Jutta Urpilainen tähtää pääministeriksi

maj15_2010 050En tunne Jutta Urpilaista. Joululomalta palattuaan hän kokosi demaripomoja ympärilleen, halasi jokaista erikseen ja kertoi viestimille olevansa yhtä vaikeaselkoinen kuin nokialainen kännykkä. Urpilaisen tukan stailaus ja jakkupukujen kirjo on kohdallaan ja kuuntelin pidempää haastattelua sähköisistä viestimistä. Hän selvisi kysymyksistä hyvin, mutta vastauksista ei jäänyt mieleen mitään merkittävää.

Media on jyrää ja kohtelee Juttaa kaltoin, mutta sehän harjoittaa paineensietokykyä.

Urpilainen haluaa puheista päätellen samaistua “kolmeen suureen puolueeseen” ja pyrkii tulevissa vaaleissa tarmokkaasti pääministeriksi. Vaihtoehdoksi hän tarjoaa persujen tukemaa kokomustan ja kepulaisten hallitusvaltaa. Kansa päättää, kuka on suurin ja kaunein.

Puoluesihteeri Michael Jungner on useita kertoja vakuutellut Jutan johtamistaitoja, kun sietää ympärillään suositumpia mieskandidaatteja: Tuomiojan ja Heinäluoman suosio sparraa Urpilaisesta paineita kestävän pääministerin. Kansa päättää, saavatko demarit vajaassa sadassa päivässä 5 – 7 prosentin kannatuskasvun. Harva uskoo hurjaan nousuun, mutta puheenjohtajalla ei ole varaa nöyrtyä kolmoseksi tai neloseksi. Miten käy vaalien jälkeen?

Kirjoitan kevään kuluessa omia arvioitani myös muista pääministerikandidaateista. Kepulaisilla on nainen nuijan varressa, kokoomusta johtaa Jyrki, joka esiintyi vaalimainoksissa miehenä, jolla on isot kädet ja korvat. Muistankohan korvat oikein? Perussuomalaisten Soini lienee näistä kaikista suosituin tavallisen kansan keskuudessa, mutta yksi persu ei vielä vaalivoittoon vie. Jyrki saanee hienompien herrojen ja rouvien äänet.

Huolestuttavin piirre tulevissa vaaleissa on, että puolet äänestäjistä jää sohvan pohjalle “kukkoo haukkoomaan ja kaljoo kittoomaan…” Osa porukasta lähtee pilkille tai hiihtolenkille; viis välittävät velkavetoisesta kansanvallasta.  Omaa valintaani en ole lyönyt lukkoon, mutta lupaan kirjoitella ehdokkaista ja vaalilupauksista satunnaisesti ja sattumanvaraisesti.

Tätä kirjoittaessani tiedän demareiden puoluejohtajasta kovin vähän. Michael Jungner ei ole enää isotellut rakkauden sanomallaan. Se olisi tyylitöntä, kun pöytään on lyötävä leikkauslistoja ja kaikki herttaiset jakorasialupaukset on syötävä.

Puhuiko telkkarissa ihminen Jutta Urpilainen vai viestinsä huolella muotoileva opettaja? Haluaisin, että eduskuntaan valitaan aitoja, osaavia ja avoimia ihmisiä. Missä toive-ehdokkaani luuraavat? Ehkä joku tuntematon tulee ovelle kolkuttamaan. Vaalikoneisiin en koske. Mikä neuvoksi?

9 Kommentare zu „Jutta Urpilainen tähtää pääministeriksi

  1. Joskus löydän itsestäni naissäälijän no ei sentään, mutta jonkunlaista uskottavuuden puutetta noissa kuvissa synnyttää, ettei Jutan vieressä ole yhtään miestä.Hänestä vasemmalle oli sellainen nyökyttelevien naispäiden rivi joka muistutti mieleen sen koiran joka autoissa oli ennenvanhaan.Se vieteripää siis.Useimmiten koiraversiona.
    Ainoastaan kampaus ja hiusten väri vaihtui, mutta aivan liian painokkaasti mitään sanomatta Jutta puhui kuin valtiomies suurinta puhettaan.Oliko siellä sittenkin joku mies.Joku lusmuili siinä vieressä muikeasti hymyillen, mutta kehonkieli jota useimmat meistä osaavat lukea paremmin kuin kirjoitettua sanaa kertoivat Mikaekin miettivän….“Voi kun tämä puhe olisi jo pidetty!“
    Vaikka kuinka monta kertaa sanoisi saman asian ei se muutu hyväksi jos ei ole mitään sanottavaa/tarjottavaa.
    Mikä on se vaihtoehto mistä Jutta puhuu? Eihän puolueiden ja naamojen vaihto ole vaihtoehto jos ei ole tarjolla vaihtoehtoa niin satanolla nykyinen meno jatkuu.Vasemmalla ei niitä ääniä ole ja oikealla on tungosta.Lipponen ymmärsi maailman menoa ja menestyi.Nyt Lipponen on se suurin syntisäkki nykyisten heikkoon gallupsuosioon? Onko sitä edes kysytty keneltäkään.
    Alle sadassa päivässä ei ihmeitä tapahdu….miksi muuten SDP:llä on aikaa vain 100 päivää.Heillähän oli aikaa 4 vuotta?

  2. Kysyin asiaa myös perheen naisjäseniltä…syntyikö heille valtava halu saada se naisrivistö ministereiksi?
    Antaisimmeko maan asioiden hoidon sille riville? Heitä ketään aliarvioimatta emme vakuutu.Joku kipinä puuttuu.
    Joku sana ja teko puuttuu.Se promise on kateissa.Jos vain haukkuu hallitusta ei tarjoa mitään.Hallitusta on syystäkin helppoa haukkua juuri nyt.

  3. Tobe, olemme edellisessä postissa vaihtaneet mieleipiteitä teekutsuliikkeestä ja Sarah Palinista. Kun Sarah avaa suunsa, häntä kuunnellaan ja jokaista sanaa kommentoidaan ja arvioidaan. Asiat eivät alussa pysyneet hallinnassa, mutta Palinista on kovaa kyytiä kehittymässä naispuolinen Ronald Reagan tai miksei Margaret Thatcher. Jutta edustaa pliisua Pohjoismaista sosiaalidemokratiaa, nyt pitäisi keksiä jotain 1900-luvun alun avauksia, jolloin naiset kamppailivat itselleen äänioikeuden. Taisteleva ote puuttuu, Palin esiintyy jakkupuvussa, mutta lähtee myös haulikko kourassa ja maastopuku päälle metsälle. Media kaipaa rajumpia otteita. Kovikset nousevat uudelleen muotiin. Lipposessa on vielä pahuutta jäljellä. Soini on siihen nähden nalleuh-tyyppinen hyväntuulen poliitikko. Management by Perkele -otetta kaivattaisiin. Paasikivi ja Kekkonen olivat kovia ja ilkeitäkin. Jutan imagosta puuttuu vielä „vihainen muija“. Tulevia ongelmia ei ratkaista 1980-luvun „tukka hyvin, kaikki hyvin“ jakkupukutyylikkyydellä. Nyt pitäisi löytyä se sisäinen perkele. Ei sitä taida olla juur muillakaan ehdokkailla, paitsi Jyrkillä, jos supo- ja yle-hyllytykset ja potkut pitävät paikkansa.

  4. Taannoin, kun Jutta Urpilainen oli ollut muutaman kuukauden puheenjohtajana, käytiin silloinkin näillä KL:n blogipalstoilla keskustelua poliitikkojen uskottavuudesta yms. Muistelen itse kirjoittaneeni ja muidenkin myötäilleen, että Jutta Urpilainen oli ollut harvinaisen ideaköyhä ja mitäänsanomaton. Mitään todellista substanssia ei puheissa ja teoissa ollut silloin näkynyt. Eikäpä ole sen jälkeenkään mitään ilmennyt.
    Jutta lienee poliittisesti maho. Jutta ei kuitenkaan liene aivan niin tollo kuin oli kepulaispääministeri Anneli Jäätteenmäki. Annelin puhuessa myötähäpeä nosti punan naamalle. Juttaa kuunnellessa on vain ärtynyt olo. Sitä ikään kuin odottaa, milloin asia alkaa. Mari Kiviniemi, vaikka kepulainen, vaikuttaa näihin kahteen verrattuna jopa järki-ihmiseltä, vaikka mitään ei olekaan vielä saanut aikaan.
    Ehkäpä poliittinen naissuodatin aiheuttaa yksilökohtaista suhtautumisvääristymää. Mutta eroja tuntuu olevan siinä, kuinka nopeasti haluaa sulkea telkkarin, kun mediamannekiinit astuvat näyttämölle.

  5. Vox Populi, johtajan ei tarvitse olla rakastettu tai pidetty, tärkeimpänä ominaisuutena olisi pelastaa julkinen talous velkakierteestä. Se vaatii sekä porkkanan että piiskan käyttöä kansakunnan voimavarojen irroittamiseksi. Nyt tarjolla olevilla johtajakandidaateilla ei ole aikaisempaa kokemusta vaikeista paikoista. Presidenttimmekään ei ole mikään kovan markan haihattelija tai talousnero. Vastuu kaatuu pääministerille ja muille ministereille. Sen lisäksi pitäisi kannustaa yksityistä sektoria kasvuun ja uusiin aluevaltauksiin. 1990-luvun lamasta selvittiin, millaiset pihdit ja lekat löytyvät tulevien (2 – 3) hallitusten työkalupaketeista?

  6. Meillä on taipumus lopulta muistella hyvällä menneiden aikojen kovanaamoja.Sanoisin nimittäin jopa pres.Koivistoa sellaiseksi.
    Hänellä oli sosialidemokraatiksi rohkeutta puhua talousasioista niiden oikeilla nimillä.Muistan lauseentapaisen:“Se joka joutuu ja saa askarrella talousasioiden parissa riittävän pitkään menettää yöunensa ja jne….“Samalla kaiholla muistellaan Lipposen jyrähtelyä ja varsinkin Iiro Viinasen ärtynyttä naamaa ja lauseten avausta suunnilleen näin:“Ei tämä peli vetele….“.
    Kun nyt katsomme Urpilaisen puhetta SDP:n kellarissa ihailevan tyttörivin nyökytellessä ei katsojalle jää muuta mahdollisuutta kuin vaihtaa mahdollisimman pian kanavaa.Kuten Vox populi jo sanoi, vaikuttaa Mari Kiviniemi melkein superjohtajalta noihin verrattuna.
    Sama ärtymys syntyy melkein jokaisesta demarista nykyään ja sen täytyy johtua siitä, ettei heillä ole sanottavaa/substanssia.En ole koskaan aiemmin ärtynyt jonkun ulkonäköön liittyvän seikan vuoksi, mutta sellainen epämääräinen esiintyminen ja puhdas tyhjän puhuminen ottaa päähän.Voi olla että syy ärtymykseeni on se, että jotenkin uskon kuitenkin SDP:n merkitykseen Suomen politiikassa.En kyllä nykyisen.Olihan Lipponen -Niinistö toimiva pari.Miettikääpä veljet millaisia pareja olis nyt tarjolla?
    Jutta ja Mari..huhhahhei! Lisätään siihen Anni ja Tarja…saamme melkein akkasuoran?

  7. Helge …luin ajatuksella uudelleen viimeisen kommenttisi.
    Juuri niin.Nyt kansakunta vaalitsee johtajaa/johtajia hoitamana meitä ulos ja ylös tästä kuopasta.
    Johtajalle ei tulla kiitosta jakamaan ja lääkkeillä on sivuvaikutuksensa.Kenen uskomme pystyvän siihen.Siitä on nyt kysymys.
    Juuri nuo kakunjakajat ärsyttävät.Hiiva ja munat ja jauhot on kateissa ja ne siivuttaa kakkua uudelleen.
    Eihän tuo ehdokasjoukko kovin kokeneelta vaikuta.Voi olla hyväkin jos kaikki entinen voidaan lakaista ulos samantien.
    Mukava visio olisi nähdä Urpilainen tekemässä sitä likaista työtä ja selittämässä miksi nyt kuitenkin joudutaan jne…ei sentään..sitä en toivo.

  8. Tobe, onko tässä joku meidän puolelta nouseva tiedostamaton „äjiävaje“, joka panee etsimään vahvaa johtajaa. Tähän kokonaisuuteen liittyy kaksi vaihetta: 1) ensin pitää nousta suurimmaksi puolueeksi ja se vaatii sumutustaitoja ja pehmopuheita, koska enemmistö ei pohdi substanssijuttuja 2) valtapuolueet joutuvat nielemään sen paskan, jota mediat niille syöttävät, kun tulee lupausten rikkomisen aika. Tämä vaatii takinkääntäjän ominaisuuksia. Onkohan Jutan jakkupuvut käännettävää mallia? Vaihtuuko hän punaiseksi piruksi vaalien jälkeen? Yritän hahmotella itselleni, millaisia helliä tunteita minulla on Kiviniemeä kohtaan. Sehän on ehtinyt harjoitella vajaan vuoden ja pyrkii varmasti heiluttamaan kokemuskorttiaan. Kun ei tee mitään, ei tuu mokiakaan. Tämä on nyt kusi sukassa valmisteluvaihetta: tykistökeskityksiin on vielä pitkä matka. Saas nähdä, millainen sisällissota vaaleista kehkeytyy. Vaalien jälkeen on silti pakko rakentaa yhdessä kansalaisten kusetus- ja puhalluspakettia. Ei tästä meille mitään hyvää seuraa.

  9. Aika selkeähän tuo vaalitulos on.
    Kolmesta suuresta kaksi istuksii hallituksessa.Lisäapua saadaan joko Vihreistä tai Persuista.
    RKP saa paikan vaikka kuinka menisi.Mikään ei muuutu ja samat naamat jatkaa.
    Kysymys on siis vain siitä kantaako Kokkarien liito kevääseen saakka?
    Onko Kepun kuoppa todella noin syvä kuin gallupeissa näyttää?
    Meneekö SDP:llä tosiaan noin huonosti vai valehteleeko media?Tuskin sentään.
    Saako Persut edes 70% gallupsuosiostaan vaaleissa?
    Missä Vihreät-joko se biojuna meni?Onko Vihreyttä jo kaikissa puolueissa ja liitto joutaa hiipumaan?
    Ihan kohta olisi aikaa ennustaa lopputulosta.Jätin mainitsematta muutaman ryhmän, mutta ihan kaikki eivät kuulu tuohon hallituspeliin.
    Jos nyt olisi pakko ennustaa niin nykyinen hallitus jatkaa lisättynä???
    Jos ei jatka niin sinipunaa kohti ratsastaa tää maa….

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Google Foto

Du kommentierst mit Deinem Google-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s