Sahat ja sellu, paperi ja puu, Nokia ja ohjelmat hakevat itselleen uutta paikkaa maailmassa, joka muuttuu nopeammin kuin toivomme. Diktaattorit poistetaan valta-asemistaan, ihmiset vuotavat verta, hikeä ja kyyneleitä vapauden puolesta kaduilla ja toreilla.
Suomalainen poliittinen maisema osoittaa sekin vahvoja muutoksen merkkejä. Perussuomalaiset saattavat sekoittaa vanhojen vahvojen puolueiden pelikortit pahemmin kuin kukaan osasi pelätä, unelmoida tai odottaa.
Internet ja sosiaalinen media ovat tuoneet meillekin “So What ?” WikiLeaks avoimuuden. Herrat eivät enää voi vetäytyä kabinetteihin lehmänkauppoja tekemään.
Elämme lasitaloissa, joissa kaikki on julkista tai vuotaa jossain vaiheessa verkkoon ja medioihin.
Firmat joutuvat kuuntelemaan kuluttajien ääntä entistä herkemmällä korvalla ja taipumaan ostajien vaatimuksiin. CRM tarkoittaa, että asiakas istuu ohjaamossa ja firmojen on toteltava.
Valta siirtyy kansalle, kansalaisille ja kuluttajille. Äänestäjille tarjoutuu avoimuuden kautta uusia vaihtoehtoja.
Vaikenemisen tilalle tulee äänekästä marmatusta: muutospaineisiin poliitikkojen on pakko suhtautua tosissaan.
Kehitys palauttaa uskon „homo politicus“ ihmiseen. Poliittisten broilereiden viimeinen myyntipäivä on ohi. Toivon suurta muutosta.
