Puujalosteille oikea hinta ruikutuksen tillalle!

Puutullit tulevat. Venäjä haluaa niiden avulla kannustaa suomalaisia ja muita panostamaan venäläisen metsäteollisuuden kehittämiseen ja rakentamiseen. Pelissä on myös WTO-jäsenyys. Kaikkia ovia ei vielä ole läimäytetty kiinni, mutta Halosellakaan ei ole uutta kerrottavaa, kun hän palaa Suomeen.

Puun jalostaminen ja hyödyntäminen edellyttää uutta otetta. Nythän sellutehtaat hyödyntävät noin puolet kuituina ja muusta tehdään energiaa. Pitäisikö nimenomaan tätä yksinkertaista sadan vuoden takaista rakennetta muuttaa? Puussa on ainesta kehittyneempien jatkojalosteiden tekemiseen. Oikealla loppumyyntihinnalla puusta ei tule pulaa.

Sama pätee sahatavaraan: lautaa, kakkosnelosta ja höylätavaraa on tehdään entistä suuremmissa yksiköissä, tehokkaammin ja tehokkaammin, mutta tulokset eivät parane.
Mekaanisen metsäteollisuuden pitää lähteä liikkeelle uudenlaisista lopputuotteista, joista saa markkinoilla nykyistä korkeamman hinnan. Esimerkkejä korkeatuottoisista lopputuotteista löytyy, mutta olemmeko edelleen liiaksi sidoksissa menneisyyden kaavoihin, että saha on saha ja sillä siisti.

Yritämme menestyä puolijaloisteiden valmistajina. Sadan vuoden harjoittelun jälkeen voisimme keskittyä jalostusasteen radikaaliin nostamiseen.

Vaihtoehdot bulkkiviennille saattavat löytyä yli sadan vuoden takaisella toimintamallilla.

Houkuttelemme maahamme ulkomaalaisia puualan osaajia, jotka tuovat tullessaan uusia näkökulmia jatkojalostuksen kehittämiseen. Gutzeit, Serlachius ja lukuisat muut puunjalostuksemme perustajat tulivat muualta. Kaukaa tulevilla saattaisi olla uutta annettavaa.

  • Ruotsalainen Ikea on jalostanut puusta toisenlaisen bisneksen
  • Ideaparkkiemme kehittäjät voisivat tutkailla, miksi emme ole pystyneet samaan

Tutkimuslaitoksissamme tehdään arvokasta tutkimustyötä, mutta uusien konseptien käytäntöön viemisen esteenä ovat monen yrittäjä mielestä metsäjätit, jotka eivät halua innovaattoreita tonteilleen halpoja hintoja tärvelemään. Suuryritysten edunvalvonta ja innovaatioiden jalkauttaminen ei välttämättä kulje samoja ratoja toisiaan tukien ja taluttaen.

  • Mitä Sitra tekee?
  • Mitä Tekes?
  • Mitä TE-keskukset?
  • Mitä VTT?

Yhteistyö Venäjän kanssa tarjoaa mahdollisuuden perinteistä jalostustoiminnan siirtämiseksi rajan toiselle puolelle, koska siellä raaka-aineesta ei ole pulaa ja tulliton hankintahintakaan ei ole perustuotannon esteenä.

Venäjän metsäteollisuuden kehittäminen avaa markkinoita myös konepajateollisuudellemme. Olemme tässäkin asiassa juuttuneet vanhakantaiseen vastakkainasetteluun. Jos tehtaat siirtyvät meiltä muualla, saamme tilalle puhtaat kalavedet ja voimme rakentaa raharikkaille lomakeitaita.

Meitä kiukuttaa, kun suurvalta ei taivu puutullikiistassa toiveisiimme. Ehkä meidän kannattaisi kuunnella suuren ja potentiaalisen asiakkaan ja kumppanin puheita tarkemmin.
Ajattelun uudistamista tässä kaivataan. Tehtaiden siirtäminen kuulostaa omituiselta ratkaisulta, mutta on koneita irrotettu aikaisemminkin ja viety vaikkapa Kajaanista Kiinaan.

Venäjän metsäteollisuuden investoinnit ovat olleet jäissä 80-luvun alusta lähtien. Sahojen, sellutehtaiden, paperikoneiden ja talotehtaiden modernisoinnissa on tarjolla työtä, joka työllistäisi tuhansia suomalaisia.

Teollinen rakennemuutos saattaisi houkutella konepajayrittäjiä Itä-Suomeen myös rajojemme ulkopuolelta. Ei meidän tarvitse takertua vanhaan ja taantuvaan, voimme yhtä hyvin keskittyä uuden luomiseen.

Metsäteollisuuden kriisi saattaa tuoda tullessaan paljon sellaista, joka nyt uinuu tutkimuslaitoksissa ja pienissä verstaissa parempien aikojen toivossa. Tietullirahoja ei kannat tuhlata vanhentuneen puujalan korjaamiseen. Luodaan uusi puu-Suomi: tehtävä ei ole mahdoton. Kehityspanosten uudelleensuuntaamista tässä tarvitaan.

Metsäteollisuus r.y. ajaa tietenkin omiensa etua. Tarvitaan pienten ja orastavien läpimurtojen edunvalvontaa. Ei Suomi tule kaatumaan, jos energiaintensiivisen metsäteollisuus muuttuu innovatiivisemmaksi ja kehittää korkeatuottoisempia vientituotteita.

Uskon, että KL lukijoiden joukossa on asiantuntijoita ja yrittäjiä, jotka tietävät, mitä bulkkituotantokriisin jälkeen pitää tehdä. Muutoksen merkkejä on ilmassa. Monissa verstaissa odotellaan mahdollisuuksien ikkunoiden avautumista.

Puun parasta arvoa eivät Helsingin kauppatorin laidalla puluja syöttävät metsäherrat välttämättä ymmärrä. Heidän toimeksiantajia ovat ulkomaalaiset sijoitusrahastot. Puualan osaajat ovat edelleen Kehittyvien Maakuntien Suomessa.

Tarvitsemme arvojen vallankumouksen. Puuta on opittava ymmärtämään nykyistä syvällisemmin. Mennään metsään. Mennään venäjälle. Rakennetaan vaurautta uudelta pohjalta. Osaamista on, teknologia on tarjolla, mutta nykyisillä arvorakenteilla muutosta ei saada käyntiin.

Olemme haukkuneet väärää puuta ja räkyttäneet väärään suuntaan. Puun pilkkahintapolitiikan tilalle tarvitaan puun arvostajia, jotka tekevät tästä aidosti vihreän kullan maan. Ratkaisut ovat edelleen suomalaisten käsissä. Kyllä täällä puuta on ja hyvällä politiikalla veli venäläinen motivoituu win-win yhteistyöhön.

Yritän hahmottaa käsikirjoitusta uusiin arvoihin pohjautuvalle „vihreän kullan maan“ kehitysprojektille.  Oikeanlaisella respetiikalla pystymme tekemään jotain aivan muuta lähes arvottomaksi mollatusta puusta.

Paljonko ensiharvennuksesta jää metsän myyjälle käteen?

11 Kommentare zu „Puujalosteille oikea hinta ruikutuksen tillalle!

  1. Helge.
    HYVÄ!

    Olen muutaman vuoden elämästäni viettänyt metsäteollisuuden yritystoiminnan tulevaisuuden suunnitteluun keskittyvissä tehtävissä. Olen suorastaan hämmästynyt näkökulmasi tuoreudesta, tarkkuudesta ja tarpeellisuudesta.

    „Tutkimuslaitoksissamme tehdään arvokasta tutkimustyötä, mutta uusien konseptien käytäntöön viemisen esteenä ovat (…) metsäjätit, jotka eivät halua innovaattoreita tonteilleen halpoja hintoja tärvelemään. Suuryritysten edunvalvonta ja innovaatioiden jalkauttaminen ei välttämättä kulje samoja ratoja toisiaan tukien ja taluttaen.

    * Mitä Sitra tekee?
    * Mitä Tekes?
    * Mitä TE-keskukset?
    * Mitä VTT?“

    Nuo neljä viimeistä kysymystä kertovat aika paljon. Vastaukseni on – kuluttavat rahaa.

  2. Terve!

    Ihmiskunta jolla ei ole uskoa, tuhoutuu. Näin taitaapi Kirja kertoa. Meistä jokainen uskoo johonkin. Se on elämän rikkaus. Tässä viitekehyksessä minä Uskon vapaan markkinatalouden läpimurtoon seuraavan viiden vuoden aikana. Metsäala on kehittynyt viimeisen vuoden aikana enemmän markkintataloutta kohti kuin edellisen kahden vuosikymmenen aikana. Savujakokulttuuri on siirtymässä historiaan – vapaa markkina alkaa toimimaan takerrellen. Vähän sama ilmiö kuin savupiippu joka on talven jälkeen tukossa. Ensin on kitkerää ja paksua savua – tuntuu että ei kirkastu millään – vaan odotahan kun veto saadaan päälle – kyllä humisee ja toimii.

    Niin kauan kun tulevaisuuteen katsellaan samojen lasien läpi kuin viimeiset vuosikymmenet on tehty – on kitkerää savua ilmapiireissä. Metsäala on saman asian edessä kuin hiihtoliitto. Vanhan jäynät on saatava pois kenkiä hankaamasta. Itse meinasin pudota persuksille, kun paperitiikeri Ahonen kehoitti metsänomistajia kansalaistalkoisiin – herranen aika sentään. Nykyaikainen johtamiskulttuuri perustuu omalla esimerkillä johtamiseen. Niin kauan kun kasvot näkyvät takaapäin – on turha kaipailla rahvasta talkoisiin. Sisäfilettä syövän on toivoton saada jauhelihaan tottunut kansa sponsoroimaan harrastuksiaan.

    Mukava syksy tulossa – kertakaikkiaan.

    Savujako – tuo parjattu, vaiettu salaisuus. Siitä se lähtee. Sama kuin A-klinikalla. Ensin on tunnustettava olevansa alkoholisti. Sitten vasta alkaa parantuminen.
    Oheinen leike kuvastaa aika hyvin mistä perisuomalainen metsäpomo on kilpailukykynsä ammentanut. Otsikko kertoo kaiken: Sovitaan puulle hinnat!

    http://webedit.multitronic.fi/webed17/news/20060417.html

    Eikös vain ole uskomatonta, että valtaosa alan sidosryhmän vaikuttajista – niistä joiden sormet ovat tällä hetkellä nappia painamassa – eivät tuota varjeltua, julkista salaisuutta tunnusta.

    Kovin on sitkeää sorttia tämä tauti – toisaalta, vuosi on liian lyhyt muutoksille. Viisi vuotta – asiat ovat toisella mallilla. Pysähtyneisyyden ja kyröilyn, korjaan kyräilyn ajalle naurtetaan jo silloin. Moni on saanut levolliset yöunet tunnustuksien myötä.

    Sitä odotellessa

    Reijo Lahtonen

  3. Reijo, ensin olin hiukan ymmällään „savujako“ -termin kanssa, mutta artikkeliviittauksesi „sovitaan puulle hinta“ palautti minut tähän aikaan. Kuvittelin ensin, että „savujako“ viittasi 1700-luvulle tai „isojakoon“. Näinhän tuo on mennyt vuosikymmeniä. Pääministerin lausunnossakin oli „puunmyyntiin pakottamisen sävyä“. Miksi ihmeessä pääministeri ei „pakota“ firmoja kehittämään sellaisia tuotteita, että kaikki arvoketjuun osallistuvat saisivat hommasta kohtuullisen tilin.
    Nyt kun „savujako“ avoimessa yhteiskunnassa ei enää toimi yhtä hyvin, on metsäjättien vaihtoehtona kapasiteetin vähentäminen pisteeseen, jolloin metsänomistajilla on „liikaa puuta“ kysyntään nähden. Suuryrityksille jalostaminen Suomessa ei enää ole mikään kohtalonkysymys, koska sopivia tehdaspaikkakuntia kaavoitetaan ilmielin muualla.

    Sellutehtaan Etelä-Amerikkaan
    Paperitehtaat Kiinaan, Intiaan ja Kaakkois-Aasiaan
    Uusia integraatteja Venäjälle

    Metsäteollisuutemme „osaaminen“ on juuttunut sadan vuoden jatkumoon, jossa samaa perusasiaa tehdään vuodesta toiseen hiukan nopeammilla ja leveämmillä koneilla. Tuottavuutta parannettiin pitkään automaatiolla, mutta paperi on edelleen paperia ja kartonkia käytetään pakkaamiseen. Tehokkaiden integraattien pyörittäminen vaatii kunnioitettavasti monialaista osaamista, mutta innovaatioita tehtailla ei tavoitella systemaattisesti.

    Radikaalit innovaatiot puuttuvat
    Metsäteollisuus on pikkuparanteluun perustuvaa perustoimintaa

    Suomen Metsäteollisuus on hyvin rasvattu ja hienovaraisesti „voideltu“ koneisto, joka pyörittää poliitikkoja ja päättäjiä vähintään yhtä taitavasti kuin Kehittyvien Maakuntien Suomi yhdistys. Metsäjättien vallankäyttöön olemme kuitenkin niin tottuneita, että emme huomaa vaatimuksia „ydinvoiman rakentamisen, uusien maanteiden ja rautateiden välttämättömyydestä“, että puuta voidaan rahdata entistä suuremmille ja tehokkaimmille tehtaille, jotka nekään eivät tuota riittävästi.

    Yhteiskunnan pitää investoida kymmeniä miljardeja, jotta vanhakantainen teollisuus pysyy pystyssä

    Jos nämä „infrastruktuuriin satsattavat miljardit“ pantaisiin hajautetumpaan ja innovatiivisempaan toimintaan saisimme kuutiosta puuta irti monin verroin enemmän rahaa ja hyvinvointia.

    hakki47, Sitran, Tekeksen, TE-keskuksen, ehkä jopa VTT:n tehtävänä on tukea pk-yritysten kehitystä ja uudistumista. Innovaatioita toivotaan, mutta kyllä nämäkin ovat „vanhan ja kalliiksi käyvän koneiston“ remonttireiskoja. Innovaatioiden käytäntöön viejiä eivät ole virkamiehet. Monet yritystutkijat viihtyvät paremmin suuryritysten seminaareissa kuin keksijäpellejen ja propellimiesten autotalleissa. Monet tutkijat pitävät keksijöitä luusereina ja pelleinä, joille yhteiskunnan rahaa ei kannata antaa. Siksi se suunnataan Nokialle, Metsolle ja metsäklustereille.

    Pienetkin virkaherrat kaipaavat herraseuraa, keksijät ja innovaattorit ovat tutkijoiden silmissä onnetonta rupusakkia. Pienten yrittäjien keksinnöistä on helppo vitsailla seminaareissa, joissa monien mielestä parhaita ideoita vuodatetaan suurten tarpeisiin.

    Luottamuspula syvyyden aistii keskusteluissa, joissa suomalaisten „riskirahoittajien“ nimet mainitaan. Virkamiehillä on pelottavan paljon valtaa. Vain harvat kuuntelevat yrittäjiä. Asetelman nurinkurisuus on siinä, että ikänsä jotain erityisalaa tutkinut ja kehittäjä joutuu kuuntelemaan keltanokkaisen ja kokemattoman yritystukijan „viisaita neuvoja“.

  4. Terve Helge!

    Eikö ole aika suoraa tekstiä. Tuo Yhtyneiden ostomiehen tarina. Luuletkos, että kaveri ravistelee asiaa muualta kuin totuudesta. Kuten Kyrö konsanaan. Vuosien hiljaiselon jälkeen. Tuskin virassa ollessaan olisi rohjennut Systeemin toimivuudesta kirjoittaa. Tulee joskus – eli nykyään aina, mieleen, että onko DDR ja Berliinin muuri vielä jakamassa maailmaa kahtia? Onko se vielä pystyssä? Kummalla puolella me olemme?

    Niin kauan kun tulosta tehdään kynällä – ollaan aika kaukana markkinataloudesta… Tuo edelline linkki yleisöosastokirjoitukseen sai minulle aikaan, miten sen nyt sanoisi – ei suoranaisia vaikeuksia, mutta tiettyjä linjanvetoja. Kaikella on hintalappunsa.

    Hyvää pyhän jatkoa….

    HPP – kirjan kirjoittaminen on mielenkiintoinen projekti…. Kaikkea sitä ihmisen muistissa onkaan.

    Palataan

    Reijo

  5. Reijo, olen törmännyt ruokohelpin bioenergiseen hyvyyteen, mutta en tiennyt „tukiprosentti“. Vakuuttavaa! Ratkaisemme ilmastonmuutoksen hakupaperilla. EU tarjoaa ratkaisuja moniin ongelmiin.

  6. Helge

    Kun tässä nopeasti lukaisin Reijon kanssa käymäsi keskustelun pääkohdat havaitsin, että hänellä ja minulla taitaa ainakin olla sama raksyttämisen kohde: puoluepoliittinen apparaatti. Sen keskeisin ongelma ei liene se, että kukin puolue yrittää vetää välistä omaan laariinsa. Vaan se, että kansallinen päätöksenteko rajallisten resurssiemme käytöstä pohjautuu ideologioihin ei rationaaliseen päätöksentekoon.

    Tämä koskee samalla tavalla sekä kepulien kuin demarienkin kriteeristöä. Kepulien ratkaisut pohjautuvat aina erilaisten tukien hankintaan(vertaa viimeksi Väyrysen tietulli – puutulli ehdotusta) tiloille, demarien taas erilaisiin tukiin duunarille. Kummassakin tilanteessa tavoitteena on ylläpitää nykytila – status quo. Nämä kaksi suurta puoluetta ymmärtävät, että ainoa tapa pitää kiinni perinteisistä äänestäjistään ovat tuet. Kokikset eivät oikein ole päättäneet pitäisikö tukea perheyritysten sukupolvenvaihdosten perinnönjakoa, vai akateemista vapautta „huippuinnovaatioammattikorkeakoulujen“ kehittämiseksi, vai peräti terveydenhoitoalan työssä olevien jäsentensä ansiokehitystä.

    Ja kun joka porukka varjelee omaa osaansa kakusta, kakun kasvattamiseen ei juurikaan jää aikaa. Paitsi niillä ressukoilla, jotka ovat todenneet, että politiikka EVVK.

    Sääli.

  7. hakki47, „Ja kun joka porukka varjelee omaa osaansa kakusta, kakun kasvattamiseen ei juurikaan jää aikaa. Paitsi niillä ressukoilla, jotka ovat todenneet, että politiikka EVVK“ on hyvä määritelmä.

    – suuret ja valtaa pitävät puolueet ovat rynnänneet keskustaan
    – keskustassa varjellaan nykytilaa (status quota)
    – tuet jähmettävä ja ylläpitävät vanhoja rakenteita

    Kokoomuksen ongelmana puuhun liittyen on, ettei perinteisellä peruskokoomukselaisella ole suoraa kosketusta puuhun. Ehkä joukossa on asvalttimetsänomistajia, yrittäjiä ja ylempiä virkamiehiä, mutta usein innovaattorit eivät ole „mistään kotoisin“. Kehittäjillä ei ole aikaa politiikalla ja politikoinnille. Keksijät eivät ole sosiaalisten ja yhdyskuntasuhteiden taitureita. Metsäjätit, VAPO yms. osaavat tämän puolen tuhat kertaa paremmin.

    Jos ongelmana on poliittisen tuen puute, silloin olemme tuomittuja nykymenon jatkumiseen. Vain mahdollinen suuria yhtiötä kohtaava vakava kriisi saattaa herättää poliitikot, mutta kuten vihjaat „tukiaisten“ jakamiseen pitkän tradition eli kuolleen ruumiin palvojille.

  8. Huomenta! vai hyvää yötäkö se on – vai mitä se on?

    Jokatapauksessa, asiat ovat uskomattomia. „Hakki 47“ – heitit osuvasti – „räksyttää“ termin käytössä.

    Perhana, että ärsyttää kirjoitella tällaisia juttuja. Ei näistä mitään apua ole mihinkään, muuhun kuin oman pääkopan hoitoon. Asioista kun puhuu niiden oikeilla nimillä tulos on tyly – kahvipaikat vähenevät.

    Kiusallinen tauti tämä nyky suomettuminen. Vanhasen tyyli on ällistyttävä – riittää, että kun kaverillakin on vilunkia, sen taakse voi mennä itsekin. Minulta otettiin huhtukuussa muutamaksi viikoksi kortti hyllylle. Olin kolmet ylinopeussakot ajanut vuoden sisällä. Kele, olisiko auttanut, jos olisin sanonut muidenkin ajaneen ylinopeutta?

    Harmittaa kun lapsenomainen usko Suomi Finlandia:n olemassaoloon on romuttumassa. Minä ihan oikeasti luulin, että elämme oikeusvaltiossa, jossa politikot ovat puhtoisia etujemme vaalijoita. Ihan totta. Minut on kasvatettu arvostamaan viisaampia, vanhempia, poliisia, verottajaa sekä politikkoja. Nyt myöhäispuberteetti iässä, 43 v – oivallan joutuneeni valheen valtakuntaan. Pois oppiminen on kovaa työtä.

    Metsäkonealan koen omimmaksi temmellyskentäksi – se on selkeä, konkreettinen painekattila. Toimialan suppeus luo omat haasteensa. Kaikki tuntevat toisensa. Äänekkäin joutuu syrjään kaikesta kivasta. Ei kuitenkaan jaksa pelleillä ja leikkiä vakavilla asioilla.
    No – joo, taida laittaa maaten muutamaksi tunniksi. Kasilta punttisalille, jotta jaksaa jatkaa vääntämistä.

    Palataan aiheisiin

    Reijo

  9. Reijo: „Perhana, että ärsyttää kirjoitella tällaisia juttuja. Ei näistä mitään apua ole mihinkään, muuhun kuin oman pääkopan hoitoon. Asioista kun puhuu niiden oikeilla nimillä tulos on tyly – kahvipaikat vähenevät.“

    Uudet asiat, konseptit ja mallit avautuvat ajattelun ja kirjoittamisen kanssa. Aikoinaan samoja teemoja on puitu kulmakuppiloissa ja maitolaitureilla.

    Uuden teknologian ansiosta keskustelun piiriin saadaan nyt enemmän väkeä. Yleensä uudet asiat torjutaan alussa. Pelkokerroin estää monien osallistumisen, koska pelissä voi olla työpaikka tai uraputken lommoontuminen.

    Rohkeita ja suoraselkäisiä miehiä ja naisia tarvitaan vilunkivallankumouksen välttämiseksi.

  10. „Rohkeita ja suoraselkäisiä miehiä ja naisia tarvitaan vilunkivallankumouksen välttämiseksi.“

    Vilunkivallankumous tehtiin jo vuosikymmeniä sitten, mutta ehkä tällä tavalla poliittisen yms. järjestörälssin privilegioiden (säädyn etuoikeudet) pysyvät edes paremmin tiedossa. Olihan aatelisilla Suomessa koko keskiajan verovapaus, mutta Kristiinan hallituskaudella 1600-luvulla meno äityi sellaiseksi, että kaikki maa meinasi mennä aatelisille.

    Eikö muuten tuollaisia privilegioita tarvittaisi nykyäänkin? Selkeämpäähän se olisi suoraan laissa lukea, ettei koske vaaleissa ehdokkaina olleita. Piruako sitä säädetään lakeja ilman rangaistuksia. Polittinen vastuu, mikä v-u se sellainen on, sellaisestahan min. Brax puhui vaalirahoituksen yhteydessä.

  11. vanhanaikainen: „Vilunkivallankumous tehtiin jo vuosikymmeniä sitten, mutta ehkä tällä tavalla poliittisen yms. järjestörälssin privilegioiden (säädyn etuoikeudet) pysyvät edes paremmin tiedossa. Olihan aatelisilla Suomessa koko keskiajan verovapaus, mutta Kristiinan hallituskaudella 1600-luvulla meno äityi sellaiseksi, että kaikki maa meinasi mennä aatelisille.“

    Onko silti valoa tunnelin päässä? Poliitikot selvisivät kuivin jaloin vaalirahasotkusta, mutta monen sieluun tuli vamma. „Uuden kusetuksen“ rakentamiseen tarvitaan entistä enemmän rohkeutta ja jotkut valitsevat puhtaan, lisäaineista vapaan ja rehellisemmän tien. Kaikki mätä ei katoa kertaheitolla, mutta instituutioille on osoitettu kaapin paikka.

    Metsäteollisuuden uudet tuulet puhaltavat Venäjän rajaseudulta. Ennen sieltä tuli halpaa puuta, joka sekään ei taannut metsäjäteille riittävää kannattavuutta. Tulevaisuudessa rajan yli tulee vain sadepilviä ja metsäpalojen savuja.

    Metsäjätit joutuvat luomaan parempia suhteita metsänomistajiin, rengin ja torpparin asemaan ajautuneiden koneurakoitsijoiden ja autonkuljettajien kanssa. Vähitellen selviää, että koko ketjun on toimittava moitteettomasti. Komentotalouden keinot eivät enää tepsi, koska sadoillatuhansilla asvalttimetsänomistajilla on varaa pitää metsiään paketissa vuosia. Puun myyminen ei ole välttämätöntä. Ikimetsässä marjastaminen ja sienestäminen on mukavampaa.

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Google Foto

Du kommentierst mit Deinem Google-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s