Berliinin muuri murtui

BerlinBerliinin muuri murtui parikymmentä vuotta takaperin. Ihmisten vapauden kaipuu purkautui saksojen yhdistymiseen. Ronald Reaganin haave toteutui. Suurin osa saksalaista ovat tyytyväisiä: yhdentyminen maksoi kuitenkin maltaita ja talouden raja-aitoja ei vieläkään ole kaadettu. Idän maine ei houkuttele yrityksiä eikä uusia asukkaita.

Yhdysvaltojen demokratiavienti jatkuu Irakissa ja Afganistanissa.  Eurooppalaiset haluaisivat maailman muuttua oman tahtonsa mukaisesti. Amerikkalaiset uskovat pakotettuun demokratisoitumiseen.

Gorbatshov antoi Itä-Euroopan luisua kohti vaputta, demokratiaa ja kapitalismia. EU maksaa muutoksen remonttikustannukset.

Miten kauan kestää ennen kuin itä ja länsi ovat yhtä? Tätä uutta vaihetta on vasta kestänyt parikymmentä vuotta ja uusia muutoksia on varmaan tulossa. Onko kapitalismin kriisissä aineksia syvällisemmän murroksen synnyttämiseen? Vai selvisimmekö tästä lamasta ennakoitua helpommin?

US:ssa on mielenkiintoinen kirjoitus vapauden vaietuista aiheista.

6 Kommentare zu „Berliinin muuri murtui

  1. Olin ensikertaa Berliinissä viikkoa enne muurin murtumista.Länsipuolella en huomannut mitään.Idässä tunsin rynnäkkökiväärin piipun vatsassani kun halusin valokuvata rautatieasemaa.Kamerasta lensi filmit sekunnissa ja minut työnnettiin seinälle.Viikoa myöhemmin samat nuoret miehet katsoivat hölmöinä kun vapaus koitti.Olen kuunnellut DDR nostalgiaa useilla matkoillani sinne.Se on vaarallista puhetta järjestelmästä jossa ihmiset eivät saa vapaasti valita mitään ja kaikkea tekemistä ylläpitää pelko.Mitä enemmän mietin Hitleriä löydän hänen unelmansa toteutuneen DDR:ssä.Kummallista muuten miten neukku ja DDR nostalgia ja grafiikka on sallittua ja hauskaa, mutta hakaristi aiheuttaa hirmuista tuskaa.Saksassa toki ihan laissa kiellettyä T-paita mallistoa.Berliini on loistava paikka sellaiselle joka hengittää historiaa ja haluaa pohtia asioiden eri puolia.Se ero katoaa ihan varmasti ja kohta meillä on vain yksi Saksa.Nyt niin edullinen itäpuoli katoaa ja vetää puoleensa ensin taitelijoita ja ns. intellektuelleja ja kohta tulee porvari perässä rahoineen.Kapitalismin kriisiä ei ole kukaan vielä edes määritellyt ja siksikään sellaista ei taida olla vielä olemassa?Oma heikko teoriani lähtee poliitikkojen tarpeesta luvata.Luvataan (Pres.Clinton), että jokaisella on oikeus omaan asuntoon jos on työpaikka.Loppu tiedetään -ei köyhälle kuulu oma asunto..sorry vaan.Kukas poliitikko sellaista voi ääneen sanoa?..Roskalainalle oli järjestettävä reaalitakuut jos lainanaottaja ei sitä vakuuta itse kykene antamaan.Joku olisi saanut kertoa sen selkeämmin ennenkuin alkoi markkinoida erilaisia uusia rahamarkkinainstrumentteja.

  2. Tobe Rynnärimiehet kielsivät minuakin kuvaamasta, mutta eivät sentään vieneet filmejä. Muurin kaatumisen jälkeen eksyimme kerran autolla kielletylle alueelle ja hetkessä viereemme putkahti sotapoliisi tiedustelemaan, mitä puuhastelimme. Selvisimme tilanteesta säikähdyksellä ja jatkoimme pika-pika matkaamme kohti Ranskaa. Berliini on kiehtonut minua aina ja muurin kaatumista juhlin Saksan puolella, mutta kaukana Berliinistä.

  3. Tuo Christerin kommentti pisti miettimään.On ilmeisesti suuri virhe ettei DDR:ää ja muita sortojärjestelmiä tuomittu näyttävästi sotarikoksista.Syy lienee selvä.Ilo voitti haluan näyttää syyllisille.Tämä outo raakuuksien ja sorron ohittaminen muuttaa sen muisteluksi jossa asiat itseasiassa olivat muka kohtalaisesti ja kaikilla oli kivaa.Saamme edelleen nauttia FDJ:n lippujen alla marssivista nuorista ja selkeä vertaus että Hitlerjugendhan oli ihan sama asia saa päälleen ylenkatseen.Niin mitä Halonen siellä tekee.Hän oli tunnustamassa sortokoneistoa.Virheet tulee edes tunnustaa että saa anteeksi.

  4. Olin Saksassa, kun Berliinin muuri murtui, mutta en kuitenkaan Berliinissä. Parikymmentä vuotta myöhemmin, jäätävä tihkusade lankesi pimeältä taivaalta, kun tuhannet berliiniläiset yhdessä maailman johtajien kanssa juhlivat 9.11.2009 Berliiniä jakaneen muurin murtumista.

    Silloin Berliinissä tehtiin historiaa. Kylmän sodan symbolina ollut muuri murtui, idän ja lännen ihmiset pääsivät halaamaan toisiaan ja lännessä itäberliiniläisille tarjottiin kaljaa ja kebabia.

    Miten asiaan suhtaudutaan tänään – parikymmentä vuotta myöhemmin? Saksojen yhdentyminen alkoi tuosta hetkestä, mutta „muuria“ ei ole vieläkään poistettu ihmisten mielistä. Lännen ja idän taloudellinen jakolinja on edelleen voimassa. Jännitteet ovat vähentyneet, mutta haavojen parantamiseen tarvitaan paljon enemmän aikaa.

    Idän ja lännen väliset taloudelliset rintamalinjat eivät ole liikahtaneet niin paljon kuin idealistit ja utopistit toivovat.

    Miten tähän rintamien jakoon suhtaudutaan 2050? Blogaanko aiheesta vielä silloin kauppalehteen? Se jää nähtäväksi.

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Google Foto

Du kommentierst mit Deinem Google-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s