Kansainvälistä puutavarakauppaa Ranskassa

2011-09-08 12.20.54

Muistelen entisiä puutavarakaupan suuruuden aikoja. Sahatavaran vienti on romahtanut aikaisempaa alhaisemmalle tasolle. Ongelmia on myös mekaanisen metsäteollisuuden laitevalmistajilla.

Vientiämme vaivaan suhdanneherkkyyteen ei ole löydetty tepsivää ratkaisua.

Kaunis, historiallinen satamakaupunki Nantes oli 1990-luvulla Ranskan suurin raakapuun tuontisatama. Nantesin ympäristöön sijoittui Euroopan huomattavin puutavaran käytön, jakelun ja jatkojalostuksen keskittymä.

Saksassa samassa roolissa lienee Bremen. Hakukone kertoo, että Nantes pitää yhä pintansa. Seuraava suurtapahtuma järjestetään 2014:

The next Show the 4th, 5th and 6th of June 2014

The get together for the timber trade will be taking place in Nantes, France from the 4th to 6th June 2014. Until then, follow the news about the show and the timber industry in France on Facebook and twitter

Keväällä 1996 pidetyille Nantesin kansainvälisen puutavarakaupan –messuille saapui Ranskan lisäksi 40 maasta vierailijoita ja näytteilleasettajia. Messuille osallistui yhteensä 221 näytteilleasettajaa.

Suomesta Nantesiin on hyvät liikenneyhteydet. Pariisista Nantesiin kestää lento 45 minuuttia. TGV-luotijunalla matka Pariisista taittuu kahdessa tunnissa. Miten ahkerasti suomalaiset osallistuvat kansainväliseen “The Carrefour International du Bois” –tapahtumaan?

Kahden päivän aikana Nantesin 1996 näyttelyyn tutustui 2 000 puutavara-alan ammattilaista, joista 42 prosenttia oli järjestäjien mukaan korkeinta yritysjohtoa. Messujen tutkimusten mukaan joka neljäs näyttelyn aikana saaduista yhteyksistä oli johtanut toimiviin kauppasuhteisiin.

Nantesin puutavarakauppa-messujen tuoteryhmistä mainitsen muutamia:

  1. havupuu- ja lehtipuusahatavara
  2. kattorakenteet
  3. puurunkorakentamistuotteet
  4. hirret
  5. paneelit
  6. liimalevyt
  7. liimapuut
  8. parketit
  9. ulko- ja sisärakentamisen komponentit
  10. sorvatut tuotteet
  11. aihiot
  12. puolivalmisteet
  13. valmiit komponentit
  14. huonekalujen rungot
  15. pakkaukset
  16. pintakäsitellyt ja uudet tuotantoideat

Ranska on edelleen suuri puutavaramarkkina-alue, jonka kasvupotentiaalin voimasta minulla ei ole ajankohtaista tietoa. 1990-luvulla kasvun mahdollisuuksia haettiin kuitenkin huonekaluteollisuudesta. Kansalliset organisaatiot käynnistivät Ranskassa mittavan kampanjan puunkäytön lisäämiseksi ja siksi mekin olimme siellä.

Messujen järjestäjät uhosivat, että Ranska tarjoaa sillanpääaseman muiden eurooppalaisten markkinoiden valtaamiseksi. Millä tolalla on suomalaisten suhdanne- ja vientisahureiden uho?

”The Carrefour remains obligatory for all those in the timber industry.”

Mainokset

14 thoughts on “Kansainvälistä puutavarakauppaa Ranskassa

  1. Helge hyvä, tiedätkös mitä? Sinun kantsis laittaa pitkä kokemuksesi yhdeksi kokonaisuudeksi, kirjaksi – ja tässä vaiheessa. Yleensä muistelmia kirjoitetaan, kun ei enää mitään muista, esimerkkinä vaikkapa Manu Koivisto.

  2. Juha, kiitos kannustuksesta. Kirjaprojekti on ollut mielen päällä kauan. Onneksi voin tukea kohtuullisen tukevaan omakohtaiseen – ja rahoitteiseen – lähdeaineistoon. Muisteleminen tuntuu nyt helpommalta kuin tulevaisuuden tonkiminen. Heikot signaalit näyttävät jälleen kerran, että meidän kannattaisi tukeutua vaikkapa kanttilaudan ja kakkosnelosen myymtiin. Euroopan taantumisesta puhutaan meillä niin vakavilla äänenpainoilla, ettei heikkohermoisemmat vientitrokarit uskalla lähteä mihinkään suuntaan. Media terapoi meistä avuottmia jokapaikan pelkureita. Valtaoja saattaa olla arvioinnissaan oikeassa http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288520776579.html

  3. Muisteleminen tuntuu nyt helpommalta kuin tulevaisuuden tonkiminen.”

    Niin se aina on 😉

    Heikot signaalit näyttävät jälleen kerran, että meidän kannattaisi tukeutua vaikkapa kanttilaudan ja kakkosnelosen myymtiin.”

    Näin on, paitsi että lattialista, ikkunanpoka ja ovenkarmi (ehkä jopa ovikin) edustaisivat meille sopivinta high techia oven ollessa siinä rajoilla 😉

  4. Juha, muistan 80-luvulta, kun auringonlaskuntoimiala metsäteollisuus käynnisti kampanjana SUOMI ELÄÄ METSÄSTÄ! Silloin savupiipputeollisuus miellettiin vanhanaikaiseksi ja pölyttyneeksi. Oli hienompaa rakentaa kylpylöitä ja lomakyliä. Innovaattorit oivalsivat, että kuluttajat haluavat käyttää lisääntyvän vapaa-aikansa viihdeverstaissa ja kauppakeskuksissa.

    Saimme Itäkeskuksen, Katinkullan, Levin, Kuusamon, Edenin kylpylän ja ties vaikka mitä, jotta kuluttajilla olisi jotain tekemistä pitkillä lomilla. Kolmekymppiset pörssiyrittäjät ja jupit haaveilivat yrityksensä myymistä 40 v. Oli hienoa ajatella pikaista siirtymistä eläkkeelle.

    1990-luvun alussa ”kulutusjuhla” päättyi, venäjänkauppa sukelsi, Suomi devalvoi ja viihdekylpylät siirtyivät roskapankkien haltuun ja hallintoon. Uljaan uuden kulutustaivaan rakentaminen ajautui umpikujaan.

    Sadattuhannet joutuivat kilometritehtaalle; monelle vapaa-aikaa on riittänyt näihin päiviin asti. Pitkäaikaistyöttömillä ei ollut varaa surffailla Kuusamon ja Levin rinteillä. Aika olisi ollut, mutta pikaluottojakaan ei ollut silloin tarjolla.

    No, nyt toivotaan, että vihaiset linnut ja kännykkäpelit nousevat taantuvan perusteollisuuden korvaajiksi. Lomareissut maksamme kännykkävipeillä.

    Hyvinvointivaltio on ja pysyy, palkankorotuksista ja saavutetuista eduista emme luovu, eläkeikää ei saa korottaa, kaivokset kiinni, telakat nurin, eletään velaksi Välimerenmaiden esimerkin mukaisesti.

    Kymmenen miljardia vuodessa lisävelkaa tekee 100 miljardia kymmenessä vuodessa! Wautsi, noinko äkkiä sitä kertyy? Hallitus istuu neljä vuotta. Siinä ajassa velka kasvaa 40 miljardia.

    Mutta, miten tämä tilanne korjataan?

    Juppeja ei enää ole, mutta maailman parhaiten koulutetulla kansakunnalla ei ole laskupäätä. Miten selviämme velkakuplasta? Selitykseksi ei riitä, että rikkailla naapurillakin on velkaa (USA, Japani, Kreikka, Italia, Espanja, Portugali, Irlanti, Islanti, Iso-Britannia, Ranska, Belgia…)

    Aikoinaan Suomi halusi Pohjolan Japaniksi, nyt kannattaisi ryhtyä Skandinavian Kiinaksi. Kiina-ilmiö (teollistuminen) on tarpeen, jos haluamme pysyä menestyjien joukossa.

    Palataan tehtaille töihin, tehdään pitkää päivää, vapaa-ajasta nauttimisesta napsitaan muutama lomaviikko. Puhuisin elinkeinorakenteen monipuolistamisen puolesta. Tarvitsemme suhdannesahoja ja peliluolia, viedään kaikkea, mitä maailma tarvitsee.

    Meitä on vain promille maailman väestöstä. Lopetetaan puheet suhdanneyliherkkyydestä. Täytetään Finnairin koneet tennissukkamiehillä. Salkkurouvia ja -neitejäkin tarvitaan kauppojen hieronnassa.

    On varattava lisää aikaa vanhojen kalavelkojen maksamiseen.

  5. Juha, metsäläisen kannattaisi kuunnella amerikkalaiskonsulttien neuvoa ”Stick to your strengths”.

    Talvisodan henki synti, kun korpisoturi taisteli puska-Ryssää vastaan. Vihreän kullan maassa kantsis palata lasipalatseista luontoon.

    Metsäfirmat ovat ilmeisesti myyneet pääkonttorinsa Helsingistä ja asuvat alivuokralaisina jonkun kiinteistöomistajan nurkissa.

    Parasta politiikkaa olisi paluu paperikoneen ja sellunpilaajan viereen. Prosessien kehittäminen lähtee siitä, että tietää mitä tekee.

    Sotkamo downtownissa käynnin aikana mieleeni tuli, miksi kukaan ei puhu Sveitsistä, joka on pysytellyt visusti EU:n ulkopuolella? Ovatko ne kuolleet nälkään?

  6. Eihän tuollainen sahatavarabusiness ole seksikästä kun meille riittää nykyään pelkkä mediassa uho.Tekoja ovat klikkaukset sorry vaan tietovirtainnokkaaat.
    Pitää myös muistaa että on sitä metsää muuallakin ja varsinkin kansaa sitä puuta käyttämään.
    Meillä on edelleen asennevamma, jossa valtion tulee tehdä työpaikat valmiiksi kaikille ammiksen käyneille joiden persus ei omasta kylästä irtoa.Jos joku yrittää niin siltä pitää ottaa veroina kaikki voitot pois jokavuosi.
    Eräs ”ystäväni” loihe kirjoittamaan, että olisi aika saada verolle kaikki rikkaat jotka vain laiskoina rahojaan sijoittelevat.
    Vaikka kuinka yritin selittää ettei sijoittaminen ole laiskuutta en saanut viestiäni läpi.
    Näiltä pohjilta kansakunta nousee kohti uusi päivityksiä, joissa klikkaus lienee korkein innovaatio.
    Nantesiin saakka ei lähde varmaan kukaan jos ei klikkaamalla pääse.
    Nantesissa joutuisi kohtaamaan ihmisen ja ehkä myyntihommiin joten ei sellaista ja kielikin kirjava.
    Ollaan täällä vaan ja poltellaan eilisiä halkoja.

  7. ToBe, alla historiallinen katsaus. Aikoinaan sahojaan polttaneita suhdannesahureita vähäteltiin, vaikka nykyään puhutaan destruktiivisista uudistajista. Ehkä alan teknologian kehittyminen vauhdittui, kun vakuutusrahoilla saatiin uudet raamit käyttöön, kun suhdanteet kääntyivät paremmiksi?

    Sahateollisuus on suomalaisen metsäteollisuuden vanhin toimiala ja Suomen ensimmäisiä vientiteollisuuksia. Suomi on nyt Euroopan suurimpia sahatavaran tuottajia ja noin 60 % tuotannosta menee vientiin.

    Sahat ovat myös merkittäviä bioenergian tuottajia ja käyttäjiä ja niillä tulee olemaan tärkeä rooli tulevaisuuden bioenergiahuollossa.

    Viiteen vuosisataan mahtuu paljon uranuurtajia, toimintaa kansainvälisillä markkinoilla ja historiallisia käänteitä.

    1400-1500-lukujen vaihteessa sahaus oli arvioiden mukaan vain viitisensataa kuutiometriä vuodessa. Noista Kustaa Vaasan ajoista suomalaissahojen tuotanto on 500 vuodessa yli 20 000-kertaistunut ollen 2000-luvulla jo reilusti yli 10 miljoonaa kuutiometriä.

    Suomalaisen sahaustoiminnan pioneereilta, luostarilaitokselta ja kruunulta, sahaus siirtyi 1600-luvulle tultaessa aatelisille kartanonherroille, jotka varustivat tilojaan vesisahoilla.

    Siitä asti on ilmassa ollut sama huoli: tukkipula.

  8. Minä olen aina uskonut puuhun.
    Olisi aika palauttaa puuosaaminen, jos sitä joskus meillä oli.
    Jostain syystäVirolaisia tarvitaan jos vähänkin vaikeampaa puunvääntöä täällä nykyään tehdään.
    Suomalaisesta on tullut liian hieno ymmärtämään, että hienointa on sellainen, mitä tehtiin jo satoja vuosia sitten.
    Sellaista mikä kestää ja sisältää kauneutta ja kaupanpäälle ekologiaa.
    Hämmästelen aina Ranskassa käydessäni uskomattomia puuhuonekaluja, joissa ei ole yhtään ruuvia tai naulaa.
    Koko rakennelma on koossa puutapeilla ja tukevasti onkin.Raskas kaapii puretaan muuton yhteydessä ja kootaan taas uudelleen.
    Helpommin kuin yksikään Ikean tekele.
    Arvo säilyy ja tuote kestää lähes ikuisesti.Yksi ihmiselo on siinä lyhyttä kauraa.
    Paraskaan designeri ei ole täällä luonut sellaista mikä Ranskassa oli vakiokamaa jo 1600 luvulla.

  9. ToBe, puheet biotaloudesta saattavat nostattaa puun uuteen arvoon, mutta voiko se onnistua kvartaalitalouden pikavippivoittojen aikajanalla? Talouden jatkuva kasvu on mantraksi muuttunut totuus.

    Puu tuntuu vanhanaikaiselta, vaikka se mahdollistaisi nopean ja ekologisen rakentamisen. Betonirakentajat ovat jopa Suomessa reilusti niskan päällä.

    Suomi eli metsästä! Miten saamme ihmiset tajuamaan, ettei kosketusnäyttö tai keltainen Lumia 920 tarjoa talvisuojaa yhdellekään kännykäyttäjälle?

    Elämme outoa aikaa. Reaalitodellisuus on karannut pankkimaailmasta tyystin, mutta ihan tavalliset ihmisetkin näkevät harhoja ”hyvästä elämästä”, jolla ei ole pienintkään kosketusta todellisuuteen.

    Sote-porukat ovat hiljaa. Kansakunta on psykoosissa. Puuta heinää, mikä neuvoksi?

  10. Olin maanantaina mökillä.Ei ole toimivaa nettiä siinä notkelmassa tai se on erinomaisen huono.
    Olo oli oikein mukavaa takkatulen ääressä ja sisälämpö +7C.
    Nousihan se iltaan mennessä jo +15C ja yöllä oli peräti kuuma.Pimeää tottakai.
    Aamulla tajusin ettei ole poispääsyä ilman auraajan apua.
    Kilometrin pätkä syvää lunta.Isompikin tie oli auraamatta kello 10 aikoihin.
    Piti taas kerran rauhoittua miettimään elämän pääasioita.Tukkipuuta oli siinä tienpenkat täynnään.

    Sain läheiseen maanviljelijään tai oikeastaan monitoimimieheen yhteyden.
    Hän sanoi että on jo matkalla kun näki illla meidän tulleen.Eihän ihmistä saa hankeen jättää hän jatkoi.
    Kohta oli lumi siivottu sivuun ja edelleenkään en kaivannut sosiaalista mediaa.
    Keitin nokikahvit ja päätin jäädä vielä yhdeksi yöksi.
    Metsä humisi ja tikka koputti seinään.Oravan rapina yöllä oli merkki siitä ettemme ole täällä yksin.
    Puu nousee vielä ja perusasiat muutenkin.
    Innovaatiojunasta ei ole löytynyt vielä laajaa pelastuspakettia mobiili innostuksen jälkeen.
    90 luvulla jokainen suomalainen mobiili insinööri oli suuri puhujavieras missä tahansa konferenssissa.Silloin unohtui puu insinöörin asia kokonaan.Pitää palata pölkylle jotta päästää ylöspäin.
    Biohommia odotellessa sahataan sitä pötköä muotoon ja pysytään lämpiminä.
    Suosittelen kaikille halkojen hakkuuta erilaisen sisähömpän sijaan.Halonhakkuusta jää jälki ja syntyy hyöty.

  11. ToBe, kirjoituksesi tuntuu runolliselta ja ajattomalta, vaikka nykyaika mainitaan. Palveluja ei voi syödä, eikä Lumia 920 asua. Jossain vaiheessa ehkä heräämme: onko tarpeen juosta vempaitten ja jälkimodernin perässä?

    Tuli takassa ja nauriit turvassa maakellarissa riittäisivät useimmill luksukseksi.

    Maailmatalouden rosvopankkiirit maalaavat velkapensseleillä visioita kasvun mahdollisuuksista ja uhista. Hyvinvoinniin laatua haetaan, tulkitaan ja ennakoidaan pörssikursseista.

    Elämme uuden ajan pakana-aikaa. Olemme juuttuneet epäolennaisiin uskomuksiin.

  12. Lumiani hankeen hetkeksi
    virtaa vailla se on vain paino
    uskoin sitä lyhyeksi retkeksi
    applea uhkaava vaino

    Jos ei Joulun alla ole muuta tekoa
    kuin omppukoneen näppistä takoa…

    …Jääköön kirjoittamatta.
    Ehkä tälläkin jo nolasin itseni.
    Se oli ainakin tarkoitus!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s