300 000 neliön nakkikioskeja vai teknologiateollisuutta?

80+ päivää osakesijoittajaksi irjoittaa 165 kansallisesta kauppakeskushankkeesta. Suomessa riittää ideatykkien mielestä vielä peltotilkkuja ja maanteiden risteyspaikkoja, jonne kannattaa rakentaa kopiokoneella ideoituja kauppapaikkoja. Mielestäni meidän pitäisi valjastaa aivohiiremme teknologia- ja vientiteollisuutemme kehittämiseen.

Ruotsissa ja Norjassa suurmyymälöitä on tilastonikkareiden antamien tietojen mukaan enemmän, joten siitä vain naapureita kopioiden samalle tasolle. Mutta löytyykö peruskuluttjailta vielä lompsasta hynää bensa- ja ruokalaskujen jälkeen? Viinakin kallistuu ja inflaatio syö viimeisetkin siemenperunat. Veroalennuksillako pidämme pystyssä Maskut ja Suomi-Soffat? Stockmannin juustotiskistä puhumattakaan…

Metsäteollisuutemme uskoi vielä 2000-luvun alussa paperin kulutuksen jatkuvaan kasvuun, sahamiehet ajattelivat puolitosta vuotta takaperin, että rakentaminen Euroopassa on katkeamattomassa nousussa. Arkijärjelläkin voi kuvitella, että raha loppuu aika ajoin omakotirakentajaltakin ennen kuin kaikki kuusikot ja männiköt on saatu kumoon.

Teknologiateollisuudessamme ei ole esiintynyt, Nokiaa lukuun ottamatta, mammuttimaisia yksiköitä. Muovikuorten alihankinta ja kännyköiden kokoonpano on jo kadonnut maastamme. Jäljelle ovat jääneet osaamisen huipulla häärivät bittipajat, jotka vielä pärjäävät kännyköiden erikoisohjelmien tuotannossa. On toki muutakin, mutta kovin näkyviä nämä teknot eivät ole.

Teknoteollisuuden taivaallakin näkyy harmaita pilviä. Uusia Nokioita ei synny kuin once in the lifetime. Metson paperikoneet edustivat konepajateollisuutemme huippua monta vuosikymmentä. Wärtsilän dieselit ja kattilat eivät ole kuin hyttysen pissaa teknomaailman valtameressä. Pitäisi ideoida ja keksiä uusia juttuja. Nyt tarvitaan bioa, innoa ja luovaa taloutta.

Lukuisat teknotaiturimme ovat pieniä ja erityisen näkymättömiä. Monet niistä ovat markkinarakoihin tähtääviä nyrkkipajoja, jotka eivät julkisuutta kaipaa. Kasvuhakuisia pk-yrityksiä maastamme löytyy erittäin vähän. Työllisyyttä on tämän hallituksen aikana ylläpidetty palvelualojen ja rakentamisen kasvulla. Mutta mitä silloin tehdään, kun uutta rahaa kansantalouteen on haettava viennin kautta?

Pitäisikö meidän entistä tarkemmin tutkia, millaisia ideaverstaita maakunnistamme löytyy, koska ne ajat, jolloin kaupan isoissa halleissa ajelee hakki47 mönkiällään, eivät välttämättä ole monen kuukauden päässä, jollei tämä ”kuin koira veräjästä” käy toteen.

Valikoituuko Suomi Ukko-jumalan valitsemaksi kansaksi, joka kuittaa kansainvälisen laman ostamalla ulkomaalaista romua ja kräässä Tokmannista ja hehtaariluokan halpahalleista? Pelastavatko kotimaiset ”Wal-Mart” versiot meidät taantumasta? Pysyvätkö sahat ja kuitulevytehtaat käynnissä kotimaisella kauppahallirakentamisella?

7 Kommentare zu „300 000 neliön nakkikioskeja vai teknologiateollisuutta?

  1. „Mutta mitä silloin tehdään, kun uutta rahaa kansantalouteen on haettava viennin kautta?“ Et kai Helge hyvä tosissasi kysy?

    Teemme tietysti kuten aina ennenkin, alamme viedä ihmisiä! Nykyjään kun osaamattomia ei kukaan muukaan huoli vaivoiksensa täältä kaikkoaa tulevaisuutemme rakentamisen kannalta osaavin porukka. Ja vielä tässä vaiheessa maasta toiseen muutto on äärimmäisen helppoa EU:n sisällä, eikä paljonkaan vaikeampaa sen ulkopuolellekaan. Jos siis ihonvärisi on nuori, valkoinen, sinulla on näyttöjä ja rahaa.

    Toivot: „Mielestäni meidän pitäisi valjastaa aivohiiremme teknologia- ja vientiteollisuutemme kehittämiseen.“

    Ja taas lauot pehmosia. Joka iikka täällä tietää että aivoriihemme, if any, on valjastettu ja valjastettava tulevien kunnallisvaalien voittamiseen ja maaseudun stahanovilaisyrittäjien tukemiseen kansallisilla varoilla. Muuten meidät hukka perii. Sitä paitsi, jätimme sen silloin 1800-luvun lopullakin maahanmuuttajien hommaksi.

    Miksei tuo toimisi nytkin?

    Joten elähän Helge hättäile. Tästä tulee riemikas talvi. Ellei ”kuin koira veräjästä” toteudu.

  2. hakki47, ekaksi ehdotat „alamme viedä ihmisiä!“

    Mieleeni tulevat suomalaisten naisten vienti Saksaan 60- ja 70-luvulla, jolloin sen ajan babyboomerit kiertelivät täällä volkkareillaan ja ihastuivat suomalaisiin naisiin.

    Samanaikaisesti ruotsinlaivat rahtasivat peräkylien poikia ja tyttöjä Ruotsiin.

    1900-luvun alussa porukat lähtivät uskonnollisesti ahtaalta Pohjanmaalta Pohjois-Amerikkaan mainareiksi ja lumberjackeiksi.

    Mutta mihin täältä mennään tällä kertaa? Mihin rakennamme seuraavan onnelan ja Ainolan? Ketkä meitä kaipaavat? Pohjois-Koreaanko liput hankitaan?

    VAALIT
    Ne eivät tietenkään ratkaise mitään, koska se on vain yhtä nollasummaa.

  3. Nyt lähtevät Suomen mittapuun mukaan YUPit ja DINKit. Eivätkä he lähde enää mitään yhteistä Onnelaa rakentamaan. Me, me, me (lausutaan mii, mii, mii) riittää ihan hyvin. Eikä meidän suomalaisten onneloista synny paljon paksumpaa kirjaa, kuin italialaisten menestyksistä toisessa maailmansodassa.

    Varmaan tyttölapset mukaan lähtisivät, jos Ivan pyytäisi. Ja peräkylän pojat, jos uskaltaisivat. Nyt kyllä, jo yksin telkkarin ja parantuneen kielitaidon perusteella peräkylän pojatkin, jos yleensä jotain uskovat osaavansa lähtevät helpommin.

    Tänä tekstiviestin ja sähköpostin, netin ja skypen aikana, ei lyhyellä aikavälillä Ainoloilla ja Sointuloilla ei ole enää roolia. Maailmankylän sinettinä ovat halpalentoyhtiöt ja takuumiehenä globaali liberaalinen markkinatalous.

    Nautitaan niistä niin kauan kuin voidaan.

  4. hakki47, nyt olen kanssasi eri mieltä. Elämme yhteisöllisyyden nousun aikaa. Amerikkalaiset sosiaalisen median pioneerit ovat oivaltaneet sekä Linuxin, Ainolan ja Sointulan parhaat puolet. Me vain täällä Suomessa katselemme sinkkuelämän vanhentuneita jaksoja. Serranon perhe kertoo tulevaisuuden Euroopasta. Kansallisvaltio saattaa olla mennyttä, mutta perinteinen Village porskuttaa. Olemme palaamassa kyläyhteisöön. Kylät ovat jautaa!

  5. Minä taas kanssasi samaa mieltä.

    Pitkässä juoksussa yhteisöllisyys kasvaa, varmasti. Se on aina ollut yksilön menestymisen, jopa selviytymisen edellytys. Mutta siihen ei enää (niin kauan kuin nyky-iloa riittää) tarvita maantieteellisesti rajattua paikkaa. Kyse ei kai silloin ole kylästä, korkeintaan samanmielisten yhtenäisestä kulttuurista, enintään?virtuaalikylästä jossa substanssi on inhimillinen yhteisöllisyys.

    Ajalla ja paikalla kun ei ole samaa merkitystä kuin silloin ennen.

  6. hakki47, nyt olemme kaikesta samaa mieltä…

    Näen yhteisökehityksen samanlaisena. Kylääkin tärkeämmäksi yhteisöksi nousevat erilaiset eritysryhmät ja yhteisöt kuten tämä KL blogi, Facebook, Jaiku, Twitter. Fyysisten yhteisöjen rinnalle tulevat virtuaaliset toimintaympäristöt. Monet näistä uusyhteisöistä ovat totta tänä päivänä. Yliarvostamme ehkä fyysisiä yhteisöjä. Mutta mitä oikeastaan on kansallisvaltio muuta kuin sopimus.

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Google Foto

Du kommentierst mit Deinem Google-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s