300 000 neliön nakkikioskeja vai teknologiateollisuutta?

80+ päivää osakesijoittajaksi irjoittaa 165 kansallisesta kauppakeskushankkeesta. Suomessa riittää ideatykkien mielestä vielä peltotilkkuja ja maanteiden risteyspaikkoja, jonne kannattaa rakentaa kopiokoneella ideoituja kauppapaikkoja. Mielestäni meidän pitäisi valjastaa aivohiiremme teknologia- ja vientiteollisuutemme kehittämiseen.

Ruotsissa ja Norjassa suurmyymälöitä on tilastonikkareiden antamien tietojen mukaan enemmän, joten siitä vain naapureita kopioiden samalle tasolle. Mutta löytyykö peruskuluttjailta vielä lompsasta hynää bensa- ja ruokalaskujen jälkeen? Viinakin kallistuu ja inflaatio syö viimeisetkin siemenperunat. Veroalennuksillako pidämme pystyssä Maskut ja Suomi-Soffat? Stockmannin juustotiskistä puhumattakaan…

Metsäteollisuutemme uskoi vielä 2000-luvun alussa paperin kulutuksen jatkuvaan kasvuun, sahamiehet ajattelivat puolitosta vuotta takaperin, että rakentaminen Euroopassa on katkeamattomassa nousussa. Arkijärjelläkin voi kuvitella, että raha loppuu aika ajoin omakotirakentajaltakin ennen kuin kaikki kuusikot ja männiköt on saatu kumoon.

Teknologiateollisuudessamme ei ole esiintynyt, Nokiaa lukuun ottamatta, mammuttimaisia yksiköitä. Muovikuorten alihankinta ja kännyköiden kokoonpano on jo kadonnut maastamme. Jäljelle ovat jääneet osaamisen huipulla häärivät bittipajat, jotka vielä pärjäävät kännyköiden erikoisohjelmien tuotannossa. On toki muutakin, mutta kovin näkyviä nämä teknot eivät ole.

Teknoteollisuuden taivaallakin näkyy harmaita pilviä. Uusia Nokioita ei synny kuin once in the lifetime. Metson paperikoneet edustivat konepajateollisuutemme huippua monta vuosikymmentä. Wärtsilän dieselit ja kattilat eivät ole kuin hyttysen pissaa teknomaailman valtameressä. Pitäisi ideoida ja keksiä uusia juttuja. Nyt tarvitaan bioa, innoa ja luovaa taloutta.

Lukuisat teknotaiturimme ovat pieniä ja erityisen näkymättömiä. Monet niistä ovat markkinarakoihin tähtääviä nyrkkipajoja, jotka eivät julkisuutta kaipaa. Kasvuhakuisia pk-yrityksiä maastamme löytyy erittäin vähän. Työllisyyttä on tämän hallituksen aikana ylläpidetty palvelualojen ja rakentamisen kasvulla. Mutta mitä silloin tehdään, kun uutta rahaa kansantalouteen on haettava viennin kautta?

Pitäisikö meidän entistä tarkemmin tutkia, millaisia ideaverstaita maakunnistamme löytyy, koska ne ajat, jolloin kaupan isoissa halleissa ajelee hakki47 mönkiällään, eivät välttämättä ole monen kuukauden päässä, jollei tämä ”kuin koira veräjästä” käy toteen.

Valikoituuko Suomi Ukko-jumalan valitsemaksi kansaksi, joka kuittaa kansainvälisen laman ostamalla ulkomaalaista romua ja kräässä Tokmannista ja hehtaariluokan halpahalleista? Pelastavatko kotimaiset ”Wal-Mart” versiot meidät taantumasta? Pysyvätkö sahat ja kuitulevytehtaat käynnissä kotimaisella kauppahallirakentamisella?