Meksiko 2014 / 2015

meksiko

Valmiina lähtöön. Tarkempia tietoja matkan varrelta. Rokotukset olemme ottaneet, flunssapiikki vielä saamatta.

Mainokset

Älykkäät koneet

painettusana_600.jpg

Tutkimusyhtiö Gartner esitteli näkemyksiään tulevaisuudesta viime viikolla pidetyssä tapahtumassaan. Yhtiön mukaan yksi muutoksista on erityisen mullistava. Gartner uskoo, että älykkäiden koneiden esiinmarssi on ”suurin vallankumous tietotekniikan historiassa”. Vaikutukset näkyvät laajasti yhteiskunnassa.

Älykkäillä koneilla viitataan moniin uudenlaisiin järjestelmiin. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat itsestään ajavat autot, jotka muuttavat ihmisten liikkumista ja tavaroiden kuljetusta. Hurjimmissa visioissa yksityishenkilöiden henkilöautot vaihtuvat suurelta osin automaattisiin robottitakseihin.

Samanlaisia murroksia nähdään muillakin aloilla. Älykkäiden henkilökohtaisten avustajien tekniikka kehittyy vauhdilla. Esimakua ovat antaneet esimerkiksi Applen Siri-tekniikka ja IBM Watson -tietokonejärjestelmä. Lähivuosina tällaiset järjestelmät voivat alkaa korvata ihmisiä joissain tehtävissä.

Sitran trendilista 2013-2014 valmistui | Sitra

http://www.sitra.fi/uutiset/tulevaisuus/sitran-trendilista-2013-2014-valmistui

Sitran trendilista 2013-2014 valmistui syyskuussa. Trendilistassa kuvataan Suomen ja Sitran kannalta kiinnostavimpia megatrenedejä, jotka vaikuttavat siihen millaiseksi tulevaisuus muotoutuu.

Trendilistan työstössä on ollut mukana vahva Sitran asiantuntijajoukko, aihetta varten on haastateltu ulkopuolisia tulevaisuustyön asiantuntijoita ja työn tuloksia on verrattu kansainvälisiin tunnustettuihin megatrendilistoihin.

image

Posted from WordPress for Android

Metsäteollisuudesta johtaja Nordautomationille

 Nordautomation_logo-2015_2_

juhahakala Puuteollisuuden DI, eMBA Juha Hakala, 50, on nimitetty Nordautomation Oy:n varatoimitusjohtajaksi. Hänellä on pitkä, yli 20 vuoden kokemus metsäteollisuuden johtotehtävistä. Vahvasta kokemuksesta puunjalostusyhtiöissä katsotaan olevan tuntuvaa etua uudessa asemassa alan laitteistoja projektoivassa yhtiössä.

Nordautomation Oy on juuri palannut takaisin suomalaiseen omistukseen. Yhtiö kuului 13 vuotta ruotsalaiseen pörssiyhtiöön. Kesäkuussa Nordautomation Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja Pauli Ojala, 67, lunasti yhtiön osakekannan takaisin itselleen.

Varatoimitusjohtajan vakanssi Nordautomation Oy:ssä on uusi. Yhtiön organisaatiota viritetään myös muilla tavoin vastaamaan metsäteollisuuden kehityssuuntia niin kotimaassa kuin vientimarkkinoillakin. Nordautomation Oy:n toimiyksikkö Kristiinankaupungissa ja konepajatuotanto Alajärvellä sekä Nordautomation Ab ruotsissa ovat erinomaisessa kunnossa.

Juha Hakala on viimeksi palvellut Vapo Timber Oy:n toimitusjohtajana. Aikaisemmin hän on työskennellyt UPM Timberin esikunnassa ja tehtaanjohtajana UPM Alholman sahalla, sekä Aureskoski Oy:n saha- ja puunjalostuslaitoksen toimitusjohtajana. Lisäksi hän on toiminut ruotsalaisen Fagerlid Industrier AB:n sahateollisuuden johtajana.

Uuden tehtävänsä Hakala ottaa vastaan 15.8.2013. Varatoimitusjohtaja Hakala raportoi suoraan toimitusjohtaja Pauli Ojalalle.

Lisätietoja:

  • toimitusjohtaja Pauli Ojala, puh 040 551 2901
  • varatoimitusjohtaja Juha Hakala. puh 040 585 2332

Nordautomation Oy on johtava tukinkäsittelytekniikan tekijä Pohjoismaissa jonka toiminta on voimakkaasti kansainvälistymässä. Tukinlajittelun ja tukkien sahaan syöttöjen lisäksi tuotevalikoimaan kuuluu sahojen sivutuotteiden käsittelylaitteistot sekä biovoimaloiden polttoaineen käsittelylaitteistot.

Nordautomation Oy vastaa projektitoimituksista kokonaisvastuullisesti sisältäen laite-, sähkö- ja automaatiosuunnittelun, konepajavalmistuksen, asennuksen käyttöönoton ja koulutuksen.

Nordautomation Oy:n myynti, suunnittelu, projektinjohto ja hallinto sijaitsevat pääkonttorissa Kristiinankaupungissa. Tuotantoyksikkö on Alajärvellä.

Yrityksen liikevaihto on noin 10 miljoonaa euroa ja henkilöstövahvuus noin 80.

Terveisiä Sapporosta

Tämä editori ei tottele minua. Kuva ja teksti karkaavat tuonne kauas selaimen eteläosiin. Yritin korjata, mutta ei vain toimi. Olkoot!

 

Saimme tänään Samulilta 2.3.2013  pävätyn kortin Sapporosta, jossa ranskalaisin viivoin havaintoja reissusta:

– lunta on enemmän kuin Oulussa

– autot ajavat väärällä puolella tietä

– myös ihmiset kävelevät väärällä puolella

– talot lämpiävät kaasulla

– jalkakäytävät ovat jäässä ja lumessa (todella liukasta)

– ruoka on hyvää!

Tätä on Japani!

Kemijärven liimapalkkitehdas alusta loppuun

3794118375_736c62c771_m.jpg

Tunnen ihmisiä, jotka tutkivat kuolinilmoitukset tarkkaan ja mittailevat omaa maallista vaellustaan tuonpuoleiseen siirtyneisiin vertaillen. Jotkut bongaavat lehdistä sarjakuvat ekana. Moni lukee urheilusivut alusta loppuun ja jättävät kulttuurin, talouden ja politiikkan kirjoitukset sikseen. Minua kiinnostavat yritysten hyvät, pahat ja rumat.

Ei siksi, että hyppisin epäonnisten haudalla, tai osoittaisin sormella hankkeita, jotka eivät etene niin kuin Strömsössä. Menetykset ja menestymiset opettavat meille aina jotain uutta yrittämisestä.

Tänään Sotkamon Nesteen Baarissa selasin Oulussa ilmestyvää Kaleva-lehteä, jossa oli sivun mittainen tarina Kemijärven tehtaan jatkajasta, Arktos Groupista, joka sai aikoinaan isot tuet, hyvät lainaehdot, rutkasti rahaa Finnveralta, Stora Ensolta ja TEM:iltä.

Vajaa vuosi takaperin pähkäiltiin: “Jos yrityssaneerauksessa oleva Kemijärven liimapuutehdas Arktos Oy ajautuu konkurssiin, lankeaa veronmaksajille miljoonien eurojen lasku, sillä osa luottotappioista lankeaa valtiolle.” Asiasta kertoi  tuolloin Yleisradio.

Kun Stora Enso lopetti Kemijärven sellutehtaan, rakennettiin paikkakunnalle julkisin varoin vahva tukipaketti. Arktos sai kehittämisavustuksia 5,5 miljoona euroa, minkä lisäksi väkeä koulutettiin 300 000 eurolla. Valtion eritysrahoittajan Finnveran rahoja kiinnitettiin yli 11 miljoonaa. Tiedetiin, että konkurssin toteutuessa avustukset valuisivat hukkaan.

Tänään Kaleva-lehti ynnäsi artikkelissaan operaation kokonaismenetykset ja päätyi noin 30 miljoonaan euroon. Miinusta kertyy myös hanketta rahoittaneelle pankille.

Hankkeen rahoittajien mukaan epäonnistumisella on useita syitä. Arktoksen toimitusjohtaja Juhani Kukkonen arvoi yhdeksi syyksi takkuilevan paikallishallinnon.

Harvoin riskialtista teollista hanketta on maassamme rahoitettu yhtä avokätisesti. Superministeri Mauri Pekkarinen otti aikoinaan poliittisen vastuun ja antoi TEM:in lapioida Arktosiin rahaa runsaasti, ilman virkamiestensä tukea. Finnvera rohkeni lainoittajaksi, koska Stora Ensokin peukutti liimapalkkitehdasta.

Työ- ja elinkeinoministeriön rakennusmuutosjohtaja Anssi Paasivirta kertoi Ylelle helmikuussa 2012, että paikallinen sellutehtaan puolesta toimiva massaliike olisi hidastuneiden paikallishallinnon toimenpiteiden takana. No, ehkä, mutt syitä lienee useita. Liimpalkkituotanota oli Suomessa jo ennen Arktosin alkua yli arkitarpeen. 2008 käynnistynyt talouslama latisti kysyntää entisestään.

Massaliikkeessä vaikuttanut Kemijärven kaupunginhallituksen entinen puheenjohtaja Heikki Nivala kiistää Paasivirran väitteet.

Valtioinyhtiöistä vastannut ministeri Kari Häkämies oli ilmeisesti aktiivisesti vaikuttamassa siihen, että mikkeliläisfimaa kuljetettiin kunniakujassa rahoittajien ja tukijoiden puheille. Alaa tuntevat sahurit ja tuotantotekniikan osaajat eivät alun alkaen luottaneet Arktosin kykyyn. “Happamia ovat!” totesi kettu pihlajanmarjoista. Kilpailijat eivät kaivanneet lisää kapasiteettia.

Liimapuupalkeja ei tehtaalta lähtenyt yhtään kappaletta ja nyt koko Arktos Group on konkurssissa, vaikka Kemijärveltä lähteneen Stora Enson sellutehtaan tiloihin sijoittunut Arktos työllisti pohjoisessa enimmillään toistasataa ihmistä. Liimapuutehtaan tuotanto lopetettiin  vuosi sitten (2012) pian sen jälkeen, kun Stora Enso ilmoitti lopettavansa yksikön rahoittamisen.

Kemiläsikriitikoiden mukaan, Arktos Groupin tehtävänä oli vaimentaa hälinää ja ruikutusta, joka syntyi Urho Kekkosen 60-luvulla  runnoman  sellutehtaan lakkautuksen takia.

Sanotaan, että Arktos-hanke oli pelkkää sumutusta, psygologinen yritys, jolla ei ollut aikomustakaan valmistaa liimapalkkeja. Lisäksi väitetään, että konkurssipesän varat ovat Kalixissa (Ruotsissa) tai joka tapauksessa ulkomailla.

Arktos Groupin hallituksen puheenjohtaja Jaakko Kilpeläinen piti vielä tammikuussa 2012 tehtaan näkymiä hyvinä. Vuoden kuluttua ääni kellossa vaihtoi: yhtiö kertoi tammikuun lopussa nettisivuillaan, etteivät rahoittajat kiinnostuneet saneerausohjelmasta ja tehtaan käynnistämisestä uudelleen.

Konkurssihakemuksesta päätettiin 30.1.2013.

Poliisi tutkii parhaillaan, onko Arktosin yritystukia käytetty väärin. Vuonna 2008 perustettua tehdasta vauhditettiin noin seitsemän miljoonan euron tuilla. Kasan painoksi tulevat kymmenien miljoonien lainat.  Myös ryppääseen hankitut Inarin Peuravuonon saha sekä Seskarö Såg Ab Haaparannalla ovat lopettaneet.

Konkurssista kertoi ensimmäisenä Yle Lappi.

Maleskeluyhteiskunta 2013

wpid-PicsArt_1382472158892.jpg

Presidentti Sauli Niinistö lanseerasi Oleskeluyhteiskunnan niille, jotka vierastavat paskaduuneja ja työkkärin työvoimakursseja. “Työ on aina ollut suomalaiselle tärkeä asia, niin toimeentulon lähteenä kuin elämän arvonakin. Kaikki työ on arvokasta, ja arvokasta on myös työn tavoittelu…”

Maleskeluyhteiskunnassa työttömät ja syrjäytyneet kävelevät kilometritehtaan pientareella kiviä potkien “Minä näitä polkuja tallaan…” -rallia lauleskellen.

Sieltä yhä useampi siirtyy hyväkuntoisena eläkeputkeen ja iän myötä kunnalliseen tai yksityiseen hoitolaitokseen, jossa hyvinvoinnistamme vastaa 0,5 – 0,7 hoitsua per potilas. Itse haluaisin ehdottomasti vierihoidettavakseni yhden koko-naisen!

1990-luvulta lähtien Suomessa puhuttiin Tietoyhteiskunnasta, mutta se taisi huuhtoutua CEO Stephen Elopin Palava lautta puheen jälkeen raakaöljyn sotkemaan meriveteen.

Yrityselämässä ja organisaatioissa eletään edelleen vaikeiden aikojen ja työpaikka-ahdistelujen linjaamassa Nuoleskeluyhteiskunnassa. Ajattelen, että olisihan se somaa, jos pääsisi reittä pitkin etenemään hierarkian portaita liukastellen huipputehtävään.

Pahoinvointiyhteiskunnan kehitysosastolla ns. Hyvinvointiyhteiskunta dekonstruoidaan “tuhannen päreiksi” ja EK:n strategit miettivät pitkillä lounaillaan, miten tähän päästäisiin – jollei hyvällä niin kuitenkin pahalla.

Hyvää Uutta Maleskeluvuotta 2013. Kyllä tämä tästä vielä pahemmaksi muuttuu!

Suomalaiset ovat laiskoja!

3392258384_2cc4b04339_m.jpgJoulukuussa 2012, juuri ennen maailmanloppua (tänään 21.12.2012), on VATT:n, EK:n ja pääministerin toimesta levitetty surusanomaa suomalaisten laiskuudesta, työnvieroksunnasta, saamattomuudesta ja pitkäaikaiseläköitymisestä.

  1. Me emme tee riittävästi töitä
  2. Opiskelemme liian kauan, tutkintomme eivät synny kohtuuajassa
  3. Mistä seuraa: nuoria ei saada työttömyyskortistoon yhtä nopeasti kuin Espanjassa ja Kreikassa!
  4. Suomi elää taantuvasta viennistä: ICT ja metsäteollisuus sakkaavat samanaikaisesti
  5. Kuka maksaa hyvinvointiyhteiskunnan?
  6. Kuka maksaa kaupunginjohtajan, ministereiden ja virkamiesten palkat?
  7. Kenen selkänahasta se “hyvinvointi” revitään?

Te ette tee riittävästi töitä!

Taulutelkkarissa syyttävä sormi osoittaa sinua, minua ja Hentun Liisaa. Virkamiesten ja –naisten hyvinvointivaltio kaatuu, jos peruspuurtajat eivät alenna palkkoja ja hyväksy kansantalousviisaitten ankaria väitteitä laiskuudestamme.

Elinkeinoministeri ja VATT:in pääjohtaja ovat palkkansa ansainneett (12 000 euroa vs. 8740 euroa). Sinun pitäisi suostua palkanalennukseen oitis, koska muuten Suomi kaatuu selälleen lumihankeen. Bonukset ja optiot mulle ja palkanalennukset sulle, jotta tasa-arvo säilyisi.

Suomalaisen Sara Chafakin (!) ennustettiin sijoittuvan tänä vuonna korkealla Miss Universum –kilpailussa. Saraa povattiin Iltalehden mukaan jopa semifinalistien joukkoon. Toisin kävi. Vain 165 cm lyhyt Miss USA Olivia Culpo voitti maailman kauneimman tittelin ja PISA-menestystä tavoitteleva suomalainen ei päässyt kuudentoista parhaimman joukkoon.

Olemmeko laiskoja, saamattomia ja vielä lisäksi helkkarin rumia? No, lyhyenläntä Olivia voitti kisan mennen tullen ja kuvasta päätellen hän on kaunis. Minulta ei heru moitteen sanaa tälle missukalle. Kenkäkauppaan en kuitenkaan hänen kanssa lähtisi. Se saattaisi panna Visan vonkumaan.

Suomalaiset virkamiehet, ministerit ja kaupunginjohtajat tienaavat reippaasti yli tavallisen taatelintallaajan minimipalkan. Helsingin kaupunginjohtaja sai palkankorotuksena vaivaiset kuusi prossaa. Pajusen palkka on kuitenkin suurempi kuin 14 000 euroa kuukaudessa tienaavalla pääministerillä.

Meneeköhän nämä jutut välttämättä perusduunarin näkökulmasta ihan oikein? Ilman hitsareitten ja koodareitten, levyseppien ja koneistajien työpanosta vientimiehillä ja –naisilla ei olisi mitään vietävää.

Pelkällä johtamisella Suomen telakoilta ei lähde paatin paattia.

Kuka meitä vedättää?

Professori Antti Hautamäki kirjoittaa innovaatioista

innovaatiojuna_934x323c.jpg

Teollisuuden kilpailukyky paranee innovaatioilla, ei palkkoja polkemalla, kirjoittaa lauantaina 15.12.2012 klo 14:08 / Antti Hautamäki blogissaan.

Antti Hautamäki on filosofian tohtori ja Jyväskylän yliopiston Agora Centerin johtaja ja tutkimusprofessori tutkimusalueenaan innovaatiotoiminta ja erityisesti palveluinnovaatiot. Hän on myös teoreettisen filosofian dosentti Helsingin yliopistossa.

Hautamäki on työskennellyt Suomen itsenäisyyden juhlarahastossa Sitrassa vuosina 1996-2008 tutkimus- ja ohjelmajohtajana. Tätä ennen hän on toiminut opettajana, tutkijana ja konsulttina.

Hän on suosittu luennoitsija ja aktiivien yhteiskunnallinen keskustelija ja vaikuttuja. Antti Hautamäki on kirjoittanut ja toimittanut kymmeniä kirjoja ja julkaissut yli 100 tieteellistä ja yleistajuista artikkelia.

HELGE: Nyt ei enää riitä että keksii maailman parhaimman rotanloukun. Avainteollisuudellamme ei ehkä ole ollut rohkeutta heittäytyä uusille epämukavuusalueille? Tätä kirjoittaessani tajuan, että Nokia on siirtynyt kumisaappaista, talvirenkaista ja paskahuusipapereista elektroniikkaan, kännyköihin ja firma etsii jälleen uutta suuntaa. Uudet mahdollisuudet avautuvat myös niin, että tehdään väärin ja ajaudutaan umpikujaan.

Antti Hautamäen uusimpia kirjojaan ovat Sustainable innovation (Sitra 2010) ja yhdessä Kaisa Oksasen kanssa kirjoitetut Tulevaisuuden kulttuuriosaajat ( Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 2011) ja Suuntana innovaatiokeskittymä (Jyväskylän yliopisto 2012). Hautamäki on kehitellyt pitkään uudentyyppistä innovaatiokäsitystä, jota hän kutsuu kestäväksi innovaatioksi.

HELGE: Miltä näyttää kestävä innovaatio? Pyörä ja dynamiitti on keksitty, Pasteur tajusi mikrobien merkityksen, venäläiset lähettivät Laikan maata kiertävälle radalle, suomalaiset keksivät astiankuivauskaapin, Saunan ja joulupukin alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, Nokialla on läjäpäin mobiiliteknologian patentteja, Suomi elää edelleen metsästä, vaikka emme ole keksineet “sellun pilaamisen” prosesseja. Omaksumme nopeasti uusia asioita ja olemme nopeita soveltajia. Näissä olosuhteissa nopeat syvät edelleen hitaat. Onko Suomi muuttunut soveltajana hitaammaksi?

“Teollisuuden kilpailukyky on rapautunut innovatiivisuuden puutteesta – ei palkkojen takia. Palkoista on tehty syntipukki, vaikka teollisuuden tulisi katsoa peiliin ja omaan toimintaansa 2000-luvulla. Käytettiinkö lihavien vuosien ylijäämä investointeihin ja tutkimus- ja kehitystoimintaan vai maksettiinko ylenpalttisia osinkoja ja johtajapalkkioita? Luotettiinko siihen, että vanhoilla tuotteilla ja toimintatavoille pärjätään ikuisesti. Unohtuuko että monet Suomalaiset yritykset kuten Kone tai Rovio pärjäävät erinomaisesti suomalaisellakin palkkatasolla?” kirjoittaa professori Hautamäki.

HELGE: Suomalaiset yritykset suhtautuvat sinisilmäisen mallioppilaan tavoin kvartaalitalouteen. Innovaatiot eivät synny sillä, että tekee kotiläksynsä ja vastaa oikein opettajien tai hierarkian huipulla toimivien kysymyksiin. Suomi tarvitsee ihmisiä, johtajia, organisaatioita ja toimijoita, jotka tekevät omia juttujaan, muista piittaamatta tai välittämättä. Rovion Angry Bird lienee yksi tällainen?

LÄHDE: http://www.kestavainnovaatio.fi/