Jäätävä arvio Suomesta: ”Ei yksinkertaisesti ole varaa” | Uusi Suomi

DSC09720

Jäätävä arvio Suomesta: ”Ei yksinkertaisesti ole varaa” | Uusi Suomi.

Suomi häviää Norjalle, Ruotsile ja Tanskalle niin talouskasvulla, työttömyysasteella, valtionvelalla ja budjettialijäämällä mitattuna. Näin kirjoittaa Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich blogissaan ja nimeää Suomen Pohjoismaiden mustaksi lampaaksi.

-Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa naapureitamme suurempaan julkiseen sektoriin, varsinkin kun talousnäkymät ovat Suomessa selvästi muita synkemmät, hän toteaa.

Von Gerichin mukaan maailmassa on enää yhdeksän maata, joilla on paras luottoluokitus kaikilta kolmelta suurelta luottoluokittajalta:

  1. Ruotsi,
  2. Norja,
  3. Tanska,
  4. Saksa,
  5. Luxembourg,
  6. Sveitsi,
  7. Kanada,
  8. Australia ja
  9. Singapore.

Merkittävää hänen mukaansa on, että Islantia ja Suomea lukuun ottamatta kaikilla Pohjoismailla on parhaat luokitukset.

Mainokset

Talvivaaran viime vuosi odotetun heikko – paremmalta näyttää | Yle Uutiset | yle.fi

Talvivaaran viime vuosi odotetun heikko – paremmalta näyttää | Yle Uutiset | yle.fi.

Vuoden 2013 helmikuussa yhtiö arvioi koko vuoden nikkelin tuotannon olevan noin 18000 tonnia ja sinkin tuotannon noin 39 000 tonnia. Toukokuussa yhtiö luopui ennustamasta lainkaan nikkelituotantoa. Syyskuuhun mennessä vuoden nikkelintuotanto oli 7 103 tonnia ja 13 239 tonnia sinkkiä. Heikon tuotannon taustalla olivat useat kipsisakka-altaan vuodot ja vaikea vesitilanne, joka hyydytti liuotuskasojen toiminnan.

Loka-joulukuussa nikkelin tuotanto oli 1 559 tonnia ja sinkin tuotanto 4 179 tonnia, eli koko vuoden tuotano jäi nikkelin osalta 8 662 tonniin ja sinkissä 17 251 tonniin.

Marras-joulukuussa yhtiö seisautti metallien talteenottolaitoksen neljäksi viikokis, koska tuotantoliuos laimeni niin paljon, että tuotanto oli kannattamatonta. Marraskuussa malmien louhinta ja kasaus keskeytettiin, koska yhtiöltä loppuivat rahat.

Talvivaaran Kaivososakeyhtiö ja sen tytäryhtiö Talvivaara Sotkamo hakivat yrityssaneerausta marraskuussa ja yrityssaneerausmenettelyt alkoivat yhtiöissä marras-joulukuussa.

Tämän vuoden puolella nikkelin tuotanto 2 047 tonnia ja sinkin tuotanto 3 638 tonnia 27. helmikuuta mennessä. Malmin louhinta ja materiaalin käsittely pysyvät keskeytettynä, kunnes jatkorahoitus on varmistettu.

Sotkamo 2025

Sotkamon kunnan tulevaisuus on vedenjakajalla. Suunta voi muuttua lyhyellä aikavälillä.

  1. Kaivostoiminta toi työpaikkoja ja tulevaisuudenuskoa, mutta kipsisakka-altaisiin avautui iso reikä. Mikrobit laiskistuivat ja kaivoksen tuottavuus rojahti kolmasosaan kannattavuusrajasta.
  2. Saako kaivos vielä jatkoajan? Meneekö haave hopeakaivoksesta Tipasojalle päästövesien mukana?
  3. Matkailussakin näkyy pysähtymisen aika. Maailmanlaajuinen taantuma on lamaannuttanut sijoittajat ja alan yrittäjät.
  4. Kuntataloudesta ja kunnantalolta ei löydy vetoapua.
  5. Elinkeinopolitiikan eväitä on vähän, jollei luontoa ja sen rikkauksia lasketa luonnollisiksi lähtökohdiksi.
  6. Suomi elää metsästä! -slogan vaatii kiillotusta kunnassamme: hirsitalorakentajan konkurssi sumentaa uskoamme puunjalostuksen huomiseen.
  7. Biomassan hyödyntäminen heijastuu metsien hoitoon, ensiharvennukseen ja siihen, että vielä joskus saamme hyvää sahatukkia Vihreän Kullan -maakunnasta.

Sotkamossa on kaksi keskustaa (1. Vuokatti ja 2. kirkonkylä). Matkailun kehittämisen kannalta homma on levällään kuin Jokisen eväät.

960x640_bestfit (118)

Kuva:  Matkustajakoti Sotkamossa, Helge V. Keitel, KK-Net, Sotkamo (2013)

Parasta tulevaisuudenstrategiaa on, ettei jäädä haaveilemaan parempia aikoja 2025. Ratkaisuja on tehtävä nyt: uusia ideoita, start-upeja, konsepteja ja ratkaisuja tarvitaan.

  • Kuntalaiset ja turistit houkuteltava kehittämistyöhön mukaan.
  • Itsenäisyys on sivuseikka: niputtakaamme kaikki Kainuun kunnat yhdeksi kirkonkyläksi.
  • Mikrodemokratiasta ja hyperpaikallisuudesta ei ole apua, jos aika, osaaminen ja energia tärvellään lillukanvarsien käsittelyssä.

Valon konetta metsäteollisuuden ikkunassa

worldviewb

Metsäyhtiö Stora Enso junailee miljardiluokan kartonkitehdashanketta Kiinaan. Sellutehdaskin on työpöydällä, mutta toteutuspäätökset ovat vielä tekemättä. Pieniä murusia riittää myös kotimaahan; Sunilan sellutehtaan kylkeen rakennetaan 32 miljoonaa euroa kustantava biojalostamo.

Toimitusjohtaja Jouko Karvisen mukaan biojalostamo avaa yhtiölle uusia markkinoita ligniiniin pohjautuville erikoiskemikaalien raaka-ainemarkkinoille. Tuotanto Sunilan tehtaalla käynnistyy vuoden 2015 alussa.

Sunilan biojalostamoinvestointi parantaa Stora Enson kannattavuutta sekä pienentää tehtaan hiilijalanjälkeä.  Yhtiö odottaa investoinnin tuottavan 80 miljoonan euron liikevaihdon vuonna 2017. Sijoitetun pääoman tuottoprosentiksi ennakoidaan 13.

Yhtiöstä kerrotaan, että investointi kiihdyttää Storan muutosta uusiutuvien materiaalien yritykseksi. Sovelluksia tulee muun muassa rakennus- ja autoteollisuuteen, jossa ligniini tarjoaa kestäviä vaihtoehtoja vaneri- ja puupaneeliliimoissa käytettyjen fenolien ja vaahdoissa käytetyn polyolin korvaamiseen.

Kiinan miljardihanke

Stora Enso on saanut tarvittavat viranomaisluvat Kiinaan suunnitelluille miljardihankkeille:

  1. Etelä-Kiinaan sellu- ja kartonkitehtaita
  2. 760 miljoonan euron kartonkitehdas rakennetaan Etelä-Kiinan Guangxiin

    – 590 miljoonaa euroa käytetään teollisuuteen

    – 170 miljoonaa euroa puuviljelmiin

  3. Sellutehtaan rakentaminen lykkääntyy kunnes kartonkitehdas valmistuu vuoden 2016 alussa

Liiketoiminnan kehitys

Stora Enson liikevaihto oli huhti-kesäkuussa edellisvuoden tasolla. Kvartaalin liikevaihto nousi 2,7 miljardiin euroon, voitto ennen veroja kipusi 27 miljoonaan euroon.

Paperiliiketoiminnan tulos oli yritykselle edelleen pettymys. Printing ja Reading –liiketoiminnan kuluja joudutaan edelleen karsimaan.

Lähde: Maaseudun Tulevaisuus 22. heinäkuuta 2013

Väsähtäneet Vanhukset

march1_2011-019

Mokia ja Mikkisofta eivät ole heittäneet lusikkaansa nurkkaan. Molemmista löytyy vielä potkua; viimeistä myyntipäivää ei ole ilmoitettu.

Lumiat ovat painavia. Windows 8 tungetaan suuriin ja pienempiin koneisiin. Ballamer lupaa parempaa mikkisoftaa tulevaisuudessa.

Mokia kuuntelee herkemmällä korvalla asiakkaitaan, mutta älyluurien nykyiset myyntivolyymit eivät vielä vedätä juhannuslippua salkoon. Kasvuprosentit ovat kohdallaan, jollei vauhti taitu.

Korealainen Samsung pyyhkii jälleenmyyjiensä esittelyhyllyjen pölyt useammin kuin kukaan muu. Mokian ongelmana on, ettei kauppoihin saada riittävästi lippulaivakännyköitä.

Nokian yhtiökokouksessa moitittiin puuttuvaa osingonjakoa. Hallituksen puheenjohtajan mielestä firmalla on nyt maata jalkojen alla.

Toimitusjohtaja Elop tipautti porukat palavalta lautalta myrskyävään mereen. Nyt osa porukasta on räpiköineet rantaan, jossa jatkavat käsipohjaa.

Nokialla on yhä kassassa rahaa, tappiot ovat vähentyneet, kilpailijoiden etumatka on supistunut. Ehkä Keilaniemen porukka ei ole vielä sanonut viimeistä sanaa.

Taloustieteen torakkatutkijat erimielisiä

Eläintieteilijä Paul Krugman tutkii torakoita

 Suomalainen Olli Rehnin mielestä taloustieteilijät ovat vaikeaselkoisia. Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman on arvostellut EU-komission finanssipolitiikkaa värikkäin sanakääntein. Talouskomissaari Rehn ei ole hyväksynyt torakka-vertailua.

Blogikirjoituksessaan Krugman arvioi Olli Rehnin työtä eikä haukkunut komissaarin äitiä tai isää. Rehn kuittaa, että palkittu ekonomisti pitää itseään maailmankaikkeuden valtiaana. Olli Rehnin mukaan nobelisti laittoi hänen suunsa puhumaan “muunneltua totuutta”.

Komissaari Rehn ilmoittaa kuuntelevansa tarkalla korvalla vakavasti otettavia ekonomisteja. Paul Krugman, joka syytti talouskurilinjaa vahingolliseksi kriisitalouksien kansantalouksille, ei ilmeisesti kuulu tähän joukkoon.

Euroopan taantuma syvenee ja työttömyys kasvaa. Olli Rehnin mielestä IMF korostaa vakauttamisen merkitystä talouden luottamuksen palauttamisen näkövinkkelistä. IMF:n asiantuntijat nousevat korkeammalle korokkeelle kuin Krugman.

Miten tiukkaan finanssipoliittiseen silmukkaan korviaan myöten velkaantuneet kriisimaat olisi laitettava? Tiedetään, että säästölinja kuristaa talouskasvua ja sitä kautta kasvattaa velkataakkaa. Teki niin tai näin, aina menee väärinpäin.

Pitäisikö vakauttamista jatkaa, vai päästetäänkö velkaantuneet uudelleen pankkiirien puheille?Komissiota moititaan liian nopeasta julkisten talouksien tasapainottamisohjelmasta. Hitaampi tahti olisi kurittanut kansalaisia helläkätisemmin. Kreikkalaiset, espanjalaiset, irlantilaiset, islantilaiset, italialaiset ja portugalilaiset ovat varmasti tästä yhtä mieltä.

Rehnin mukaan halpaa elvytysrahaa ei ollut riittävästi tarjolla. Yksityisellä sektorin rohkeus ei riittänyt, eikä julkisten rahapussien vartioilla ollut kanttia rahahanojen höllentämiseen. Epäselväksi jäi, mistä inhimillisempää riskirahaa olisi löytynyt.

Rakenneuudistuksen ja talouskurilinjan kovuutta ovat arvostelleet myös suomalaisekonomistit. Suomessa yhteisvastuun kantamisen halukkuutta on ollut erityisen vähän. Euroopan remontoiminen on taitolaji. Arvostelijoiden esteettisistä pyrkimyksistäkään ei ole täyttä selvyyttä.

Ota tästä selvää?

Kemijärven liimapalkkitehdas alusta loppuun

3794118375_736c62c771_m.jpg

Tunnen ihmisiä, jotka tutkivat kuolinilmoitukset tarkkaan ja mittailevat omaa maallista vaellustaan tuonpuoleiseen siirtyneisiin vertaillen. Jotkut bongaavat lehdistä sarjakuvat ekana. Moni lukee urheilusivut alusta loppuun ja jättävät kulttuurin, talouden ja politiikkan kirjoitukset sikseen. Minua kiinnostavat yritysten hyvät, pahat ja rumat.

Ei siksi, että hyppisin epäonnisten haudalla, tai osoittaisin sormella hankkeita, jotka eivät etene niin kuin Strömsössä. Menetykset ja menestymiset opettavat meille aina jotain uutta yrittämisestä.

Tänään Sotkamon Nesteen Baarissa selasin Oulussa ilmestyvää Kaleva-lehteä, jossa oli sivun mittainen tarina Kemijärven tehtaan jatkajasta, Arktos Groupista, joka sai aikoinaan isot tuet, hyvät lainaehdot, rutkasti rahaa Finnveralta, Stora Ensolta ja TEM:iltä.

Vajaa vuosi takaperin pähkäiltiin: “Jos yrityssaneerauksessa oleva Kemijärven liimapuutehdas Arktos Oy ajautuu konkurssiin, lankeaa veronmaksajille miljoonien eurojen lasku, sillä osa luottotappioista lankeaa valtiolle.” Asiasta kertoi  tuolloin Yleisradio.

Kun Stora Enso lopetti Kemijärven sellutehtaan, rakennettiin paikkakunnalle julkisin varoin vahva tukipaketti. Arktos sai kehittämisavustuksia 5,5 miljoona euroa, minkä lisäksi väkeä koulutettiin 300 000 eurolla. Valtion eritysrahoittajan Finnveran rahoja kiinnitettiin yli 11 miljoonaa. Tiedetiin, että konkurssin toteutuessa avustukset valuisivat hukkaan.

Tänään Kaleva-lehti ynnäsi artikkelissaan operaation kokonaismenetykset ja päätyi noin 30 miljoonaan euroon. Miinusta kertyy myös hanketta rahoittaneelle pankille.

Hankkeen rahoittajien mukaan epäonnistumisella on useita syitä. Arktoksen toimitusjohtaja Juhani Kukkonen arvoi yhdeksi syyksi takkuilevan paikallishallinnon.

Harvoin riskialtista teollista hanketta on maassamme rahoitettu yhtä avokätisesti. Superministeri Mauri Pekkarinen otti aikoinaan poliittisen vastuun ja antoi TEM:in lapioida Arktosiin rahaa runsaasti, ilman virkamiestensä tukea. Finnvera rohkeni lainoittajaksi, koska Stora Ensokin peukutti liimapalkkitehdasta.

Työ- ja elinkeinoministeriön rakennusmuutosjohtaja Anssi Paasivirta kertoi Ylelle helmikuussa 2012, että paikallinen sellutehtaan puolesta toimiva massaliike olisi hidastuneiden paikallishallinnon toimenpiteiden takana. No, ehkä, mutt syitä lienee useita. Liimpalkkituotanota oli Suomessa jo ennen Arktosin alkua yli arkitarpeen. 2008 käynnistynyt talouslama latisti kysyntää entisestään.

Massaliikkeessä vaikuttanut Kemijärven kaupunginhallituksen entinen puheenjohtaja Heikki Nivala kiistää Paasivirran väitteet.

Valtioinyhtiöistä vastannut ministeri Kari Häkämies oli ilmeisesti aktiivisesti vaikuttamassa siihen, että mikkeliläisfimaa kuljetettiin kunniakujassa rahoittajien ja tukijoiden puheille. Alaa tuntevat sahurit ja tuotantotekniikan osaajat eivät alun alkaen luottaneet Arktosin kykyyn. “Happamia ovat!” totesi kettu pihlajanmarjoista. Kilpailijat eivät kaivanneet lisää kapasiteettia.

Liimapuupalkeja ei tehtaalta lähtenyt yhtään kappaletta ja nyt koko Arktos Group on konkurssissa, vaikka Kemijärveltä lähteneen Stora Enson sellutehtaan tiloihin sijoittunut Arktos työllisti pohjoisessa enimmillään toistasataa ihmistä. Liimapuutehtaan tuotanto lopetettiin  vuosi sitten (2012) pian sen jälkeen, kun Stora Enso ilmoitti lopettavansa yksikön rahoittamisen.

Kemiläsikriitikoiden mukaan, Arktos Groupin tehtävänä oli vaimentaa hälinää ja ruikutusta, joka syntyi Urho Kekkosen 60-luvulla  runnoman  sellutehtaan lakkautuksen takia.

Sanotaan, että Arktos-hanke oli pelkkää sumutusta, psygologinen yritys, jolla ei ollut aikomustakaan valmistaa liimapalkkeja. Lisäksi väitetään, että konkurssipesän varat ovat Kalixissa (Ruotsissa) tai joka tapauksessa ulkomailla.

Arktos Groupin hallituksen puheenjohtaja Jaakko Kilpeläinen piti vielä tammikuussa 2012 tehtaan näkymiä hyvinä. Vuoden kuluttua ääni kellossa vaihtoi: yhtiö kertoi tammikuun lopussa nettisivuillaan, etteivät rahoittajat kiinnostuneet saneerausohjelmasta ja tehtaan käynnistämisestä uudelleen.

Konkurssihakemuksesta päätettiin 30.1.2013.

Poliisi tutkii parhaillaan, onko Arktosin yritystukia käytetty väärin. Vuonna 2008 perustettua tehdasta vauhditettiin noin seitsemän miljoonan euron tuilla. Kasan painoksi tulevat kymmenien miljoonien lainat.  Myös ryppääseen hankitut Inarin Peuravuonon saha sekä Seskarö Såg Ab Haaparannalla ovat lopettaneet.

Konkurssista kertoi ensimmäisenä Yle Lappi.

Talvivaarassa 16.10.2012

biotechtouch Sain kutsun osallistua Talvivaaran tiedotus- ja keskustelutilaisuuteen 16.10.2012. Kohukaivoksen portilla keskusteltiin parantuneista päästöarvoista, puhdistuslaitosinvestoinneista.

Taisin kommentoida Facebookissa, että tilanne näytti vuoden takaiseen verrattuna paremmalta.

Eräs lähiseudun asukas kyseli vesialtaista. Kaivosyhtiön ympäristöpäällikkö kommentoi vakuuttavasti, että suojavalleja oli korotettu kuuteen metriin. Oli puhetta siitäkin, että sateinen kesä on saattanut laimentaa järvien päästölukemia.

Yhtiön asiantuntijat eivät kieltäneet “laimenemista”. Tilaisuuden ilmapiiri oli vuoden takaiseen verrattuna optimistisempi: usko tulevaisuuteen oli vahvistunut. Talvivaaran ympäristöinvestoinnit toivat lisävahvistusta. Eiköhän tämä tästä…

Kysyttiin, mitä jos altaisiin tulee vuoto? Vakuutettiin, että kaikki on mahdollista, mutta vaikutelmakseni jäi, että vuodosta puhuminen edusti teoreettista hiusten halkomista. Paikallinen kysyjä, jonka nimeä en merkannut muistiin, tunnisti tärkeän kipupisteen. Puolentoista millin paksuisen kalvon tuli suojella kipsisakka-altaiden vesimassoja vähintään sata vuotta.

Tiedotustilaisuudesta on kulunut vajaa kuukausi. Teorian ja käytännön välinen “gäppi” näyttäytyy nyt yllättävän suurena. Kipsisakka-altaasta on vuotanut 600 000 kuutiota vettä viidessä päivässä. Koko vuoden sallittu päästötaso on 1,3 miljoonaa kuutiota! Jeesus… nikkeliä on levinnyt kaivosalueelle 10 000 kiloa. Helsingin vesilaitokselta lähtee Suomenlahteen 900 kiloa vuodessa. Viranomaiset tyynnyttelevät: kamat ovat pääosiltaan vielä kaivosalueella. Vain 20 000 kuutiota on päässyt valuma-alueen vesistöön.

Päästövesien uraanipitoisuus on kaksisataakertainen normaalitasoon verrattuna. Joku asiantuntija mainitsi sanan pH! Kukahan selittäisi, miksi pH nostaa uraanin liukenemista?

Nykyiset ja entiset ministerit heittelevät medioissa pilkkakirveitä toistensa suuntaan. Ely-viranomaisiin ei Kainuussa luota kukaan. Poliitikkojen huippuviroissa on vuorossa kasvojensäilyttämisprojekti.

Useimmat ovat vihdoinkin sitä mieltä, että Talvivaaran johto ja organisaatio kantaa päävastuun. Viranomaisten roolina on seistä monttu auki kipsisakka-altaan reunalla. Miten lähellä on koko kaivoksen sulkeminen? Koska kassavarat tyrehtyvät?

Kaivosalalla jutut eivät mene muuallakaan niin kuin Strömsössä.

Puolentoista millin paksuinen suojamuovi repeää valtavien vesimassojen alla ja varoaltaissa ei ole suojakelmuja lainkaan. Ojasta allikkoon! Keväällä 2013 tilanne on entistä vaikeampi. Kuka hoitaa jälkityöt, jos Talvivaara menee konkurssiin?

Mieleeni tulee, että maallikot tietävät kohta enemmän kaivostoiminnan riskeistä kuin korkeasti koulutetut prosessi-insinöörit tai viranomaiset.

Sekin tajutaan, että kainuulaisia on vedetty nenästä: Talvivaaran johto lupasi aikoinaan täysin suljettua ja ympäristöystävällistä mikrobiologista prosessia. Nyt yrityksen edustajat alleviivaavat, että teollinen toiminta vaikutta aina tavalla tai toisella ympäristöön.

Sitä ei vielä ole myönnetty, että kaivoshankkeen alkuperäiset utopiat eivät toimi reaalitodellisuudessa.

No, menevätkö kohta kaivosyhtiön ennakoimat työpaikat kipsiallasvuotovesien myötä nekin Kankkulan kaivoon? Onko sillä väliä? Ehkä tällä toimialalla on hätiköity aivan liian paljon. On uskottu ihmeisiin. Nyt on syytä herätä reaalitodellisuuteen. Kainuun uusi leipä saattaa maistua paremmalta jopa leipäjonossa, jos Talvivaaran päälle vedetään punainen viiva.

Tekes vetää Green Mining –ohjelmaa, jonka ideana on toimialan vihermaalaaminen noin 60 miljoonalla eurolla. Talvivaaran pörssiarvo on viikossa laskenut 75 miljoonalla eurolla. Pitäisikö panoksia lisätä?

Rakennamme uuden ydinvoimalan

2011-09-06 16.32.55

Vakuutamme julkisesti, että uusi ydinvoimala nousee sikäli mikäli rahoitus järjestyy ja E.On ja E.Off tilalle saadaan joku muu toimija, jolla on rahaa, viehätysvoimaa ja vaikutusvaltaa.

Fennovoiman toimitusjohtajan vaihtuminen ei ennakoi hankkeen kaatumista: Suomi on sitoutunut ydinvoimaan tästä ikuisuuteen.

Uusien hankkeiden kannattavuudesta emme halua keskustella julkisuudessa, koska numerot vahvistaisivat kansalaisten uskoa ydinvoimattomuuteen.

Saksassa käytettävät Excel-taulukkolaskelmat eivät anna oikeaa lopputulosta Suomessa.

Ydinvoiman rakentaminen tulee mielestämme jatkossa entistä halvemmaksi, vaikka täyttä varmuutta ei ole laitosten valmistumisesta määräajassa… tai ylipäätään koskaan.

Rakentamisvaiheessa käytämme ulkomaalaista työvoimaa suomalaisen työn edistämiseksi muilla aloilla markkinoilla.

Suomi eli aikoinaan metsästä ja Nokiasta ja nyt on ydinvoiman vuoro: meillä on erittäin paljon alan osaamista, josta poikkeuksellisen harvalla ihmisellä on riittävästi tietoa.

Eläköön ydinvoima ja laitosten jätteet i “hundra tusende år” = 100 000 vuotta!

Disclaimer: kirjoittaja on ydinvoiman kannattaja, jonka heikot signaalit rekisteröi “kissan viikset”.

Onko Finnair liidokki?

84044-031220105067-795825Omistan kirjoitukseni Juha Vahelle, joka maalaamani linkin takana pohdiskelee menneitten aikojen henkilöstöjohtamista.

Finnairin sinivalkoisille siiville on useamman vuoden aikana satanut mediataivaalta sopulipaskaa siinä määrin, ettei lentopalvelufirmaa erota, onko lintu vai Talvivaaran  päästövesien hapettomuudesta kärsivä kala.

Elokuvateollisuutemme tulevaisuus istuu, makaa, edestä ja takaa afrikkalaisten halpis-Mannerheimien varassa.

Selittämätöntä myötähäpeää tuntien aion katsoa “mustavalkoista”  dokkaria, jossa kerrotaan, miksi emme voittaneet talvisotaa ja / tai jatkosotaa, vaikka taistelimme toisen maailmansodan jatko-osiossa jopa Wehrmachita vastaan (Lapissa).

Pohjola haluaisi eristäytyä eritystalousalueeksi Euroopan ulkopuolelle, jonne taloudelliset taantumat, pörssien kurssiheilahtelut ja yritysjohtajien satunnaiset hölmöilyt eivät vaikuttaisi tuhannen päreen vertaa. Kansalaisille syötetään mielikuvaa hattutempun onnistumisesta, sikäli mikäli kaikki ennusteet eivät mene totaalisesti pieleen.

Oma arvioni: ennusteet menevät satavarmasti vituroilleen!

Suomi eli metsästä, Nokia kompastui Applen älypuhelimeen ja kohta Angry Birdiakin grillataan Roviolla. Ikuisia totuuksia ei ole: yritysten ja innovaatioiden elinkaaret ovat aikaisempia lyhyempiä. Nyt, jos koskaan, kannattaa toivoa menneiden hyvien aikojen paluuta – tai sitten ryhdytään aidosti uudella otteella Suomen pelastamiseen.

Menneisyysuskovaisuuden nousulle on olemassa hyvät kasvuedellytykset, mutta se ei pelasta kansakuntamme taloutta.

Finlandia on edelleen – kokoonsa nähden – harvinaisen teollistunut maa, mutta harva täällä keskustelee läntisestä naapuristamme, Ruotsista, joka hakkaa meidät jääkiekossa, miesten maaottelussa ja yhteiskuntiemme jälkiteollistumisessa.

Elämme menneisyydessä, huomisesta emme saa otetta.

Mikä meitä vaivaa? Onko tämä sitä talvisodan henkeä, josta emme pääse irti. Raatteen tien taistelustakin on tarjolla uusia tulkintoja, joiden mukaan venäläiset juuttuivat logistiseen mahdottomuuteensa ja kainuulaisten sankarillinen taistelu ylivoimaista vihollista vastaan on lievästi liioiteltua mytologiaa.

Elämme satujemme saarekkeella harhaisten hyvinvointitulkintojen vankeina: Suomi tarvitsee uuden suunnan, joka irrottaa meidät kansallisten valheiden (ja eurooppalaisen pimeyden) ytimestä.