcomp siirtyi Kiinaan
  5. Soklin kaivoshanke on yhä jäissä

Massaliike on irtisanoutunut kolmen sivun „häväistyskirjelmästä“, jota on kierrätetty Kemijärvellä. Kirjeen arvioidaan lähteneen liikkeelle mekaanisen puunjalostuksen sisäpiiristä ja sisältää Jaakko Kilpeläisen mukaan Anaika Groupiin omistajiin kohdistuvaa kritiikkiä ja väärää tietoa.

Anaika Group ei ole vielä heittänyt pyyhettä kehään. Helmikuun 2008 aikana yritys selvittää työvoiman tarjonnan, haastattelee sellutehtaan työntekijöitä ja hakee tarvittaessa lisävoimaa tehtaan portin ulkopuolelta.

Toinen kriittinen tekijä on „raakapuun saanti“, koska ilman puuta liimapalkkeja ei synny. On arvioitu, että alueelta irtoaisi nykyisten vuotuisten hakkuiden lisäksi 2,5 miljoonaa kiintokuutiota, joten „puupulaa ei pitäisi olla“.

Eihän sitä liukoselluakaan voi lumesta valmistaa, joten puusta ei ole kyse!

Lapin Kansa kirjoittaa tänään:

  • Tehtaalaiset kiistävät mollanneensa Anaikaa
  • Kemijärven tehdas: Stora Enso vaatii lopettamaan Anaikan mustamaalaamisen

Toimitus Lapin Kansa on poliittisesti sitoutumaton maakunnallinen sanomalehti, joka on ollut osa lappilaisten elämää jo 77 vuotta. Lehden päälevikkialue peittää koko Lapin läänin.Lapin Kansan vuoden 2007 tarkastettu keskilevikki on 34 658 kappaletta. Viimeisimmän lukijatutkimuksen mukaan lehdellä on 88 000 lukijaa (KMT06).

Pekka Rytkönen

Kemijärven sellutehtaan puolesta kampanjoiva väki kiistää Stora Enson johdon väitteet, joiden mukaan Kemijärvellä on ruvettu tarpeettomasti mollaamaan Anaika Groupin toimintaa.Massaliikeen edustajien mielestä on kuitenkin perusteltua kysyä, millainen yritys Anaika Group lopulta on? Pystyykö se korvaamaan työpaikkoja, jotka sellutehtaan loppumisen myötä uhataan menettää. Taustatukea Massaliike saa ammattiyhdistysliikkeeltä.

– Se ei ole herjausta, jos Kemijärvellä esitetään epäilyksiä, kuinka pysyvää liimapalkkituotanto olisi. Ihmisillä on asiasta aito huoli, Paperirilliton puheenjohtaja Jouko Ahonen toteaa.

Ahonen muistuttaa, että liimapalkkien tuotannossa on maailmalla ylikapasiteettia. Hänen mukaansa kannattaa pohtia, lähteekö yhtiö Kemijärveltä samalla tavalla kuin Salcomp sen jälkeen, kun valtion maksamat tuet on käytetty.

Kemijärven tehtaan johtajan Tapio Ylikankaan mukaan taustalla on tehtaalla viikonvaihteessa levitetty ”häväistyskirje”. Kirjeessä esitettiin Anaika Groupista perättömiä väitteitä.

Massaliikkeen puheenjohtaja Heikki Nivala sanoo, että yhtiön edustajat ylireagoivat kirjeeseen.

Kemijärvi Sijoituskohteena?

Kemijärven massaliike haluaa väen väkisin valkaistun massan tai liukosellun valmistajaksi. Muuta ei huolita. Vastustajien mielestä, „limapalkkituotannossa ei ole mitään järkeä ja sahaustoiminnassa ei senkään vertaa“. Moniko yrittäjä rohkenee Lapin perukoille uusia hankeideoita esittelemään? Yrittäjävihamielisyys nostaa päätään, tarjolla on kampitusta, mustamaalausta ja loanheittoa. Pk-yritykselle Kemijärven massaliike on kova luu purtavaksi. Lappilaisille vain suuri on kaunista: oma sellutehdas rakennetaan lakkautetun viereen — mutta kenen rahalla?

Anaika Group Ltd Oy on vuonna 2004 perustettu teknologiayritys, joka suunnittelee, valmistaa ja operoi mekaanisen metsäteollisuuden koneita, laitteita ja prosessikokonaisuuksia. Yritys työllistää noin 50 henkilöä.

Anaika teki nopeassa tahdissa sopimuksen Stora Enson kanssa liimapalkkitehtaan perustamisesta Kemijärvelle. Ruukki Group tarjosi samoin yhteistyötä Stora Enson kanssa, mutta valinta kohdistui mikkeliläiseen pk-yritykseen.

Mikkeliläinen Anaika Group on mukana luomassa korvaavia työpaikkoja Stora Enson lakkaavalle Kemijärven tehtaalle. Stora Enso on allekirjoittanut aiesopimuksen Anaika Groupin kanssa osan Kemijärven tehtaan kiinteistöjen myynnistä yhtiölle, jotta se voi aloittaa konepajatoiminnot ja korkealaatuisten liimapuupalkkien tuotannon.

Täydessä tuotannossa Anaika Group työllistää suoraan noin 115 ihmistä. Alueelle luvataan myös huomattava välillinen työllisyysvaikutus.

Kemijärvellä ei oitis ole riemastuttu uutisesta. Sellutehtaan toiminnan jatkamista vaativa kansanliike aikoo jatkaa taisteluaan.

Kekkosen kokoisiin päättäjiin tottuneet kemijärveläiset / lappilaiset eivät Anaikaa purematta nielleet. Hankkeen vastustajia löytyy nyt jo liimapalkkeja tuottavien kilpailijoiden leiristä, että massa-aateliston keskuudesta, jolle kelpaa vain valtion omistama suuryritys. Pääomaa ollaan muka keräämässä upouuden sellutehtaan rakentamiseen, jos vanhaa ei saada pyörimään.

YLE-tietojen mukaan, pk-yrityksen parjaaminen on saanut surulliset mittasuhteet. Stora Enso ilmoittikin tänään, ettei aio olla mukana kehityshankkeissa, „perättömien tietojen levittäminen ei lakkaa“.

Anaika Group Ltd Oy:n toiminnallisia yksiköitä ovat:

  • Anaika Engineering, joka harjoittaa konepajatoimintaa Mikkelissä. Konepajassa käytämme nykyaikaisia 3D-ohjelmistoja ja uusinta CNC-työstökoneteknologiaa.
  • Anaika Seikku, joka valmistaa JAS-luokiteltuja liimapuupalkkeja Porissa. Tehdas on suunniteltu ja rakennettu omana työnä ja toimimme UPM-Kymmene Timber Oy:n sopimusvalmistaja. Budjetoitu vuosituotantomme on noin 50.000 m3.

Tuotteet:

  • Anaika F1-suurnopeussormijatko-linjasto

  • Anaika Timgrader-mekaaninen lujuuslajittelija

Kemijärven liimapalkkitehtaan pitäisi käynnistyä vuonna 2009. Anaika Group:in toimitusjohtaja Jaakko Kilpeläinen kertoo hankkeen hinnan olevan noin 24 miljoonaa euroa, josta valtion tukiosuus on noin 30 prosenttia.

Yhtäkkiä ovat äänenpainot puun riittävyydestä muuttuivat. Joensuulainen metsäprofessori arvioi joulukuussa, että puuta kyllä riittää. Lapin harvennusmetsistä voitaisiin irrottaa 2,5 miljoonaa ylimääräistä kuutiota, mutta eilisten tietojen mukaan „pienpuuta ei ole tarpeeksi edes nykyisille liimapuun valmistajille“.

Anaikan suunnitelmissa kuuluu 135 000 m3/ vuodessa tuottavan sahan perustaminen ja rakentaminen, sekä sen jatkeeksi liimapalkkitehdas, jonka vuosituotanto olisi 100 000 m3 vuodessa. Vastustajien mielestä „alalla on jo ylikapasiteettia“, Stora Enson on pysäyttänyt omia liimapuuyksiköitä Baltiassa ja Itävallassa.

  • Mistä löytyy aloja, joilla ei ole kilpailua, mutta silti kysyntää?

Stora Enso tullee keskittymään ydintoimintaansa ja yhtiön mekaaninen puunjalostus saattaa ajautua muiden hoitoon. Tarjolla lienee tältäkin puolelta uusia „yllätyksiä“.

  • Mutta, moniko rohkenee tämän jälkeen Lappiin yrittäjäksi?
  • Anaika Group aikoo sijoitta 170 000 euroa per syntyvä uusi työpaikka
  • Ei riitä, sanovat vastustajat!

Investointituki edellyttää, että sen osarahoituksella hankitut laitteet ovat tukipäätöksen mukaisessa käytössä vähintään 5 vuotta. Muuten tuki peritään takaisin. Anaika toimii avoimesti näiden sääntöjen puitteissa. Jos tuet houkuttelevat niin siitä vaan, koska laki lienee sama kaikille.

Itä- ja Pohjois-Suomen korkeampi tuki (pk-yrityksille 30 %) on EU:n aluekehitysrahastoista lähtöisin.

  • Keskustelupalstoilla päätöstä pidetään tekohengityksenä
  • Puolesta ja vastaan keskustelu osoittaa myös, että yrittäminen on ylipäätään siirtynyt avoimuuden ja läpinäkyvyyden suuntaan

Uudistunut Kauppalehti.Fi

Luin Kauppalehti.Fi uudistuksesta paperiversiosta. Palattuani päivän reissulta pääkaupunkiseudulta toimistolle katselin uteliaana, mitä uutta? Bloggaajille luvattiin lisää näkyvyyttä ja siltähän tuo blogien etusivu näyttää.  Iskevä intro on nyt rautaa.

Lehteen ammatiksi kirjoittavat esitellään stailatuilla kuvilla.  Onko Katjalla ja Jennillä uudet silmälasit? Naiset esitellään tyylikkäästi. Onko käytetty talon ammattikuvaajia?

Ehkä bloggaajienkin pitäisi miettiä omaa julkikuvaansa. „Pakkaus on viesti“, totesi pahvilaatikon valmistaja tai ainakin Marshall McLuhan. Pitäisikö esittäytyä tyylikkäämmin ja mukautua business-lehden tyyliin?

Pitää tutkailla blogien esittelyä:

  • Uusimmat
  • Luetuimmat
  • Eniten kommentoidut
  • Viimeksi kommentoidut

Avauspäivän luetuimmat tilanne näyttää  tällaiselta:

1. 80+ päivässä osakesijoittajaksi

2. Uutisblogi

3. Kovia arvoja

4. Keskiäkäinen Mies

5. Nainen vedenjakajalla

6. Haikuilua

7. Emmekö me ymmärrä? (EMY)

8. Eurootikko

9. Eagles fly singly…

10. Digielämää Etsimässä

11. See you later, alligator

12. Salasvuo

13. Laukaan kunnallispolitiikkaa

14. Väärinajattelija

15. hikotusta … … sivumerkkejä

16. Paucis Verbis

17. Lyijykynä korvassa nälkää pakoon

18. Miljonääriksi ennen 40.

19. Metrossanukkuja

20. Susan blogi

21. Mobile Cowboy

22. GOOD EUNGLISH

23. Politiikkaa ja polemiikkia

24. P & Y

25. Meitä on moneksi…

26. Random Walker on the $treet

27. Americano

28. Viivan alta

29. Lähiökuningatar

30. Särmikästä

31. Viva Espanja!

32. Juntin päeväkirja

33. Miia

34. Etiikka & Ilmiöt

35. Intiaani

36. Takapirun paimenkirje

37. MediaMan

38. Aika Jana

39. kahvitauko

40. Elämän aavalta ulapalta

41. Kikka-Tikkasen hyötykulma

42. Miltei ajattelin tänään

43. Toimii — Ei toimi

44. Mikan mietteet

45. Kuulaa tulee

46. Sijoittajan päiväkirjaa

47. Ylläpidon blogi

48. Untuvikosta sijoittajaksi

49. Virtuaalikonsultti

50. Teknotohtorin vastaanotto

Olen kirjoitellut harvakseen viime kesästä lähtien. Syynä on ollut pitkään kytenyt ajatus uudistumisesta. Etsin vieläkin omaa linjaani, mutta Kauppalehden muutos innostanee uudelleen ahkerampaan kirjoitteluun.

Onnea vain uudelle ulkoasulle!

Kurjuuttako kemijärveläisille!

Kurjuuden kauppaaminen on epäkiitollista puuhaa. Pääministeri Matti Vanhanen yrittää selittää kemijärveläisille, että „Kekkonen on kuollut ja kepun konstit ovat loppuneet“. Ihmisten pitäisi hyväksyä palkkien liimaaminen vaihtoehtoiseksi hommaksi.

TalSan puolella entinen sahamies kommentoi: „Se on aivan oikein että paperimiehiltä puolitetaan palkka, takavuosina kiristivät itselleen huippupalkat, jo tuolloin sanoin etteivät vain omaa oksaansa sahaisi ja niin siinä kävi, valitettavasti. Siihen sahaukseen kyllä nopeasti oppii ei siinä paljon kursseja tartte käydä, kaksi viikkoa riittää siitä minäkin läksin.“

Lausunto viittaa liimapalkkitehdasta vastustaviin kannanottoihin.

Vanhanen kohtasi Kemijärvellä hautajaissaattueen. „Massaliikkeen oli tarkoitus korostaa hautajaistunnelmaa jättämällä taputukset ja puheenvuorot väliin. Massaliike aikoi olla hiiren hiljaa pääministerin tuloseremonioiden yhteydessä kaupungintalon edustalla.“

YLE-uutisten mukaan Vanhanen yritti takoa „järkeä“ vastustajien päähän. „Sellun teon lopettaminen on hyväksyttävä, tilalle on saatava jotain uutta.“

Kepulle Kemijärven sellutehtaan lakkauttaminen on kipeä asia, koska Lappi on pitkään ollut tärkeä tukialue. Tämä päätös raivaa lisätilaa korpikommunisteille, joille kriisin pitkittyminen kunnallisvaaleihin asti olisi mannaa.

Stora Enso on Kemijärven ja Summan suhteen ollut nopealiikkeinen. Uutta tekemistä tarjotaan entisen tilalle. Ihmiset kaipaavat entisen aikojen Gutzetin pitkää ja kapeaa leipää, mutta, mistä joku taikoo liiketoimintoja, jotka taantuvan kolkuttaessa pyörivät voitolla tästä ikuisuuteen?

Ruukki Group Venäjällä

Ruukki Group Sellutehdashankkeen vaikeudet Venäjällä

visualradiovisualradio said:

Ruukki Group sellutehdashanke Venäjällä on ajautunut vaikeuksiin. Tietääkö joku Jaikuja tästä? Kaipaan lisätietoja.

Uutta tietoa kello 14 Uutisissa. RG:n johtaja totesi, että hanke etenee ongelmitta.  

Olen ennustanut sellu- ja paperitehtaiden buumia Venäjälle. Ruukki Group teki rohkean siirron. Kuka tietää taustoja tästä hankkeesta? RG oli myös esillä yhtenä „Kemijärven pelastajana“.

Onko metsäteollisuuden investointeihin tullut uusi vaikeuskerroin, joka sekin alkaa „Venäjä, Venäjä, Venäjä…“

Tämä tapaus kiinnostaa minua. Kuka tietää?

  1. Puutullit
  2. Karvisen tehtaat
  3. Ruukki Group
  4. Opposition pelastuksen evankeliumi (mistä rahat?)

visualradio Moskovan alueen hallinto on jäähdyttänyt investointisopimuksen. Venäläiset haluavat alueelle myös paperitehtaan. Investointisopimus solmittiin Moskovan alueen kuvernöörin kanssa, joka kuoli auto-onnettomuudessa viime syyskuussa. Kyseessä on 400 miljoonan euron hanke. Venäläiset väittävät, että RG ei ole edennyt aikataulun mukaisesti. Puun käytön intensiivisyyttä on myös kritisoitu, kertoo YLE kello 12:06.

Kirvesmies Karvinen Karsii

Kirvesmies Karvinen tekee sen mitä mieheltä vaaditaan. Stora Enso ja muut joutuvat vähentämään kapasiteettia ja keskittämään toimia rannikolla sijaitseviin suurempiin yksiköihin.

Venäjän puuntuonnin vaikeutuminen saattaa pakotta lisäkarsintaan. Sieltä on sentään tuotu toistakymmentä-miljoonaa kuutiota. Sitä määrää ei hetkessä isketä kumoon meidän omista metsälöistä.

„Ilmastomuutoskin“ tekee tepposensa.  Pehmeäpohjaisista metsissä on vaikea tehdä ensiharvennustöitä tuhoamatta koko kasvustoa. Metsäpomot kamppailevat vaikeiden ja uusien ongelmien kanssa.

Keskustelemme alla olevista asioita pienessä piirissä:

  • hienopaperin tulevat markkinaongelmat (= eurooppalainen ylikapasiteetti) havaittiin jo 90-luvun alussa, mutta niistä uskottiin selvittävän uudistamalla koneita ja parantamalla laatua – nykyään ei huippulaatukaan auta, jos paperia tuotetaan kerta kaikkiaan enemmän kuin sitä tarvitaan.
  • kymmenien…satojen miljoonien markkojen koneuudistukset 80-luvulla saivat uskomaan tekniikan tuomiin etuihin (ainakin esitteiden värikuvat olivat upeita, ja silloisen Valmetin rakentamia paperikoneita ihailtiin viime vuosikymmenen alussa)
  • 90-luvun loppupuolelta lähtien pidettiin yllä kilpailutilannetta muiden eurooppalaisten ja amerikkalaisten paperifirmojen kanssa: vallitsi vahva usko, että pelkkä ylivoimaisuus ratkaisee, mutta tämä tilannehan oli verrattavissa 60-luvun kilpavarusteluun U.S.A.:n ja CCCP:n kesken! Ja vallassa oli molemmissa tapauksissa “pelimiehiä”, joita suuretkaan panokset eivät pelottaneet.
  • Esimerkiksi Stora Enson “Profit 2007” (jota Juha Siltala käsittelee kirjassaan “Työelämän huonontumisen lyhyt historia” oli epätoivoinen ele leikata kuluja: koneiden ajettavuuden parantaminen oli järkevä tavoite, mutta avainryhmien osaamisen väheksyntää henkilöleikkauksilla ei voida puolestaan pitää muuna kuin ajattelemattomuutena.

Tässäpä “soppa” on sitten valmiina: henkilöstövähennysten rasittamat tehtaat (joissa mm. ylläpitoon ja R&D:een ei riitä voimavaroja) joutuvat tuottamaan mahdollisimman hyvää paperia, enemmän kuin kilpailijan tehdas, kunnes pörssiyhtiön ekonomistit (tai taktikot, vrt. Ruotsin ja Suomen sellutehdasongelmat) päättävät sulkea koko tehtaan.

Tulee muistaa, että SE asetti muutamia vuosia sitten “Profit 2007”-ohjelman päätepisteeksi vuoden 2007, jonka jälkeen kuulemma tullaan tekemään päätöksiä. Johan noita onkin tullut, mutta kenties niitä tehdään vielä lisääkin. Odotellaan…

Analyysi jatkuu…

Uskon Helgen analyysiin: rannikon suuret, hyväkuntoiset hienopaperitehtaat ja SE:n Kaakkois-suomalaiset nestepakkauskartonkitehtaat tulevat säilymään tulevaisuuteen. Mekaanisen massan valmistuksen suuri energiatarve saattaa iskeä esimerkiksi Kymijokivarren paperitehtaisiin pahasti (Summa!). Erikoiset pikkutehtaat, kuten Tervakoski (vesileimallista kirjoituspaperia, raamattu- ja koraanipaperia, savukepaperia yms.) ja Pankakoski (laaja skaala kartonkeja ja pahveja) säilynevät myös. Pankaahan ei enää rahoitakaan SE, joten nykynäkemys tehtaan merkityksestä voi olla avarampi kuin ennen.

Tässä vähän „think-thankia“ metsäteollisuuden kujanjuoksusta. 90-luvulla yritettiin vanhaa ideaa „investoidaan ala ulos ongelmista“. Kun sitä kautta ongelmat pahenivat, vaihtoehtona on kirveen ja vesurin ottaminen käteen. „Ymmärrän“ kirvesmies Karvisen tehtävää. 90-luvun päätökset joutuvat nyt uuteen valoon. Puupula on pelkkä keppihevonen, mutta tärkeä sellainen, koska nyt jos koskaan suomalaiset metsäjätit tarvitsisisvat „halpaa puuta“.

Muistatteko „devalvaation“? 90-luvun alun „kulutusjuhla“ katkaistiin devalvaatiolla. Nyt poliitikot ovat aseettomia. Tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja. Metsäyhtiöiden kulutalkoisiin ei voida valjastaa koko kansakuntaa. Nyt pitäisi pärjätä „johtamistaidolla“ ja eihän se helppoa ole.