Ydinvoimaa ja Matkailua

Olen kirjoittanut Pressossa Sunnuntai, Marraskuu 26, 2006 kello15.06 alkaen. Ensimmäiset teemat liityivät IST 2006 Helsinki tapahtumaan, jossa Suomi isännöi eurooppalaisena innovaatioiden isänmaana. Huomasin IST:n aikana, että suomalaisten saavutuksia teknologian saralla arvostettiin. Tällä alueelle näytämme kokoamme suuremmalta.

Suomi pyrkii ydinvoima-avauksillaan y-energian eurooppalaiseksi ydinpuistoksi. Ruotsalaisilla ja keskieurooppalaisilla ei ole rohkeutta, Suomi näyttä, että kantti kestää. Mutta matkailun alueella on vielä paljon tekemistä. Ilmojen lämpeneminen ja kesäkauden piteneminen avaa uusia mahdollisuuksia rannikon lintukodoille.

LOVIISA

Kaihdan kirjoituksia paikallisista aiheista. Saatan sivulauseissa mainita jotain Loviisasta, Itä-Uudeltamaalta olen tietenkin poiminut Loviisan kaupungin E.On ydinvoimapäätöksen, jota ollaan pyörtämässä. Valkolaiset joutuvat uudelleen kokoontumaan torilla suojavyöhykkeensä puolesta.

Ydinvoimamyönteisyys on innostanut suomalaisia kuntia Perä-Lappia myöden tarjoamaan paikkaa Fennovoiman kaavailemalle ydinmyllylle. Outokumpu on Suomen suurin sähkön käyttäjä ja vetää hanketta. Sillä on moderni terästehdas Torniossa. Ruotsalainen Boliden on mukana kuvioissa.

Loviisalaiset haluavat uudelleen leikkiin mukaan. Oletettavasti tunteet käyvät jälleen kuumina. Lovarin palstoilla kirjoitetaan asiasta enemmän kuin ehdin ja jaksan lukea. Ydinvoima on niin komplisoitu asia, että siinä myllyssä olemme todennäköisesti toisten vietävinä. Omat tiedot eivät riitä asian ja ydinjätteiden loppukäsittelyyn.

On niitä, joiden mielestä ydinvoimateollisuus on keksinyt ilmaston lämpenemisen oivalliseksi teemaksi, jolla saadaan massat uudelleen ydinvoiman kannattajiksi. Alueellista hyvää tarjotaan bioenergian, bioetanolin ja biodieselin muodossa. Säätövoimaa tarvitaan, isäntien ja emäntien tarpeisiin heitetään hajautettua biofilosofiaa, jotta suurteollisuus voi keskittyä ydinvoiman rakentamiseen.

PORVOO

Ajoimme eilen Liljendalin (Itä-Uudenmaan pienin ja ruotsinkielisin kunta) kautta Porvooseen. Kaunis sää suosi kävelyretkeämme vanhassa kaupungissa. Yllätyimme jokivarren ravintoloiden asiakaspaljoudesta.

Porvoo näytti parhaat puolensa kesäisenä turistikaupunkina. Keskustelimme alueemme matkailumarkkinoinnista, joka ei nostata ydinvoiman kaltaisia intohimoja. Ehkä nostalgioimme liiaksi ranskalaisia pikkukaupunkeja, Pariisia ja Välimeren aurinkoisia rantapaikkoja.

Tikkurilan Miranol myyntimiehet voisivat poiketa Porvoossa. Vanhan kaupungin taloista osa vaatisi pintaremonttia ja maalia pintaan. Vinksin vonksin asiat eivät haittaa, mutta moni talo kaipaa uutta pintaa, ikkunaremontteja ei voi loputtomasti siirtää.

Vastaavasti Loviisalta puutuu matkailun infrastruktuuri. Palvelutarjonta on vähäistä, viikonloppuisin lähes olematonta. Ainut matkailijoita palveleva kokonaisuus löytyy Saltbodanilta. Muun tarjonnan vähäisyys pakottaa meidät pyöräilemään termoskannu, vesipullot, hedelmät ja eväät matkassa. Sääli, koska Loviisa on kaupunkina kaunis kuin karamelli. Samat Tikkurilan miranolikauppiaat voisivat tehdä myyntimatkan pikkukaupunkiimme.