Ihmiskasvoinen sosialismi henkilöityy suomalaisen politiikan vasemmalla laidalla kaasuputkimies Paavo Lipposeen. Lipposen valoisat kasvot ja ihmisläheinen asenne antavat ymmärtää, että elämme Venäjän naapurina ja kaasu tekee meistä ja saksalaisista akselivaltion, jonka merkitystä emme nytkään voi ohittaa.Olen kansalaisena erityisen ilahtunut siitä, että puutullikiistan jälkeen mahtimaat järjestävät luottamuksellisen tehtävän maakaasuputkilinjan konsultille. Paavo Lipponen pystyy politiikan ammattilaisena osoittamaan, että akselivaltioiden edustajat tarvitsevat paljon kaasua ja energiaa Venäjältä, ja että suomalaisten tehtävänä on toimia hyvien EU-hankkeiden edistäjinä.
Tiedän, että Lipposen mielestä bloggaajat ovat kansakuntamme turhakkeita, pohjasakkaa, joiden mielipiteillä ei merkittävän europoliitikon silmissä ole perskarvan arvoa. Kirjoitan kuitenkin julki ajatukseni teemoista, jotka tuovat näkkileipää Paavon ja Päivin lounaspöytään; lipposten vekaroita mitenkään huomioimatta!
Olen aivan ekstaasissa, kun ajattelen, miten entinen pääministeri ja tila-auton käyttäjä edistää saksalaisten kaasutarpeita. EU:n mallioppilas, Suomi, tarvitse uuden kumartamisen suunnan ja kohteen. Paavo onnistuu poliittisella vaistollaan yhdistämään tarkoitukseen sekä Brysselin että Moskovan. Ensin kumarramme länteen ja sitten itään!
Wau! tämä on luovaa taloutta ja uutta politiikkaa! Paavo, Paavo, tarvitsemme kaasua joka kotiin ja laitokseen. Ilman suomalaisen politiikan suurta Paavoa emme olisi alkua pidemmällä.
Sodankäynti on teknistynyt, emme suinkaan voi suhtautua kevytmielisesti siihen, että tankeilla ja tykeillä joudutaan jatkaan politiikan tekoa. Paavo „suurin“ Lipponen tajuaa myös – tässä yhteydessä – politiikan painoarvon. Suomi on pieni maa, mutta poliitikkomme arviovat ja arvottavat itsensä eurooppalaisina suuurmiehinä ja naisina.
Lipposen arvio omasta itsestään on suurin suurten joukossa. Heil! Paavo.
Todistamme hienojen ja uusien alkutapahtumien juurevaa alkua. Kasallisen politiikan tavoitteena on Venäjän ja Euroopan unelmien ja tarpeiden yhdistäminen. Putkimies Paavo Lipponen konkretisoi kansalaisten tarpeen konsulttisopimuksen yksityiskohdissa.
Kansakunnan etuja ei tietenkään kannata miettiä smalla intesinteetillä.
– Kaasua, kaasua, kaasua, huudahtaa Paavo, EU-poliitikoistamme suurin!
Älä epäile Venäjää, suhtaudu viileästi EU-Brysseliin. Tarvitsemme pohjoisen ulottuvuuden, jonka äitinä on Päivi ja isänä on mahtava Paavo. Ilman sosiaalista demokratiaa emme olisi tässä tilanteessa.
Was wollen Sie? Paavo, Paavo, Paavo…Haluamme sinut EU:n presidentiksi, suomalaisen sosdem presidenttiyden jatkajaksi. Ilman sinua olisimme täysin hukassa. Paavo, Heil, wir wollen Sie über alles. Sieg Heil!
Ihimiskasvoinen sosialismi kaipaa sinua. Venäläiset hyökkäisivät 40 vuotta Thsekosolovakiaan. Kekkoslovakian jälkeen monet asiat ovat muuttuneet. Vuoden 1968 jälkeen raaka voimapolitiikka tekevät paluuta, mutta Suomi pysyy kuvioissa mukana.
Paavo, vain sinä voit palautta meidät entiseen ja viedä Euroopan pimeimpään ytimeen!
Digitalisierung Produktivität Industrie 4.0 
Sitten kun kaasuputki on valmis ja kaasuyhtiö aseistaa oman yksityisen armejan partioimaan Suomenlahdella ja hätistelemään putken läheisyydessä liikkuvia aluksia (tähän on duuman hyväksyntä), niin myönnetäänköhän Paavolle kyseisen laivaston kunnia-amiraalin arvonimi.
kaippa, Paavo haluaisi tulevaisuuden Kekkoseksi. Pitäisikö hänet tämän jälkeen nimittää huomisen Bobrikoviksi?
Na ja Paavo und Helge-
Ich hab Zeit, und mein Vater hat Geld.
Gott erbarme mich meiner!
Wir möcthen eines Volk bleiben.
Volk bezeichne:
1. eine durch Sprache, Kultur und Geschichte verbundene große Gemeinschaft von Menschen (siehe Ethnie).
2. die Masse der Angehörigen einer Gesellschaft, der Bevölkerung eines Landes, eines Staates (siehe Volk (Soziologie)).
3. die mittlere und untere Bevölkerungsschicht (vgl. die Redewendungen: aus dem einfachen Volk, dem Volk aufs Maul geschaut).
Der Ausdruck Volk über mittelhochdeutsch volc aus althochdeutsch folc, dies aus allgemein-germanisch fulka, „das [Kriegs-]Volk“), ist erstmals belegt im 8. Jahrhundert und bedeutet „viele“.[1]
Im weitesten Sinne bezeichnet Volk eine Gruppe von Menschen, die sich als ideelle Einheit begreift und durch eine gemeinsame Geschichte oder verschiedene gemeinsame Eigenschaften (Sprache, Kultur, Tradition, Religion, Gebräuche etc.) verbunden ist beziehungsweise sich verbunden fühlt und die ein bestimmtes Gemeinschaftsbewußtsein besitzt und die sowohl in ihrer Selbst- als auch in der Fremdwahrnehmung durch andere als kulturell unterscheidbar gilt.[2] Die älteste Bedeutung „viele gleichartige Leute“ ist noch in Worten wie „Fußvolk“ oder „Fahrendes Volk“ präsent. Ohne weitere Bestimmung stand „Volk“ sodann für ein Siedlungsvolk und wird in neuerer Zeit eher für Kulturvolk, Stammesvolk oder Staatsvolk verwendet. In der Zeit des Ancien régime bezeichnete Volk alle Einwohner, die nicht zum Adel oder zum Klerus gehörten (Dritter Stand, siehe auch Standesgrenzen), was heute noch in ursprünglich nicht-höfischen Einrichtungen und Beschäftigungen wie Volkstanz, Volkslied oder Volkstheater zum Ausdruck kommt.
Na und?
Das waren ja nur Zitaten vom Brockhaus? Nicht wahr?
„Gruppe von Menschen, die sich als ideelle Einheit begreift und durch eine gemeinsame Geschichte oder verschiedene gemeinsame Eigenschaften (Sprache, Kultur, Tradition, Religion, Gebräuche etc.) verbunden ist beziehungsweise sich verbunden fühlt und die ein bestimmtes Gemeinschaftsbewußtsein besitzt und die sowohl in ihrer Selbst- als auch in der Fremdwahrnehmung durch andere als kulturell unterscheidbar gilt.“ Aber das gilt ja nicht mehr. Mindestens nicht bei uns. Ich, ich, ich ist ja der heutige Gott.
Paavo war ja gut. Mein, aber relativ gut? Aber das ist schon eine Zeitlang her.
Meniköhän tämä vielä vanhasta muistista, edes suurin piirtein ymmärrettävästi?
Turhakkeena, blogistina siis, näen nämä paavot ja eskot pelkkänä antoisana materiaalina, jota käytän hyväkseni ja tarjoan lukijoilleni uusista näkökulmista:
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2008/08/18/ja-mooses-ojensi-katensa
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2008/08/19/yhteiskuntasuhteiden-tahden
helanes, olet oikeassa, mistä kirjoittaisimme, jos tarjolla ei olisi ihmiskasvoisia soisalisteja, särmikkäitä poliitikkoja, sydämettömiä yritysjohtajia, epäonnistuneita yritysstrategioita.
hakki47, Paavo oli omituinen demokraatti, joka ei vallassa ollessaan muita kuunnellut. Nyt kerrotaan, että demarit kasvattavat itselleen korvia; haluavat tietää, mitä kansalaiset haluavat.
„I have dream…“, on uuden jakkupukujohtajattaren ideoima fraasi. Kunpa muistaisin hänen nimensä.
Minullakin on kaksi korvaa. Toinen niistä kuuro. Luulisin, että SDP:lle kasvavat ovat molemmat. Sillä PORUKKA PÄÄTTÄÄ.
hakki47, kehitetään demareille blogipohjainen kuulolaite. Jos prototyyppi onnistuu, voimme myydä keksintöämme kaikille puolueille. Kemiläisiä paperimiehiä kuunteleva kepulainen olisi oivallinen innovaatio. Mikä olisi tällaisen keksinnön hinta?