Päätepisteessä Hotel Grand Via Catalonia

c20120711_055053_1600x604

Jugoslavialainen taksinkuljettaja puhui koko matkan ajan kaupungista kentälle työstä ja toimeentulosta, politiikasta ja sen puutteesta. Pääsimme kommelluksitta koneeseen.

Helsingistä jatkoimme Lufthansalla Frankfurtiin ja sielät neljän tunnin odottelun jälkeen edelleen Lufthansalla Madridiin.

Eka illan vietimme hotellilla. Hain DIA:sta ruokaa, hedelmiä ja juomia. Ihmettelin pienen supermarketin halpoja hintoja.

Uutisissa kerrottiin, että nuoret eivät pääse työn syrjään kiinni. Tilanne on vuodesta 2012 parantunut, mutta nuorisotyöttömyys on vielä korkeissa lukemissa.

Advertisements

Projekien tulokset näkyviksi

cropped-d20120714_135745.jpg

TOLEDO | Projektien tulokset jäävät usein näkymättömiksi, hautautuvat raporttien ja muistioiden mystiseen hämärään. Suuri yleisö ei tule näistä tietoisiksi.

Tärkeät aikaansaannokset hajoavat pirstaleisiksi tiedonmurusiksi, joita kukaan ei kasaa esittäväksi mosaiikiksi. Tässä tiedoksenne laaja pohdinnan kohde.

Kehitämme karttaa, josta kaikki olennainen löytyy. Luomme digitaalisia kertomuksia, jotka avaavat polkuja tulevaisuuteen. Tarinamme eivät jätä historiaa hämärän peittoon.

Tulevaisuusseminaari 2030

Osallistuimme Irjan kanssa 5.11.2013 Kainuun teemaohjelmien tulevaisuusseminaariin Kajaanissa. Kaukametsän opiston auditoriossa ja ryhmätyötiloissa maalailtiin skenaarioita maaseudun tulevaisuudesta vuoteen 2030. “Sääennusteen” epätarkkuus jäi vaivaamaan. Ulkopuolisen näkemyksessä ei ollut aineksia maakunnan lähtökohdista ja vahvuuksista.

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, ehkä mahdotonta, siksi kannatan tekemistä ja itsensä likoon laittamista.

kainuusemma2030

Tulevaisuustutkija, yritysvalmentaja Ilkka Halava, Prime Frontier Oy, puhui kaksi tuntia suomalaisen talouden rakennemuutoksesta, millä rakennusaineilla Kainuu voi tehdä irtiottoja ja miten toivottua tulevaisuutta voi käytännössä rakentaa.

Sujuva puhe liikkui yleisellä tasolla. Kainuuta koskettavia konkreettisia asioita esityksessä oli niukasti. Tulevaisuusesitelmissä kaikki ennusteet ovat sopivasti pyöristettyinä mahdollisia, kun harva meistä palaa tarkastelemaan 5.11.2013 klo 09 – 11 kannanottoja.

Istuimme hiljaa audiotriossa, kuuntelimme puhetta kuin pitkää vihkikaavaa. Puhujan olisi voinut poimia esimerkkejä Kainuusta. Nyt liikuttiin tutuissa ja turvallisissa teemoissa, joita uutiset, a-studio ja ajankohtaisohjelmat syöttävät töllötintä tuijottaville.

Jäimme kaipaamaan vuoropuhelua yleisön kanssa.  Seminaarin järjestäjä (ELY) puhui edestä sankalle kuulijakunnalle. Hiljainen kansa kuunteli ja ihmetteli. Esityksiä en halua moittia, mutta tunnelma jäi vaisuksi, pintapuoliseksi, vähäpuheiseksi. Ei ollut herkkyyttä, ei intohimoista tunteen paloa.

Seminaarissa ei mainittu sanallakaan kaivannaisteollisuutta. Metsien hyödyntämiseen ei myöskään ollut tarjolla mitään uutta. Poltetaan puut, risut ja kannot, jos kunnat  ja kiinteistöjen omistajat jaksavat innostua bioenergiasta. Selvityksiä on tehty, tietoa on, mutta päätöksenteko takertuu hankintalakiin; aluetalouden etuja ei osata hyödyntää.

Teemaohjelmat kaudelle 2014 – 2020 työpajoissa tutustuimme hankeaihioihin. Näissä sessioissa meille tarjottiin mahdollisuus keskusteluihin koordinaattoreiden kanssa. Tässä työstämistä vailla valmiit teemat:

  • Bioenergia
  • Kyläteema
  • Luontomatkailu
  • Maaseutuelinkeinot
  • Metsätalouden ja puutalouden teemaohjelma

Hankeohjelmissa oli samaa henkeä. Tutkimuksia ja selvityksiä on tehty kasoittain, mutta tekemisen suunnat ja keinot jäivät usvan peittoon.

Osallistuin Bioenergia-alan teemaohjelman käsittelyyn ja siitä mieleeni jäi yrittäjien ja avauspuheenvuoron esittäjän haaveet konkretiasta. Olisi viimeinkin aika siirtyä tekoihin.

Paluumatkalla pohdimme Irjan kanssa, mikä puuttui:

  1. innostus
  2. intohimo
  3. konkreettisuus
  4. jännitys
  5. tuoreus
  6. tekemisen meininki

Teemaohjelmissa oli paljon mannapuuroa.  Ei meitä manipuloitu, mutta tästä päivästä ei syntynyt AHAA-elämyksiä (Wau), lounaalla saimme maistaa vesihauteessa viilennettyä “lähiruokaa” (Lue: seisova pöytä). Elämme vuoden pimeintä aikaa ja siksi suhtaudun tilaisuuden “ainutlaatuisuuteen” lempeän hyväksyvästi.

EU-projektit vain ovat tällaisia.  Päivät lyhenevät ja valon määrä vähenee…

Selviääkö Kainuu vuoteen 2020 / 2030 useita kertoja lämmitetyllä pyttipannulla?

En usko.

Terveisiä Sapporosta

Tämä editori ei tottele minua. Kuva ja teksti karkaavat tuonne kauas selaimen eteläosiin. Yritin korjata, mutta ei vain toimi. Olkoot!

 

Saimme tänään Samulilta 2.3.2013  pävätyn kortin Sapporosta, jossa ranskalaisin viivoin havaintoja reissusta:

– lunta on enemmän kuin Oulussa

– autot ajavat väärällä puolella tietä

– myös ihmiset kävelevät väärällä puolella

– talot lämpiävät kaasulla

– jalkakäytävät ovat jäässä ja lumessa (todella liukasta)

– ruoka on hyvää!

Tätä on Japani!

Metsäteollisuuden rakennemuutoksen vahvat signaalit puntarissa

ponsseforwarder

Metsäteollisuuden rakennemuutoksessa näkyy merkkejä paremmasta. Valtakunnan metsäjätit vähentävä paperin valmistusta, mutta tilalle tulee uutta. UPM ja Stora Enso ovat tahoillaan tutkineet biojalostamoiden valmistusta 2000-luvun alusta lähtien. Metsäteollisuuden uudistajiksi nousee meillä ja muualla perinteisten toimijoiden rinnalle myös uusia yhtiötä.

  1. UPM (Biojalostamo Lappeenrantaan ja Ranskaan)
  2. Stora Enso (Varkauden pilottilaitos yhdessä Neste Oy:n kanssa)
  3. Stx 1 (Kajaanin Renforsin ranta; entinen UPM Kajaani paperitehdas)
  4. Green Fuel Nordic (Investoi Savoon 150 miljoonaa euroa)
  5. Honeywell (Automaatiotoimittaja: Envergent Technologies LLC:n kehittämä RTPTM- eli pikapyrolyysiteknologia)

Tammikussa 2012 uutisissa kerrottiin, että Green Fuel Nordic Oy on ostanut Iisalmelta 500 000 eurolla seitsemän hehtaarin tontin biojalostamon rakentamista varten. Uuden laitoksen rakentaminen alkaa keväällä 2013.

Kuopiolainen Green Fuel Nordic (GFN) on valinnut bioöljyjalostamojensa rakennuspaikaksi Iisalmen ja Savonlinnan. Kummankin hinnaksi on arvioitu 50 miljoonaa euroa. Molempien projektien YVA-menettely on käynnissä.

Kuihtuvasta Soinlahdesta on investoinnin ansiosta tulossa merkittävä puu- ja energiateollisuuden keskittymä. Biojalostamojen rakentaminen on myös onnenpotku sahateollisuudelle, koska se varmistaa elintärkeälle, kannattavuuden varmistamalle hakkeelle ja purulle pitkäaikaisen käyttäjän.

Ennen integraatissa oli sellutehdas kartonki- ja / tai paperitehdas. Tulevaisuudessa metsäteollisuuden integraateissa tuotetaan tikkuviinaa (etanolia) ja biodieseliä. Luemme tulevaisuudessa lehtiä ja kirjoja iPadeilla ja tableiteilla, mutta automme kulkevat biopolttoaineella.

KUVA: Usewood Tehojätkä Taimikonhoidon ammattilaisille 1,5 metrin leveys, 1800 kg paino, monipuoliset työvälineet, helppo käytettävyys, alhaiset käyttökustannukset ja hyvä työnjälki.

Biojalostamoissa käytetään raaka-aineena metsäbiomassaa kuten karsittua rankaa, ensiharvennuksen hakkuujätettä sekä vaneri- ja metsäteollisuuden sivuvirtoja, joten tonttien valinnassa pääkriteerinä on raaka-aineen saatavuus.

Iisalmessa biojalostamo sijoittuu Soinlahden teollisuusalueelle Anaika Wood Oy:n sahan kylkeen. Saha toimittaa biolaitoksen vuosittain tarvitsemat  350 000 kiintokuutiota puuraaka-ainetta.

GFN käyttää biojalostamoissaan Honeywellin konserniyhtiö Envergent Technologies LLC:n kehittämää RTPTM- eli pikapyrolyysiteknologiaa. RTP Green Fuel -polttonestettä voidaan käyttää lämmön tai sähkön tuotannossa. RTP-teknologiaa käytetään tällä hetkellä seitsemässä biomassan jalostuslaitoksessa Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Kuusamolainen Pölkky Oy osti UPM Kajaani sahan ja energiayhtiö Stx1 kaavailee lehtitietojen mukaan Renforsin rantaan biojalostamoa. Pyrolyysiyksikön rakentamisen lähtökohtana on, että lähietäisyydeltä saadaan vuositasolla 350 000 kuutiota haketta.

Savonlinnan bioöljyjalostamo sijoittuu Pääskylahden teollisuusalueelle, UPM:n vaneritehtaan ja yritystalo Schaumanin läheisyyteen. UPM on parhaillaan tekemässä isoa yli 20 miljoonan euron investointia. Kaupunki aikoo rakentaa Pääskynlahteen uuden syväsataman Saimaan kanavayhteyttä varten. Kaupungin laatima kaava mahdollistaa lähes 60 000 neliön rakentamisen alueelle.

Tehojätkä käsittelee pienpuut ”palstatie” -korjuualueina, tämä käsittelyalue  tallennetaan korjuureittinä navigaattoriin. Pienpuiden kuivuttua ne kerätään ajoreitin mukaisesti hakettamalla Nordautomation Ekokeräimeen.

Ekokeräin siirtää kertyneet lastit suoraan läheiseen Ekohell-biovoimalaan tai lähiseudun biojalostamoon. Näin toimien saadaan pienläpimittainen energiapuu vähillä käsittelykerroilla luonnon kuivaama polttohake energian tai biopolttoaineen tuotantoon.

Prosessin mukainen järkevä pienpuun korjuu antaa samalla taimikonhoitotyönä parantuneen metsän kasvun ja kansallisomaisuutemme karttumisen.

UPM LAPPEENRANTA

Maailman ensimmäisen puupohjaista uusiutuvaa dieseliä valmistavan biojalostamon rakennustyöt Lappeenrannassa ovat edenneet aikataulussa. UPM:n Lappeenrannan biojalostamon peruskivi muurattiin 12. marraskuuta 2012. Rakennustyöt aloitettiin viime kesänä ja uusiutuvaa dieselpolttoainetta mäntyöljystä valmistava jalostamo käynnistyy vuonna 2014.

”Lappeenrannan 150 miljoonan investointi on UPM:n kärkihanke ja ensimmäinen askeleemme matkalla merkittäväksi kehittyneiden biopolttoaineiden tuottajaksi. Biojalostamo on keskeinen osa bio- ja metsäteollisuuden yhdistävän Biofore-strategiamme toteutusta”, sanoo UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen.

Lappeenrannan biojalostamo on metsäteollisuuden murroskauden ensimmäinen merkittävä investointi uuteen, innovatiiviseen tuotantolaitokseen Suomessa. Se toteutetaan ilman julkista investointitukea.

Lappeenrannan hanke on tärkeä alueen elinkeinoelämälle ja työllisyydelle. Rakentaminen työllistää lähes 200 henkilöä kahden vuoden ajan. Valmistuessaan vuonna 2014 laitos työllistää suoraan lähes 50 ja välillisesti noin 150 henkilöä. Biojalostamo tuottaa korkealaatuista uusiutuvaa dieselpolttoainetta noin 120 miljoonaa litraa vuodessa.

SYNKKIEN UUTISTEN TILALLE PAREMPAA

Vaikka Stora Enson Kemijärven tehtaan jatkajaksi suurten tukien turvin pyrkinyt liimapuuvalmista Arktos Groupin ura päättyi Mikkelin pääkonttorinkin osalta konkurssiin, on synkkien uutisten rinnalle tullut viime aikoina heikkoja ja vahvoja signaaleja uusiutumisen etenemisestä. Yllä olevissa esimerkeissä valokeilassa ovat biojalostamot.

Uusien integraattien rakentaminen avaa mahdollisuuksia myös laite- ja prosessivalmistajille. Sahojen volyymejä pystytään nostamaan, kun sivutuotteille löytyy ostajia.

Onko Finnair liidokki?

84044-031220105067-795825Omistan kirjoitukseni Juha Vahelle, joka maalaamani linkin takana pohdiskelee menneitten aikojen henkilöstöjohtamista.

Finnairin sinivalkoisille siiville on useamman vuoden aikana satanut mediataivaalta sopulipaskaa siinä määrin, ettei lentopalvelufirmaa erota, onko lintu vai Talvivaaran  päästövesien hapettomuudesta kärsivä kala.

Elokuvateollisuutemme tulevaisuus istuu, makaa, edestä ja takaa afrikkalaisten halpis-Mannerheimien varassa.

Selittämätöntä myötähäpeää tuntien aion katsoa “mustavalkoista”  dokkaria, jossa kerrotaan, miksi emme voittaneet talvisotaa ja / tai jatkosotaa, vaikka taistelimme toisen maailmansodan jatko-osiossa jopa Wehrmachita vastaan (Lapissa).

Pohjola haluaisi eristäytyä eritystalousalueeksi Euroopan ulkopuolelle, jonne taloudelliset taantumat, pörssien kurssiheilahtelut ja yritysjohtajien satunnaiset hölmöilyt eivät vaikuttaisi tuhannen päreen vertaa. Kansalaisille syötetään mielikuvaa hattutempun onnistumisesta, sikäli mikäli kaikki ennusteet eivät mene totaalisesti pieleen.

Oma arvioni: ennusteet menevät satavarmasti vituroilleen!

Suomi eli metsästä, Nokia kompastui Applen älypuhelimeen ja kohta Angry Birdiakin grillataan Roviolla. Ikuisia totuuksia ei ole: yritysten ja innovaatioiden elinkaaret ovat aikaisempia lyhyempiä. Nyt, jos koskaan, kannattaa toivoa menneiden hyvien aikojen paluuta – tai sitten ryhdytään aidosti uudella otteella Suomen pelastamiseen.

Menneisyysuskovaisuuden nousulle on olemassa hyvät kasvuedellytykset, mutta se ei pelasta kansakuntamme taloutta.

Finlandia on edelleen – kokoonsa nähden – harvinaisen teollistunut maa, mutta harva täällä keskustelee läntisestä naapuristamme, Ruotsista, joka hakkaa meidät jääkiekossa, miesten maaottelussa ja yhteiskuntiemme jälkiteollistumisessa.

Elämme menneisyydessä, huomisesta emme saa otetta.

Mikä meitä vaivaa? Onko tämä sitä talvisodan henkeä, josta emme pääse irti. Raatteen tien taistelustakin on tarjolla uusia tulkintoja, joiden mukaan venäläiset juuttuivat logistiseen mahdottomuuteensa ja kainuulaisten sankarillinen taistelu ylivoimaista vihollista vastaan on lievästi liioiteltua mytologiaa.

Elämme satujemme saarekkeella harhaisten hyvinvointitulkintojen vankeina: Suomi tarvitsee uuden suunnan, joka irrottaa meidät kansallisten valheiden (ja eurooppalaisen pimeyden) ytimestä.

Roistoristeilijä kupsahti kumoon

roistolisteilija

Kirjoitusvirhepaholainen iski otsikkoon. Vuosi takaperin katselin Espoon Tapiolassa telkkarista ohjelmaa loistoristeilijöiden sisäisestä turvallisuudesta. Laivat ovat isoja: matkustajia on enemmän kuin suomalaisessa pikkukunnassa.

Mitä kaikkea voi tapahtua, jos kapteeni ja perämies eivät ole lukeneet laivan käyttöohjetta? Ne eivät toimi maalla ja merellä. Isoissa aluksissa on monenlaista luksusta, mutta pyörillä ne eivät vielä kulje.

Tulipalo aluksella on vähintään yhtä vaarallinen kuin karilleajo. Ongelmia syntyy myös, jos matkustaja sairastuu vakavasti matkan aikana. Ensiapu osaa ehkä teipata Aku-Ankka-laastarin, mutta henki voi olla uhattuna, jos umpisuoli puhkeaa tai sydän lyö kuperkeikkaa.

Viinan ja ruoan tarjoiluun laivoilla on riittävästi taitureita ja baarimikkoja. Mutta jos laiva menee kumoon, tietää kapteeni ja perämies varmasti parhaiten, että pelastukoon se, joka ehtii pelastusveneeseen ensimmäisenä.

Laivan uumeniin jääneet mattimyöhäiset eivät enää laita valitusta laivayhtiön pääkonttoriin. Italialaisseiloreiden haittana olivat kuitenkin tällä kertaa kännykkäkuvaajat, jotka innostuivat tuottamaan amatöörifilmejä ammattilaisten hädänalaisesta toiminnasta.