Kevättä talouselämän rinnassa

Luin tänään pikavilkaisuna Hesarin ja siitä harsien pääministerin kymmenen miljardin tulevaisuuspaketista. Demarit heittivät kehiin miljardiluokan elvytysruiskeen ja kepulaispääministeri pani muutama siltarumpua paremmaksi. Ekonomistit haistoivat esityksestä aluepoliittisen tendenssin.

Mitä siitä? Antaa poliitikkojen pallotella veronmaksajien rahoilla. Helppohan niitä on siirrellä momentilta toiselle. Toista on kymmenen miljardin tienaaminen markkinoilta. Siinä joutuu moni firma tekemään monta ylimääräistä työtuntia.

Kenen taskusta nämä kehitysmiljardit otetaan? Pääministerillä tuskin on luotollista shekkitiliä, jolta fyrkat haarukoidaan.

Laman torjunta tarjoaa „vaikeisiin aikoihin vedoten“ poliitikoille mielenkiintoisen pelikentän. Nyt jos koskaan voi kehitellä uusia pilvilinnoja muiden rahoilla. Kriisien hallinta on mieluinen tehtävä kaikille, jotka tähtäävät valtiomiesluokkaan!

Antaako tämä kriisijohtajille mahdollisuuden „more governement“ politiikan lanseeraamiseen? Bush ja republikaanit pyrkivät maassaan päinvastaiseen tavoitteeseen. Nyt tuulen suunta on kääntynyt ja „New Deal“ innostaa pääministereitä ja Sarasvuota. Uskon loppupeleissä enemmän Sarasvuon taktiseen operaatioon.

Onko minusta tullut epäonnistuneen Bushin kannattaja? Pitäisikö hakeutua hoitoon?