Kaupallisten innovaatioiden juuria etsimässä

2017-11-3--15-58-30

Harva meistä tietää tarkalleen „milloin rakkaus alkoi“. Oivallusten, keksintöjen ja innovaatioiden juuret ovat usein paksun humuksen peitossa. Kaupalliset menestystarinat eivät synny hetkessä. Tässäkin kuvassa kerrotaan, että ensimmäinen prototyyppi luotiin I/1991.

Kaupalliseen menestykseen vaikuttivat lukuisat tekijät, mutta seminaarimme Pariisissa ole tärkeä virstanpylväs. Ranska ei ollut kyseisen keksinnön päämarkkina-alue, mutta onnistuimme houkuttelemaan Pariisiin lukuisia kumppaneita eri puolilta maailmaa.

Pariisista tuli kohtaamispaikka, jossa SE tehtiin tunnetuksi ja kehitysprojektille luotiin elämää suurempi merkitys. Pariisi tarjosi osallistujille hyvät puitteet ja kehitysryhmän statukselle lisäarvoa.

Meidän tehtävänä oli tapahtuman organisointi, informaation tuottaminen ja yksityiskohtaisen ohjelman junaileminen. Verkottunut yhteistyö ennen Internetiä ja Sosiaalista Mediaa oli konstikasta ja kulmikasta, mutta perusasiat ja -sisällöt ovat edelleen täysin samanlaisia.

Nykyään kaikki tapahtuu nopeammin, helpommin, vaivattomammin ja tavoitamme pienellä vaivalla entistä suurempia joukkoja.

Ideat ovat edelleen vähintään yhtä tärkeitä!

 

 

 

 

Advertisements

Päätepisteessä Hotel Grand Via Catalonia

c20120711_055053_1600x604

Jugoslavialainen taksinkuljettaja puhui koko matkan ajan kaupungista kentälle työstä ja toimeentulosta, politiikasta ja sen puutteesta. Pääsimme kommelluksitta koneeseen.

Helsingistä jatkoimme Lufthansalla Frankfurtiin ja sielät neljän tunnin odottelun jälkeen edelleen Lufthansalla Madridiin.

Eka illan vietimme hotellilla. Hain DIA:sta ruokaa, hedelmiä ja juomia. Ihmettelin pienen supermarketin halpoja hintoja.

Uutisissa kerrottiin, että nuoret eivät pääse työn syrjään kiinni. Tilanne on vuodesta 2012 parantunut, mutta nuorisotyöttömyys on vielä korkeissa lukemissa.

Projekien tulokset näkyviksi

cropped-d20120714_135745.jpg

TOLEDO | Projektien tulokset jäävät usein näkymättömiksi, hautautuvat raporttien ja muistioiden mystiseen hämärään. Suuri yleisö ei tule näistä tietoisiksi.

Tärkeät aikaansaannokset hajoavat pirstaleisiksi tiedonmurusiksi, joita kukaan ei kasaa esittäväksi mosaiikiksi. Tässä tiedoksenne laaja pohdinnan kohde.

Kehitämme karttaa, josta kaikki olennainen löytyy. Luomme digitaalisia kertomuksia, jotka avaavat polkuja tulevaisuuteen. Tarinamme eivät jätä historiaa hämärän peittoon.

Sotkamo 2025

Sotkamon kunnan tulevaisuus on vedenjakajalla. Suunta voi muuttua lyhyellä aikavälillä.

  1. Kaivostoiminta toi työpaikkoja ja tulevaisuudenuskoa, mutta kipsisakka-altaisiin avautui iso reikä. Mikrobit laiskistuivat ja kaivoksen tuottavuus rojahti kolmasosaan kannattavuusrajasta.
  2. Saako kaivos vielä jatkoajan? Meneekö haave hopeakaivoksesta Tipasojalle päästövesien mukana?
  3. Matkailussakin näkyy pysähtymisen aika. Maailmanlaajuinen taantuma on lamaannuttanut sijoittajat ja alan yrittäjät.
  4. Kuntataloudesta ja kunnantalolta ei löydy vetoapua.
  5. Elinkeinopolitiikan eväitä on vähän, jollei luontoa ja sen rikkauksia lasketa luonnollisiksi lähtökohdiksi.
  6. Suomi elää metsästä! -slogan vaatii kiillotusta kunnassamme: hirsitalorakentajan konkurssi sumentaa uskoamme puunjalostuksen huomiseen.
  7. Biomassan hyödyntäminen heijastuu metsien hoitoon, ensiharvennukseen ja siihen, että vielä joskus saamme hyvää sahatukkia Vihreän Kullan -maakunnasta.

Sotkamossa on kaksi keskustaa (1. Vuokatti ja 2. kirkonkylä). Matkailun kehittämisen kannalta homma on levällään kuin Jokisen eväät.

960x640_bestfit (118)

Kuva:  Matkustajakoti Sotkamossa, Helge V. Keitel, KK-Net, Sotkamo (2013)

Parasta tulevaisuudenstrategiaa on, ettei jäädä haaveilemaan parempia aikoja 2025. Ratkaisuja on tehtävä nyt: uusia ideoita, start-upeja, konsepteja ja ratkaisuja tarvitaan.

  • Kuntalaiset ja turistit houkuteltava kehittämistyöhön mukaan.
  • Itsenäisyys on sivuseikka: niputtakaamme kaikki Kainuun kunnat yhdeksi kirkonkyläksi.
  • Mikrodemokratiasta ja hyperpaikallisuudesta ei ole apua, jos aika, osaaminen ja energia tärvellään lillukanvarsien käsittelyssä.

Tulevaisuusseminaari 2030

Osallistuimme Irjan kanssa 5.11.2013 Kainuun teemaohjelmien tulevaisuusseminaariin Kajaanissa. Kaukametsän opiston auditoriossa ja ryhmätyötiloissa maalailtiin skenaarioita maaseudun tulevaisuudesta vuoteen 2030. “Sääennusteen” epätarkkuus jäi vaivaamaan. Ulkopuolisen näkemyksessä ei ollut aineksia maakunnan lähtökohdista ja vahvuuksista.

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, ehkä mahdotonta, siksi kannatan tekemistä ja itsensä likoon laittamista.

kainuusemma2030

Tulevaisuustutkija, yritysvalmentaja Ilkka Halava, Prime Frontier Oy, puhui kaksi tuntia suomalaisen talouden rakennemuutoksesta, millä rakennusaineilla Kainuu voi tehdä irtiottoja ja miten toivottua tulevaisuutta voi käytännössä rakentaa.

Sujuva puhe liikkui yleisellä tasolla. Kainuuta koskettavia konkreettisia asioita esityksessä oli niukasti. Tulevaisuusesitelmissä kaikki ennusteet ovat sopivasti pyöristettyinä mahdollisia, kun harva meistä palaa tarkastelemaan 5.11.2013 klo 09 – 11 kannanottoja.

Istuimme hiljaa audiotriossa, kuuntelimme puhetta kuin pitkää vihkikaavaa. Puhujan olisi voinut poimia esimerkkejä Kainuusta. Nyt liikuttiin tutuissa ja turvallisissa teemoissa, joita uutiset, a-studio ja ajankohtaisohjelmat syöttävät töllötintä tuijottaville.

Jäimme kaipaamaan vuoropuhelua yleisön kanssa.  Seminaarin järjestäjä (ELY) puhui edestä sankalle kuulijakunnalle. Hiljainen kansa kuunteli ja ihmetteli. Esityksiä en halua moittia, mutta tunnelma jäi vaisuksi, pintapuoliseksi, vähäpuheiseksi. Ei ollut herkkyyttä, ei intohimoista tunteen paloa.

Seminaarissa ei mainittu sanallakaan kaivannaisteollisuutta. Metsien hyödyntämiseen ei myöskään ollut tarjolla mitään uutta. Poltetaan puut, risut ja kannot, jos kunnat  ja kiinteistöjen omistajat jaksavat innostua bioenergiasta. Selvityksiä on tehty, tietoa on, mutta päätöksenteko takertuu hankintalakiin; aluetalouden etuja ei osata hyödyntää.

Teemaohjelmat kaudelle 2014 – 2020 työpajoissa tutustuimme hankeaihioihin. Näissä sessioissa meille tarjottiin mahdollisuus keskusteluihin koordinaattoreiden kanssa. Tässä työstämistä vailla valmiit teemat:

  • Bioenergia
  • Kyläteema
  • Luontomatkailu
  • Maaseutuelinkeinot
  • Metsätalouden ja puutalouden teemaohjelma

Hankeohjelmissa oli samaa henkeä. Tutkimuksia ja selvityksiä on tehty kasoittain, mutta tekemisen suunnat ja keinot jäivät usvan peittoon.

Osallistuin Bioenergia-alan teemaohjelman käsittelyyn ja siitä mieleeni jäi yrittäjien ja avauspuheenvuoron esittäjän haaveet konkretiasta. Olisi viimeinkin aika siirtyä tekoihin.

Paluumatkalla pohdimme Irjan kanssa, mikä puuttui:

  1. innostus
  2. intohimo
  3. konkreettisuus
  4. jännitys
  5. tuoreus
  6. tekemisen meininki

Teemaohjelmissa oli paljon mannapuuroa.  Ei meitä manipuloitu, mutta tästä päivästä ei syntynyt AHAA-elämyksiä (Wau), lounaalla saimme maistaa vesihauteessa viilennettyä “lähiruokaa” (Lue: seisova pöytä). Elämme vuoden pimeintä aikaa ja siksi suhtaudun tilaisuuden “ainutlaatuisuuteen” lempeän hyväksyvästi.

EU-projektit vain ovat tällaisia.  Päivät lyhenevät ja valon määrä vähenee…

Selviääkö Kainuu vuoteen 2020 / 2030 useita kertoja lämmitetyllä pyttipannulla?

En usko.