Jos ei ole Kaurapuuroa

KaurapuuroKatselin tv-ohjelman Suomen 90-luvun lamasta, hallituksen, presidentin ja Suomen Pankin toimista kansallisen syvätaantuman aikana. Ohjelmassa asiantuntijat ja poliitikot kertoivat, mitkä syyt johtivat työttömyyden hurjaan nousuun ja kohtuuttomaan konkurssiaaltoon.

Syyttävät sormet osoittivat:

  1. Vahvan markan politiikkaan
  2. Suomen Pankkiin
  3. Korkopolitiikkaan
  4. Työttömyyden annettiin nousta
  5. Asiantuntijoita ei kuunneltu
  6. Laman aikana kuluja ja etuuksia leikattiin

Kuviteltiin, että työttömyys tekee „kulutusjuhlineelle kansalle“ terää; porukat tekevät nöyremmin töitä pienen talouskurituksen jälkeen. Valtionvarainministeri Iiro Viinasen puheet tuntuivat näin jälkeen päin katsottuna varsin tylyiltä. Suomen maineesta kannettiin huolta, kansalaisista ei.

Suomen Pankin mielestä hallituksen vastuulla oli „työllisyys / työttömyys“ ja pankki kantoi huolta markasta ja korkopolitiikasta. Esko Ahon hallitus ei ymmärtänyt päätöstensä vaikutuksia. Taantumaa syvennettiin kululeikkauksilla. Dokumentti osoitti, että hallitus toimi arvojensa ja asenteittensa pohjalta.

Päättäjillä oli valmius nostaa korot taivaisiin – ja niin myös tehtiin. Devalvaatiota vastustettiin viimeiseen asti, kunnes vientiteollisuus pakotti hallituksen ja Suomen Pankin toimimaan. Sen sileän tien Suomen yli pyyhkäisi ennen näkemätön konkurssiaalto: firmoja kaatui kuin viljaa syyssateen jälkeen. Talouselämän viikatemies kaatoi hyviäkin yrityksiä kovakorvaisen finanssipolitiikan takia.

Työttömyys nousi oletetusta „reilusta kymmenestä prosentista“ yli kahteenkymmeneen. Kuvitelmat nopeasta noususta taantuman jälkeen osoittautuivat nekin vääriksi. Firman kaataminen käy käden käänteessä, mutta autotallista uuteen kukoistukseen tarvitaan vuosien työ.

Tämän laman pohjaa ei maassamme vielä ole nähty. Olemmeko oppineet jotain 90-luvun kansallisesta katastrofista?  Osaammeko taistella työttömyyttä ja kurjistumista vastaan? Suurtyöttömyyden seurauksia ei myöskään osattu ennakoida. Pitkäaikaistyöttömyyden vaikutuksia ei tajuttu lainkaan.

Suomi ei ole vieläkään päässyt irti lähes kahdenkymmenen vuoden takaisista vaikutuksista. Monet joutuivat kokonaan ja lopullisesti normaalin yhteiskunnan ulkopuolelle.
Ohjelmassa esiintyi myös yksityishenkilö, joka kertoi leipäjonoista, henkilökohtaisesta taloudestaan ja valmiudestaan varastaa leipää ja ruokaa perheensä hengissä pitämiseksi. Siitä oli leikki kaukana.

Onko 90-luvun laman opetuksista keskusteltu riittävästi? Millainen rooli Mauno Koivistolla oli? Hallitus, Suomen Pankki, virkamiehet ja presidentti eivät kansalaistaan välittäneet. Heidän tavoitteena oli laittaa Suomi EU-kuntoon. Baltian maissa kopioidaan Suomen 90-lukua nyt.

Elämä on!

Advertisements

Kun Kauppakeskukset Kaatuvat

EspooAmerikasta hiipii uusi talouden flunssa-aalto. Luovat finanssiratkaisut näkyvät nyt myös kauppakeskuksia omistavien kiinteistöjättien keskuudessa. Suuren kauppakeskuksen kaatuminen tuottaa oletettavasti myös ongelmia niiden suojassa toimiville sadoille pienyrityksille, kioskinpitäjille, pizzan paistajille ja vaatekauppojen pyörittäjille. Voiko sama tapahtua meillä? Miten vakaalla pohjalla meikäläisten kauppaparatiisien omistus on?

You see, the looming bankruptcy I’m talking about involves one of the biggest organizations in America – the owner of more than 200 malls in 44 states.

Meidän piti ensin selvitä lamasta leikitellen. Teollisuuden uskottiin pärjäävän hyvin paksuilla tilauskirjoilla. Asuntokuplaa ei Suomessa ollut ja pankeillamme piti olla rahaa kuin roskaa. Amerikasta kantautuu nyt uutisia, että kauppakeskuksia omistavalla kiinteistöjätillä on vaikeuksia. Ja tuskin ongelmat keskittyvät vain yhteen putiikin pitäjään.

Oletettavasti kuulemme kohta, ettei meillä ole tämänkaltaisia ongelmia. Meidän kauppakeskuksia ei kuitenkaan ole rakennettu käteis- tai kassavaroilla. Sama tauti saattaa iskeä myös matkailualan kiinteistöjä haalineille suuromistajille. Pienistä puhumattakaan.

Amerikassa moni megamooli (mall) kärsii kroonisesta asiakaspulasta. Kaupan käytävät ovat tyhjillään ja kassakoneet eivät kilise. Luottokortin vinguttajat ovat uhanalainen laji. WWF joutuu kohta suojelemaan jäljellä olevia.

Meillä? Miltä näyttää? Käykö kauppa vielä kotinurkillasi? Mitä mieltä olette suurten keskusten asiakasmääristä?

Naiset rulettaa johtajina!

08042009568Ovatko naiset parempia johtajia? Niillä on enemmän empatiaa ja sosiaalisia taitoja. Muijat osaa myös pitää jöötä ja järjestystä. Sen tietää jokainen, joka on joskus joutunut olemaan tossun alla tai siivouspäivänä komentokeskuksen kohteena. Johtajuutta on tutkittu ja naisyrittäjät toimivat varovaisemmin, riskejä ei oteta, porukasta kannetaan huolta.

Mutta, onko näin? Millaisia kokemuksia teillä on? Nyt äijät esiin varmoilla mielipiteillä ja toki naisetkin saavat kommentoida.

Suomalaisnaisen kanssa naimisiin mennyt ulkomaalainen tietää, millaista on yhteiselo ja arki täkäläisen niskanvuoren emännän kanssa.

Onko johtamisessa sukupuolisidonnaisia juttuja ja voisimmeko oppia toisiltamme? Missä naiset ovat parempia? Koska mies on paikallaan?

Maailmantalouden merkit viittaavat siihen, että johtajien vaihtoviikot ovat kuumimmillaan ja uuden pomon valinta on aina kinkkinen tehtävä. Hyvät neuvot ovat tarpeen.

Luovuus on vaikea laji

Piispankatu 28 Minulla on ollut ilo ja kunnia työskennellä luovien ja kekseliäiden ihmisten kanssa koko ikäni. Ehkä meissä kaikissa asustaa pieni pensselimies, joka mielellään maalaisi tauluja. Epäannoksemme kaikki taulumaalarit ja taiteilijat eivät onnistu luovissa tehtävässään. Hitler ei saanut mainetta taiteilijana, mutta onnistui lopulta panemaan Euroopan ja maailmankirjat sekaisin. Lisäksi hän oli vegaani ja tähtäsi maailmanvaltaan.

Nykyinen taloudellinen alamäki on luovan finanssisuunnittelun tulosta. Pankkiireille annettiin Bushin aikana rutkasti temmeltämisen vapauksia ja he keksivät antaa lainaa rutiköyhille tai muuten maksukyvyttömille ihmisille ja seuraukset tiedämme.

Uuden talouden nousu ajoittui vuosituhannen vaihteeseen ja silloin digitaalisoinnin piti poistaa kasvun esteet ikiajoiksi. Toisin kävi, dot.com meni vituroilleen ja sen jälkeen ns. Web 2.0 keksi kehittää bisneksiä tyhjästä ilman suuri investointeja.

Syntyykö tämän sub-prime riehan jälkeen uusi rakentamisen systeemi, jolla tutotetaan kiinteistöjä ja mökkejä pilkkahinnalla? Jos niin käy, silloin kapitalismi tai markkinatalous lunastaa uudelleen paikkansa historian pitkässä juoksussa.

Minulla on sellainen hytinä, että länsimaissa on riittävästi tyhjillään olevia pytinkejä, joita ei käytetä 24 / 7 / 365 periaatteen mukaisesti. Viisaammalla kiinteistöhallinnalla kaikki osa-aikaiset rakennukset ja kiinteistöt saadaan käyttöön ja rahaa tarvitaan jatkossa vain kunnossapitoon.

Tulevaisuuden ammatiksi ennustan putkimiestä ja remonttitaitoista kirvesmiestä, rappareita, sähkömiehiä ja käteviä naisia tarvitaan. Mitenköhän käy kaikille niille, jotka ovat panostaneet tietoammatteihin? Tarvitaanko heitä / meitä, vai olemmeko me seuraavan kuplan rakentajia?

UPM:n Pääjohtaja Pesonen Paperin Paremmuudesta

Metsäteollisuuden osakkeita ei arvosteta korkealle. Tulosta syntyi heikonlaisesti korkeasuhdanteen aikana ja nyt kassavirta ohenee laman takia niin heikoksi, että luottoluokittelijat laittavat metsäjättimme lainapaperit heikoimpaan b-luokkaan.

UPM:n pääjohtaja Pesonen kommentoi Talouselämä 7 | 20.2.2009: „Ei ole paperin voittanutta.“

Hänen mielestä paperi on edelleen paras käyttöliittymä ja kun katselen työpöytääni aamukahvin jälkeen, on se täynnä paperia, muistiota, vihkoja, lehtiä, kuvia ja piirroksia. Lattialla on isossa laatikossa lisää ja viereisessä huoneessa on hyllyjä metritolkulla täynnä muistiinpanoja ja muuta sälää.

Omia tietokoneita on kaksi ja kännyköitä yksi; vanhoja romuja muissa huoneissa toinen mokoma. Niiden sisällä on tietenkin monin verroin enemmän tietoa, mutta totta Pesonen puhuu. Paperikasojen selailu käy käden käänteessä, kun taas digitalivempaimista ei aina tahdo löytää hakemaansa, vaikka millaisia hakukoneita käyttää.

Paperin kiinnostavuuden palauttaminen vaatisi kuitenkin uudenlaisia markkinointitoimia. Kiinassa keskushallinto on luvannut, että painetun sanan pitää kriisi- ja katastrofitilanteissa pystyä viestittämään „oikeaa tietoa“ kriisipesäkkeestä nopeammin ja tarkemmin kuin digitaaliset mediat.

Kiinalaisviranomaisten propagandistiset ajatuskulut tukisivat tietenkin Karvosen ja Pesosen toiveita, mutta mitä tekee Suomen hallitus? Onko Karvosen vinkistä otettu vaari? Pitäisi kasata keksintöryhmä tai hätätilaporukka, joka tunaroisi (tuunata) metsäteollisuudelle selviytymiskonseptin.

Paperi on pitkään ollut paras käyttöliittymä. Digitaalinen jyrää kuitenkin sosiaalisuudellaan. Pitäisikö mehtäfirmojenkin johtoon palkata parempia kommunikaattoreita? Mitä mieltä olette?

Innovaatioiden Käytäntöön Vieminen

Ideoiden ja Innovaatioiden käytäntöön vieminenOlemme pienessä piirissä keskustelleet syvällisesti innovaatioista. Nyt, jos koskaan, uudisteet, innovaatiot ja radikaalit muutokset olisivat tarpeen, mutta syntyykö niitä? Onko meillä tietoa siitä, mitä suomalaisissa autotalleissa ja osaamiskeskuksissa puuhastellaan?

Miksi uudistuksia ei tuoda päivänvaloon? Vai, onko niitä?
Mitä itse kukin meistä tekee uudistusten ja muutosten läpiviemiseksi?

Lama ei ole ikuinen, talouden ylä- ja alamäet kuuluvat kapitalismin arkeen, joten kohta pitäisi tallinovet avautua raketit paukkuen.

Teollisuuden innovaatioprosessit ovat pitkiä. Nokian nousu nykyiseen mobiilimahtiasemaan kestä elektroniikan alkuvaiheista, 60-luvulta, 90-luvun alkuun. Sen jälkeen Nokian ihmettä on pällistelty.

Ihmeiden aika ei ole ohi,
innovaatioita ei voi tutkia, ne tehdään

Kirjoitin vielä muuta vuosi takaperin uskostani metsäteollisuuden huomiseen, mutta ensin meilläkin tarvitaan „kenraalimoottorin“ ja „kraislerin“ tapainen järjestely, jossa monta köyhää pannaan yhteen ja luodaan uusi „köyhtyneet paperitehtaat“. Sen jälkeen pankit runtattiin yhteen pakettiin: KOP ja SYP ja tuloksena tänään Nordea.

Ei mitään uutta auringon alla. Bisnesinnovaatioita on luotu aina. Rauma-Repola ja Yhtyneet Paperitehtaat kasattiin United Papermilliksi aikoinaan. Kajaani Oy:kin laitettiin samaan nippuun. Enso Gutzeit levittäytyi Ruotsin asti ja tuloksena Stora „Kopparberg – Wallenberg“ Enso. Valtionyhtiötkään eivät ole lopullisia. Luovan tuhon jälkiuunileipää olemme nauttineet useita vuosia.

Emme muista, että aikaisimmista ajoista on selvitty. Suomi on tänään, lamasta huolimatta, vauraampi kuin koskaan aikaisemmin. Mutta missä lymyää luovuus ja uusien uljaitten kokonaisuuksien yhteenrunttaus? Milloin alkaa iso rytinä?

Pohjoismaiden pankeissa ei pitänyt olla mitään mätää. Kaapeista löytyy kuitenkin luurankoja. Kadun toisella puolella on Sampo Pankki. Lehtitietojen mukaan emoyhtiö tarvitsee 3,5 miljardia euroa taseensa paikkaamiseen.

„Tanskalaispankki Danske Bank hakee 26 miljardin Tanskan kruunun eli noin 3,5 miljardin euron lisäpääomaa Tanskan valtiolta. Lisäpääomalla pankki pyrkii vahvistamaan tasettaan taantumasta aiheutuvien tappioiden varalta. Pankin tiedotteen mukaan lisäpääoma nostaa oman pääoman määrän noin 12 prosenttiin taseesta“, kirjoittaa Taloussanomat.

Ruotsissa on SEB, islantilaispankkien taru tunnetaan. Mitä muuta herkkää ja haurasta kevään aikana paljastuu? Mitä tekee M-Real? Koska alkaa rytinä?