Puolueeton metsäkonekauppias Reijo Lahtonen Muuramesta kirjoittaa tärkeästä asiasta. „Harvennusrästien kunnostaminen on kansallinen urakka“, jossa ministerit ja metsäalan asiantuntijakin voisivat hankkia pihkaa näppeihinsä.
Reijo puhuu ja kirjoittaa puutullien alentamisen sijasta suomalaisen raaka-aineen puolesta. Samalla hän ja kumppaninsa tekevät työtä suomalaisen maaseudun hyväksi.
Kauanko Reijo Lahtonen säilyy „puolueettomana“? Tässä miehessähän on edustaja-ainesta; ei mikään broileri! Reijolla on aitoa suomalaisen elämäntyylin ja maaseudun kehittämisen ymmärrystä. Sama pätee niihin joukkoihin, jotka puurallia pyörittävät. Reijon kuvagalleriasta päättelen, että tosimiesten joukossa on myös rautaisia ja herttaisia naisia.
„Metsäpalveluyrittäjien kulta-aika on käsillä.“ Tuetaan metsien miehiä. Verotusasiantuntijan kommentit olisivat paikallaan. Lahtosella on konkreettinen metsäviesti poliittisille päättäjille. Miten Keski-Suome Pekkarinen suhtautuu Reijon ehdotuksiin? Onko hänellä tukijoukkoja?
„Päättäjien tulee nyt huomioida, että harvennuksien verovapaus myönnetään vain ja ainoastaan hoidetuille harvennuskohteille“, Reijo Lahtinen kirjoittaa. Hän myös tietää, millaisella kalustolla „Global Warming“ -leimikoissa pitäisi ryttyyttää.
Poliittisilla päättäjillä pitäisi olla enemmän aikaa tupailtoihin ja keskusteluihin metsäteollisuuden arvo- ja tuotantoketjujen todellisten asiantuntijoiden kanssa. Nyt ministerit juoksevat kuin tuulispäät Brysselisssä ja kotona paitaa ja kalsareita vaihtaessa kävyvät siunaamassa tehtaiden lopettamiset.
Laitan tässä vanhanaikaiselle syötiksi kirjoitusvirheeni „Suomi elää metsässä!“ Reijo Lahtonen & Co ovat niitä, jotka aidosti ymmärtävät, että ongelmien ratkaiseminen tapahtuu, kun toimintaympäristön tuntee „viimeisen päälle“.
Suomalaiset korjuu- ja kuljetusalan yritykset elävät edelleen „metsässä“ (contextual learning) ja tietävät, miten motoa on väännettävä, että juuret pysyvät ehjinä ja puut kasvavat järeäksi sahatavaraksi aikoinaan.
Digitalisierung Produktivität Industrie 4.0 
Pohtimisen arvoinen asia, eletäänkö metsästä vai ollaanko metsässä, pelkään että molemmat sijamuodot ovat oikein, vaikka tässä tarvittaisiin oikeastaan Helanes apuun. Itse tarjoan kolmatta sijamuotoa, Aho meni metsään, mikä lienee ensi viikolla minulla otsikkona. Lahtosen kuvaus (linkeissään) harvennuskilpailuista ilman kotimaisia koneita oli, miten sen sanoisi, peräti tyypillinen tilanne. Eli ainakin ollaan metsässä.
…ja kyllähän ne kepulaiset tupailloissa istuvat. Mutta siellä poliitikko puhuu ja „kansa“ kuuntelee, siinä se ongelma on. Monilla ko. alan eksperteillä on tavattoman huono ilmaisutaito, esim. metsähoidon „neuvojilla“, jotka eivät puhu eivätkä pukahda edes kysyttäessä. Ja poliitikko ei koskaan kysy, mutta vastaa kysymättäkin.
Kuuntelin äsken Ahon lauantaiseuran haastattelua. Mies puhuu hyvin, hän esittää asiansa selkeästi. Nimitys „Kannuksen Kennedy“ on siltä osin paikallaan. Olenko saanut selvää muiden poliitikkojen puheista? Pekkarinen oli taannoin samassa ohjelmassa, mutta en muista hänen puheista muuta kuin „StoraGuzetin Härmälä oli hyvä liikkeenjohtaja“.
Kemijärven massaliikkeen viestintä on mielenkiintoista. Huomiota tulee kaatamalla, kun he sekoittavat Kekkosta, entistä aluepolitiikkaa, lappilaisuutta ja karvalakkilähetystökulttuuria ja Anaikan lamelleja myrkkykeittoon, joka myy kuin kotipolttoinen pontikka. Tässäkin on työn alla jotain uutta. Kuulin, että Pekkarinen tönäistiin hiihtoladulla hankeen. Ministereitä tiputellaan oikeasti lauteilta. Tämä kyllä ennakoi kulttuurin muutosta. Ehkä todistamme uutta vanhasen valtausta?
En kiinnittänyt huomioita koneiden kotimaisuusasteeseen. Ajattelin, että kuvista välittyi tekemisen meininki. Aikoinaan maaseudulla järjestettiin lypsykilpailuja. Kylän paras lypsäjä oli sen ajan arjen sankari.
Nyt meillä on vain Räikkönen, Häkkinen, Nykänen, Karalahti ja Meri-Kukka Forssius.
Sananvalmiimpia ja selkeämpiä neuvojia!
Metsäteollisuuden arvoketjun läpivalaiseminen onnistuisi viihteen keinoin. Näitä menneen ajan asiantuntijoita ihmiset eivät enää jaksa kuunnella. Kyselin sinulta suomalaista „banaanilastaajalaulaja-Belafontea“, joka osaisi tarttua metsäteollisuuden alasajoon taiteen keinoin. Neuvostoliiton kaatumisen myötä meiltä lähti 20 % bkt:sta tai viennistä (en muista tarkkaan). Nyt puhutaan jälleen Venäjä-vetoisen viidenneksen vähennyksestä.
„Kylän paras lypsäjä oli sen ajan arjen sankari.
Nyt meillä on vain Räikkönen, Häkkinen, Nykänen, Karalahti ja Meri-Kukka Forssius.“
Hyvin sanottu, totta vie.