Johtaako palvelujen muotoilu piikayhteiskuntaan?

DSC05728

“Suomi elää metsästä… Suomi elää viennistä…”, sen me tiedämme, mutta ymmärrämmekö vieläkään, miten merkitykselliseen rooliin palvelut ovat maailmalla nousseet? Epäilen.

Ajattelumme keskiössä on edelleen, ettei Suomi pärjää toisten paitoja pesemällä. Minäkin uskoin pitkään tuohon mantraan. Miksi romujen valmistaminen olisi piikomista hienompaa?

Yleensä väitteiden esittäjät ovat olleet valtakuntamme näkyvimmät teollisuusmiehet, jotka väitteittensä tueksi ovat rahdanneet konkreettista tekemistä ulkomaisiin hikipajoihin rätin rättiä pestäväksi jättämättä.

Digitaltoudessa palvelujen vienti on yhtä helppoa kuin muikkujen paistaminen meidän isolla muuripohjapannulla: miksi emme panostaisi entistä enemmän aineettomaa?

Suomi tarvitsee teknologiaosaamisen jatkeeksi sovellusosaamista ja hienoimmatkaan sovellukset eivät skulaa ilman palveluja. Miksei tehdä palveluilla rahaa, kun luulemme olevamme niin vietävän “osaavia”?