Kierrosten rakentaminen

pohjanmaa

Kiertelimme Etelä-Pohjanmaan maisemissa vuonna 2015 työn, virkistymisen ja toimeentulon merkeissä. Etelässä ollessamme rakensimme käsityökierroksia (hantverksrundor) Itä- ja Länsi-Uudellemaalle.  Kainuussa, jos missä, on tilaa monenlaisille turistikeirroksille: Kajaani, Sotkamo, Kuhmo, Ristijärvi, Hyrynsalmi, Puolanka, Suomussalmi jne.

Kiinnostavia kohteita riittää. Kuhmossa on potentiaalia koko Kainuun kalastusmatkailun veturiksi. Sotkamo edustaa Vuokatillaan matkailupitäjien kansallista kärkeä. Luonnossa riittää tekemistä ja näkemistä jokaisena vuodenaikana.

Tietotulvan aikakaudella kehittyy uusia tiedonhallinnan työkaluja, joiden avulla luomme uudenlaisia tapoja elää, toimia tämän päivän maailmassa. Jo nyt ja eritoten tulevaisuudessa valtaosa ihmisistä pystyy käyttämään näitä työkaluja.

Tietoa on enemmän kuin koskaan. Keskuudessamme on alati kasvava joukko ihmisiä, jotka käyttävät tietoverkkoja hämmästyttävän luovasti ja kehittäneet niitä eri suuntiin. Niinpä rakennamme digitalisaatiota hyödyntäviä uusia kierroksia.

Tarinoita riittää!

Sotkamo 2025

Sotkamon kunnan tulevaisuus on vedenjakajalla. Suunta voi muuttua lyhyellä aikavälillä.

  1. Kaivostoiminta toi työpaikkoja ja tulevaisuudenuskoa, mutta kipsisakka-altaisiin avautui iso reikä. Mikrobit laiskistuivat ja kaivoksen tuottavuus rojahti kolmasosaan kannattavuusrajasta.
  2. Saako kaivos vielä jatkoajan? Meneekö haave hopeakaivoksesta Tipasojalle päästövesien mukana?
  3. Matkailussakin näkyy pysähtymisen aika. Maailmanlaajuinen taantuma on lamaannuttanut sijoittajat ja alan yrittäjät.
  4. Kuntataloudesta ja kunnantalolta ei löydy vetoapua.
  5. Elinkeinopolitiikan eväitä on vähän, jollei luontoa ja sen rikkauksia lasketa luonnollisiksi lähtökohdiksi.
  6. Suomi elää metsästä! -slogan vaatii kiillotusta kunnassamme: hirsitalorakentajan konkurssi sumentaa uskoamme puunjalostuksen huomiseen.
  7. Biomassan hyödyntäminen heijastuu metsien hoitoon, ensiharvennukseen ja siihen, että vielä joskus saamme hyvää sahatukkia Vihreän Kullan -maakunnasta.

Sotkamossa on kaksi keskustaa (1. Vuokatti ja 2. kirkonkylä). Matkailun kehittämisen kannalta homma on levällään kuin Jokisen eväät.

960x640_bestfit (118)

Kuva:  Matkustajakoti Sotkamossa, Helge V. Keitel, KK-Net, Sotkamo (2013)

Parasta tulevaisuudenstrategiaa on, ettei jäädä haaveilemaan parempia aikoja 2025. Ratkaisuja on tehtävä nyt: uusia ideoita, start-upeja, konsepteja ja ratkaisuja tarvitaan.

  • Kuntalaiset ja turistit houkuteltava kehittämistyöhön mukaan.
  • Itsenäisyys on sivuseikka: niputtakaamme kaikki Kainuun kunnat yhdeksi kirkonkyläksi.
  • Mikrodemokratiasta ja hyperpaikallisuudesta ei ole apua, jos aika, osaaminen ja energia tärvellään lillukanvarsien käsittelyssä.

Tulevaisuusseminaari 2030

Osallistuimme Irjan kanssa 5.11.2013 Kainuun teemaohjelmien tulevaisuusseminaariin Kajaanissa. Kaukametsän opiston auditoriossa ja ryhmätyötiloissa maalailtiin skenaarioita maaseudun tulevaisuudesta vuoteen 2030. “Sääennusteen” epätarkkuus jäi vaivaamaan. Ulkopuolisen näkemyksessä ei ollut aineksia maakunnan lähtökohdista ja vahvuuksista.

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, ehkä mahdotonta, siksi kannatan tekemistä ja itsensä likoon laittamista.

kainuusemma2030

Tulevaisuustutkija, yritysvalmentaja Ilkka Halava, Prime Frontier Oy, puhui kaksi tuntia suomalaisen talouden rakennemuutoksesta, millä rakennusaineilla Kainuu voi tehdä irtiottoja ja miten toivottua tulevaisuutta voi käytännössä rakentaa.

Sujuva puhe liikkui yleisellä tasolla. Kainuuta koskettavia konkreettisia asioita esityksessä oli niukasti. Tulevaisuusesitelmissä kaikki ennusteet ovat sopivasti pyöristettyinä mahdollisia, kun harva meistä palaa tarkastelemaan 5.11.2013 klo 09 – 11 kannanottoja.

Istuimme hiljaa audiotriossa, kuuntelimme puhetta kuin pitkää vihkikaavaa. Puhujan olisi voinut poimia esimerkkejä Kainuusta. Nyt liikuttiin tutuissa ja turvallisissa teemoissa, joita uutiset, a-studio ja ajankohtaisohjelmat syöttävät töllötintä tuijottaville.

Jäimme kaipaamaan vuoropuhelua yleisön kanssa.  Seminaarin järjestäjä (ELY) puhui edestä sankalle kuulijakunnalle. Hiljainen kansa kuunteli ja ihmetteli. Esityksiä en halua moittia, mutta tunnelma jäi vaisuksi, pintapuoliseksi, vähäpuheiseksi. Ei ollut herkkyyttä, ei intohimoista tunteen paloa.

Seminaarissa ei mainittu sanallakaan kaivannaisteollisuutta. Metsien hyödyntämiseen ei myöskään ollut tarjolla mitään uutta. Poltetaan puut, risut ja kannot, jos kunnat  ja kiinteistöjen omistajat jaksavat innostua bioenergiasta. Selvityksiä on tehty, tietoa on, mutta päätöksenteko takertuu hankintalakiin; aluetalouden etuja ei osata hyödyntää.

Teemaohjelmat kaudelle 2014 – 2020 työpajoissa tutustuimme hankeaihioihin. Näissä sessioissa meille tarjottiin mahdollisuus keskusteluihin koordinaattoreiden kanssa. Tässä työstämistä vailla valmiit teemat:

  • Bioenergia
  • Kyläteema
  • Luontomatkailu
  • Maaseutuelinkeinot
  • Metsätalouden ja puutalouden teemaohjelma

Hankeohjelmissa oli samaa henkeä. Tutkimuksia ja selvityksiä on tehty kasoittain, mutta tekemisen suunnat ja keinot jäivät usvan peittoon.

Osallistuin Bioenergia-alan teemaohjelman käsittelyyn ja siitä mieleeni jäi yrittäjien ja avauspuheenvuoron esittäjän haaveet konkretiasta. Olisi viimeinkin aika siirtyä tekoihin.

Paluumatkalla pohdimme Irjan kanssa, mikä puuttui:

  1. innostus
  2. intohimo
  3. konkreettisuus
  4. jännitys
  5. tuoreus
  6. tekemisen meininki

Teemaohjelmissa oli paljon mannapuuroa.  Ei meitä manipuloitu, mutta tästä päivästä ei syntynyt AHAA-elämyksiä (Wau), lounaalla saimme maistaa vesihauteessa viilennettyä “lähiruokaa” (Lue: seisova pöytä). Elämme vuoden pimeintä aikaa ja siksi suhtaudun tilaisuuden “ainutlaatuisuuteen” lempeän hyväksyvästi.

EU-projektit vain ovat tällaisia.  Päivät lyhenevät ja valon määrä vähenee…

Selviääkö Kainuu vuoteen 2020 / 2030 useita kertoja lämmitetyllä pyttipannulla?

En usko.

Metsäteollisuudesta johtaja Nordautomationille

 Nordautomation_logo-2015_2_

juhahakala Puuteollisuuden DI, eMBA Juha Hakala, 50, on nimitetty Nordautomation Oy:n varatoimitusjohtajaksi. Hänellä on pitkä, yli 20 vuoden kokemus metsäteollisuuden johtotehtävistä. Vahvasta kokemuksesta puunjalostusyhtiöissä katsotaan olevan tuntuvaa etua uudessa asemassa alan laitteistoja projektoivassa yhtiössä.

Nordautomation Oy on juuri palannut takaisin suomalaiseen omistukseen. Yhtiö kuului 13 vuotta ruotsalaiseen pörssiyhtiöön. Kesäkuussa Nordautomation Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja Pauli Ojala, 67, lunasti yhtiön osakekannan takaisin itselleen.

Varatoimitusjohtajan vakanssi Nordautomation Oy:ssä on uusi. Yhtiön organisaatiota viritetään myös muilla tavoin vastaamaan metsäteollisuuden kehityssuuntia niin kotimaassa kuin vientimarkkinoillakin. Nordautomation Oy:n toimiyksikkö Kristiinankaupungissa ja konepajatuotanto Alajärvellä sekä Nordautomation Ab ruotsissa ovat erinomaisessa kunnossa.

Juha Hakala on viimeksi palvellut Vapo Timber Oy:n toimitusjohtajana. Aikaisemmin hän on työskennellyt UPM Timberin esikunnassa ja tehtaanjohtajana UPM Alholman sahalla, sekä Aureskoski Oy:n saha- ja puunjalostuslaitoksen toimitusjohtajana. Lisäksi hän on toiminut ruotsalaisen Fagerlid Industrier AB:n sahateollisuuden johtajana.

Uuden tehtävänsä Hakala ottaa vastaan 15.8.2013. Varatoimitusjohtaja Hakala raportoi suoraan toimitusjohtaja Pauli Ojalalle.

Lisätietoja:

  • toimitusjohtaja Pauli Ojala, puh 040 551 2901
  • varatoimitusjohtaja Juha Hakala. puh 040 585 2332

Nordautomation Oy on johtava tukinkäsittelytekniikan tekijä Pohjoismaissa jonka toiminta on voimakkaasti kansainvälistymässä. Tukinlajittelun ja tukkien sahaan syöttöjen lisäksi tuotevalikoimaan kuuluu sahojen sivutuotteiden käsittelylaitteistot sekä biovoimaloiden polttoaineen käsittelylaitteistot.

Nordautomation Oy vastaa projektitoimituksista kokonaisvastuullisesti sisältäen laite-, sähkö- ja automaatiosuunnittelun, konepajavalmistuksen, asennuksen käyttöönoton ja koulutuksen.

Nordautomation Oy:n myynti, suunnittelu, projektinjohto ja hallinto sijaitsevat pääkonttorissa Kristiinankaupungissa. Tuotantoyksikkö on Alajärvellä.

Yrityksen liikevaihto on noin 10 miljoonaa euroa ja henkilöstövahvuus noin 80.

Valon konetta metsäteollisuuden ikkunassa

worldviewb

Metsäyhtiö Stora Enso junailee miljardiluokan kartonkitehdashanketta Kiinaan. Sellutehdaskin on työpöydällä, mutta toteutuspäätökset ovat vielä tekemättä. Pieniä murusia riittää myös kotimaahan; Sunilan sellutehtaan kylkeen rakennetaan 32 miljoonaa euroa kustantava biojalostamo.

Toimitusjohtaja Jouko Karvisen mukaan biojalostamo avaa yhtiölle uusia markkinoita ligniiniin pohjautuville erikoiskemikaalien raaka-ainemarkkinoille. Tuotanto Sunilan tehtaalla käynnistyy vuoden 2015 alussa.

Sunilan biojalostamoinvestointi parantaa Stora Enson kannattavuutta sekä pienentää tehtaan hiilijalanjälkeä.  Yhtiö odottaa investoinnin tuottavan 80 miljoonan euron liikevaihdon vuonna 2017. Sijoitetun pääoman tuottoprosentiksi ennakoidaan 13.

Yhtiöstä kerrotaan, että investointi kiihdyttää Storan muutosta uusiutuvien materiaalien yritykseksi. Sovelluksia tulee muun muassa rakennus- ja autoteollisuuteen, jossa ligniini tarjoaa kestäviä vaihtoehtoja vaneri- ja puupaneeliliimoissa käytettyjen fenolien ja vaahdoissa käytetyn polyolin korvaamiseen.

Kiinan miljardihanke

Stora Enso on saanut tarvittavat viranomaisluvat Kiinaan suunnitelluille miljardihankkeille:

  1. Etelä-Kiinaan sellu- ja kartonkitehtaita
  2. 760 miljoonan euron kartonkitehdas rakennetaan Etelä-Kiinan Guangxiin

    – 590 miljoonaa euroa käytetään teollisuuteen

    – 170 miljoonaa euroa puuviljelmiin

  3. Sellutehtaan rakentaminen lykkääntyy kunnes kartonkitehdas valmistuu vuoden 2016 alussa

Liiketoiminnan kehitys

Stora Enson liikevaihto oli huhti-kesäkuussa edellisvuoden tasolla. Kvartaalin liikevaihto nousi 2,7 miljardiin euroon, voitto ennen veroja kipusi 27 miljoonaan euroon.

Paperiliiketoiminnan tulos oli yritykselle edelleen pettymys. Printing ja Reading –liiketoiminnan kuluja joudutaan edelleen karsimaan.

Lähde: Maaseudun Tulevaisuus 22. heinäkuuta 2013

Pauli Ojala osti Nordautomation Oy:n takaisin Suomeen

Hymyssä suin Lifco Ab:n konsernijohtaja Fredrik Knagenhielm-Karlsson ja Nordautomation Oy:n toimitusjohtaja Pauli Ojala allekirjoittavat sopimuksen, joka siirtää Pauli Ojalan jo vuonna 1975 perustaman insinööritoimiston takaisin suomalaisomistukseen.

Nordautomation Oy (www.nordautomation.fi) on 1991 perustettu yritys. Vuonna 1999 yritys siirtyi ruotsalaiseen Carl Bennet Ab Lifco (www.lifco.se ) konserniin.

Yritys ehti olla neljätoista vuotta ruotsalaisen Carl Bennet Ab Lifco (www.lifco.se ) konsernin omistuksessa. Evakkoretki päättyi 5.6.2013 tehdyllä kaupalla, joka Pauli Ojalan mukaan varmistaa toiminnan jatkumisen Kristiinankaupungissa ja Alajärvellä.

clip_image002[4]

Kuvassa Lifco Oy:n konsernijohtaja Fredrik Knagelhielm-Karlsson ja Nordautomation toimitusjohtaja Pauli Ojala (5.6.2013)

Metsäteollisuudelle tuotantotekniikkaa ja erityisesti tukinkäsittelylaitteita projektoiva Nordautomation lukeutuu alansa johtaviin toimittajiin globaaleilla markkinoilla.

Mekaanisen puunjalostusteollisuuden rajujen suhdannevaihtelujen vuoksi yrityksen liikevaihto on vaihdellut vuosittain noin 7–15 miljoonaa euroa, josta viennin osuus on ollut 30–80 %. Työntekijöitä yhtiöllä on noin 80.

Vakiintuneeseen asiakaskuntaan ovat kuuluneet merkittävät kotimaiset ja monikansalliset metsäteollisuusyhtiöt. Vientimaista tärkeimpiä ovat olleet Ruotsi, Norja, Baltia, Venäjä ja Australia.

Nordautomation toiminta perustuu kokonaisvastuullisiin toimituksiin suunnittelusta  konepajatuotantoon ja asennuksista käyttökoulutukseen. Markkinointi, tuotekehitys, suunnittelu, projektijohto ja hallinto sijaitsevat Kristiinankaupungissa. Tuotanto- ja pintakäsittelylaitos on Alajärvellä.

Tuotantotilaa on 7 500 neliömetriä ja halleissa nostokapasiteettia 40 tonnia.  Erityisenä kilpailuvahvuutena Nordautomationilla on oma innovointi- ja ongelmaratkaisutaitoinen suunnittelu sekä oma konepaja, jossa työskentelee pitkän kokemuksen omaavia ammattilaisia.

Metsäteollisuuden vaativat ja kansainväliset projektit ovat koulineet yrityksestä lupauksista vastuuta kantavan palvelijan hyvinkin erilaisissa tuote- ja asiakasympäristöissä.

– Velaton Nordautomation on henkilöstönsä osaamistason, modernin suunnittelu- ja toiminnanohjausjärjestelmien, tuotantokoneiston ja –puitteiden osalta iskukykyinen ja halukas tuleviin haasteisiin, tiivistää toimitusjohtaja Pauli Ojala.

Kemijärven liimapalkkitehdas alusta loppuun

3794118375_736c62c771_m.jpg

Tunnen ihmisiä, jotka tutkivat kuolinilmoitukset tarkkaan ja mittailevat omaa maallista vaellustaan tuonpuoleiseen siirtyneisiin vertaillen. Jotkut bongaavat lehdistä sarjakuvat ekana. Moni lukee urheilusivut alusta loppuun ja jättävät kulttuurin, talouden ja politiikkan kirjoitukset sikseen. Minua kiinnostavat yritysten hyvät, pahat ja rumat.

Ei siksi, että hyppisin epäonnisten haudalla, tai osoittaisin sormella hankkeita, jotka eivät etene niin kuin Strömsössä. Menetykset ja menestymiset opettavat meille aina jotain uutta yrittämisestä.

Tänään Sotkamon Nesteen Baarissa selasin Oulussa ilmestyvää Kaleva-lehteä, jossa oli sivun mittainen tarina Kemijärven tehtaan jatkajasta, Arktos Groupista, joka sai aikoinaan isot tuet, hyvät lainaehdot, rutkasti rahaa Finnveralta, Stora Ensolta ja TEM:iltä.

Vajaa vuosi takaperin pähkäiltiin: “Jos yrityssaneerauksessa oleva Kemijärven liimapuutehdas Arktos Oy ajautuu konkurssiin, lankeaa veronmaksajille miljoonien eurojen lasku, sillä osa luottotappioista lankeaa valtiolle.” Asiasta kertoi  tuolloin Yleisradio.

Kun Stora Enso lopetti Kemijärven sellutehtaan, rakennettiin paikkakunnalle julkisin varoin vahva tukipaketti. Arktos sai kehittämisavustuksia 5,5 miljoona euroa, minkä lisäksi väkeä koulutettiin 300 000 eurolla. Valtion eritysrahoittajan Finnveran rahoja kiinnitettiin yli 11 miljoonaa. Tiedetiin, että konkurssin toteutuessa avustukset valuisivat hukkaan.

Tänään Kaleva-lehti ynnäsi artikkelissaan operaation kokonaismenetykset ja päätyi noin 30 miljoonaan euroon. Miinusta kertyy myös hanketta rahoittaneelle pankille.

Hankkeen rahoittajien mukaan epäonnistumisella on useita syitä. Arktoksen toimitusjohtaja Juhani Kukkonen arvoi yhdeksi syyksi takkuilevan paikallishallinnon.

Harvoin riskialtista teollista hanketta on maassamme rahoitettu yhtä avokätisesti. Superministeri Mauri Pekkarinen otti aikoinaan poliittisen vastuun ja antoi TEM:in lapioida Arktosiin rahaa runsaasti, ilman virkamiestensä tukea. Finnvera rohkeni lainoittajaksi, koska Stora Ensokin peukutti liimapalkkitehdasta.

Työ- ja elinkeinoministeriön rakennusmuutosjohtaja Anssi Paasivirta kertoi Ylelle helmikuussa 2012, että paikallinen sellutehtaan puolesta toimiva massaliike olisi hidastuneiden paikallishallinnon toimenpiteiden takana. No, ehkä, mutt syitä lienee useita. Liimpalkkituotanota oli Suomessa jo ennen Arktosin alkua yli arkitarpeen. 2008 käynnistynyt talouslama latisti kysyntää entisestään.

Massaliikkeessä vaikuttanut Kemijärven kaupunginhallituksen entinen puheenjohtaja Heikki Nivala kiistää Paasivirran väitteet.

Valtioinyhtiöistä vastannut ministeri Kari Häkämies oli ilmeisesti aktiivisesti vaikuttamassa siihen, että mikkeliläisfimaa kuljetettiin kunniakujassa rahoittajien ja tukijoiden puheille. Alaa tuntevat sahurit ja tuotantotekniikan osaajat eivät alun alkaen luottaneet Arktosin kykyyn. “Happamia ovat!” totesi kettu pihlajanmarjoista. Kilpailijat eivät kaivanneet lisää kapasiteettia.

Liimapuupalkeja ei tehtaalta lähtenyt yhtään kappaletta ja nyt koko Arktos Group on konkurssissa, vaikka Kemijärveltä lähteneen Stora Enson sellutehtaan tiloihin sijoittunut Arktos työllisti pohjoisessa enimmillään toistasataa ihmistä. Liimapuutehtaan tuotanto lopetettiin  vuosi sitten (2012) pian sen jälkeen, kun Stora Enso ilmoitti lopettavansa yksikön rahoittamisen.

Kemiläsikriitikoiden mukaan, Arktos Groupin tehtävänä oli vaimentaa hälinää ja ruikutusta, joka syntyi Urho Kekkosen 60-luvulla  runnoman  sellutehtaan lakkautuksen takia.

Sanotaan, että Arktos-hanke oli pelkkää sumutusta, psygologinen yritys, jolla ei ollut aikomustakaan valmistaa liimapalkkeja. Lisäksi väitetään, että konkurssipesän varat ovat Kalixissa (Ruotsissa) tai joka tapauksessa ulkomailla.

Arktos Groupin hallituksen puheenjohtaja Jaakko Kilpeläinen piti vielä tammikuussa 2012 tehtaan näkymiä hyvinä. Vuoden kuluttua ääni kellossa vaihtoi: yhtiö kertoi tammikuun lopussa nettisivuillaan, etteivät rahoittajat kiinnostuneet saneerausohjelmasta ja tehtaan käynnistämisestä uudelleen.

Konkurssihakemuksesta päätettiin 30.1.2013.

Poliisi tutkii parhaillaan, onko Arktosin yritystukia käytetty väärin. Vuonna 2008 perustettua tehdasta vauhditettiin noin seitsemän miljoonan euron tuilla. Kasan painoksi tulevat kymmenien miljoonien lainat.  Myös ryppääseen hankitut Inarin Peuravuonon saha sekä Seskarö Såg Ab Haaparannalla ovat lopettaneet.

Konkurssista kertoi ensimmäisenä Yle Lappi.

Metsäteollisuuden rakennemuutoksen vahvat signaalit puntarissa

ponsseforwarder

Metsäteollisuuden rakennemuutoksessa näkyy merkkejä paremmasta. Valtakunnan metsäjätit vähentävä paperin valmistusta, mutta tilalle tulee uutta. UPM ja Stora Enso ovat tahoillaan tutkineet biojalostamoiden valmistusta 2000-luvun alusta lähtien. Metsäteollisuuden uudistajiksi nousee meillä ja muualla perinteisten toimijoiden rinnalle myös uusia yhtiötä.

  1. UPM (Biojalostamo Lappeenrantaan ja Ranskaan)
  2. Stora Enso (Varkauden pilottilaitos yhdessä Neste Oy:n kanssa)
  3. Stx 1 (Kajaanin Renforsin ranta; entinen UPM Kajaani paperitehdas)
  4. Green Fuel Nordic (Investoi Savoon 150 miljoonaa euroa)
  5. Honeywell (Automaatiotoimittaja: Envergent Technologies LLC:n kehittämä RTPTM- eli pikapyrolyysiteknologia)

Tammikussa 2012 uutisissa kerrottiin, että Green Fuel Nordic Oy on ostanut Iisalmelta 500 000 eurolla seitsemän hehtaarin tontin biojalostamon rakentamista varten. Uuden laitoksen rakentaminen alkaa keväällä 2013.

Kuopiolainen Green Fuel Nordic (GFN) on valinnut bioöljyjalostamojensa rakennuspaikaksi Iisalmen ja Savonlinnan. Kummankin hinnaksi on arvioitu 50 miljoonaa euroa. Molempien projektien YVA-menettely on käynnissä.

Kuihtuvasta Soinlahdesta on investoinnin ansiosta tulossa merkittävä puu- ja energiateollisuuden keskittymä. Biojalostamojen rakentaminen on myös onnenpotku sahateollisuudelle, koska se varmistaa elintärkeälle, kannattavuuden varmistamalle hakkeelle ja purulle pitkäaikaisen käyttäjän.

Ennen integraatissa oli sellutehdas kartonki- ja / tai paperitehdas. Tulevaisuudessa metsäteollisuuden integraateissa tuotetaan tikkuviinaa (etanolia) ja biodieseliä. Luemme tulevaisuudessa lehtiä ja kirjoja iPadeilla ja tableiteilla, mutta automme kulkevat biopolttoaineella.

KUVA: Usewood Tehojätkä Taimikonhoidon ammattilaisille 1,5 metrin leveys, 1800 kg paino, monipuoliset työvälineet, helppo käytettävyys, alhaiset käyttökustannukset ja hyvä työnjälki.

Biojalostamoissa käytetään raaka-aineena metsäbiomassaa kuten karsittua rankaa, ensiharvennuksen hakkuujätettä sekä vaneri- ja metsäteollisuuden sivuvirtoja, joten tonttien valinnassa pääkriteerinä on raaka-aineen saatavuus.

Iisalmessa biojalostamo sijoittuu Soinlahden teollisuusalueelle Anaika Wood Oy:n sahan kylkeen. Saha toimittaa biolaitoksen vuosittain tarvitsemat  350 000 kiintokuutiota puuraaka-ainetta.

GFN käyttää biojalostamoissaan Honeywellin konserniyhtiö Envergent Technologies LLC:n kehittämää RTPTM- eli pikapyrolyysiteknologiaa. RTP Green Fuel -polttonestettä voidaan käyttää lämmön tai sähkön tuotannossa. RTP-teknologiaa käytetään tällä hetkellä seitsemässä biomassan jalostuslaitoksessa Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Kuusamolainen Pölkky Oy osti UPM Kajaani sahan ja energiayhtiö Stx1 kaavailee lehtitietojen mukaan Renforsin rantaan biojalostamoa. Pyrolyysiyksikön rakentamisen lähtökohtana on, että lähietäisyydeltä saadaan vuositasolla 350 000 kuutiota haketta.

Savonlinnan bioöljyjalostamo sijoittuu Pääskylahden teollisuusalueelle, UPM:n vaneritehtaan ja yritystalo Schaumanin läheisyyteen. UPM on parhaillaan tekemässä isoa yli 20 miljoonan euron investointia. Kaupunki aikoo rakentaa Pääskynlahteen uuden syväsataman Saimaan kanavayhteyttä varten. Kaupungin laatima kaava mahdollistaa lähes 60 000 neliön rakentamisen alueelle.

Tehojätkä käsittelee pienpuut ”palstatie” -korjuualueina, tämä käsittelyalue  tallennetaan korjuureittinä navigaattoriin. Pienpuiden kuivuttua ne kerätään ajoreitin mukaisesti hakettamalla Nordautomation Ekokeräimeen.

Ekokeräin siirtää kertyneet lastit suoraan läheiseen Ekohell-biovoimalaan tai lähiseudun biojalostamoon. Näin toimien saadaan pienläpimittainen energiapuu vähillä käsittelykerroilla luonnon kuivaama polttohake energian tai biopolttoaineen tuotantoon.

Prosessin mukainen järkevä pienpuun korjuu antaa samalla taimikonhoitotyönä parantuneen metsän kasvun ja kansallisomaisuutemme karttumisen.

UPM LAPPEENRANTA

Maailman ensimmäisen puupohjaista uusiutuvaa dieseliä valmistavan biojalostamon rakennustyöt Lappeenrannassa ovat edenneet aikataulussa. UPM:n Lappeenrannan biojalostamon peruskivi muurattiin 12. marraskuuta 2012. Rakennustyöt aloitettiin viime kesänä ja uusiutuvaa dieselpolttoainetta mäntyöljystä valmistava jalostamo käynnistyy vuonna 2014.

”Lappeenrannan 150 miljoonan investointi on UPM:n kärkihanke ja ensimmäinen askeleemme matkalla merkittäväksi kehittyneiden biopolttoaineiden tuottajaksi. Biojalostamo on keskeinen osa bio- ja metsäteollisuuden yhdistävän Biofore-strategiamme toteutusta”, sanoo UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen.

Lappeenrannan biojalostamo on metsäteollisuuden murroskauden ensimmäinen merkittävä investointi uuteen, innovatiiviseen tuotantolaitokseen Suomessa. Se toteutetaan ilman julkista investointitukea.

Lappeenrannan hanke on tärkeä alueen elinkeinoelämälle ja työllisyydelle. Rakentaminen työllistää lähes 200 henkilöä kahden vuoden ajan. Valmistuessaan vuonna 2014 laitos työllistää suoraan lähes 50 ja välillisesti noin 150 henkilöä. Biojalostamo tuottaa korkealaatuista uusiutuvaa dieselpolttoainetta noin 120 miljoonaa litraa vuodessa.

SYNKKIEN UUTISTEN TILALLE PAREMPAA

Vaikka Stora Enson Kemijärven tehtaan jatkajaksi suurten tukien turvin pyrkinyt liimapuuvalmista Arktos Groupin ura päättyi Mikkelin pääkonttorinkin osalta konkurssiin, on synkkien uutisten rinnalle tullut viime aikoina heikkoja ja vahvoja signaaleja uusiutumisen etenemisestä. Yllä olevissa esimerkeissä valokeilassa ovat biojalostamot.

Uusien integraattien rakentaminen avaa mahdollisuuksia myös laite- ja prosessivalmistajille. Sahojen volyymejä pystytään nostamaan, kun sivutuotteille löytyy ostajia.

Kun kainuulaiseen paperitehtaaseen tuodaan Supertietokone

ictkainuu

Tutustuin tänään Kainuussa toimiviin ICT-alan yrityksiin, jotka esittelivät tulevaisuuden näkymiään yrityksille, osaajille ja alalle aikoville Musiikkiopiston aulassa. Tapahtumassa oli mukana asiantuntijoita  vastaamassa rekrytointi- ja koulutuskysymyksiin.

Minulle tarjoutui tilaisuus tutustua alan uusiin toimijoihin. Joukosta löytyi myös historian havinaa. Juttelin menneistä “hyvistä ajoista” Metson Kajaanin yksikön ständillä. Those were the days!

Tarjoutui tilaisuus keskustella tuttujen kanssa. Kainuun Sanomissa oli sattumalta entisen työkaverin yleisönosastokirjoitus. Soittelen Pentille ensi viikolla. Olisi kiva rupatella naamatusten kajaanilaisessa kahvilassa rönttöstä maistellen.

ICT-yritysten seminaarista kaappasin ajankohtaisia kuvia, joita käytän blogeissani. Päällimmäiseksi mieleeni jäi esitys CSC:n supertietokoneesta, jonka asentaminen Kajaanin paperitehtaan tiloihin käynnistyy syksyllä 2012. Modulaarisia palasia ostetaan parhaillaan.

Pilvipalvelut tulevat Kainuuseen, koska täällä on viileää jäähdytysvettä ja KAVO:n voimalaitoksesta saa megawattitolkulla konehuoneen tarvitsemaa sähköä. Näissä yhteyksissä puhutaan useista… jopa kymmenestä megawatista.

Tuttujen tapaaminen on aina hauskaa. Käytäväpuheissa liiveihin tarttui sisäpiiritietoa, vaikka en ollut aktiivisesti sitä hakemassakaan. Vähitellen integroidun paikalliseen keksijöiden ja kehittäjien piireihin. Erona Loviisaan tai jopa Helsinkiin on, että näillä leveyksillä puhutaan teollisuuden tarpeista, ongelmista ja ratkaisuista.

Kajaanista löytyy maailmanluokan mittausteknologian osaamista. Uusinta uutta on historiallisen mittausosaamisen yhdistäminen pilvipalveluihin ja langattoman tiedonsiirron hallintaan. Välimaastosta löytyy myös käteviä koneelta koneelle tiedonsiirron mokkuloita.

The Internet of Things” tekee tuloaan. Tulevaisuuden Facebookissa tai sosiaalisessa mediassa koneet keskustelevat keskenään ja voimme unohtaa infoähkyn. Huokaus! Vielä en usko, että uusi teknologia pelastaa maailman, mutta ehkä se siirtää suurta pamausta vuosikymmenillä eteenpäin?

Tänään tuntui siltä, että tuhlaajapoika oli tullut takaisin kotiin (vaikka olenkin muualta kotoisin). Edelleen ICT on perin totista puuhaa. Haluaisin kehittää teollisesta automaatiosta huomattavasti viihteellisemmäksi yhdistämällä tosi-teeveetä ja teknologiaosaamista. Kainuusta löytyy vahvaa peliteknologian osaamista. Sovelluksia pelien tekijät eivät esitelleet.

Miten poistaisimme liiallisen vakavuuden teknologian kehittämisestä? Osana huomisen menestystä on, että pääsemme monta kilometriä lähemmäs asiakasta, tarpeita, toiveita ja unelmia.

Osaamista on, mutta sen tarjoileminen saisi olla reilusti nykyistä leppoisampaa.  Silmänisku