Suomineidolla Kepu ja Madeleinella Jonas

Pohjoismaiset demokratiat tanssivat Pettäjän Tie sävelten tahdissa. „Kepu pettää aina“ on yhtä tuttu kuin „Siemens on sähköä“ tai „Sidostesukka kestää“. Jonas on ruotsalaisten versio Turhapurosta, jonka aivot ovat tipahtaneet housuihin. Arkijärjen pohjalta on vaikea ymmärtää Jonaksen hiihtoromanssia, mutta kyllähän se vahvistaa käsitystä siitä, mitä urosten mielissä liikkuu skimbalomakohteissa.

KMS-Kepu on aloittanut likapyykkinsä pesun uudella avoimuuskampanjalla, joka ei edellytä ulkopuolista erityistilintarkastusta. Uusi puoluesihteeriehdokas tarjoaa enemmän ideologiaa ja vähemmän kähmintää ja suhmurointia.

Jännittää, millä eväillä ja kenen sponsorirahoilla seuraavia vaaleja pyöritetään. Eero Heinäluoma keksi, että maahanmuuttokeskustelun kierrättämisellä saa julkisuutta. Onhan siitä helpompi puhua, kun kohde on kaukana rajojen ulkopuolella. Toista olisi heittää tiskiin veronkorotusta, alvikorotusta, hyvinvointileikkausta.

Kepu onnistui tuomaan politiikan takaisin energiapeliin. Suomesta ei enää löydy risupakettivapaata vyöhykkettä, kun Helsinkikin siirtyy lämmittämään kivitalojaan haloilla (Loviisan hukkaputki ei kelvannut). Tuulimyllyjä on kohta jokaisen takapihalla ja Lappi saa ydinvoimalan Kemijärven sellutehtaan korvikkeeksi.