Uskon Metsäteollisuuteen!

Uskontunnustukseni ideana on, että „Suomi elää metsästä“. Kemijärven massaliikkeen uskoa perinteiseen metsäteollisuuteen en täysin jaa. Ajatukset liukosellua valmistavasta biojalostamosta on oikean suuntainen, mutta se ei vielä riitä. Yllättävää on, että kemijärveläiset eivät luota liimapalkkeihin, vaikka mekaanisella metsäteollisuuden uudistajilla on paljon annettavaa. Liimapalkkien tämän hetken ylituotannosta olen yhtä mieltä kriitikkojen kanssa, mutta onhan maailma Japania suurempi.

Metsäyhtiö UPM aloitta etätunnisteiden teon Guongzhoussa Kiinassa. Kiinan etätunnistetuotanto palvelee kasvavia Aasian markkinoita. Raflatacin etätunnisteita käytetään muun muassa pääsylipuissa ja vaatetusteollisuudessa.

Raflatacilla on ennestään rfid-tuotantoa Jyväskylässä ja Yhdysvalloissa. Sen palveluksessa on 2 700 työntekijää ja liikevaihto oli viime vuonna miljardi euroa. Sanooko Rafael Haarla jotain? Mielenkiintoinen äijä sadan vuoden takaa harppaa haudan takaa tehtailijaksi Kiinaan. Tämähän johtaa perin hindulaisiin uskonkappaleisiin.
Toivo Rafael Valdemar Haarla, vuoteen 1906 Harberg (6. maaliskuuta 1876, Korpilahti – 1. helmikuuta 1938) oli suomalainen liikemies.

Haarlan vanhemmat olivat kauppias Elis Akates Harberg ja Eedla Aurora Arvelin. Hän kävi 3 luokkaa lyseota ja toimi aluksi kauppa-apulaisena ja Häkli, Lallukka & Kumpp. Oy:n kauppa-edustajana. Oman sekatavaraliikkeensä Haarla perusti Korpilahdelle 18-vuotiaana vuonna 1895. Vuonna 1900 Haarla muutti Tampereelle perustaen tänne tukkuliikkeen jota hän piti vuoteen 1908 saakka.

Uskon suomalaiseen metsäteollisuuteen, koska näitä „Haarlan henkisiä jälkeläisiä“ kotimaassamme vielä riittää. Harmittaa, kun tarkastelemme menestyksen portaita liian lyhyellä sihdillä ja likinäköisesti. Imperiumien rakentamiseen tarvitaan aikaa.
Vuonna 1903 Haarla perusti paperinjalostustehdas Raf. Haarla Oy:n, jossa valmistettiin lehtiöitä, kirjekuoria ja paperipusseja, myöhemmin hän perusti näiden raaka-aineen turvaamiseksi vuonna 1920 paperitehtaan Haarlan Paperitehdas Oy:n ja 1926 Lievestuoreelle selluloosatehtaan Haarlan Selluloosayhtiö Oy:n. Kaksi jälkimmäistä sulautettiin Raf. Haarlaan vuosina 1969–1973. Haarlalla oli myös vuonna 1933 perustettu spriitehdas Lievestuoreella ja 1927 perustettu paperinjalostustehdas Tallinnassa.

Altian bioetanolitehdas on sukua yllä olevalle. Kuka muistaa tikkuviinan? Olisiko toimeliaan Pekkarisen pitänyt toimia yrittäjänä? Menevätkö hänen lahjansa hukkaan ministeriössä?

Haarla oli myös Lohjan selluloosa Oy:n pääosakas ja toimi yhtiön johtokunnan puheenjohtaja 1929–1938. Haarlan tehtaat sijaitsivat Kotkassa, Tampereella ja Lievestuoreella, myöhemmin myös Virossa. Raf. Haarla sulautettiin Yhtyneisiin Paperitehtaisiin vuonna 1976.

Kemijärveläisten kannattaisi perehtyä tämän perheyrityksen historiaan. Kajaanissa joudutaan palaamaan puunjalostuksen alkutekijöihin. Summassa, Voikkaalla, Jämsänkoskella ja Jyväskylässä kannattaisi perehtyä siihen, miten sadan vuoden takaiset yrittäjät ja innovaattorit ryhtyivät rakentamaan maallemme post-TERVA-kauden jälkeistä puujalkaa.

Haarla osti vuonna 1929 Laukon kartanon ja rakennutti sinne uusklassistisen päärakennuksen. Hän rakennutti 1923 edustusasunnokseen 2-kerroksisen uusklassisen Haarlan palatsin aivan Tampereen keskustaan Hatanpään valtatielle. Haarla lahjoitti myös Tampereen kaupungille Hämeensiltaa koristavat Wäinö Aaltosen tekemät veistokset.

Näitä haaveilevia ja toimelijaita „haarloja“ on yhä liikkeellä eri puolilla Suomea. Perinteinen virkamiesvetoinen yrityshautomotoiminta ei näitä pysty havainnoimaan. Terveisiä vain Jykes Oy ja Laukaan bloggajaalle. Heikkojen signaalien sijasta etsitään vahvoja taseita ja näytteitä. Tuloksena on usein „yhtä tyhjän kanssa“.

Kansalaissodan aikana Haarla oli punaisten keskuudessa vihattu mies. Haarlaa mm. puukotettiin eräässä kaupunginvaltuuston kokouksessa vuodenvaihteessa 1917–18 ja hänen mahonkiveneensä upotettiin. Vielä 1920-luvulla joku iski Haarlan palatsin edessä olleelta koristeleijonalta käpälän irti, ja teon takana epäiltiin olevan joku hänen poliittinen vastustajansa.

Hankalia tyyppejä, arkkikapitalisteja, vastavirran kulkijoita, poliittisesti epäkorrekteja, ties mitä. Miettikää, löytyykö kotikunnastanne tällaista yrittäjää? Pitäisikö meidän sittenkin tutkia Keskisen kyläkauppaa tarkemmin? Firma tuntuu pelkältä kitschiltä, mutta josko vetäjän suuri voima on siinä, että hän panee itsensä likoon; ei kuvia kumarra.
Haarla oli intomielinen Lapuan liikkeen tukija ja rahoittaja ja osallistui itse Mäntsälän kapinaan, mutta hänen kerrotaan myös pyytäneen vuonna 1929 Väinö Tanneria Suomen diktaattoriksi. Haarlaa lähellä oleva Lapuan liikkeen ryhmä oli myös mukana kyyditsemässä sosiaalidemokraattista eduskunnan varapuhemiestä ja Tampereen pormestaria Väinö Hakkilaa 17.-18. heinäkuuta 1930. Jääkärikapteeni Arvid Kalsta vangitsi Hakkilan tämän kesäasunnolla Teiskossa ja kuljetti hänet Lapuan kautta Kuortaneelle, jossa Hakkilaa pahoinpideltiin ja istutettiin muun muassa muurahaispesässä.

Toimeliaita miehiä, naisia, kaikessa mukana. Synnyttävätkö tämän ajan EU-projektit tällaisia yrittäjiä? Jokainen miettikööt tykönänsä.

Haarla oli Tampereen kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1916–1922 ja toimi presidentin valitsijamiehenä vuoden 1931 presidentinvaaleissa. Hän sai kauppaneuvoksen arvonimen 1924.

Haarla oli naimisissa 1895–1920 Ruusa Keskisen kanssa. Jäätyään leskeksi hän meni uusiin naimisiin sairaanhoitaja Hilja Hurstin kanssa 1921. Kirjailija Lauri Haarla oli Rafael Haarlan veli.

Metsäteollisuuden seuraava askel on bioteknologian laajamittainen käyttöön ottaminen. Kuitu on ollut pitkään keskiössä. Jatkossa huomio kiinnittyy metsäteollisuuden „jätevirtoihin“. Rahaa voidaan tehdä vaikka paskasta, mutta tarvitsemme lisää „haarloja“.

UPM Raflatacin vuosittaiseksi kapasiteetiksi tulee sata miljoonaa etätunnistetta. Markkinoiden kasvaessa tuotantoa voidaan Raflatacin mukaan moninkertaistaa tarvittaessa.

Tällä lyhyellä tarinalla haluan kertoa, miten pitkäjänteistä metsäteollisuuden kehittäminen on. Kvartaalitalouskäppyräinnostuksen ja -analyysien rinnalle tarvitsemme metsämielisiä ihmisiä, jotka vievät ideoita läpi harmaan kiven. Metsäteollisuuden historiasta löytyy parikymmentä sukutarinaa, joista voisimme ottaa oppia. Nyt pitäisi löytyä parikymmentä merkittävän historian kierrättäjää.
Suomi elää metsästä tulevaisuudessakin, jos vain tahdomme! Tarvitaan tahtoa, osaamista, yhteistyötä ja jatkuvaa uudistumiskykyä. Nokian kehityksessä on samoja piirteitä. Mutta nyt meidän pitäisi pystyä näkemään tähän aikaan sopivat tikunkeittäjät. Kaipaan vinkkejä. Naapurisi voi olla sellainen.

17 Kommentare zu „Uskon Metsäteollisuuteen!

  1. Usko ja Toivo ovat epämääräisiä sanoja. Erään vitsin mukaan lapamato pitää molemmissa miehissä asumisesta. Venäjällä Usko, Toivo ja Rakkaus ovat naisen nimiä. Kertooko se jotain olennaista?

    Mitä tulee näihin muistoihin, taidan ensi viikolla kaivaa jotain esiin omastakin muististani, siis PC:n muistista. Minä kun en noita R. Haarlan aikoja itse muista; et taida muistaa Sinäkään. 🙂 Tasapainon vuoksi taidan esittää kollektiivisesta muistista vähän ikävämpiä asioita.

    Lisäisin vielä tuohon ed. merkintääsi: kirjailija Matti Mäkelän ensimmäisiä tekstejä olivat kait armeijamuistot. Luin niistä Turun YO-lehdestä. Niissä oli sellainen kuvaus, miten hän epäonnistui täysin tykistön tulenjohtajana. Siihen liittyi filosofiaa: jos ei mitään tee, ei epäonnistu. Tekeminen on paljolti epäonnistumista ainakin jollain elämänalalla.

    Hyviä viikonloppuja!

  2. Vanhanaikainen, ihminen oppii tekemällä. Toimeliaat ihmiset joko särkevät tai rakentavat, mutta joskus tehden molempia samanaikaisesti.

    Metsäteollisuudessa toteutetaan jälleen kaksoisstrategiaa: romutetaan vanhaa ja etsitään punaista lankaa uuteen.

    Samoin, viikonloppuja!

  3. Olihan muuten täyttä asiaa.

    Itsekin samojen asiakokonaisuuksien kanssa joskus kauan aikaa sitten taivastelleena, erityisesti muutama asia nousi „vuodatuksestasi“ esille. Suorina copy pasteina:

    “Suomi elää metsästä”
    maailma Japania suurempi
    Oman sekatavaraliikkeensä Haarla perusti Korpilahdelle 18-vuotiaana vuonna 1895.
    tarkastelemme menestyksen portaita liian lyhyellä sihdillä ja likinäköisesti.
    kannattaisi perehtyä tämän perheyrityksen historiaan
    joudutaan palaamaan puunjalostuksen alkutekijöihin.
    Heikkojen signaalien sijasta etsitään vahvoja taseita ja näytteitä.
    josko vetäjän suuri voima on siinä, että hän panee itsensä likoon; ei kuvia kumarra.
    Toimeliaita miehiä, naisia, kaikessa mukana.
    Kvartaalitalouskäppyräinnostuksen ja -analyysien rinnalle tarvitsemme metsämielisiä ihmisiä, jotka vievät ideoita läpi harmaan kiven

    Ja nyt sitten, luettuani mitä yllä copypastasin nostaisin esiin sen keskeisimmän: yksittäisen, yrittelijään, äkkivääränkin ihmisen. Tahtojan. Tekijän. Vastaajan.

    Valitettavasti nykyinen yhteiskunta, päiväkoteineen, kouluineen, virkamiehineen, yrityshautomoineen, starttirahoineen, toimeentulotukineen ei välttämättä luo „suotuisia“ kasvuolosuhteita monien uusien Haarlojen, Saastamoisien, Ahlströmien, Keskisten (ja mitä niitä onkaan) kehittymiselle. Enkä todellakaan halua väittää, että kaikki edellämainittu olisi haitaksi. En. Suurimman osan osalta jopa päinvastoin. Mutta tosiasia lienee, että järjestäytynyt yhteiskuntakoneisto prosessoi tavoitteenaan samanlaisuudet, ei erilaisuudet.

    Ja jo määritelmän mukaan erilaisia on aina kuitenkin vähemmän kuin samanlaisia. 😉

  4. Uskon myös ihmisiin. Tämä KL blogiavaruus pitää sisällään itsenäisiä ajattelijoita ja toimijoita. Avainkirjoittajat eivät noudata mitään sovittua linjaa vaan paahtavat omiaan. Pelkästään tämä osoittaa, että jostain näitä haarloja, nokioita, serlachiuksia, ahlstromeja tulee ja putkahtaa pintaan. Onhan esille tuleminen hirmuisen paljon helpompaa ja halvempaa. Enkä ajattelussani rajaudu pelkästään bloggaajiin. Onhan foorumeita ideoiden esille tuomisen huomattavasti enemmän. Osa toteuttaa haaveensa, unelmansa ulkomailla.

    Ennakoin, että pieni laman pelko tai uhka tuo ilmi suomalaisten parhaat puolet. Joku meistä sisuuntuu ja tekee haarlat!

  5. Lego. Mitäs, jos samalla periaatteella tehtäisiin liimapuusta „hirsipalikoita“. Nythän on valmiita mökkejä, vajoja ja kaikenlaista muuta. En tarkoita, että pitäisi väsätä mitään sadan neliön huviloita vaikkei sekään välttämättä olisi poissuljettu. Voisi tilata kuvastosta sellaisia hirsiä kuin tarvitsee ja rakennella niistä omiin tarkoituksiin sopivia aittoja, varastoja, grillikatoksia yms. mistä norminäprääjät selviää. Pikkuhiljaa tuoteperhettä voisi laajentaa mikäli kysyntä vetäisi.

  6. Jousimies, osuit naulan kantaan. Tarkoitat pidemmälle vietyä rakennekomponenttien tuotantoa. Tiedän, että maassamme puuhastellaan tällaisten asioiden parissa (ns EU-projekteissa), mutta hommat eivät etene riittävän pitkälle.

    Ehkä mielessäsi ajattele maailmanlaajuista (missä puuta voidaan järkevästi käyttää) konseptia. Teknisesti tämä on mahdollista. Onnistuakseen systeemiä pitää hioa „user generate R&D“ suuntaan. Asiakkaat mukaan tekemään.

    Lappset niminen yritys toteuttaa tämän tyyppistä tuotantomallia (leikkikaluvälineitä puistoihin, Kindergarteneihin ja päiväkoteihin).

    Porissa on firma, joka tuottaa „lapiokoppeja“ tällä periaatteella (Sakemannit ostavat elementit Bauhausista ja kasaavat kotipihallaan – Gartenissa).

    Kainuussa on meneillään projekti, jonka juoni on juuri tuota, mitä ajattelet, mutta se on edelleen valitettavan tuotantokeskeinen.

    Yhteys asiakkaiden tarpeisiin on „heikoin lenkki“.

    Ruotsinpyhtäällä on Lagerholm Saunat, joka tekee sisä- ja ulkosaunoja tällä periaatteella.

    Mutta luen, että sinä tarkoitit jotain paljon pidemmälle menevää. Lego on oivaltanut käyttäjien roolin kehittämisessä. Muistaakseni he mainostavat, että heillä on miljoonia suunnittelijoita.

    Hyvänen aika, jos suomalaisilla olisi malttia edetä tuotantokeskeisyydestä (Kemijärven massaliike elää edelleen tuotantokeskeisessä hurmiossa) ja toteuttaa, minkä sinä tiivistät „hirsipalikoiksi“.

    Hyvin ajateltu!

  7. jousimies – hyvin ajateltu.

    Muistan aikoinaan 1950 luvulla, silloin kun meillä lapsilla oli aika vähän leluja, yksi oli hirsinen luhtitalon „pienoismalli“. Samaa sarjaa löytyi muitakin rakennuksia, aittaa, asuintaloa, liiteriä. Muistaakseni kaivokin sarjaan kuului. Ja muistaakseni samoilla „palikoilla“ sai rakennettua erilaisia kokonaisuuksia. Miksi ei moista tehtäisi luonnollisessa koossa, vaikka standardoiduista liimapalkeista? Kestävän kehityksen periaatteitten mukaisesti. Laajenna tai supista elämäntilanteesi tai perheesi elämäntilanteen muuttuessa.

    Mutta konseptin rakentaminen on aikaavievää kehitystyötä, joka on myös brandättävä ja tavalla tai toisella suojattava.

    Ja kaiken on lähdettävä kuitenkin asiakkaista.

  8. hakki47, oikeastaan maailmassa kaikki keksinnöt ovat valmiina. Parhaat oivallukset ovat yksinkertaisia. Aku Ankka lienee monelle keksijälle ja konsultille ideoiden alkulähde, vaikka sitä ei väittäreissä ja tieteellisissä artikkeleissa mainita.

    Näitä lapsuuden hirsitaloja rakennettiin uudelleen ja uudelleen. Rakennettiin ja purettiin. Nyt pelataan konsoleilla.

    Konseptin käytäntöön vieminen on toki työlästä, mutta jos tanskalaiset pystyivät luomaan muovisen palikkaleikin, miksi sisukkaat suomalaiset eivät pystyisi tekemään samaa puusta, kivestä ja muusta.

  9. hakki47: just tuota tarkoitin. Minullakin on ollut skidinä pari „hirsitaloa“. Harmitti, kun niistä ei voinut tehdä yhtä sujuvasti kuin legoista.

    Oikeastaan sellaiset kevyet harkot jotka voisi kasata ja purkaa vaikka pulttikiinnityksin soveltuisivat sokkeleiksi.

    Esikuvana oli juuri nuo pikkuiset hirsipalikat. Jos niistä olisi jotkin standardi mitat vaikka metrin välein. Uskon, että palikoiden korkeus voitaisiin sovittaa vaikka markkinoilla jo olevien ovien ja ikkunoiden karmien mukaan.

  10. Tuli vielä mieleen. Mullahan ei ole hajuakaan markkinoinnista ja käytännön kuluista, mutta.

    Tv:ssä oli Leijonan kita. Jos vastaavalla taholla olis kykyä ja tahtoa aloittaa projekti juuri Kemijärvellä. Nostaa tahto ja tehdä uutta.

    Valmistaa ensin kotimaisille rakennusmessuille esittelypalikat ja antaa yleisölle mahdollisuus koota omanlaisensa rakennuksen. Tämän jälkeen rakennus puretaan ja toinen ideanikkari tekemään. Yksien messujen aikana voisi tulla sellainen määrä variaatioita, että se varmasti herättäisi huomiota. Kaikki rakennukset kuvattaisiin ja koottaisiin ideapankiksi johon tulevat käyttäjät saisivat lisätä omansa.

    Itseasiassa kyseessä olisi rakennusalan „linus järjestelmä“ jossa käyttäjät olisivat mukana kehittämässä uusia ominaisuuksia.

  11. jousimies, samaa „Linux – avoin lähdekoodi“ (Linus Thorwaldsin luoma) avointa innovaatiojräejstelmää minäkin mielessäni kannoin kommentoidessani kirjoitustasi. Ajattelet markkinalähtöisesti, oikein, sitähän nykyaikainen markkinointi on, että asiakkaiden tarpeista lähdetään.

    CRM = customer relationship management oli aikoinaan sitä, että firmat „kuvittelivat“ mitä asiakkaiden tarpeita ja tuotekehittelivät omista tuotannollisista lähtökohdista. Asiaa vähän tutkittiin markkinatutkimuksen keinoin, mutta nykyään tuotteen arvo ja merkitys luodaan yhteistyössä. Asiakas on noussut määräävään asemaan.

    Näitä Command Control firmoja on yhä maailma pullollaan, mutta megatrendinä on muutos kohti asiakkaan entistä suurempaa osallistumista ja läsnäoloa tuotannon ohjauksessa.

    Metsäteollisuutemme on arkkityyppi tehtaalta kuluttajalle suuntautuvasta pula-ajan liiketoimintamallista. Nyt kaikesta on ylitarjontaa. Asiakkaat ovat päässeet niskan päälle ja „heikkoja signaaleja“ pitää kuunnella entistä tarkemmin tai firma joutuu vetämään töpselin seinästä; pysäyttämään koneet.

  12. jousimies

    Näyttää sinussa olevan ihan riittävästi markkinointiosaajaa.:-)

    Mutta joku (Tahtojan. Tekijän. Vastaajan.) pitäisi saada kiinnostumaan – ei vaan innostumaan – , sillä pelkästään blogissa ei „Legohirsiä“, vihreitä tai ei, rakenneta. Rahaa maasta kyllä löytyy, samoin mitä ihmeellisempiä mekaanisen puunjalostuksen kehittämisprojekteja ja vaikkapa Metsäklusteria. Mutta riittävän „hulluista“ propellipäistä, sellaisia joille annetaan myös mahdollisuus yrittää, niistä on pula. Ne kun eivät välttämättä suostu sanomaan „kyllä herra“ joka kerran kun virkamies vinkaisee.

    Saattaisi tässä olla tuoteideanpoikasta mm. liimapalkkiteollisuudelle tai sen koneita valmistavillekin tahoille.

  13. jousimies, hakki47, ensin on ajatus ja sitten teko.

    Toisaalta yrityselämässä on paljon sellaista päättömän kanan meininkiä, jossa „ajatusta on niukasti ja tehdään hirveesti vääriä asioita“, mutta joskus sekin tuottaa tulosta.

    On totta, että vielä ei ole blogiin yhdistettyä hirsijyrsintä. Mutta kun tämä on lausuttu ääneen, kauanko sellaisen kehittäminen vie?

    Roboväki liikekannalla. Mehän tehdään jo Tehdas 2.0, joka toimii blogiohjauksessa. Tarkoitan, että hunttaamme tekstin sekaan skannatun piirroksen unelmagrillikatoksesta ja sen jälkeen Kemijärvellä sorvi pyörähtää.

  14. vanhanaikainen, avaruusseikkailija kirjoittaa tarkasti, oikein ja pitkän tarinan. Hän tietää, mistä kirjoittaa.

    Luitko tämän päivän M-Real viestin KL:stä.

    Ehkä kuulemme lisää metsäteollisuudesta lähiaikoina. Miten syväksi murros äityy, sitä ei vielä tarkasti tiedä.

    Syytä korjata omiakin kirjoituksia. Ei riitä, että „Suomi uskoo metsäteollisuuteen“. Tämä banaanivaltionäkökulma on mennyttä. Meidän pitäisi tarkastella menestyviä tuotteita eikä toimialaa.

    UPM Raflatacin RFID edustaa tulevaisuutta. Paljonko on sitä muuta?

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Google Foto

Du kommentierst mit Deinem Google-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s