Kohti uutta talouspolitiikkaa

april10_2010 115

Suomi tekee kauaskantoisia energiapäätöksiä. Ydinvoimaloiden käyttöikä on 60 vuotta ja niillä luodaan edellytykset “halvan energian tuotantoon” vuosikymmeniksi eteenpäin. Näkyykö talouspolitiikan taivaanrannalla mitään muuta uutta ja mieltä kiihottavaa?

Suomi elää risupakettinsa turvin entiseen tapaan metsästä. Nyt sieltä revitään tyvitukit, sellupuut, risut ja kannot. Kestääkö luonto?

Suomi oli tietoyhteiskuntakehityksen kärkimaita 1990-luvulla – ainakin omasta mielestä – mutta nyt kuulumme tulevaisuuskehityksen Ö-mappiin. Sieltä on toisaalta hyvä ponnistella ylöspäin.

Venäjän läheisyys tarjoaa meille kohtalonyhteyden, jos Venäjällä menee hyvin. Vaikeita aikoja en toivoisi, koska Nato-kortti ei paljoa pelasta, jos panssarit jyräävät edes-takaisin E18 pitkin puolesta ja vastaan.

Kreikka on kaukana meistä. Emme ymmärrä heidän kieltä tai kirjaimia, mutta olemme Brysselin kautta kohtalonyhteydessä myös eteläeurooppalaisten lepsuun taloudenpitoon. Italia, Espanja, Portugali ja Irlanti ovat velkajonossa, johon päädymme itse kymmenen vuoden kuluessa, jos julkisia menoja ei saada kuriin.

Teollisuus karkaa Suomesta. Kaikki se tuotanto, joka pystytään valmistamaan edullisemmin Kiinassa tai Intiassa, Baltiassa tai entisessä Itä-Euroopassa, siirrettään sinne sumeilematta, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Isänmaallista tuotantoa ei ole.

Globaalitalouteen sopeutuminen edellyttää sellaisten tuotantoalojen kehittämistä, joilla on aito edellytys pärjätä tässä lumen ja jään peittämässä peräkylässä. Löytyykö teknologiateollisuudesta kasvukykyisiä kansalliseen osaamiseen nojaavia erityisosaajia, joiden lihakset riittävät maailmanvalloitukseen?

Missä sitä uutta talouspolitiikkaa tehdään? Poliitikotko tietävät Suomen suunnan? Löytyykö viisasten kivi Aalto yliopistosta? Millaisen panoksen antavat peräkylien hujan-hajan-yliopistot? Entä yrittäjät? Kuinka hyvin tulevaisuuden kehitystä ohjaavat riskirahoittajat, ruukkiryhmien ja novagroupien rakentajat?

Onko merkkejä uudesta älyllisestä elämästä EU-hankkeiden tuloksena?  Entä SHOKIT?

Helpompi on analysoida kaiken pirstaloitumista, särkymistä, sekoittumista, verkottumista ja unelmien säpäleiksi menemistä, kuin ennakoida uusien taloudellisten kehityspolkujen alkuja. Suomi nousi sodan jälkeen teollisuusmaaksi. Kolmenkymmenen vuoden aikana olemme nousseet sota-ajan orvosta kerjäläisestä menestyneimpien maiden joukkoon.

Seuraavaa suurta muutosta vasta hahmotellaan. Nyt olisi uusien keksintöjen paikka.

3 Kommentare zu „Kohti uutta talouspolitiikkaa

  1. Hyvä tuote ei synny huippuosaamisesta

    Pari vuosikymmentä on voimallisesti julistettu, että huippuosaaminen johtaa hyviin tuotteisiin, palveluihin ja taloudelliseen menestykseen. Tämä ei ole realismia, eikä edes optimismia. Hyvä tuote tai palvelu ei edellytä huippuosaamista, eikä aina edes kestä sitä. Se on tasapainoinen yhdistelmä kokemuskertymää, hyvää yhteistyötä ja arkiymmärrystä ihmisen käyttäytymisestä, odotuksista, toiveista ja peloista.

    Koulutus on hyvä asia, mutta sen tulee olla jatkumo, missä oppimista tapahtuu koulutustasolta ylös- ja alaspäin. Nyt asia ei ole niin. Maastamme ei löydy normaalia enempää huippulahjakkuuksia. Heihin panostaminen on kuitenkin perusteltua ja välttämätöntä.Todellinen oppiminen vie paljon aikaa. Kymmenessä vuodessa oppii ammatin perusteet siten, että voi alkaa kehittyä ja tuottaa laatua. Useat ammatin vaihdot ja pikakurssit ovat puppua. Nopeissa muutoksissa ei opita mitään oleellista, sillä tieto ja todellinen osaaminen on rakennettava. Huippuosaaminen on poliittisessa retoriikassa samaistettu virheellisesti innovointiin. Tieteessä tapahtuva tuloksellinenkin tutkimustoiminta konkretisoituu tuotteiksi ja palveluiksi vuosikymmenten kuluttua ja vain maissa, joissa on vahvaa perinnettä teollisesta toiminnasta.

    Innovaatio taas on ketjun idea – keksintö – innovaatio käytännön toteutuma. Siinä idea on luova ajatus, toimiva tai toimimaton. Keksintö on konkretisoitunut idea. Se toimii ainakin rajatuissa olosuhteissa. Kun keksintöä aletaan hyödyntää yhteiskunnassa, puhutaan innovaatiosta. Tällöin keksintö on laajasti toimiva ja hyödyllinen. Luovuus on tyypillisesti tunnettujen asioiden uudelleen järjestelyä tekijänsä kannalta.
    Keksijyys, kuten yrittäjyyskin ovat sisäsyntyisiä ja ilmenevät alle viidessä prosentissa väestöä. Ympäristömme on täynnä asioita, joita ei ole helppo teoreettisesti kuvata, eikä niitä löydy oppikirjoista. Niiden hahmottaminen vaatii luovuutta, mihin ei koulutuksella voi vaikuttaa.
    On paljon keksijöitä, joiden laatikoista löytyy hyviä keksinnön, jopa innovaation aihioita. Kysyttäessä he vastaavat, että eivät halua antaa niitä varastettaviksi. Tähän kiteytyy keksintö- , innovaatio- ja yritystoiminnan menestymisen esteiden keskeiset syyt.Keksiminen on aina yksilön toimintaa, mitä on vaikea kontrolloida ja organisoida. Keksijät ovat keksintöjensä parhaita asiantuntijoita ja heitä tulisi kunnioittaa siinä. Virkamiesarviot keksinnön alkuvaiheessa pelkästään tuhoavat asiaa. Keksinnön eteenpäin vieminen on vaikeaa. Pelkästään patentoimisprosessi on raskas ja virkavetoinen yksilöllisyyteen taipuvaiselle puurtajalle. Keksijäpiireissä on harvinaista menestyä patentoinnin kautta. Virallisissa tiedotteissa näitä mannekiinitarinoita kyllä esitellään.
    Teollisuuden tekijänoikeutta ei kunnioiteta. Jos keksijä dokumentoi keksintönsä, hän voi puolustaa sitä tekijänoikeuslain perusteella. Kun valokuvaaja luo oikeuden tuotokseensa etusormensa koukistuksella, miksi jopa vuosia yksin puurtanut keksijä ei niitä yhtä helposti saisi?

    Meillä ei ole sellaisia rakenteita, mitkä mahdollistavat siedettävät olosuhteet keksijöille ja todellisille yrittäjille. Pelkästään arvonlisäverovapauden alarajan korottaminen järjelliselle tasolle ammattiosaamiskeskeisessä palveluyritystoiminnassa piristäisi näivettyvää talouttamme. Pallo on jossakin.

  2. Seppo

    Harvinaisen täyttä asiaa. Puuttumatta muuhun olen kanssasi samaa mieltä siitä, että „Pelkästään arvonlisäverovapauden alarajan korottaminen järjelliselle tasolle ammattiosaamiskeskeisessä palveluyritystoiminnassa piristäisi näivettyvää talouttamme.“ Mutta poistaisin siitä vielä kriteerin „palveluyritystoiminnassa“, vaikka erityisesti siellä se ongelman volyymi korostuukin. Mutta ehkäpä juuri se on syy, miksi poliittiset puolueet eivät katso voivansa siihen puuttua? Sen osuus kun ilmeisesti on aikamoinen. Ja kun vastakkain ovat osaavien kansalaisten toiminta- ja kehittymismahdollisuudet ja puolueiden edellyttämä verokertymä heidän välisekseen jakovaraksi, ei tarvitse epäillä mikä näkemys voittaa. Sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

  3. Seuraavan innovaation määritelmä: miten selviämme tuplaveestä. Euroopan luhistuminen ei minua ihmetytä ollenkaan. Meneekö pesuveden mukana myös länsimainen elämäntyyli? Nyt on aika pohtia uusia selviytymismalleja, koska taisimme tulla historian taitekohtaan.

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Google Foto

Du kommentierst mit Deinem Google-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s