Talvivaaran viime vuosi odotetun heikko – paremmalta näyttää | Yle Uutiset | yle.fi

Talvivaaran viime vuosi odotetun heikko – paremmalta näyttää | Yle Uutiset | yle.fi.

Vuoden 2013 helmikuussa yhtiö arvioi koko vuoden nikkelin tuotannon olevan noin 18000 tonnia ja sinkin tuotannon noin 39 000 tonnia. Toukokuussa yhtiö luopui ennustamasta lainkaan nikkelituotantoa. Syyskuuhun mennessä vuoden nikkelintuotanto oli 7 103 tonnia ja 13 239 tonnia sinkkiä. Heikon tuotannon taustalla olivat useat kipsisakka-altaan vuodot ja vaikea vesitilanne, joka hyydytti liuotuskasojen toiminnan.

Loka-joulukuussa nikkelin tuotanto oli 1 559 tonnia ja sinkin tuotanto 4 179 tonnia, eli koko vuoden tuotano jäi nikkelin osalta 8 662 tonniin ja sinkissä 17 251 tonniin.

Marras-joulukuussa yhtiö seisautti metallien talteenottolaitoksen neljäksi viikokis, koska tuotantoliuos laimeni niin paljon, että tuotanto oli kannattamatonta. Marraskuussa malmien louhinta ja kasaus keskeytettiin, koska yhtiöltä loppuivat rahat.

Talvivaaran Kaivososakeyhtiö ja sen tytäryhtiö Talvivaara Sotkamo hakivat yrityssaneerausta marraskuussa ja yrityssaneerausmenettelyt alkoivat yhtiöissä marras-joulukuussa.

Tämän vuoden puolella nikkelin tuotanto 2 047 tonnia ja sinkin tuotanto 3 638 tonnia 27. helmikuuta mennessä. Malmin louhinta ja materiaalin käsittely pysyvät keskeytettynä, kunnes jatkorahoitus on varmistettu.

Advertisements

Sotkamo 2025

Sotkamon kunnan tulevaisuus on vedenjakajalla. Suunta voi muuttua lyhyellä aikavälillä.

  1. Kaivostoiminta toi työpaikkoja ja tulevaisuudenuskoa, mutta kipsisakka-altaisiin avautui iso reikä. Mikrobit laiskistuivat ja kaivoksen tuottavuus rojahti kolmasosaan kannattavuusrajasta.
  2. Saako kaivos vielä jatkoajan? Meneekö haave hopeakaivoksesta Tipasojalle päästövesien mukana?
  3. Matkailussakin näkyy pysähtymisen aika. Maailmanlaajuinen taantuma on lamaannuttanut sijoittajat ja alan yrittäjät.
  4. Kuntataloudesta ja kunnantalolta ei löydy vetoapua.
  5. Elinkeinopolitiikan eväitä on vähän, jollei luontoa ja sen rikkauksia lasketa luonnollisiksi lähtökohdiksi.
  6. Suomi elää metsästä! -slogan vaatii kiillotusta kunnassamme: hirsitalorakentajan konkurssi sumentaa uskoamme puunjalostuksen huomiseen.
  7. Biomassan hyödyntäminen heijastuu metsien hoitoon, ensiharvennukseen ja siihen, että vielä joskus saamme hyvää sahatukkia Vihreän Kullan -maakunnasta.

Sotkamossa on kaksi keskustaa (1. Vuokatti ja 2. kirkonkylä). Matkailun kehittämisen kannalta homma on levällään kuin Jokisen eväät.

960x640_bestfit (118)

Kuva:  Matkustajakoti Sotkamossa, Helge V. Keitel, KK-Net, Sotkamo (2013)

Parasta tulevaisuudenstrategiaa on, ettei jäädä haaveilemaan parempia aikoja 2025. Ratkaisuja on tehtävä nyt: uusia ideoita, start-upeja, konsepteja ja ratkaisuja tarvitaan.

  • Kuntalaiset ja turistit houkuteltava kehittämistyöhön mukaan.
  • Itsenäisyys on sivuseikka: niputtakaamme kaikki Kainuun kunnat yhdeksi kirkonkyläksi.
  • Mikrodemokratiasta ja hyperpaikallisuudesta ei ole apua, jos aika, osaaminen ja energia tärvellään lillukanvarsien käsittelyssä.

Madde in Finland

Made in Finland

 

Kuva: Iltasanomat

Suomessa on Made in Finland ja Ruotsissa Made-laina. Häitä piti katsoa telkkarista, kun eivät kutsuneet paikan päälle.

Madden mies on miljonääri. Tiettävästi paikalla ei ollut ainuttakaan suomalaista pk-yrittäjää.

Made-lainan sisko nai kuntosaliyrittäjän. Pikkusisko pani paremmaksi ja otti itselleen investointipankkiiriin.

Bileprinsessan vaatteisiin uppoaa vuosittain sievoinen summa rahaa, joten pienellä kassaviralla ei rouvan elämätyyliä (lifestyle) pysty pyörittämään.

No, mitä mieltä meikäläinen on Madelainasta? Hiukka huuli pyöreenä ja kademielellä kuuntelen kertomuksia kalliista mekoista, laukuista, koruista ja kengistä.

Koirankin lennätti Nykistä Ruotsiin yksityiskoneella: lasku 50 000 euroa (tai taalaa).

Ei ois kanttia tuollaista eukkoa elättää, vaikka kuinka aamusta iltaan sorvia pyörittäisin. Mutta PR-arvoa hän olisi tihetenkin tuonut ja tuntitaksoja olisi voinut korottaa.

Asiakkaiden kannalta sillä ei olisi ollut lisäarvoa, joten “happamia ovat pihlajanmarjat!”

Vihreä talous vaikeuksissa

Ministeri Heidi Hautalan toimet harmaan talouden hutkijana ja tukijana nousi eilen otsikoihin. Hautalan harmaapesulaskun suuruus on hänen omien muistikuvien mukaan “kymppejä” ja palvelun toimittajan mielestä “satasia”. Tonnista oli maininta iltapäivälehdessä. No, tämä lienee maan tapa ja ministerikin voi horjahtaa. Teko tapahtui ennen ministeripestiä. Ihmetyttää, ettei Mepin palkoilla pysty maksamaan laskua täysimääräisenä kuittia vastaan.

ESPANJAN VIHREÄT TYÖPAIKAT

Espanjan vihreä talous on sekin vaikeuksissa. Teollisuusministeri Jose Manuel Soria kertoi vuosi takaperin, ettei Espanjan valtion kassa kestä enempää uusiutuvan energian tukemista.

Espanjan valtiolla on tämän viikon KL:n mukaan noin 24 miljardin euron edestä energiavelkaa, joka on suoraa seurausta uusiutuvan energian hankkeiden tukemisesta. Maan energiavelka on kasvanut vuosittain noin kolmella miljardilla eurolla. Pääasiassa siksi, että uusiutuvan energian tuotannolle, aurinko- ja tuulivoimalle, on maksettu vuositasolla seitsemän miljardin edestä tariffitukea.

  • Perinteisen energiatuotannon verotusta ja sähkön hintaa on jouduttu nostamaan
  • Uusiutuvan energian velkasaatavia on miljarditolkulla paikallisilla pankeilla
  • Italia, Espanja ja Saksa ovat leikanneet vihreän energian tukia kovalla kädellä

Teollisuus marisee rikkidirektiivistä. Tuulimyllyjen tuotanto on vaakalaudalla. Finnair vähentää edelleen väkeä. Talvivaara säteilee. Vihreät toimintakonseptit ovat muuttuneet entistä harmaammiksi. Vihreän talouden tunnusluvut näyttävät punaista vihreän työllistämisen mallimaassa – Espanjassa. Suomen vihreä kulta ei kohta kelpaa paperina tai sahatavarana kellekään.

LÄHTEEKÖ MINISTERI?

Pakkaako Heidi Hautala ensi viikolla kimpsunsa ja kimpsunsa pieneen pahvilaatikkoon ja harmaan talouden ministeriöön tulee joku periaatteen mies tai nainen, joka maksaa laskunsa kuittia vastaan, pankin kautta?

vihreatalous1

LÄHDE: Kauppalehti ja iltalehdet

Taloustieteen torakkatutkijat erimielisiä

Eläintieteilijä Paul Krugman tutkii torakoita

 Suomalainen Olli Rehnin mielestä taloustieteilijät ovat vaikeaselkoisia. Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman on arvostellut EU-komission finanssipolitiikkaa värikkäin sanakääntein. Talouskomissaari Rehn ei ole hyväksynyt torakka-vertailua.

Blogikirjoituksessaan Krugman arvioi Olli Rehnin työtä eikä haukkunut komissaarin äitiä tai isää. Rehn kuittaa, että palkittu ekonomisti pitää itseään maailmankaikkeuden valtiaana. Olli Rehnin mukaan nobelisti laittoi hänen suunsa puhumaan “muunneltua totuutta”.

Komissaari Rehn ilmoittaa kuuntelevansa tarkalla korvalla vakavasti otettavia ekonomisteja. Paul Krugman, joka syytti talouskurilinjaa vahingolliseksi kriisitalouksien kansantalouksille, ei ilmeisesti kuulu tähän joukkoon.

Euroopan taantuma syvenee ja työttömyys kasvaa. Olli Rehnin mielestä IMF korostaa vakauttamisen merkitystä talouden luottamuksen palauttamisen näkövinkkelistä. IMF:n asiantuntijat nousevat korkeammalle korokkeelle kuin Krugman.

Miten tiukkaan finanssipoliittiseen silmukkaan korviaan myöten velkaantuneet kriisimaat olisi laitettava? Tiedetään, että säästölinja kuristaa talouskasvua ja sitä kautta kasvattaa velkataakkaa. Teki niin tai näin, aina menee väärinpäin.

Pitäisikö vakauttamista jatkaa, vai päästetäänkö velkaantuneet uudelleen pankkiirien puheille?Komissiota moititaan liian nopeasta julkisten talouksien tasapainottamisohjelmasta. Hitaampi tahti olisi kurittanut kansalaisia helläkätisemmin. Kreikkalaiset, espanjalaiset, irlantilaiset, islantilaiset, italialaiset ja portugalilaiset ovat varmasti tästä yhtä mieltä.

Rehnin mukaan halpaa elvytysrahaa ei ollut riittävästi tarjolla. Yksityisellä sektorin rohkeus ei riittänyt, eikä julkisten rahapussien vartioilla ollut kanttia rahahanojen höllentämiseen. Epäselväksi jäi, mistä inhimillisempää riskirahaa olisi löytynyt.

Rakenneuudistuksen ja talouskurilinjan kovuutta ovat arvostelleet myös suomalaisekonomistit. Suomessa yhteisvastuun kantamisen halukkuutta on ollut erityisen vähän. Euroopan remontoiminen on taitolaji. Arvostelijoiden esteettisistä pyrkimyksistäkään ei ole täyttä selvyyttä.

Ota tästä selvää?

Huippu-urheilun muutosryhmällä hyvät tulot

hiihto-sotshi.jpg

Lehdissä, telkussa ja Somessa on ollut kohinaa luksusfilosofi Pekka Himasen 700 000 euron arvoisesta tulevaisuusraportista. Hyvin pyyhkii myös urheilurintamalla. Humu-ryhmä sai 2,5 miljoonaa euroa heikosti menestyneen urheilusektorin muutoksen edistämiseen.

Huippu-urheilun muutosryhmän duunareille maksettiin parin vuoden aikana autoedun lisäksi 10 000 euron kuukausipalkkaa. Tuloksena työstä on 40-sivuinen raportti. Osa työstä on julistettu salaiseksi.

Urheiluministeri Paavo Arhinmäki sysää syyn edeltäjänsä Stefan Wallinin niskaan. Onneksi emme vielä vuonna 2010 olleet köyhiä eikä kipeitä.

Työryhmässä istunut olympiavoittaja Tapio Korjus ei näe muutosryhmän työssä mitään motittavaa tai virheellistä. Toivossa on, että menestyksemme SM-kisoissa paranee, jollei ulkomaalaisia päästetä mukaan.

  • tavoitteena oli nostaa Suomi Pohjoismaiden parhaaksi urheilumaaksi
  • keinoksi nimettiin huippu-urheilun rahoituksen lisääminen 10 miljoonalla eurolla
  • urheiluakatemiaohjelma
  • huippuvaiheen ohjelma ja osaamisohjelma

Korjuksen mielestä kuukausipalkat jäivät alle 10 000 euroa ja töitä raportin ja satojen sivujen liitteiden eteen Humu-porukka teki hiki hatussa. Hän kertoi ajaneensa autollaan 55 000 – 60 000 kilometriä vuositasolla ympäri Suomea.

Stefan Wallin (r) asetti työryhmän urheiluministerikaudellaan vuonna 2010. Puheenjohtajana toimi SLU:n pääsihteeri Jukka Pekkala. Muita jäseniä olivat:

  • Olympiavoittaja Tapio Korjus
  • Ampumanurheiluliiton valmennuksen johtaja Leena Paavolainen
  • Lentopalloliiton valmennuspäällikkö Antti Paananen
  • Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtajaksi 2012 valittu Mika Kojonkoski

Urheiluraportin kokonaishinta nousi 2 500 000 euroon. Ensimmäiset tulokset nähdään Tapio Korjuksen mukaan 2016.

Ei huono!

Lähteet: aiheesta ovat kirjoittaneet APU ja Iltalehti

Kemijärven liimapalkkitehdas alusta loppuun

3794118375_736c62c771_m.jpg

Tunnen ihmisiä, jotka tutkivat kuolinilmoitukset tarkkaan ja mittailevat omaa maallista vaellustaan tuonpuoleiseen siirtyneisiin vertaillen. Jotkut bongaavat lehdistä sarjakuvat ekana. Moni lukee urheilusivut alusta loppuun ja jättävät kulttuurin, talouden ja politiikkan kirjoitukset sikseen. Minua kiinnostavat yritysten hyvät, pahat ja rumat.

Ei siksi, että hyppisin epäonnisten haudalla, tai osoittaisin sormella hankkeita, jotka eivät etene niin kuin Strömsössä. Menetykset ja menestymiset opettavat meille aina jotain uutta yrittämisestä.

Tänään Sotkamon Nesteen Baarissa selasin Oulussa ilmestyvää Kaleva-lehteä, jossa oli sivun mittainen tarina Kemijärven tehtaan jatkajasta, Arktos Groupista, joka sai aikoinaan isot tuet, hyvät lainaehdot, rutkasti rahaa Finnveralta, Stora Ensolta ja TEM:iltä.

Vajaa vuosi takaperin pähkäiltiin: “Jos yrityssaneerauksessa oleva Kemijärven liimapuutehdas Arktos Oy ajautuu konkurssiin, lankeaa veronmaksajille miljoonien eurojen lasku, sillä osa luottotappioista lankeaa valtiolle.” Asiasta kertoi  tuolloin Yleisradio.

Kun Stora Enso lopetti Kemijärven sellutehtaan, rakennettiin paikkakunnalle julkisin varoin vahva tukipaketti. Arktos sai kehittämisavustuksia 5,5 miljoona euroa, minkä lisäksi väkeä koulutettiin 300 000 eurolla. Valtion eritysrahoittajan Finnveran rahoja kiinnitettiin yli 11 miljoonaa. Tiedetiin, että konkurssin toteutuessa avustukset valuisivat hukkaan.

Tänään Kaleva-lehti ynnäsi artikkelissaan operaation kokonaismenetykset ja päätyi noin 30 miljoonaan euroon. Miinusta kertyy myös hanketta rahoittaneelle pankille.

Hankkeen rahoittajien mukaan epäonnistumisella on useita syitä. Arktoksen toimitusjohtaja Juhani Kukkonen arvoi yhdeksi syyksi takkuilevan paikallishallinnon.

Harvoin riskialtista teollista hanketta on maassamme rahoitettu yhtä avokätisesti. Superministeri Mauri Pekkarinen otti aikoinaan poliittisen vastuun ja antoi TEM:in lapioida Arktosiin rahaa runsaasti, ilman virkamiestensä tukea. Finnvera rohkeni lainoittajaksi, koska Stora Ensokin peukutti liimapalkkitehdasta.

Työ- ja elinkeinoministeriön rakennusmuutosjohtaja Anssi Paasivirta kertoi Ylelle helmikuussa 2012, että paikallinen sellutehtaan puolesta toimiva massaliike olisi hidastuneiden paikallishallinnon toimenpiteiden takana. No, ehkä, mutt syitä lienee useita. Liimpalkkituotanota oli Suomessa jo ennen Arktosin alkua yli arkitarpeen. 2008 käynnistynyt talouslama latisti kysyntää entisestään.

Massaliikkeessä vaikuttanut Kemijärven kaupunginhallituksen entinen puheenjohtaja Heikki Nivala kiistää Paasivirran väitteet.

Valtioinyhtiöistä vastannut ministeri Kari Häkämies oli ilmeisesti aktiivisesti vaikuttamassa siihen, että mikkeliläisfimaa kuljetettiin kunniakujassa rahoittajien ja tukijoiden puheille. Alaa tuntevat sahurit ja tuotantotekniikan osaajat eivät alun alkaen luottaneet Arktosin kykyyn. “Happamia ovat!” totesi kettu pihlajanmarjoista. Kilpailijat eivät kaivanneet lisää kapasiteettia.

Liimapuupalkeja ei tehtaalta lähtenyt yhtään kappaletta ja nyt koko Arktos Group on konkurssissa, vaikka Kemijärveltä lähteneen Stora Enson sellutehtaan tiloihin sijoittunut Arktos työllisti pohjoisessa enimmillään toistasataa ihmistä. Liimapuutehtaan tuotanto lopetettiin  vuosi sitten (2012) pian sen jälkeen, kun Stora Enso ilmoitti lopettavansa yksikön rahoittamisen.

Kemiläsikriitikoiden mukaan, Arktos Groupin tehtävänä oli vaimentaa hälinää ja ruikutusta, joka syntyi Urho Kekkosen 60-luvulla  runnoman  sellutehtaan lakkautuksen takia.

Sanotaan, että Arktos-hanke oli pelkkää sumutusta, psygologinen yritys, jolla ei ollut aikomustakaan valmistaa liimapalkkeja. Lisäksi väitetään, että konkurssipesän varat ovat Kalixissa (Ruotsissa) tai joka tapauksessa ulkomailla.

Arktos Groupin hallituksen puheenjohtaja Jaakko Kilpeläinen piti vielä tammikuussa 2012 tehtaan näkymiä hyvinä. Vuoden kuluttua ääni kellossa vaihtoi: yhtiö kertoi tammikuun lopussa nettisivuillaan, etteivät rahoittajat kiinnostuneet saneerausohjelmasta ja tehtaan käynnistämisestä uudelleen.

Konkurssihakemuksesta päätettiin 30.1.2013.

Poliisi tutkii parhaillaan, onko Arktosin yritystukia käytetty väärin. Vuonna 2008 perustettua tehdasta vauhditettiin noin seitsemän miljoonan euron tuilla. Kasan painoksi tulevat kymmenien miljoonien lainat.  Myös ryppääseen hankitut Inarin Peuravuonon saha sekä Seskarö Såg Ab Haaparannalla ovat lopettaneet.

Konkurssista kertoi ensimmäisenä Yle Lappi.