Huhumylly suoltaa vuotoja tai vuodatettua ennakkotietoa Nokian tulevasta W8-tabletista. Ennakkoarvailuissa on myös mm. Facebookissa nostettu varovasti peukkua uusien Lumioiden puolesta, joissa laadukas Pureview-kamertekniikka käytössä. Ruutujen kokoakin on kommentoitu: 4,5 tuumaa!
Samsungin ja Applen välinen patenttikiista sataa pörssikurssien heilahduksista päätellen Nokian laariin, mutta tärkeää on, että tällä kertaa noksulan uudet tuplaveekasit ovat teknisesti aikaisempia herkullisempia.
Kohta kuullaan ja nähdään ja arvaustoimistot voidaan sulkea. Seuraavaksi voimme jännittää Applen iPhone 5 ja uutta seitsemän tuuman iPadia. Kaikesta päättäen taulut raivaavat itselleen tilaa älykännyjen ja läppäreiden välistä ja syövät markkinaosuuksia kannettavilta; Apple puree myös omaan jalkaansa.
Uutuuksien pitäisi ehtiä kauppoihin ennen joulumyyntiä. Nokia ei vieläkään ole viimeisellä rannalla, mutta W8 Lumioiden menestys ratkaisee CEO Stephen Elopin tulevan asema yhtiössä.
KUVA: Helge V. Keitel, Loviisa / Sotkamo, Finland (2010)
Digitalisierung Produktivität Industrie 4.0 
Helge V
Olisi luullut iVanhoen suosivan tökkimätaulua, kun näppäimien kanssa kuitenkin oli tiedossa ongelmia.
Lukihäiriö kun näyttää vaivanneen ! 🙂
Vox Populi, tänään se nähdään.
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/nokia+yrittaa+tanaan+lahes+mahdotonta/201209253093
Helge V
Niinpä. Klo 17, ja sitten siitä eteenpäin.
Itse tunnen olevani ousider näissä asioissa. Muutaman vuoden ikäinen Nokian peruskänny on minulle aina riittänyt.
Mutta ymmärrän toki, että tässä ovat suuret bisnekset kyseessä. Ja Suomen = Nokian = Elopin maine.
Tuossa taannoin kun kävin täkäläisessä Pohjanmaan museossa, ja katselin noin kuutiometrin kokoista kameraa ja samassa huoneessa ollutta vanhaa veivattavaa seinäpuhelinta, koko ehkä 70 X 30 cm, tulin miettineeksi, että aika erikoinen ajatuksenjuoksu on ollut niillä, jotka keksivät nämä kolossit yhdistää pastillirasian kokoiseksi pakkaukseksi, ja vielä lisätä pakettiin helmitaulun ja jopa rihvelitaulun. Ja seinäalmanakan ! Ja taisi mennä miukaan huoneen kokoiset sähköaivotkin ! Ei toki Pohjanmaan museossa sellaisia edes ole näytteillä.
Kun 1950-luvun alussa joskus harvoin soitin kuvaamani kaltaisella veivipuhelimella, naapurista toki, kun ei meillä ollut, ei käynyt tällainen vielä mielessä !
Langattomuuteen toki sai silloinkin jo tottua, kun myrsky sopivasti kaatoi puun linjan päälle.
Vox Populi,
Pientä vekotinta on helpompi kuljettaa maailman ääriin. Ehkä logisiikka saneli? Nythän kilometritehtaallakin voi tehdä töitä näitten kaa. Seinäpuhelin vaatii jonkun tönön, mutta roskiksessakin tai palmun alla nukkuva voi käyttää littanoita läpysköitä. Aina sähköä jostain saa, että pysyy latingissa. Markkinat kasvavat ja pientä on kätevä valmistaa suurissa hikipajoissa vähäisellä sorminäppäryydellä.