Paikallinen puurakentaminen kunniaan

LovisaPuurakentamisen ammattilaisia oli vielä 50-luvulla joka kylässä. Asunnot, maatilarakennukset, kirkot ja nuorisoseuratalot syntyivät osaavien kirvesmiesporukoiden johdolla paikallisista raaka-aineista.

Suomen jälleenrakentaminen tuotti satojatuhansia rintamiestaloja, joissa babyboomerit kasvoivat.

Kouluja käytiin kunnollisissa hirsikouluissa, jotka eivät homehtuneet. Monet niistä ovat vielä sadan vuoden jälkeen kylien ja kirkonkylien komistuksia.

Hyvistä yrityksistä huolimatta kaikkia kauniita puutaloja ei ole jyrätty katepillarilla maata myöden, että tilalle saataisiin lättänä pankki tai vielä rumempi marketti.

Pientalorakentamisen perinteen elvyttäminen onnistuu vanhoja valokuvia katsomalla tai paikallisen sanomalehden kuva-arkistoa tutkimalla. Alkuun pääsee pienillä investoinneilla:

  1. Sirkkeli pitkän laudan ja kakkosnelosten pätkimiseen
  2. Kirves, saha, vasara ja vatupassi
  3. Sementtimylly ja rivakka nainen sitä pyörittämään
  4. Raudoituksen edellyttämät työkalut
  5. LVI-asennukset joutuu tilaamaan alan ammattilaisilta
  6. Lapio, rautakanki, seula, vesiämpäreitä
  7. Jne

Annan viisaan neuvon nuorille ihmisille, jotka miettivät työllistymistään. Omakotitalon rakentaminen onnistuu pienellä porukalla. Kaveriksi voi ottaa 50-luvun hartiapankkirakentajan, joka vielä muistaa, miten vältetään liian tiivis rakentaminen ja tulevat homevauriot. Viisas rakentaja sijoittaa jälleen kellarin keittiön lattian alle. Siellä voi säilöä sähköittä perunoita, juureksi, marjoja, sieniä ja kaikkea, mitä punainen tupa ja ryytimaa viljelmiltä löytyy.

Halpoja tontteja saa maaseudulta. Parikin taloa laman aikana urakoiva pystyy nousukauden alkaessa käärimään kohtuullisen tilin, jos myy asuntonsa raharikkaalle seniorikansalaisille, joka työelämän päätyttyä haluaa pois kaupungista. Vastaavasti nuori pääsee kerrostalokaksioon käsiksi  myyntivoitolla, joka on omalla työllä hankittu.

Puurakentamisen perinnekaari on katkennut. Rautakaupan pakettitalon hankintakynnys on tehty matalaksi, mutta laman aikana hartiapankkirakentaminen toimisi työttömäksi joutuneelle sekä terapiana, kuntokouluna että lyhyen aikavälin työllistämisprojektina. Osaavat nuoret keksivät varmaan toimeen tarttuessaan uusia rakentamisen ja hyvän elämän innovaatioita, joka edelleen rohkaisee uusia tulokkaita oman töllin rakentajiksi.

Metsäteollisuutemme tulevaisuus riippuu nuorten aloitekyvystä ja innokkuudesta. Karvinen, Pesonen ja Jordan panevat perinteistä sellunpilausta ja paperintekoa tuhannen päreiksi ja tilalle on saatava jotain uutta. Kulttuuri nousee työstä. Puurakentamisen kulttuurin uudistamiseen tarvitaan nyt tekeviä käsiä ja vuoria aivoja.

Mieluummin näkisin, että kirkonkylissä olisi sata päin uusia paikallisin hartiavoimin rakennettuja yksilöllisiä taloja kuin että joka niemeen ja notkelmaan pystytään ideamarketti, joka myy kiinalaista halparoinaa. Asuminen on monen nuoren tärkein investointi koulutuksen ja ammatinhankinnan jälkeen. Asunto, auto ja akka kaavaa voisi muuttaa niin, että ensin ottaa itselleen työt pelkäämättömän akan, jonka kanssa rakentaa kunnon talona ja auton voi surutta jättää ostamatta, koska samalla ostamatta jättämättä tukisi julkisen liikenteen kehittämistä.

18 Kommentare zu „Paikallinen puurakentaminen kunniaan

  1. “ 3. Sementtimylly ja rivakka nainen sitä pyörittämään “

    Hermoja säästyy ja halavemmalla pääsee, kun hankkii semmoisen sähkökäyttöisen. 😉

  2. XX saattaa puhua kokemuksen rintaäänellä. Ehkä nykyajan konttorineidit eivät enää ole valmiita sementtimyllyn pyörittämiseen, mutta jos perinteitä kunnioittaen tarjoaisi ruokahuolta ja työmiesten kahvittamista?

    Nykyään on tietenkin mahdollista, että „muijalla on töitä“ ja sillä saa omarahoitusosuuden ja tietenkin kaurapuuroa ja sardiineja perheelle.

  3. Sinänsä varsin kannatettava ajatus Helge! Palataan kuitenkin maanpinnalle. Itsekin aikoinaan kirvesmiesyrittäjänä 23 puisen perinnerakennuksen kohentamiseen oman vaatimattoman panoksen antaneena voin yhtyä useimpiin edellä mainittuihin teeseihin. Annetaan sen rivakan naisen sentään käyttää moottorin pyörittämää myllyä. Käsin veivattavastakin on kokemusta.

    Nykyajan rakentaminen ei onneksi ole samaa kuin 50-luvulla. Tupakkiaskin kanteen hahmoteltu piirustuksen tapainen ei riitä. Omakotitalon omatoiminen rakennusprojekti on vähintään parin
    vuoden mittainen ponnistus, joka edellyttää lisäksi huomattavan ennakkovalmistautumisen.

    Niin romanttisia kuin rintamamiestalot parhaimmillaan ovatkin, osoittautuivat ne usein lähes täydellisiksi “ pommeiksi „. Ehkä surkein lämmöneristämismenetelmä oli jättää eristeet täysin pois
    seinästä ja korvata ne eräänlaisella runkopuiden väliin asetelluilla mitallistamattomasta raakalaudasta tehdyllä kennorakenteella. Kyllä öljyä paloi.

    Paljon puhuttu puurakentaminen on nykyisin lähes aina sekarakentamista, jolloin varsinaisen puumateriaalin osuus jää alle 25%. Hirsitaloissa päästään tietenkin pisimmälle. Nekin ovat vaikeuksissa
    tulevien yhä tiukentuvien energiamääräysten kanssa. Seinän vahvuus ei ohuimmalla kohtaa riitä, tarvitaan lisäeristys, jolloin alkuperäinen ajatus vesittyy. Valitettavasti.
    Jos tavalliselta puuseinältä aletaan vaatia liki puolen metrin vahvuutta on kastepisteen määrittely seinän sisällä pakkas-säällä korkeampaa matematiikkaa. Mineraalivillojen kanssa on
    höyrysulkujen sijainti tällöin aina sisäpinnassa, jolloin asutaan niissä “ pullotaloissa „, vaikka kuinka haluttaisiin sopivasti vetoisaa puutaloa. Homeongelmat eivät ainakaan vähene.
    Viranomaismääräykset torppaavat kaikki vanhaan paluuta yrittävät. Vähänkin käytännön rakentamisen kanssa tekemisessä olevat tietävät ongelmat.

    Joka vanhasta on kiinnostunut , kannattaa lueskella yhden Suomen parhaimman “ vastarannankiisken „, arkkitehti Panu Kailan teoksia. Enempää mainostamatta, hänen korjausrakentamista,
    sekä maalausta käsittelevät teoksensa olen monesti päteviksi todennut.

    Kaikkea ei kannata opetella yhtä taloa varten tekemään itse. Eri alojen ammattilaisten vauhti ja työn jälki peittoavat yleensä aina ensikertalaisen. Talkooväen varaan ei voi jättää juuri muuta kuin erilaiset materiaalien siirto, raivaus tai siivoustyöt.

    Silti, rohkeasti toimeen.

  4. Vastaan Hikkaj:lle. Kyllähän Italian oma Ilkka Persuskoni on ihan oikeassa. Kun Italiassa on jotain pykätty, niin rauniot monien maanjäristysten jäljiltä ovat vieläkin nähtävissä. Käsittääkseni Italian oma Kainuu Sisilia on omien vaalitukiensa ym. varainsiirtojen jäljiltä huonossa kunnossa eikä taida Italian Turulla Napolilla pyyhkiä paremmin. Varsinkaan pyyhkiä, kun on ollut jäteongelmia, joita muuten Turussakin on joskus ollut. Eli kaiken kaikkiaan kuulumme yhteiseen Eurooppaan ja sen kulttuuriperintöön. Cosa Nostra heillä ja meillä on taasen tämä Suomen Kes…

  5. hikkaji, eli tarkoitatko sitä, että „muijalla on töitä“.

    juhamatti, kiitos asiantuntevasta kommentista. Hehkutan ehkä liikaa puurakentamisen henkistä puolta. On totta, että rakennusmääräykset ovat toista luokkaa kuin 50-luvulla, mutta miten suhtaudut paikallisiin kirvesmies ja lvi-porukoihin, jotka tekevät vaativat ratkaisut ja lama-ajan työtön vie projektin loppuun omatoimisesti? Nuo energiatalouskommenttisi ovat tärkeitä. Rintamamiestalojen purut ja höyläyslastut eivät aina olleet kuivia täyttövaiheessa.

    Tavoittelen myös entisajan puurakentamisen kauneusarvoja.

  6. Paikalliset timpuri ja Lvi- porukat varmaan hallitsevat hommansa, varsinkin kun käyttää tunnettua väkeä. Yleensä pienemmillä paikkakunnilla toimivat vastaavan mestarin tehtäviä hoitavat
    tuntevat alueensa ammattiväen. Kuntien rakennustarkastajilta saa rahanarvoisia vinkkejä ilmaiseksi.

    Rakennushankkeen onnistunut läpivienti edellyttää aina, varsinkin jos kyseessä on alasta mitään tietämätön, ainoastaan Tv.n tai lehtien sisustusjuttujen varassa oleva henkilö, jonkun
    ammattitaitoisen henkilön projektiin osallistumisen. Vaikka sitten, kuten ennen oli tapana, palkata joku luotettava monitaitotimpuri käytäntöä pyörittämään. Rakentajalla itsellään riittää juoksemista pelkästään matriaalihankinnoissa, jos kyseessä sitten on muu kuin pakettitalo. Hyvää ammattilaista, joka uskaltaa tehdä kirjallisen urakkasopimuksen, kannattaa vaikka odottaa,
    ja muistaa että halvin ei välttämättä ole edullisin.

    Kyllähän työttömällä paremmin riittää aikaa rakentamiseen jos vaan saa rahoituksen kuntoon.
    Entisaikojen puurakentamisen kauneusarvoja tuskin kukaan asettaa kyseenalaisiksi. Alkaen vanhemmista puukirkoista, kartanoiden päärakennusten kautta kaupunkien puutalokortteleiden esimerkkeinä vanha Rauma tai Naantali, Porvoo, kautta pienimpiin mummon tai mäkitupalais- mökkeihin. Valitettavasti näitä aarteita ehdittiin 60-80 luvuilla liikaa tuhoamaan.

  7. juhamatti, hiukan lisää taustaa jutulleni löytyy täältä: http://www.piksu.net/node/1245, jossa kerron itäuusimaalaisesta arkkitehdistä, joka paukutta puutaloja, kun suunnitteluhommia ei ole tarjolla. Hän on tietenkin alan ammattilainen ja onnistuu tehtävässään, koska osaa sekä suunnittelun, hankinnan, että johtamisen, mutta arvostan hänen asennetta, että valkokaulusduunari vetää haalarit jalkaan ja tekee oikeeta duunia.

  8. Kiitos, oletkin selvästi aiheeseen vihkiytynyt, etkä kirjoita vain saadaksesi päivittäisen “ Blogi tinkisi reilaan „, arvostan aina asialle vihkiytymistä.
    Turhan suunpieksännän voi jättää Uuden Suomen puolelle. Syvällisempi asioihin paneutuminen tuntuu löytyvän tältä puolelta. Kiitos se pieni ero.

  9. juhamatti Tinkiblogari, He-he, sitäkin ehkä tiedostamattani. Pitää jutella aiheesta psykiatrini tai terapeuttini kanssa ja miksi haluan puurakentamisen organisoinnissa taantua 50-luvulle.

  10. Et tarvitse psykiatria tai terapeuttia. Puurakentamisen organisoinnin paluu 50- luvulle ei olisi todellakaan mitään taantumista, vaan edistymistä, mihin sellaisenaan realisteina emme kumpikaan
    varmaankaan jaksa uskoa. Oikeanlaisella asenteella, sekä uusien innovaatioiden vanhaan kokemukseen yhteensovittamisella luulisi löytyvän nykypäivään sopivat tekniset ratkaisut.

    Itseasiassa ne jo ovat olemassa, ihmisten mieltymykset siihen suuntaan ovat jo kauan olleet tiedossa. Tarvitaan vain eri toimijoiden yhteispeliä.

    Aatteiden edelläviejiä tarvitaan. Jaksa jatkaa!

  11. Jollain aikajänteellä varmasti. Ennenpitkää joudumme ottamaan isojakin taka-askelia. Pelkäänpä, ellen itseasiassa jopa toivo,että jossain määrin joudumme palaamaan jopa perhe / piha viljelmiin,
    tämänhetkinen huoltovarmuutemme mm. ruoan suhteen on ajettu käytännössä alas. Maailmanlaajuinen ruokapula on jo nyt näkyvissä. Kysynnän kasvu räjäyttää hinnat pilviin, jolloin takapihojen
    ryytimaat nousevat arvoonsa. Tämänkaltaisille puheille vielä naureskellaan, mutta jokapäiväistä pizzaa mussuttaessa vehnän maailmanmarkkinahintoja vilkaistessa suunta on selvä, suhde
    ruokittavat suut / viljelyala, hinnat ovat kovassa nousussa. Tilanne on sama kaikessa muussakin elintarviketuotannossa. Suomessa ei ole paluuta aikaan, jolloin elintarvikkeista koituva kustannus oli perheen taloudessa lähes marginaalinen.

    Tähän “ kauhuskenaarioon “ sopii oikein hyvin hahmottelemasi elämisen malli. Arvelen että muutamien vuosikymmenten kuluttua olemme olleet pakotetut palaamaan jonnekin 40-50 luvun tapaisiin
    olosuhteisiin. Taajamista on ollut pakko palata jonkinlaisiin pienviljelytiloihin. Teollisten työpaikkojen kato tulee kiihtymään, eivätkä palvelualat millään pysty vajetta täyttämään.
    Osan kansaa on pakko omaksua perinteinen luonnonläheisempi elämäntyyli, johon kuuluu pienimuotoinen elintarviketuotanto, sekä muu luonnon hyväksikäyttö.
    Vähenevillä verotuloilla ei kyetä kaikkia toimettomia elättämään kaupunkimaisissa olosuhteissa. Vaikka nyt onkin puhuttu uhkaavasta työvoimapulasta, siihen tuskin joudutaan, päinvastoin.
    Teollisten työpaikkojen siirtyminen Kiinaan ja Intiaan ym. halpamaihin tulee olemaan niin raju, että korvaavaa toimintaa ei mistään saada tilalle.

    Joten puuinnovaatioille on kysyntää, se on ainoa raaka-aine mitä meiltä varmasti löytyy.

  12. juhamatti, uskon, että palaamme oletettua nopeammin 40-50-luvulle, koska Suomen jälleenrakentaminen alkaa jälleen alusta. Emme me elä sillä, että myymme kiinalaista halpatuontia toisillemme ideaparkkihalleissa. Venäläisten „punaiset torit“ olivat inhimillisempiä. Suomi tarvitsee uuden teollisen pohjan. Puuta meillä on omasta takaa. Ilmastomme suosii edelleen kotitarveviljelyä, metsissä on sieniä, puolukoita ja mustikoita. Selviytymismallimme uudistaminen on välttämätöntä. Etsin kirjoituksillani uuden elämäntyylin piirteitä historiasta. Ehkä nuoret keksivät tähän uusia lisukkeita kuten cityviljelyn. Puistoista tehdään perunapeltoja.

  13. Sittenhän meitä on ainakin kaksi samaan uskovaa. Historiasta todella löytää toimivia malleja. Nehän ovat ikiaikoja sitten toimiviksi koettuja. Eihän ihminen perustarpeineen ole vimeiseen
    viiteen tuhanteen vuoteen, miltä ajalta on löydettävissä dokumentteja, juurikaan muuttunut.Tekniikkaa, rojua ja ryönää on ympärille ilmaantunut.

    Kaikki on pienestä kiinni. Yksistään sähkön jääminen keksimättä olisi pitänyt meidät jossain 1800-luvun alun höyrykonekannassa.
    Silloinkin elettiin onnellisina huomisesta huolehtimatta.

    Öljyn loppuessa ainakin merikuljetuksissa palataan höyry, ellei peräti purjelaivakauteen. Näkee ken elää.
    Puistoista ja monista muistakin paikoista tullaan vielä tosiaan tekemään perunapeltoja. Se on aivan varma. Vain vuosiluku on vielä auki.

  14. Historian kuluessa kirkkoja, luostareita, linnoituksia ja kaupunkeja on tuhottu ja jälleenrakennettu. Ehkä kirkonkylämme ja puukaupunkimme näkevät uuden nousun ja samalla vahvistuu myös hajautettu lämmön ja sähkön tuotanto moderneissa bioenergialaitoksissa. Toivon myös rautatien paluuta. Tietotekniikan ansiosta meidän ei tarvitse keskittää kaikkia muutamaan kaupunkiin. Taajamarakennetta voidaan tiivistää, kun samalla huolehdimme talotekniikalla, että puutalojen ja kerrostalojen paloturvallisuus säilyy erinomaisena.

  15. Nykyajan paskaan ja krääsään hukkumisen tärkein syy on liian suuri ihmismäärä maapallolla. Pakkoko meitä on olla yli 6 miljardia ! Mutta meillä Suomessahan ei ylikansoitusta ole, eikä pitäisi olla siitä johtuvia haittoja ja ongelmiakaan.

    Mutta kun olemme niin naimisissa muun maailman kanssa, että pakko on laulaa samassa kuorossa. Tätä Peltoniemen Hintriikan surumarssiahan nyt laulaa koko maailma.

    Voisimmeko ihan oikeasti vetäytyä jnkl Pohjois-Koreaksi, ja elellä Linkolan ja Kim Il-tyyppien viitoittamalla tiellä ?!

  16. Vox Populi Tämän globalisaatioherkuttelun jälkeen linkolalaisuus ja kimilyttäminen saattaa maistua, kun vetäydymme vanhainkotiimme ja surumarsseja soitellaan kaksirivisellä. Ja valtio senkun velkaelvyyttää, kunnes koko maa myydään maailmantalouden kirpparille eniten tarjoavalle. Tänne voi vähitellen perustaa atomivoimaloita, joka Nurmijärven mutkaan, kun pelkoa ei ole siitä, että lähikaupunkien sienimetsät menevät piloille, jos joku nuke karkaa käsistä. Elämme uusien mahdollisuuksien aikakautta. Satumaa muuttuu ydinvoimapelloksi. Siinä on huomisen mahis. Pääsisköhän valvomoon hommiin tai edes sauvoja vaihtamaan?

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Google Foto

Du kommentierst mit Deinem Google-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s