Hutunkeittoa Kemijärvellä

Hyvää Tätä Vuotta 2008. Kemijärven tehdasta ei ole vielä lopetettu, mutta potilas nousee haudasta yhä uudelleen ja uudelleen. Tuntemattomat tahot haluavat jatkaa tikun keittoa, ensiharvennusmetsistä on joensuulaisilla suurennuslasilla löydetty 1,6 miljoonaa kuutiota tuoretta puuta hakattavaksi. Osaran aukiot ovat pikkuhiljaa kasvamassa umpeen.

Näin Osaran Aukioista ja Lapin metsistä kirjoittaa tunnettu bloggaaja

Jukka Kemppinen, b. 1944, professor (Information Law), former judge (Court of Appeals). Ph.D. etc., author (poetry, fiction, non-fiction) and translator from so many languages; far more than 1 000 articles in reviews, journals, magazines, newspapers etc. Now blogging mostly in Finnish, occasionally English. Please, feel free to comment.

Paavo Rintala toi dokumenttiromaaneissaan näyttämölle ne ainakin kaksisataa tuhatta entistä rintamamiestä, jotka aloittivat avotulilla ja nälkäpalkalla Kemi-yhtiön työmailla talvella 1945, Lapin sodan päätyttyä.

Vasta nyt tuodaan esiin metsähallituksen virkamiehet ja metsätieteen professorit ja heidän joukossaan pitkän linjan metsäammattilaiset, kuten Järvinen, metsänarvioija ja metsänhoitaja, joka ajoi vängällä Lapin metsien tehokäyttöä ja kulki jo 1930-luvulla etsimässä sopivia maantien ja rautatien reittejä Savukosken Martista Saariselän läpi Inariin.

„Osaran aukiot“ eli tyypillisesti 10 x 20 kilometrin paljaaksihakkuut näyttäisivät olleen olennaisesti Lapin piirin metsänhoitajien ja erittäin keskeisesti A.E. Järvisen suurhankkeita, jotka alkoivat toteutua Urho Kekkosen otettua pääministerinä Lapin elinkeinot erikoiseen suosioonsa.

Kekkosen kehittämä Kemijärven sellutehtaan kuolleeksi julistaminen tuottaa vaikeuksia nykyiselle hallitukselle. Eilen Vanhan, Pekkarinen ja Venäjä, Venäjä, Venäjä ministeri ilmoittivat, että Stora Enson hallituksen päätös pitää.

Jouko Karvinen kertoi edellisenä iltana YLE-kanavilla, että puheet biojalostamosta Kemijärvelle ovat tuulesta temmattuja. Superministeri Mauri Pekkarinen säesti häntä seuraavana aamuna kertomalla, että „KTM on vasta myöntänyt 7 miljoonan euron avustuksen Stora Enson ja Neste Oilin biodiesel-pilotille Varkauteen. Ministeriön pöytälaatikoista, arkistoista ja pöydänkulmilta ei löydy suunnitelmaa Kemijärven biotislaamolle“.

Näin on näreet. Paperiliiton puheenjohtajalla on kuitenkin takataskussa tietoja finanssineroista, jotka saavat Kemijärven ja Summan tehtaat jauhamaan rahaa uusille omistajille. Asiasta keskustellaan >>

Vanhanenkin väittää, „Valtio ei ole passiivinen...“, mutta myönnetään, että Stora Enso on nyt valtio valtiossa.

Härkäpäinen ja lyhtysanainen pääjohtaja J. Karvinen ei kuitenkaan hihku innoista, vaikka Stora Enson pääkonttoriin on tulossa innokkaita ostajia. Ruotsissa on meneillään samanlainen näytelmä. Karvinen joutuu poliitikkojen, kansanliikkeiden ja ammattiyhdistysliikkeen kanssa koville.

Puupulasta on tehty keppihevonen. Sanoisivat suoraan, että Euroopassa on liikaa tuotantokapasiteettia ja sillä siisti. Tuotantoa joudutaan siirtämää muualle, miksei sitä sanota selvästi julki.

Venäjä, Venäjä, Venäjä on seuraavien uusinvestointien kohde.

10 Kommentare zu „Hutunkeittoa Kemijärvellä

  1. Terve Helge,
    Olen noista suurhakkuista myöskin kirjoittanut aiemmin lukemani kirjan perusteella: Valtanen, Jukka: Pohjois-Suomen suuret avohakkuut 1946-70: yhteiskunnallinen tausta, toteutus ja vaikutukset, 1994. Kirjassa kerrotaan mm. Suomen suurimmasta avohakkuualueesta, joka oli kooltaan peräti 20.846 ha. (11 x 25 km Pudasjärvellä.) Kun tämä ”aukko” tehtiin, sanottiin, että siihen ei ikinä metsää tule. Puhuttiin jopa eroosiosta. Kirjan tutkimustulokset ovat hämmentäviä. Kun yli-ikäinen yksipuolinen kuusimetsä korvattiin nuorella virkeällä puustolla, alueen eliölajikanta on monipuolistunut.
    http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/2007/02/23/metsanhakkuista-yleisesti/

  2. Sanoisivat suoraan, että pohjoismaissa tuotettuna kokonaiskustannukset ovat liian suuret markkinoille toimitettuina. Mutta eihän sitä saa sanoa ääneen. Kyse on kuitenkin kansallisesta, pääosin poliittisesta valinnasta.

    Ei puu nykytehtaitten edellyttämällä hakkuutasolla aivan ilmeisestikään lopu. Mutta työ alalla loppuu, tai ainakin olennaisesti vähenee, ellei tehdä tilanteen edellyttämiä valintoja ja valintojen edellyttämiä toimenpiteitä.

  3. Valintoja:
    1. Kuidusta tuotetaan „jotain muuta“, jota ei tarvitse myydä pilkkahintaan
    2. Kustannusten alentaminen edellyttää pääomaintensiivisyyden vähentämistä
    3. Jätteistä ja sivutuotteista lisäarvoa

    Toimenpiteitä:
    1. Firmat yrittävät, T&K työtä tehdään, mutta tulokset tulevat viiveellä
    2. Suuruusharhasta irrottautuminen keventää kuormaa
    3. Venäjää ei voi unohtaa
    3. Poliitikkojen mahdollisuudet ovat rajalliset (tuet ja puet lämmittävät lyhyen aikaa)
    4. Uskon kekseliäisyyteen ja yrittäjyyteen

  4. Kustannusjahti edellyttänee pienten yksiköiden sulkemista ja toiminnan siirtämistä uusimpiin tehtaisiin rannikolla. Kysynnän ja tarjonnan tasapainottaminen on yksi osa lääkitystä. Hintatason nostaminen tuntuu nyt vaikealta, mutta on erikoistuotteita, jotka ovat onnistuneet asemoitumaan tuottoisempien markkinarakojen palvelemiseen.

    1. Energia kallistuu
    2. Työvoima kallistuu
    3. Logistisiin kustannuksiin yritetään ratkaisuja toimialajärjestelyillä 2008 (nythän puuta ja sellua kuljetetaan ristiin rastiin)
    4. Raaka-aineet kallistuvat

    Nousevia hintoja on vaikea siirtää ylituotantotilanteessa asiakkaille. Kaikki tämä on tiedossa. Ehkä on innovoitava aivan uudenlainen tuotantomalli, mutta perusasetelmat ovat melko vakaat ja trendinomaista nopeaa muutosta ei ole näköpiirissä.

    Pitkässä juoksussa näen, että perinteisen paperin tilalle on saatava jotain muuta. Uusia tuotteita kehitellään. Pakkauskartongeille povaan parempaa tulevaisuutta.

    Johtamistaitoa tarvitaan. Helppoja kikkakuutosia ei ole. Uskon, että porukat yrittävät parhaansa mukaan hallita monimutkaista „taudinkuvaa“.

  5. Työvoiman määrä alas.
    Työvoiman hinta alas.
    Raaka-aineen hinta alas.
    Energian hinta alas.
    Logistiikan hinta alas.
    Pääoman hinta alas.

    Ei kai se paljon muuta vaadi? 🙂

    Niistä 3 ensimmäistä on pitkälti meidän ihan omia ratkaisuja. Kahteen seuraavaan voimme, tarvittaessa aika paljon vaikuttaa.

    Kyse näyttää tällä hetkellä olevan jo siitä, haluammeko tässä maassa yleensäkään harjoittaa perinteistä metsäteollisuutta? Vai haluammeko ajaa sen, tai aika huomattavan osan siitä, alas? Ja onko meille kansantaloudellisesti mahdollista, onko varaa ja halua, odottaa perinteisen metsäteollisuuden „raunioille“ syntyvien uusien inventioiden muuttumista innovaatioiksi?

    Valintoja kun pitäisi tehdä muidenkin kuin yhtiöiden.

    Apropos.

    Kun aikoinaan elimme, ah niin ihanassa devalvaatiokansantaloudessa, katsoimme pitkälti, että meillä on varaa jättäytyä puujalan varaan. Euroon liittymisen jälkeen olemme katsoneet voivamme jättäytyä kaiken sen varaan, mitä sampo nimeltä Nokia kerrannaisvaikutuksineen tahkoaa.

    Meillä taitaa olla oikein taipumus pelata upporikasta ja rutiköyhää? Ja elää velaksi se väliaika.

  6. Helge, joskus kun aikaa löytyy kiinnostaisiko Sinua komentoida kirjoitusta http://www.tekniikkatalous.fi:80/metsa/article53886.ece Löysin noista marginaalin kirjoituksista hyvinkin samanlaisen tekstin, jossa puhuttiin myös sellusta tekstiilin raaka-aineena. Kouluaikojeni kaupungissa Raumalla toimi Suomen viimeinen sen sortin sellutehdas. Se teki suunnilleen kaikkea muuta kuin paperin raaka-ainetta. Vieressä oli silloin 3 paperikonetta, joile raaka-ainetta kuskattiin Joutsenosta. Logistisesti pikkuisen erikoinen ratkaisu.

  7. vanhanaikainen, olen mukana projektissa, jossa näitä tulevaisuuden biojalostamoja hahmotellaan. TeTa -lehden asiat ovat tuttuja. Raumalla oli muistaakseni erikoinen selluprosessi. Sulfiittitehtaissahan tuotettiin mm. tikkuviinaa.

    80-luvulla viimeiset sulfiittitehtaat suljettiin maassamme. Sulfiittiprosessi oli myös Kajaanissa. Nyt kaikki maassamme olevat sellutehtaat ovat sulfaattiprosesseja. Oletan, ja osittain tiedän, että Raumalta löytyy osaajia, jotka edelleen pohtivat biojalostamoita.

    UPM kaavailee olkea ja ruokokasveja hyödyntävää biojalostamoa Kiinaan. Sellutehdas on periaatteessa jo biojalostamo, mutta nyt nämä pannut tuottavat vain kuitua paperikoneille ja puolet poltetaan energiaksi. Pitkään on tiedetty, että sellutehtaissa voidaan tehdä muutakin. Öljyn hinnan nouseminen avaa uusia mahdollisuuksia. Sellupohjaisen biojalostamon kannattavuus paranee, kun öljyn hinta nousee yli $50 tynnyriltä (pysyvästi). Nyt hinta seilaa jo satasessa per tynnyri.

    UPM:n mukaan Kiinan tutkimuskeskuksella on tärkeä rooli paikallisen ei-puuperäisten kuitujen käyttömahdollisuuksista paperin valmistuksessa.

    Lumpusta tehtiin paperi Kiinassa 3 000 vuotta sitten. Wikipedia kertonee tarkemmin.

    Suomalaisesta nokkosesta saisi mielenkiintoista pitkää kuitua, josta voisimme valmistaa vaikkapa lujuutta vaativia hiihto- ja kävelysauvoja.

    Biopohjainen talous tekee tuloaan. Amerikkalaiset ja ruotsalaiset ovat lähteneet selkeämmin liikkeelle.

    Tutustu myös emeritus-selluproffa Johan Gullichsenin (Ahlstromin hallituksen ex.puheenjohtaja) lausuntoihin biojalostamoista.

    Stora Enso touhuaa näissä asioissa yhteistyössä Neste Oilin kanssa. Varkauteen rakennetaan pilottia. KTM myönsi biodiesellaitokselle 7 Me avustuksen viime kuussa.

    Nämä biojutut etenevät nyt Suomessa pilottivaiheeseen. VTT on tutkinut pitkään. Nyt vuorossa on käytäntöön vieminen. Amerikassa vanhentuneita sellutehtaita muunnetaan biojalostamoiksi. Se selittää, miksi Kemijärven sellutehtaasta on puhuttu mahdollisena biojalostamona. Sijainti, sijainti, sijainti saattaa jarruttaa tätä intoa. Stora Ensolla on varmuudella tarkat tiedot Kemijärven sopivuudesta.

    Uskon sellupohjaiseen biojalostamotoimintaan. Altian Koskenkorvan etanolihanke pysäytettiin todennäköisesti viisaasti viittä vaille käynnistämistä, koska viljan hinta kaksinkertaistui viime vuoden aikana.

    Biojalostamot eivät takaa tasaista ja auvoista tietä kohti hienoja tuloksia tekeviä metsäkonserneja, mutta uusia mahdollisuuksia on avautumassa.

  8. Pari jokeria lienevät toisaalta bensiinin korvaaminen jollain aivan muulla, esim vedyllä ja toisaalta raakaöljyesiintymien määrä. Bensan hinnannousu 1970-luvullahan johti ankarampaan etsimiseen ja vaikeampien kohteiden hyödyntämiseen.

  9. Ilmeisesti öljypula ei ole syynä nykytilanteeseen. Oletan, että amerikkalaiset tekevät energialla, elintarvikkeilla ja vedellä politiikkaa. Siinä sivussa rikastuu myös Venäjä ja tietenkin öljyvaltiot.

    Autoteollisuuden rinnalle tarvitaan jotain muuta. Jalostamokapasiteettia ei nyt rakenneta, koska vaikeammat kohteet edellyttänevät pysyvästi korkeampaa hintatasoa.

    Niukkuutta on helpompi myydä ylihintaan. Miksi Neste Oil pärjää meillä? Taitavaa liikkeenjohtoa vai tuleeko vetoapua energian kallistumisesta?

    Tämä global warming avaa uusia polkuja paikallaan polkeville teollisille toimialoille. Kuluttajat saadaan näin kätevästi kelkkaan. Emmehän me napise, kun kannamme huolta maailmanlopun siirtämisestä.

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Google Foto

Du kommentierst mit Deinem Google-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s