Tutkimusmatka katutason lamatodellisuuteen

PorvooOlen pitkin kevättä tarkkaillut laman syvenemistä enteileviä heikkoja signaaleja katutasolla Loviisassa, Kotkassa, Porvoossa, Helsingissä ja Kouvolassa. Päällisin puolin elämä on yhä hallinnassa, kaupunkikuvan siisteys on vielä säilynyt. Kerjäläisiä näkee Helsingissä, mutta ne ja katusoittajat ovat tuonnin varassa.

Pieniin kaupunkeihin kerjäläiset ja musikantit eivät ole vielä tulleet. Markkinarako on siellä, missä on paljon väkeä ja enemmän vaurautta.

Pienemmissä taajamissa tyhjää toimitilaa ja tyhjiä näyteikkunoita on yhä yllättävän vähän, mutta kauppapaikkojen parkkipaikat näyttävä usein autioilta.

Kauppiaisiin lama iskee viiveellä. Nyt tulot ovat vähentyneet ja alennusmyynnit käynnistyvät jo sesongin aikana. Kalliita luksustuotteita ostavalle annetaan nykyään rivakasti bonuslahjoja kotona kokeiltaviksi.

Ravintoloiden ulkoterassit kertovat jotain. Kotkassa nuoriso kokoontui viime lauantaina puistoihin: kasseissa ja kantamuksissa oli janojuomaa viikonlopun vieton tarpeisiin. Porvoon ulkoilmaravintoloissa oli sunnuntaina keski-ikäistä väkeä parin vuoden takaisen verrokkiajan verran.

Tässä aiheeseen liittyvä artikkeli.
Helsingissä kuvittelisin, että ravintoloiden runsaus johtaa vähitellen heikompien karsiutumiseen. Työterveysasemilla henkilökunta näkee ja kuulee, miten lujilla yksilöt ovat lomautusten ja irtisanomisten takia. Lääketilastoissa näkyy kohta „rauhoittavien“ piikki.

Katutasolla kaikki on päällisin puolin vielä hyvin. Ehkä juopuneita on vähemmän kuin aikaisemmin? Johtuuko se siitä, että muun muassa nuoriso vetäytyy sankoin joukoin rannoille ja puistoihin, eivätkä näy kaupunkien keskustoissa? Häiriköiviä uhkailijoita en myöskään ole kohdannut.

Nostureiden määrä kertoo rakentamisesta. Kotkassa näin yhden. Helsingin keskustassa on yksi suurempi rakennustyömaa eli musiikkitalo. Loviisassa ei ole rakennettu uutta pitkään aikaan. Porvoon tuomiokirkon valmistumisen jälkeen uutta ei ole näköpiirissä. Kulttuuritaloa kaupunki puuhailee, mutta talous on jo pahasti miinuksella, joten nähtäväksi jää, milloin suunnitelmat muuttuvat teoiksi.

Kuntien talousnäkymät heikkenevät ja sitä kautta hyvinvoinnin ylläpito vaikeutuu. Velkaa ei voi ottaa loputtomasti. Jotenkin porukat on saatava muutaman vuoden tähtäimellä töihin, mutta mitä on se uusi, jota silloin tehdään?

8 Kommentare zu „Tutkimusmatka katutason lamatodellisuuteen

  1. Useimmat meistä eivät kohtaa lamaa lainkaan.Jos ei ole velkaa ja kiikkuvaa työsuhdetta tai yritystä harteillaan ei myöskään kolahda omaan nilkkaan.Olen jopa havainnut aktiivisuuden lisääntymistä ja parempaa palvelua.Voipa olla että valoisa kesäaika saa kaiken näyttämään kohtuulliselta.Kun nuoriso ei sijoitu / pääse opiskelemaan ja edes pätkätyötä ei ole tarjolla alkaa lama vaikuttaa mielentilaan.Milloin se näkyy katukuvassa? En tiedä jos koskaan? Helsingissäkin on aika eri tunnelma istuuko Strindbergin terassilla vai meneekö kuppila Kurjenlentoon Fleminginkadulle.Jälkimmäisessä on aina oma originelli tunnelmansa oli lama eli ei.Edellisen laman aikana kuulin tarinan Konalasta missä paikallinen kapakka tarjosi keppanatuopin 10 markalla aamukymmeneltä ja hinta nousi markan tunnissa aina kello 15.asti.Yritys oli imuroinut kaikki janohuulet jo aamusta sisään ja iltapäivänä he eivät enää muualle jaksaneet/päässeet.Kukaan siellä ei kuulemma puhunut työnteosta.Silläkin tavalla rentouttava kokemus kuulemma.Nyt kun pörssi on noussut raketinkin lailla kuukauden ja risat on osa porukkaa ihan omassa todellisuudessaan.Pikavoittojen realisointia ja iloista lentolipun ostoa kun pyyhkii taas hyvin ja maailmalla on edullisempaa vahvan euron aikaan.Meillä on koko ajan monta tarinaa menossa ja sellaista kuin yleinen ei kai ole olemassakaan kuin tilastoissa.
    Tuo vimeinen virkkeesi vaivaa minua joka päivä…eli mitä pirhanaa täällä pohjolan perillä jatkossa tehdään, jotta tämäkin elintaso säilyy?En ole kuullut vastauksia ja en niitä itsekään keksi.

  2. Tobe, kertomuksesi on tarkka ja mielenkiintoinen, käväiset kadun aurinkoisella puolella, mutta Konala-osio kertoo, että „singing in the rain“ on myös mahdollisuus oivaltavalle palveluyritykselle.

    Kirjoitin työterveyshuollon havainnoista, että kohta tulee „rauhoittavien piikki“ ja Konalan krouvi osallistui saman tilaston tuunaamiseen 90-luvulla.

    Se, mitä teemme leipämme pitimeksi tulevaisuudessa vaivaa kärkivirkamiehiä ja vastuullisia instituutioita. Mekin osallistumme tähän pähkäilyyn yrityksemme kautta. Yleensä Suomessa on otettu järki käteen suurten murrosten aikana. Ehkä samoin muuallakin, koska muuten „kriisi on mahdollisuus“ ei olisi niin yleisessä käytössä.

    Tärkeät uudisteet elävät jo keskuudessamme. Nokialla oli pitkä elektroniikan historia takanaan, ennen kuin se „mobirisoitui“ ja lähti kasvuun 90-luvulla. Kuka osasi silloin ennustaa, miten vahvaan asemaan mobiilijättimme onnistui itsensä kampeamaan.

    Uskon, että tällä kertaa emme jää yhden menestyjän varaan. Suorastaan toivon, että saisimme tuhatjalkaisen, joka kiidättäisi Suomi 2.0 tulevaisuuteen. Paljon pientä ja kaunista, joka kestää tulevia iskuja paremmin kuin yksi suuri.

    Kiirettä vain pitää, koska vientiluvut ovat surkeassa jamassa ja tilauskirjoissa on vain valkeita lehtiä – ei kaikilla – mutta liian monella.

  3. Suomessa olisi paljon kapasiteettia teknologisten ja kaupallisten innovaatioiden tekemiseen, valitettavasti myös esteitä ja ansoja on rakennettu innovaattoreiden poluille vähintään yhtä paljon. Energiateknologiassa suomalaisella insinööriosaamisella olisi varmasti kysyntää maailmalla. Ongelmana on kuitenkin energiateollisuuden monopolistinen olemus ja varsinkin moottoripolttoaineiden verotuksen merkitys valtion taloudelle.

    Esimerkiksi moottoripolttoaineiden syntettisen tuotannon periaatteet ja käytännön prosessit ovat olleet yleisesti tunnettuja lähes sadan vuoden ajan ja niiden hyötysuhteen nostamisessa olisi suomalaiselle prosessiosaamiselle miljoonan öljybarrelin paikka. Suomi ankarine sääolosuhteineen ja selkeine vuodenvaihteluineen olisi mitä mainioin luonnollinen tuotekehityslaboratorio maantieliikenteen vaihtoehtoisille energianlähteille.

    Suomessa on paljon kiinnostusta ja osaamista ei-maaöljypohjaislla energianlähteillä kulkevien ajoneuvojen rakentamiseen ja harrastajat ovat rakentaneetkin ajoneuvoja jotka ovat herättäneet laajaa kiinnostusta maailmalla. Valitettavasti valtiomme ei ole halukas nähdä näissä minkäänlaista teknologista tai teollista potentiaalia, ainoastaan yrityksiä kiertää ajoneuvo- ja käyttövoimaveroja.

  4. Unna Nibas Viittaatko bioreaktoreihin, bioteknologian ja mikrobiologian sovelluksiin? Tunnen alan ihmisiä, jotka murehtivat sitä, että kehitystoiminta on muutaman suuryrityksen hallinnassa ja lisänä lusikkana sopassa VTT. Pienemmille osaajille näytetään ulko-ovea herkästi Tekes yms. organisaatioissa, jotka käyttävät asiantuntijoina suurten klustereissa toimivia, jotka tietävät tutkimattakin, että pienten touhut ovat hyttysen ininää.

    Ajoneuvoteknologia on mielenkiintoinen lisäys kokonaisuuteen. Sitä puolta en tunne. Kuulisin mielelläni lisää aihepiiristä. Hajahuomioita tv-ohjelmista minullakin on, joissa ongelmana on ollut mainitsemasi polttoainevero.

    Kerro lisää.

  5. Viittaan orgaanisen kemian avaamiin mahdollisuuksiin synteettisten polttoaineiden tuotannossa. Esimerkkinä vaikkapa metanolin tuottaminen paikallisesti pyrolyysin avulla puunjalostusteollisuuden käyttämin menetelmin. Tai dieselpolttoaineen valmistaminen turpeesta.

    Tien päällä kulkee kourallinen puukaasulle muunnettuja harrasteajoneuvoja. Suomalainen eCorolla -projekti jossa vanhenevia henkilöautoja muunnetaan sähköautoiksi etenee ruohonjuuritason aktivismin voimin.

    Entäpä jos vapauttaisimme 100% kotimaisella polttoaineella kulkevat moottoriajoneuvot käyttövoimaverosta? Valtio menettäisi verotuloja jonkin verran mutta tuskin mitenkään merkittävästi. Vastapainona syntyisi pienyrityksiä, taloudellista toimintaa sekä aivan varmasti lukuisia pienimuotoisia innovaatioita joista parhaassa tapauksessa voisi kehittyä työpaikkoja ja valuuttatuloja tuottavaa teollisuutta.

  6. Unna Niibis Okay, samoista asioista olemme keskustelleet pienessä piirissä. Kemijärven sellutehdas olisi soveltunut tarkoitukseen. Samoin Tampereen lähellä suljettu sellutehdas. Sama pätee kaikkiin tuleviin.

    eCorollasta olen kuullut, pitänee lukea tarkemmin.

    Ymmärtääkö mikään poliitikko pienyritysnäkökulmaasi? Kuvittelen, että Nesteen vastalobby on erittäin vahva. Miten vanhan vallan pystyisi murtamaan?

  7. Suomessahan on perinteisesti uskottu teollisuuden ja yritystoiminnan tarkoittavan ensisijaisesti suuryrityksiä joiden toimintaa on voitu kontrolloida lähestulkoon suunnitelmatalouden hengessä. Toivottavasti tämkin vanhakantainen ajattelutapa murenee ja – ilkeänkö sanoa – keskusjohtoinen malli korvautuu markkinahenkisemmällä ajattelutavalla.

    Yksi asia jota ihailen yhdysvaltalaisissa on heidän pohjaton yrittelijäisyys ja usko omiin kykyihin. Yhdysvalloissa termi autotallifirma ei ole mikään vitsi tai vähättelevä ilmaisu, microsoftkin aloitti ihan oikeasti autotallista.

    Autotallifirmoista 98% menee nurin tai jämähtää muutaman hengen kokoisiksi pienyrityksiksi mutta jos edes 0,2% autotallifirmoista kasvaa maailmanluokan teollisuudeksi niin eikö autotallifirmoja kannattaisi rohkaista eikä kasata niiden poluille esteitä?

    Hieman asiaa sivuten, ennustan että tulemme lähiaikoina näkemään miten Euroopassa ja Suomessa pitkän aikaa muodissa ollut punavihreä vasemmistolaisuus korvautuu nuorison piirissä yhdysvaltalaisen republikaanisen ideologian eurooppalaisella versiolla. Nihilismiin johtava arvorelativismi, siis todellisuudessa arvotyhjiö, tulee korvautumaan perinteisillä arvoilla. Vastuun ulkoistaminen yhteiskunnalle menee pois muodista ja ihmiset alkavat ottaa elämänsä tukevasti omiin käsiinsä. Valtion ja yhteiskunnan kontrolli ihmisten jokapäiväiseen elämään tulee kutistumaan minimiinsä ja henkilökohtainen vastuun kantaminen omista valinnoista ja elämästä yleensä palaa kunniaan. Tänäänhän kukaan ei ole kärjistetysti vastuusta yhtään mistään vaan kaikissa käänteissä huudetaan yhteiskunnan holhousmekanismeja ja tukiverkkoja apuun.

    Ympäristössä jossa henkilökohtaisesta riskinotosta ja vastuunkannosta palkitaan, yrittelijäisyys nousee kunniaan. Ehkäpä näemme myös suomalaisia menestystarinoita joissa yritys kasvaa autotallista globaaliksi toimijaksi? Itse asiassa uskon sen olevan lähes väistämätöntä mikäli saamme karistettua itsestämme slaavilaisen kateuden ja oblomovilaisen saamattomuuden myrkyttämän ajattelumallin ja rohkaisemme innovaattoreitamme jalostamaan ideoitaan hyvinvointia jauhaviksi liikeyrityksiksi. Kun yrittäjä vaurastuu niin me kaikki voitamme.

    Ei sammon takominen nykypäivänä ole sen kummempi temppu.

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Google Foto

Du kommentierst mit Deinem Google-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s