Projekien tulokset näkyviksi

cropped-d20120714_135745.jpg

TOLEDO | Projektien tulokset jäävät usein näkymättömiksi, hautautuvat raporttien ja muistioiden mystiseen hämärään. Suuri yleisö ei tule näistä tietoisiksi.

Tärkeät aikaansaannokset hajoavat pirstaleisiksi tiedonmurusiksi, joita kukaan ei kasaa esittäväksi mosaiikiksi. Tässä tiedoksenne laaja pohdinnan kohde.

Kehitämme karttaa, josta kaikki olennainen löytyy. Luomme digitaalisia kertomuksia, jotka avaavat polkuja tulevaisuuteen. Tarinamme eivät jätä historiaa hämärän peittoon.

Jäätävä arvio Suomesta: ”Ei yksinkertaisesti ole varaa” | Uusi Suomi

DSC09720

Jäätävä arvio Suomesta: ”Ei yksinkertaisesti ole varaa” | Uusi Suomi.

Suomi häviää Norjalle, Ruotsile ja Tanskalle niin talouskasvulla, työttömyysasteella, valtionvelalla ja budjettialijäämällä mitattuna. Näin kirjoittaa Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich blogissaan ja nimeää Suomen Pohjoismaiden mustaksi lampaaksi.

-Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa naapureitamme suurempaan julkiseen sektoriin, varsinkin kun talousnäkymät ovat Suomessa selvästi muita synkemmät, hän toteaa.

Von Gerichin mukaan maailmassa on enää yhdeksän maata, joilla on paras luottoluokitus kaikilta kolmelta suurelta luottoluokittajalta:

  1. Ruotsi,
  2. Norja,
  3. Tanska,
  4. Saksa,
  5. Luxembourg,
  6. Sveitsi,
  7. Kanada,
  8. Australia ja
  9. Singapore.

Merkittävää hänen mukaansa on, että Islantia ja Suomea lukuun ottamatta kaikilla Pohjoismailla on parhaat luokitukset.

Sotkamo 2025

Sotkamon kunnan tulevaisuus on vedenjakajalla. Suunta voi muuttua lyhyellä aikavälillä.

  1. Kaivostoiminta toi työpaikkoja ja tulevaisuudenuskoa, mutta kipsisakka-altaisiin avautui iso reikä. Mikrobit laiskistuivat ja kaivoksen tuottavuus rojahti kolmasosaan kannattavuusrajasta.
  2. Saako kaivos vielä jatkoajan? Meneekö haave hopeakaivoksesta Tipasojalle päästövesien mukana?
  3. Matkailussakin näkyy pysähtymisen aika. Maailmanlaajuinen taantuma on lamaannuttanut sijoittajat ja alan yrittäjät.
  4. Kuntataloudesta ja kunnantalolta ei löydy vetoapua.
  5. Elinkeinopolitiikan eväitä on vähän, jollei luontoa ja sen rikkauksia lasketa luonnollisiksi lähtökohdiksi.
  6. Suomi elää metsästä! -slogan vaatii kiillotusta kunnassamme: hirsitalorakentajan konkurssi sumentaa uskoamme puunjalostuksen huomiseen.
  7. Biomassan hyödyntäminen heijastuu metsien hoitoon, ensiharvennukseen ja siihen, että vielä joskus saamme hyvää sahatukkia Vihreän Kullan -maakunnasta.

Sotkamossa on kaksi keskustaa (1. Vuokatti ja 2. kirkonkylä). Matkailun kehittämisen kannalta homma on levällään kuin Jokisen eväät.

960x640_bestfit (118)

Kuva:  Matkustajakoti Sotkamossa, Helge V. Keitel, KK-Net, Sotkamo (2013)

Parasta tulevaisuudenstrategiaa on, ettei jäädä haaveilemaan parempia aikoja 2025. Ratkaisuja on tehtävä nyt: uusia ideoita, start-upeja, konsepteja ja ratkaisuja tarvitaan.

  • Kuntalaiset ja turistit houkuteltava kehittämistyöhön mukaan.
  • Itsenäisyys on sivuseikka: niputtakaamme kaikki Kainuun kunnat yhdeksi kirkonkyläksi.
  • Mikrodemokratiasta ja hyperpaikallisuudesta ei ole apua, jos aika, osaaminen ja energia tärvellään lillukanvarsien käsittelyssä.

Tulevaisuusseminaari 2030

Osallistuimme Irjan kanssa 5.11.2013 Kainuun teemaohjelmien tulevaisuusseminaariin Kajaanissa. Kaukametsän opiston auditoriossa ja ryhmätyötiloissa maalailtiin skenaarioita maaseudun tulevaisuudesta vuoteen 2030. “Sääennusteen” epätarkkuus jäi vaivaamaan. Ulkopuolisen näkemyksessä ei ollut aineksia maakunnan lähtökohdista ja vahvuuksista.

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, ehkä mahdotonta, siksi kannatan tekemistä ja itsensä likoon laittamista.

kainuusemma2030

Tulevaisuustutkija, yritysvalmentaja Ilkka Halava, Prime Frontier Oy, puhui kaksi tuntia suomalaisen talouden rakennemuutoksesta, millä rakennusaineilla Kainuu voi tehdä irtiottoja ja miten toivottua tulevaisuutta voi käytännössä rakentaa.

Sujuva puhe liikkui yleisellä tasolla. Kainuuta koskettavia konkreettisia asioita esityksessä oli niukasti. Tulevaisuusesitelmissä kaikki ennusteet ovat sopivasti pyöristettyinä mahdollisia, kun harva meistä palaa tarkastelemaan 5.11.2013 klo 09 – 11 kannanottoja.

Istuimme hiljaa audiotriossa, kuuntelimme puhetta kuin pitkää vihkikaavaa. Puhujan olisi voinut poimia esimerkkejä Kainuusta. Nyt liikuttiin tutuissa ja turvallisissa teemoissa, joita uutiset, a-studio ja ajankohtaisohjelmat syöttävät töllötintä tuijottaville.

Jäimme kaipaamaan vuoropuhelua yleisön kanssa.  Seminaarin järjestäjä (ELY) puhui edestä sankalle kuulijakunnalle. Hiljainen kansa kuunteli ja ihmetteli. Esityksiä en halua moittia, mutta tunnelma jäi vaisuksi, pintapuoliseksi, vähäpuheiseksi. Ei ollut herkkyyttä, ei intohimoista tunteen paloa.

Seminaarissa ei mainittu sanallakaan kaivannaisteollisuutta. Metsien hyödyntämiseen ei myöskään ollut tarjolla mitään uutta. Poltetaan puut, risut ja kannot, jos kunnat  ja kiinteistöjen omistajat jaksavat innostua bioenergiasta. Selvityksiä on tehty, tietoa on, mutta päätöksenteko takertuu hankintalakiin; aluetalouden etuja ei osata hyödyntää.

Teemaohjelmat kaudelle 2014 – 2020 työpajoissa tutustuimme hankeaihioihin. Näissä sessioissa meille tarjottiin mahdollisuus keskusteluihin koordinaattoreiden kanssa. Tässä työstämistä vailla valmiit teemat:

  • Bioenergia
  • Kyläteema
  • Luontomatkailu
  • Maaseutuelinkeinot
  • Metsätalouden ja puutalouden teemaohjelma

Hankeohjelmissa oli samaa henkeä. Tutkimuksia ja selvityksiä on tehty kasoittain, mutta tekemisen suunnat ja keinot jäivät usvan peittoon.

Osallistuin Bioenergia-alan teemaohjelman käsittelyyn ja siitä mieleeni jäi yrittäjien ja avauspuheenvuoron esittäjän haaveet konkretiasta. Olisi viimeinkin aika siirtyä tekoihin.

Paluumatkalla pohdimme Irjan kanssa, mikä puuttui:

  1. innostus
  2. intohimo
  3. konkreettisuus
  4. jännitys
  5. tuoreus
  6. tekemisen meininki

Teemaohjelmissa oli paljon mannapuuroa.  Ei meitä manipuloitu, mutta tästä päivästä ei syntynyt AHAA-elämyksiä (Wau), lounaalla saimme maistaa vesihauteessa viilennettyä “lähiruokaa” (Lue: seisova pöytä). Elämme vuoden pimeintä aikaa ja siksi suhtaudun tilaisuuden “ainutlaatuisuuteen” lempeän hyväksyvästi.

EU-projektit vain ovat tällaisia.  Päivät lyhenevät ja valon määrä vähenee…

Selviääkö Kainuu vuoteen 2020 / 2030 useita kertoja lämmitetyllä pyttipannulla?

En usko.

Madde in Finland

Made in Finland

 

Kuva: Iltasanomat

Suomessa on Made in Finland ja Ruotsissa Made-laina. Häitä piti katsoa telkkarista, kun eivät kutsuneet paikan päälle.

Madden mies on miljonääri. Tiettävästi paikalla ei ollut ainuttakaan suomalaista pk-yrittäjää.

Made-lainan sisko nai kuntosaliyrittäjän. Pikkusisko pani paremmaksi ja otti itselleen investointipankkiiriin.

Bileprinsessan vaatteisiin uppoaa vuosittain sievoinen summa rahaa, joten pienellä kassaviralla ei rouvan elämätyyliä (lifestyle) pysty pyörittämään.

No, mitä mieltä meikäläinen on Madelainasta? Hiukka huuli pyöreenä ja kademielellä kuuntelen kertomuksia kalliista mekoista, laukuista, koruista ja kengistä.

Koirankin lennätti Nykistä Ruotsiin yksityiskoneella: lasku 50 000 euroa (tai taalaa).

Ei ois kanttia tuollaista eukkoa elättää, vaikka kuinka aamusta iltaan sorvia pyörittäisin. Mutta PR-arvoa hän olisi tihetenkin tuonut ja tuntitaksoja olisi voinut korottaa.

Asiakkaiden kannalta sillä ei olisi ollut lisäarvoa, joten “happamia ovat pihlajanmarjat!”

Vihreä talous vaikeuksissa

Ministeri Heidi Hautalan toimet harmaan talouden hutkijana ja tukijana nousi eilen otsikoihin. Hautalan harmaapesulaskun suuruus on hänen omien muistikuvien mukaan “kymppejä” ja palvelun toimittajan mielestä “satasia”. Tonnista oli maininta iltapäivälehdessä. No, tämä lienee maan tapa ja ministerikin voi horjahtaa. Teko tapahtui ennen ministeripestiä. Ihmetyttää, ettei Mepin palkoilla pysty maksamaan laskua täysimääräisenä kuittia vastaan.

ESPANJAN VIHREÄT TYÖPAIKAT

Espanjan vihreä talous on sekin vaikeuksissa. Teollisuusministeri Jose Manuel Soria kertoi vuosi takaperin, ettei Espanjan valtion kassa kestä enempää uusiutuvan energian tukemista.

Espanjan valtiolla on tämän viikon KL:n mukaan noin 24 miljardin euron edestä energiavelkaa, joka on suoraa seurausta uusiutuvan energian hankkeiden tukemisesta. Maan energiavelka on kasvanut vuosittain noin kolmella miljardilla eurolla. Pääasiassa siksi, että uusiutuvan energian tuotannolle, aurinko- ja tuulivoimalle, on maksettu vuositasolla seitsemän miljardin edestä tariffitukea.

  • Perinteisen energiatuotannon verotusta ja sähkön hintaa on jouduttu nostamaan
  • Uusiutuvan energian velkasaatavia on miljarditolkulla paikallisilla pankeilla
  • Italia, Espanja ja Saksa ovat leikanneet vihreän energian tukia kovalla kädellä

Teollisuus marisee rikkidirektiivistä. Tuulimyllyjen tuotanto on vaakalaudalla. Finnair vähentää edelleen väkeä. Talvivaara säteilee. Vihreät toimintakonseptit ovat muuttuneet entistä harmaammiksi. Vihreän talouden tunnusluvut näyttävät punaista vihreän työllistämisen mallimaassa – Espanjassa. Suomen vihreä kulta ei kohta kelpaa paperina tai sahatavarana kellekään.

LÄHTEEKÖ MINISTERI?

Pakkaako Heidi Hautala ensi viikolla kimpsunsa ja kimpsunsa pieneen pahvilaatikkoon ja harmaan talouden ministeriöön tulee joku periaatteen mies tai nainen, joka maksaa laskunsa kuittia vastaan, pankin kautta?

vihreatalous1

LÄHDE: Kauppalehti ja iltalehdet

Taloustieteen torakkatutkijat erimielisiä

Eläintieteilijä Paul Krugman tutkii torakoita

 Suomalainen Olli Rehnin mielestä taloustieteilijät ovat vaikeaselkoisia. Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman on arvostellut EU-komission finanssipolitiikkaa värikkäin sanakääntein. Talouskomissaari Rehn ei ole hyväksynyt torakka-vertailua.

Blogikirjoituksessaan Krugman arvioi Olli Rehnin työtä eikä haukkunut komissaarin äitiä tai isää. Rehn kuittaa, että palkittu ekonomisti pitää itseään maailmankaikkeuden valtiaana. Olli Rehnin mukaan nobelisti laittoi hänen suunsa puhumaan “muunneltua totuutta”.

Komissaari Rehn ilmoittaa kuuntelevansa tarkalla korvalla vakavasti otettavia ekonomisteja. Paul Krugman, joka syytti talouskurilinjaa vahingolliseksi kriisitalouksien kansantalouksille, ei ilmeisesti kuulu tähän joukkoon.

Euroopan taantuma syvenee ja työttömyys kasvaa. Olli Rehnin mielestä IMF korostaa vakauttamisen merkitystä talouden luottamuksen palauttamisen näkövinkkelistä. IMF:n asiantuntijat nousevat korkeammalle korokkeelle kuin Krugman.

Miten tiukkaan finanssipoliittiseen silmukkaan korviaan myöten velkaantuneet kriisimaat olisi laitettava? Tiedetään, että säästölinja kuristaa talouskasvua ja sitä kautta kasvattaa velkataakkaa. Teki niin tai näin, aina menee väärinpäin.

Pitäisikö vakauttamista jatkaa, vai päästetäänkö velkaantuneet uudelleen pankkiirien puheille?Komissiota moititaan liian nopeasta julkisten talouksien tasapainottamisohjelmasta. Hitaampi tahti olisi kurittanut kansalaisia helläkätisemmin. Kreikkalaiset, espanjalaiset, irlantilaiset, islantilaiset, italialaiset ja portugalilaiset ovat varmasti tästä yhtä mieltä.

Rehnin mukaan halpaa elvytysrahaa ei ollut riittävästi tarjolla. Yksityisellä sektorin rohkeus ei riittänyt, eikä julkisten rahapussien vartioilla ollut kanttia rahahanojen höllentämiseen. Epäselväksi jäi, mistä inhimillisempää riskirahaa olisi löytynyt.

Rakenneuudistuksen ja talouskurilinjan kovuutta ovat arvostelleet myös suomalaisekonomistit. Suomessa yhteisvastuun kantamisen halukkuutta on ollut erityisen vähän. Euroopan remontoiminen on taitolaji. Arvostelijoiden esteettisistä pyrkimyksistäkään ei ole täyttä selvyyttä.

Ota tästä selvää?

Suomalaiset ovat laiskoja!

3392258384_2cc4b04339_m.jpgJoulukuussa 2012, juuri ennen maailmanloppua (tänään 21.12.2012), on VATT:n, EK:n ja pääministerin toimesta levitetty surusanomaa suomalaisten laiskuudesta, työnvieroksunnasta, saamattomuudesta ja pitkäaikaiseläköitymisestä.

  1. Me emme tee riittävästi töitä
  2. Opiskelemme liian kauan, tutkintomme eivät synny kohtuuajassa
  3. Mistä seuraa: nuoria ei saada työttömyyskortistoon yhtä nopeasti kuin Espanjassa ja Kreikassa!
  4. Suomi elää taantuvasta viennistä: ICT ja metsäteollisuus sakkaavat samanaikaisesti
  5. Kuka maksaa hyvinvointiyhteiskunnan?
  6. Kuka maksaa kaupunginjohtajan, ministereiden ja virkamiesten palkat?
  7. Kenen selkänahasta se “hyvinvointi” revitään?

Te ette tee riittävästi töitä!

Taulutelkkarissa syyttävä sormi osoittaa sinua, minua ja Hentun Liisaa. Virkamiesten ja –naisten hyvinvointivaltio kaatuu, jos peruspuurtajat eivät alenna palkkoja ja hyväksy kansantalousviisaitten ankaria väitteitä laiskuudestamme.

Elinkeinoministeri ja VATT:in pääjohtaja ovat palkkansa ansainneett (12 000 euroa vs. 8740 euroa). Sinun pitäisi suostua palkanalennukseen oitis, koska muuten Suomi kaatuu selälleen lumihankeen. Bonukset ja optiot mulle ja palkanalennukset sulle, jotta tasa-arvo säilyisi.

Suomalaisen Sara Chafakin (!) ennustettiin sijoittuvan tänä vuonna korkealla Miss Universum –kilpailussa. Saraa povattiin Iltalehden mukaan jopa semifinalistien joukkoon. Toisin kävi. Vain 165 cm lyhyt Miss USA Olivia Culpo voitti maailman kauneimman tittelin ja PISA-menestystä tavoitteleva suomalainen ei päässyt kuudentoista parhaimman joukkoon.

Olemmeko laiskoja, saamattomia ja vielä lisäksi helkkarin rumia? No, lyhyenläntä Olivia voitti kisan mennen tullen ja kuvasta päätellen hän on kaunis. Minulta ei heru moitteen sanaa tälle missukalle. Kenkäkauppaan en kuitenkaan hänen kanssa lähtisi. Se saattaisi panna Visan vonkumaan.

Suomalaiset virkamiehet, ministerit ja kaupunginjohtajat tienaavat reippaasti yli tavallisen taatelintallaajan minimipalkan. Helsingin kaupunginjohtaja sai palkankorotuksena vaivaiset kuusi prossaa. Pajusen palkka on kuitenkin suurempi kuin 14 000 euroa kuukaudessa tienaavalla pääministerillä.

Meneeköhän nämä jutut välttämättä perusduunarin näkökulmasta ihan oikein? Ilman hitsareitten ja koodareitten, levyseppien ja koneistajien työpanosta vientimiehillä ja –naisilla ei olisi mitään vietävää.

Pelkällä johtamisella Suomen telakoilta ei lähde paatin paattia.

Kuka meitä vedättää?

Mielikuvia Madridista

 

20120712_182322

Maalaisjärjellä katsottuna Espanja on visuaaliselta vaikutelmaltaan Suomea monin verroin rikkaampi. Ei meiltä löydy historiallista rakennusta, jossa myydään tuhansien ja kymmenien tuhansien eurojen hintaisia Rolexeja tai upporikkaitten merkkituotteita.

Täkäläisten pankkien rakennukset ovat meikäläisiä mahtavampia. Luulisi, että upeitten seinien sisällä rahakin pysyisi paremmin tallessa kuin meikäläisissä peruspankeissa.

Mielenosoittajat ovat heiluneet Madridin ja lukuisten muitten kaupunkien kaduilla ahkerasti. Viidenkymmenen prosentin nuorisotyöttömyys takaa sen, että joka ilta on pientä manifestaatiota eri puolilla kaupunkia.

Helikopteri pörrää taivaalla monitoroiden massojen liikkeitä. Toissailtana läheisellä Puerta del Sol –aukiolla poliisit ampuivat mielenosoittajia kumiluodeilla.

Vihellystä, pauketta ja räikkien vonguntaa. Tuntui kuin suurkaupunki olisi ollut sotatilassa. Kuitenkin mielenosoituksia tehdään medioille: poliisit ja mielenosoittajat käyttäytyvät hallitusti. Tuntuu, että tämä on teatteria kansalle, joka euroilla kulkee.

Urpilaistako on kiittäminen, että Suomi ylipäätään mainitaan uutisissa: “Pieni maa nöyryyttää vakuusvaatimuksillaan suurta Espanjaa!”

Kyllä Madridissa komeita kivitaloja riittää: reaalivakuuksissa ei ole mitään hävettävää. Jos joku on toista mieltä, pyydän oitis lainaamaan miljoona euroa ilman vakuuksia. Kiinnostuneet voivat lähestyä minua puhelimitse, sähköpostitse, Twitterin, Facebookin tms sossumedian kautta.

Nokia

Nokia vähentää väkeä kannattavuutensa parantamiseksi. Kumisaapas- ja paskahuusipaperitehtaan juuret yltävät kauas historiaan. Yritys perustettiin vuonna 1865 ja on sen jälkeen ollut konkurssin partaalla monta kertaa. Nokian Matkapuhelimet on taruakin ihmeellisempi kertomus, joka lähti nousuun 1990-luvulla; mobiilivaltiuuden elinkaari osoittautui yllättävän pitkäksi.

Nokia komeili kauan maailman suurimpana matkapuhelinten valmistajana. Valta-aseman järkyttäjät eivät välttämättä tuota parempia puhelimia. He vain tulkitsivat kuluttajien tarpeita ja mieltymyksiä paremmin. Nokian amerikkalaiset ja aasialaiset kilpailijat älysivät Nokiaa paremmin, mitä jengi haluaa tehdä älypuhelimilla.

Apple tavoitteli ensimmäisellä iPhonellaan 1 % markkinaosuutta. Ennuste meni pieleen: ompusta tuli mobiilivallankumouksen suunnannäyttäjä. Google oivalsi, minne maailma menee ja panosti Android-käyttiksen kehittämiseen: gPhonea ei tullut, mutta Google kaappasi avoimuudellaan Symbianista nopeimmin irtautuneet leiriinsä. Muistaakseni Google osti Motorolan, joten rautataitoakin on olemassa.

Nokian mahalaskun ja suurten irtisanomisten syntipukiksi en kelpuuta Stephen Elopia: hän on kanadalainen yritysjohtaja, joka aloitti Nokian toimitusjohtajana 21. syyskuuta 2010. On spekuloitu sillä, että Nokia päätyisi eFlopien takia Microsoftin rengistä osaksi softafirmaa. So What?

Miksi sitä murehtisimme, koska Nokia ei enää pärjännyt omillaan. Suomalaiset piensijoittajat innostuivat Nokiasta, kun amerikkalaiset institutionaaliset sijoittajat irtautuivat siitä. Tunneperäinen Nokia-intoilu voi käydä heille kalliiksi.

Muistan 1980-luvun, jolloin KOP pelastaminen oli kovasti huudossa. Ostin hölmöyttäni osakkeita pankkiirini neuvosta: sen jälkeen olen kiertänyt kaukaa suunnattuja ja muita anteja. Onneksi omaehtoisia rahareikiä on ollut riittävästi tarjolla, ettei ole tarvinnut ostaa nokioita tai muita mahtiosakkeita.

Ennustajat vakuuttavat edelleen analyyseissään, että Nokia lähtee vielä nousuun. Synkistelijät tietävät, ettei Keilaniemessä kohta ole pääkonttoria, jos Elop saa johtaa ulkomaalaisten omistamaa kansallisaarrettamme horisontissa häämöttävälle viimeiselle rannalle.

Nokia on osa suomalaista legendaa. Mehän melkein voitimme talvi- ja jatkosodan. Suomalaiset metsäfirmat tiesivät kaiken siitä, miten paperia ja kartonkia valssataan. Meihin on iskostunut halu olla maailman suurimpia ja ykkösiä valitsemillamme toimialueilla. Mitä jos luottaisimme enemmän pieniin ja kauniisiin?

Nöyryyttä tarvitaan: Nokia oli historiallinen ihmeteko, mobiiliteknologian Raatteen tie. Nokian älypuhelinpuolen torjuntavoitto meni pieleen monta kertaa, uskoimme pitkään markkinasodan voittoon, vaikka aseistuksena olivat nuolipyssyt moderneja täsmäaseita vastaan.

Nokiasta on nyt poimittava henkistä voimaa pienempien ihmetekojen ja läpimurtojen tekemiseen. Vihaiset linnut ovat oikealla tiellä. Nokian korvaajaksi tarvitaan satoja tai tuhansia pienempiä ja luontevampia jatkajia. Tarinasta “ei kaikkia munia yhteen koriin” on syytä oppia jotain.

Nyt meidän torppareiden ja alihankkijoiden vuoro osoittaa, että Pisa-tutkimuksen ykkössijan takana on oikeasti kansallista potkua. Toivottavasti nousevat sirpale-nokiat osoittautuvat esikuvaansa vahvemmiksi.