Nurmikonleikkuu ja kansantalous

Tulimme eilen kello 23:30 Sotkamoon, jossa valoa riitti niin, että nukkumaan tuli mentyä vasta kello 03.15.

Aamulla alkoivat tutut askareet. Olen ahertanut nurmikon kimpussa nelisen tuntia ja vielä riittää tekemistä. Illalla tulee väkeä eri puolilta maailmaa ja kaiken pitäisi olla valmista kello viiteen mennessä.

Rannassa on paljon tekemistä, kun rantakeittiön ympäristöä muunnellaan, että kaikki mahtuvat ruokailemaan ja turisemaan.

Odotamme hienoja ilmoja, mutta säätiedotus lupaa sadetta. Sade siirtää toiminnat sisätilaan.

Nämä samat rutiinit toistuvat useita kertoja vuodessa ja mietin hyötyä kansantalouden näkökulmasta.

Työtä tehdään monen henkilön voimalla. Yllättävintä tässä on, että hikiset hommat eivät kenenkään mieltä masenna, vaikka jokainen tietää laittavansa paikkoja kuntoon ruokapalkalla.

Ihme ettei kotityötä veroteta pelkän hauskuuden takia. Kuvitelkaa, jos esimerkiksi tämän juhannuksen työpanos ostettaisiin palveluina ja maksaisimme siitä täyden hinnan, sossut ja alvit päälle niin tämäkin juhannussavotta työllistäisi neljä ihmistä. Eikä tämä tähän lopu. Tekemistä on koko ajan. Tällä konseptilla pystyisimme täystyöllistämään koko kansan.

Jospa Kehittyvien Maakuntien Suomi sponsoroisi!

Kun tällä ollaan vain osa-aikaisesti (pätkittäin 3-4 kuukautta vuodessa), on työtä tullessa ja lähtiessä yllin kyllin. Jokainen Jatahoviin tuleva tekee usein 10-12 tunnin työpäivää viihtymisen varmistamiseksi. Lopputuloksena on, että useimmiten kaikki paikat ovat parhaimmassa kunnossa, kun pakkaamme auton ja lähdemme ajelemaan kohti etelää. Syksyllä luovutamme suuren osan marjasadosta naapureille, jos omissa pakastimissa ei ole tilaa.

Mikä motivoi ihmistä irrationaalisiin tekoihin? Miksi kodin, uskonnon ja isänmaan hyväksi tehdään paljon pyyteetöntä työtä? Miksi yritykset eivät ole oivaltaneet, konsultit ja johdon kehittäjät hoksanneet, että tietyissä tilanteissa ihminen luovuttaa ilomielin työpanoksensa ilmaiseksi ja on vielä lopputuloksesta lapsellisen tyytyväinen.

Teemme tätä toki itsellemme, mutta samalla naapureille ja vieraille. Miljoonat muut ihmiset tekevät samoin. Tätä voisi kutsua sosiaalisen mediaympäristön ja reaalitalouden ilmaismalliksi. Aherramme kuin muurahaiset nurisematta yhteisön ja yhteisen hyväksi.

Kahvit on juotu, juhannusblogi kirjoitettu, palaan pihalle töihin.

Hauskaa Juhannusta!

2 Kommentare zu „Nurmikonleikkuu ja kansantalous

  1. Vähän tuota hauskuuden verotusta se windfall -verotus minusta on. Kun muita verotetaan, sitäkin, jota ei muuten verotettaisi, verotetaan, koska se saa muuten verottamattomuudesta hyötyä. Eli loppujen lopuksi verot ovat olemassa veroa varten…

    Mutta tuosta työstä: ihminen tarvitsee sitä tunnetta, että minä teen; minä selviä. Sitä tunnetta saa, kun pitää mökkiä (tai kotia tai asuntovaunuta tai venettä) kunnossa. Mutta sitä ei saa, kun yhteiskunta avittaa vähän sieltä täältä. Joskus tuntuu, että yhteiskunnan palveluilla menee lapsi pesuveden mukana.

  2. Miia, tekeminen palkitsee tekijäänsä. Fyysinen tekeminen näkyy välittömästi. Palasimme sunnuntaina Loviisaan. Jälleen toteutui usein koettu, piha ja paikat parhaassa kunnossa lähtiessämme.

    Ns. hyvinvointiyhteiskunta on ilmeisesti laajentanut reviiriään yli tarpeen. Kohta yhteiskunta pitää lomamme puolestamme. Kehittävät lomavastaajan…

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Google Foto

Du kommentierst mit Deinem Google-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s