Ihmiset myyvät tavaroitaan käteistä saadakseen

Halvan ja helpon lainarahan aikana ihmiset ostivat meillä ja muualla tavaroita, joita nyt vuorostaan myydään kuin viimeistä päivää käteisrahan saamiseksi. Islannissa hienoja autoja kaupataan nollahintaan. Lisäksi myyjät antavat useita tuhansia euroja käsirahaa ostajille, jotka ottavat kantaakseen jäljellä olevat lainaerät.

Amerikan tavarataivaassa yksityiset ihmiset eivät enää mene kirpputoreille vaan he perustavat kodistaan kauppatalon, josta myydään telkkareita, stereoita, kitaroita, flyygeleitä, tietokoneita, autoja, koneita, apuvälineitä ja laitteita, joita he eivät ehkä ole koskaan tarvinneet, mutta käteispulan takia velkavivulla hankitut tavarat joudutaan myymään pikaisesti.

Vanhan ja vähän käytetyn tavaran kauppa jarruttaa muun muassa automyyntiä. Suomessakin on merkkejä vastaavasta. Autoliikkeillä on tonneittain autoja, joilla on ajettu sadoista muutamiin tuhansiin kilometreihin. Leasing-sopimuksia puretaan, ihmiset joutuvat palauttamaan velalla ostamiaan autoja.

Kohta meilläkin saa kaikkea mahdollista entistä halvemmalla. Käteinen on yksityisillä ja yrityksillä entistä tärkeämpi niukkuushyödyke.
Kiinteistöpuolella liipaisimella ovat kymmenet tuhannet ensiasunnon ostajat, joilla velkataakkaa on yli varttimiljoonan. Lyhennysyhtälön kasassa pitäminen käy mahdottomaksi, jos toinen tai molemmat joutuvat työttömiksi.

Back to 90’s kauhuskenaariolta välttyvät ne, joilla on vakaa ja varma työpaikka. Ne joilla on täpäkkää takataskussa voivat ilmeisesti kohta valita, Ideaparkin tai muun tavarataivaan sijasta, yksityisten ihmisten muodostamat kaupptalot, joista rittää edullisia kestokulutushyödykkeitä ekosysteemin yläpäässä surffaaville.

Elämä on! opasti mainos. Mainokset eivä valehtele.