Jos ei ole Kaurapuuroa

KaurapuuroKatselin tv-ohjelman Suomen 90-luvun lamasta, hallituksen, presidentin ja Suomen Pankin toimista kansallisen syvätaantuman aikana. Ohjelmassa asiantuntijat ja poliitikot kertoivat, mitkä syyt johtivat työttömyyden hurjaan nousuun ja kohtuuttomaan konkurssiaaltoon.

Syyttävät sormet osoittivat:

  1. Vahvan markan politiikkaan
  2. Suomen Pankkiin
  3. Korkopolitiikkaan
  4. Työttömyyden annettiin nousta
  5. Asiantuntijoita ei kuunneltu
  6. Laman aikana kuluja ja etuuksia leikattiin

Kuviteltiin, että työttömyys tekee ”kulutusjuhlineelle kansalle” terää; porukat tekevät nöyremmin töitä pienen talouskurituksen jälkeen. Valtionvarainministeri Iiro Viinasen puheet tuntuivat näin jälkeen päin katsottuna varsin tylyiltä. Suomen maineesta kannettiin huolta, kansalaisista ei.

Suomen Pankin mielestä hallituksen vastuulla oli ”työllisyys / työttömyys” ja pankki kantoi huolta markasta ja korkopolitiikasta. Esko Ahon hallitus ei ymmärtänyt päätöstensä vaikutuksia. Taantumaa syvennettiin kululeikkauksilla. Dokumentti osoitti, että hallitus toimi arvojensa ja asenteittensa pohjalta.

Päättäjillä oli valmius nostaa korot taivaisiin – ja niin myös tehtiin. Devalvaatiota vastustettiin viimeiseen asti, kunnes vientiteollisuus pakotti hallituksen ja Suomen Pankin toimimaan. Sen sileän tien Suomen yli pyyhkäisi ennen näkemätön konkurssiaalto: firmoja kaatui kuin viljaa syyssateen jälkeen. Talouselämän viikatemies kaatoi hyviäkin yrityksiä kovakorvaisen finanssipolitiikan takia.

Työttömyys nousi oletetusta ”reilusta kymmenestä prosentista” yli kahteenkymmeneen. Kuvitelmat nopeasta noususta taantuman jälkeen osoittautuivat nekin vääriksi. Firman kaataminen käy käden käänteessä, mutta autotallista uuteen kukoistukseen tarvitaan vuosien työ.

Tämän laman pohjaa ei maassamme vielä ole nähty. Olemmeko oppineet jotain 90-luvun kansallisesta katastrofista?  Osaammeko taistella työttömyyttä ja kurjistumista vastaan? Suurtyöttömyyden seurauksia ei myöskään osattu ennakoida. Pitkäaikaistyöttömyyden vaikutuksia ei tajuttu lainkaan.

Suomi ei ole vieläkään päässyt irti lähes kahdenkymmenen vuoden takaisista vaikutuksista. Monet joutuivat kokonaan ja lopullisesti normaalin yhteiskunnan ulkopuolelle.
Ohjelmassa esiintyi myös yksityishenkilö, joka kertoi leipäjonoista, henkilökohtaisesta taloudestaan ja valmiudestaan varastaa leipää ja ruokaa perheensä hengissä pitämiseksi. Siitä oli leikki kaukana.

Onko 90-luvun laman opetuksista keskusteltu riittävästi? Millainen rooli Mauno Koivistolla oli? Hallitus, Suomen Pankki, virkamiehet ja presidentti eivät kansalaistaan välittäneet. Heidän tavoitteena oli laittaa Suomi EU-kuntoon. Baltian maissa kopioidaan Suomen 90-lukua nyt.

Elämä on!

Mainokset