Tulitikkutehdas

SAARIS TÄNDSTICKSFABRIK – parafinerade
SAAREN TULITIKKUTEHDAS – parafineerattuja
Made in Finland

———————————————–

Olemme kirjoittaneet Pressossa mm. Vanhanaikisen kanssa metsäteollisuuden loistavasta menneisyydestä, puutavaran sulkutulleista, biodieselistä, bioreaktoreista ja tulevaisuuden uhkista. Mahdollisuuksiakin on. Metsäteollisuutemme elää murroskautta. Uuteen sellun ja paperin jalostuskapasiteettiin ei ole investoitu vuosiin. Päinvastoin, odotettavissa on toimia ylikapasiteetin purkamiseksi. Sahat ovat modernisoineet koneitaan, vähentäneet väkeä, lisänneet automaatiota ja jotenkuten säilyttäneet kannattavuutensa. Puusepänteollisuus näivettyy. Meille ei ole syntynyt Ikean kaltaista jakeluliiketoimintaa.

MÄNTSÄLÄSSÄ OLI YHDEKSÄN TULITIKKUTEHDASTA

Kävimme tänään Mäntsälässä tutustumassa Saarne kartanoon, joka on Helsingin yliopiston käytössä. Aikoinaan Saaren kylässä toimi yhdeksän tulitikkutehdasta. Suurin näistä tuotti alussa mukavasti rahaa Saaren kartanon omistajille.

Monien vaiheiden jälkeen kartanon tulitikkutehdas myytiin vastentahtoisesti bulvaanin kautta ruotsalaiselle tulitikkukeisarille Kreugerille, jonka tapoihin kuuluu ostettujen tehtaiden sulkeminen, koneiden murskaaminen ja tuotannon keskittäminen Ruotsiin. Ivar Kreuger tavoitteli maailmanlaajuista monopolia.

IVAR KREUGER OSTI TEHTAITA, SULKI NE JA ROMUTTI KONEET

1920-luvulla suomalaisissa tulitikkutehtaissa tapahtui raju mullistus. Koko 1920-luvun alkupuolen ruotsalaisen tulitikkutrustin hallitsija Ivar Kreuger raivasi joskus jopa kovin epäilyttävin keinoin ensin ruotsalaiset tulitikkutehtaat ja pikku hiljaa suomalaisetkin omistukseensa.

Viimeinen taistelija oli savolainen konsuli Lauri Hallman, kunnes hän vuonna 1926 möi tulitikkutehtaansa ruotsalaisille. Mäntsälän kunnassa sijainneen Saaren kartanon tulitikkutehtaan kohtaloksi koitui sama mies, Ivar Kreuger, joka viimein ampui itsensä pariisilaisessa hotellissa, kun hänen oma tulitikkuimperiuminsa romahti. On myös väitetty, että Kreuger murhattiin huoneistossaan 12 maaliskutta 1932.

MÄNTSÄLÄN SAAREN KYLÄN KARTANO

Mäntsälän historiaan ovat voimakkaasti vaikuttaneet lukuisat kartanot. Niiden menneisyys on täynnä voimakkaita naisia, kyvykkäitä miehiä ja värikkäitä tapahtumia. On niitä eletty vaikeita aikoja ennenkin. Tulitikkutehtailun nousukausi alkoi ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Saaren kylässä oli tehtaan perustamista varten tarpeellista osaamista. De la Chapelle -suvun aikana Saaren kylässä, kartanon mailla toimivat meijeri, saha, mylly, tiilitehdas, kauppa ja tulitikkutehdas. Haapaa oli runsaasti tarjolla ja tulitikkubuumin hiipumisen jälkeen haapaa höydynnettiin mm. Skinnarbyn nappi- ja jäätelöpuikkotehtaassa, jonka toiminta hiipui vasta 60-luvulle tultaessa.

SAAREN KOMEA KARTANO

Vuonna 1693 ¾ kylän maista käsittänyt ratsutila joutui Petter Fischerin haltuun. Hänen sukunsa omisti kartanon 1790-luvulle saakka, jolloin tilan osti helsinkiläinen Sederholmien kauppiassuku. Vuonna 1885 Saaren kartano siirtyi Vapaaherra Richard Casimir de la Chapellelle. Hän perusti Saarelle tulitikkutehtaan, jonka toimintaa hänen poikansa Knut Richard jatkoi.

Knut Richard de la Chapelle avioitui Anni Erichin kanssa vuonna 1919. Heidän ainoa poikansa Curt Richard syntyi vuonna 1929. Anni de la Chapellen ensimmäinen puoliso oli sosiaalidemokraattien kansanedustaja Mikko Erich, jonka puhetilaisuutta Mäntsälässä Ohkolan työväentalolla oikeisto vastusti niin, että sysäys Mäntsälän kapinaan lähti liikkeelle tästä tapahtumasta.

Vapaaherra Knut Richard de la Chapelle kuoli lyhyen sairauden jälkeen jo vuonna 1934; 1930-luvun alun vuodet olivat olleet taloudellisesti vaikeita, vapaaherran sijoitukset olivat epäonnistuneet ja uuden kartanon rakentaminen oli ollut kallista.

Knut Richardin kuoleman jälkeen pesän velat olivat varoja suuremmat. Ruotsalainen trusti kaappasi tulitikkutehtaan, asutushallitus osti kartanon maineen ja myös kartanon irtaimistoa, karjaa ja maatalouskoneita myytiin useassa huutokaupassa.

MITÄ OPIMME TÄSTÄ?

Tervanpoltto, sahaaminen, tulitikkujen valmistaminen, puisten jäätelölusikoiden valmistus, sulfiittisellun tekeminen, tikkuviinan keitto, puusepän verstaat jne. ovat kukoistaneet, mutta ajan hammas on pyyhkäissyt pois kannattamatonta tuotantoa.

Suomi elää edelleen metsästä ja teollisuus on uuden haasteen edessä. Mitä seuraavaksi? Miten ontuvaa puujalkaa voitaisiin parantaa, vahvistaa ja monipuolistaa? Metsäteollisuus r.y.:n toimitusjohtaja Anne Brunila on puoltanut biojalostamoiden kehittämistä.

Öljyn hinnan nousu yli 65 dollaria barrelilta tekee tilaa uudelle tuotannolle. Biopohjainen talous häämöttää nurkan takana. Historian esimerkit osoittavat, että lopullisia ratkaisuja ei ole. Biojalostamot ovat NYT kuitenkin mielenkiintoisessa vaiheessa. Tälle alalle kaivataan uusia ja ennakkoluulottomia yrittäjiä. Onko tietoa?

KUVAUS

Saarenjoen ja vanhan Lahdentien välissä sijaitseva Saaren kartano on ollut vuodesta 1940 valtion maatalousoppilaitoksena. Kartanon tiilinen, valkeaksi rapattu päärakennus on vuodelta1929 (J.Eklund). Klassistinen rakennus lukeutuu aikakautensa huomattavimpiin kartanoihin. Kartanopuisto on totetutettu samanaikaisesti (P.Olsson). Kartanon vanhempi asuinrakennus, Tivoli l. Ylikartano, on 1800-luvun alusta. Alueen vanhin rakennus on 1797 rakennettu hirsinen viljamakasiini. Saaressa toimi 1904-34 tulitikkutehdas, jonka rakennukset ovat korjaamohalleiksi muutettuina joen rannalla. Tiilinen seuratalo on vuodelta 1919.

Tulitikkutehdas

Advertisements

Nightwish Kitee Global

Harva yritys pystyy hallitsemaan julkisuuttaan ja markkinointiaan nettisivujensa kautta. Nightwishillä on laaja ja verkottunut kannattajakuntansa. Sopraano Tarja Turusen lähtöpassit Nightwishistä oli aikoinaan iso uutinen. Fanit ja aktivistit ovat saaneet uutta vettä myllyynsä.

Nightwish on suomalainen, Kiteeltä kotoisin oleva, vuonna 1996 perustettu sinfonista power metalia esittävä yhtye. Puolentoista vuoden tauon jälkeen yhtye nousee uudelleen julkisuuteen. Huomioarvo on säilynyt ja uutta levyä odotellessa voimme vain spekuloida, miltä se tulee kuulostamaan ilman Tarjaa.

Hyvästi viennissä edenneen heavy-bändin ja valovoimaisen laulajattaren dramaattisesta erosta kohistiin medioissa useita viikkoja. Jopa pääministeri Vanhanen toivoi sovun löytymistä. Pitkin matkaa huhuiltiin Tarjan mahdollisesta uudesta tulemisesta.

Uusi laulajatar Anette Olzonin löytyi lopulta Ruotsista. En ole vielä kuunnellut 30 sekunnin pituista demoa, mutta kuulin Annette tiedon julkistamisen aikaistamisesta eilen aamu-uutisista vähän ennen töihin lähtöä.

Turunen erotettiin yhtyeestä lokakuussa 2005 yhtyeen maailmankiertueen päätyttyä. Nightwish löysi julkisen haun jälkeen uuden solistin, jonka nimi on Anette Olzon ja aikaisempi uraputki mm. Alyson Avenue nimisessä orkesterissa. Eva laulun lyriikat löytyvät tästä osoitteesta.

Keskustelupalstoilla pohditaan, ”Onko tulossa uusi Abba?”

„Surullinen tarina, mahtavat sanat, niinkuin Tuomakselta voipi odottaakin“, kijoittaa nimimerkki Trian.

Nightwish on esimerkki uuden aallon virtuaaliorganisaatioista, jonka julkisuusarvoa nostattaa tuhansien fanien blogit, forumit ja nettisivut. Beatles, Apple, Abba ja Nightwish sopivat saman sateenvarjon alle.

Tältä kuulostaa Tarja Turunen YouTubessa.

Venäjästä ja Suurvaltafobioista!

Venäjä pyrkii takaisin suurvallaksi, sitäkö nyt päivitellään ja pelätään? Suomi eli suurvallan naapurina ja elää edelleen. Maantieteellemme emme voi mitään. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen meillä lehdistö päivitteli ensin taloutemme romahtamista sen seurauksena, mutta myös venäläisten taloudellista kurjuutta, rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymistä. Paikalliset punaiset torit olivat meillä ivan kohteena. Venäläiset naiset saivat osansa. Liikemiehiä leimailtiin mafia-tarroilla. Suuret muutokset tuottavat epävarmuutta.

Taviksia ei päästetty liikkeisiin kuin muutama kerrallaan. Autokaupoissa „kalliit esitteet“ pantiin piiloon. Osasimme olla ilkeitä ja ylimielisiä. Nyt niitä autoja rahdataan muualta rekkakuormittain. Hangon vapaasatamassa on 60 000 autoa odottamassa siirtoa rajan toiselle puolelle (kuulin luvun, en ole tarkistanut, tietääkö joku?).

Onko Kiina-ilmiö kaluttu loppuun? Tarvitaanko uusia puheenaiheita? Kotimaan politiikka on niin tylsää ja saamatonta, ettei siitä ole aiheeksi. Luin äsken, että Vanhanaikaisella on hyvä Venäjä-analyysi. Riskitöntä bisnestä ei ole. Jos joku tietää varman, riskittömän, rikastuttavan busineksen, pyydän ilmoittamaan oitis. Sille ilmoitukselle löytyy ottajia.

Venäjä on vaurastunut ja Kremlin herra pyrkii historiaan Venäjän nousun rakentajana. Putinin kassassa on rahaa. Venäläiset liikemiehet ostelevat länsimaisia yrityksiä. Suurvalta haluaa vahvan armeijan. Siihenkin panostetaan. Mutta kiinalaiset ja intialaisetkin ostavat yrityksiä Euroopasta, jopa piskuisesta Suomesta. Myös suomalaiset ostelevat yrityksiä ulkomailta. Mitä ihmettä tässä on globaalitaloudessa?

Miksi meidän pitäisi kokea Venäjän nousu uhkana? Raaka-aineilla, öljyllä, kaasulla ja energialla rikastuva Venäjä on mielestäni turvallisempi kuin rutiköyhä sosiaalipoliittinen ruutitynnyri. Vaurautta voi vähitellen jakaa, niukkuuden demokratisointi ei lämmitä niitä, joilla menee huonosti.

Opimme aikoinaan elämään Neuvostoliiton naapurina. Vaurastuva Venäjä on meille mahdollisuus, jos haluamme osallistua Venäjän seuraavan vaiheen rakentamisessa. Sieltä löytyy meille sopivia viipaleita: metsä, ympäristö, palvelut, logistiikka, koneet ja laitteet, rakentaminen, kauppa jne.

Mitä meidän pitäisi pelätä? EU jäsenyys tuo meille turvaa. Venäläiset eivät ole ostamassa karvoineen päivineen suomalaista teollisuutta. Ja mitä jos, mitä eroa on amerikkalaisessa eläkesäätiö- ja kvartaalitalousomistuksessa verrattuna venäläisomistukseen. Venäläiset ovat ostaneet kiinteistöjä Suomesta, britit, norjalaiset, islantilaiset, ruotsalaiset ovat ostaneet.

Kertokaa, millaiset kasvualustat näitä fobioita elättävät? Yksi patsasko muutti kaiken? Kananpoikaset. Puolalainen liha? Demokratiavaje? Kaasuputket? Raakapuun tulevat tullit? Onko meillä lihaksia vaikuttaa näiden asioiden muuttumiseen vai purammeko vain omia pienvalta turhautumiamme? Mitä EU pystyy tekemään? Onko sillä eväät näiden juttujen purkamiseen tai muuttamiseen?

Venäjä räppää tällä tavalla jonkin aikaa. Katsotaan, millaisen Venäjän Putinin seuraaja rakentaa. Tuskin tulemme kokemaan vedenpaisumusta ennen sitä. Venäläiset ovat isänmaallisia ja tietoisia omasta roolistaan. Niin ovat amerikkalaisetkin.

Uskon, että tulemme toimeen venäläisten kanssa. YYA = ystävyys, yhteistyö ja avunanto on käsitteenä hirveän ladattu kielteisillä merkityksillä, mutta laitan vielä senkin tähän kiusaksi. Duunataan juttuja yhdessä, etsitään ratkaisuja ja autetaan toinen toisiamme vaurauteen ja menestykseen.

Lähden ajelemaan kohti etelää. Odotan ilmoituksia riskittömistä bisneksistä. Kirjoitukseni ideana ei ole rajoittaa tai vaimentaa keskustelua. Venäjä on meille niin tärkeä naapuri, että siitä kannattaa puhua ja kirjoittaa, vaikka ei olisi aihettakaan. Ei se meitä purematta niele!

Technorati $ 500 mio arvoinen?

Blogi-hakuihin erikoistunut Technorati kilpailee jopa Googlen kanssa ja sen blogi-haku on monen mielestä parempi kuin Googlen ja Microsoftin.

Technoratin palkkalistoilla on vain 45 henkilöä, silti se päihittää hakukonejättiläiset blogiavaruudessa. Pieni yritys pärjää keskittymällä pieneen viipaleeseen. Blogien haku on Technoratin leipälaji.

Robert Scobleizer, eräs maailman tunnetuimmista teknologia-bloggereista, ennustaa Technoratille kuumaa aikaa. Yritys on pikavauhtia muuttumassa kiinnostavaksi ostoskohteeksi. Hän arvioi, että Technoratista ollaan maksamassa 500 miljoonaa dollaria.

Robert antoi aikoinaan blogillaan inhimilliset kasvot Microsoftille, kunnes siirtyi uuden yrityksen palvelukseen.

Tänään, 23.5.2007, Scobleizer ennustaa, “I have a feeling that their valuation just went up about $500 million. At least!”

Profile: Robert Scoble works at PodTech.net (title: Vice President of Media Development). Everything here, though, is his personal opinion and is not read or approved before it is posted. No warranties or other guarantees will be offered as to the quality of the opinions or anything else offered here.

Yritys 2.0 – Enterprise 2.0

VANNOUTUNEITA SOSIAALISEN MEDIAN KANNATTAJIA

Joukko „Social Media ja Web 2.0“ asiantuntijoita ovat hiljattain muodostaneet tiimin, joka kirjoittaa kirjaa aiheesta Yritys 2.0 – Enterprise 2.0. Havainnot ja esimerkit tulevat suomalaisesta todellisuudesta.

Ryhmä piti eilen 21.5.2007 kello 18 alkaen ensimmäisen kokouksen Helsingissä. Osallistuin tilaisuuteen Skypen välityksellä Sotkamosta. Kerron omasta aihepiiristäni myöhemmin ja tulen esittelemään osallistujia mm. tässä blogissani.

Hanke käsittelee seuraavia aihepiirejä: Social Media, Web 2.0, Virtuaaliorganisaatiot, Etätyö, Heikot signaalit, Luova verkottunut yhteistyö jne. Tiimi julkaisee kohta omat webbi-sivut, jolloin on mahdollista seurata projektin etenemistä. Kirjan ensimmäinen versio julkaistaan netissä.

WEB 2.0 SANOISTA TEKOIHIN

Olen peräänkuuluttanut konkreettisia ”Co-Creation ja Avoimia Luovan Yhteistyön” projekteja. Näyttää siltä, että Web 2.0 toiminta aktivoituu Suomessakin. Sosiaalisen Median ja luovien yhteisöjen kehittäjät tulevat ulos kaapeistaan, työhuoneistaan, studioistaan ja toimitiloistaan. Pääsemme tekemään asioita yhdessä; luomaan uutta.

Meneillään on useita vastaavanlaisia kehityshankkeita:

  1. Yritys 2.0 – Enterprise 2.0
  2. Toisen teemana ovat yhdyskuntakehitys ja kiinteistöjen jalostus ja kohderyhminä kansainväliset sijoittajat.
  3. Kolmas liikkuu biojalostamoiden teknologiakehityksessä.
  4. Neljäs tarkastelee tulevaisuuden CRM, oppivaa organisaatiota ja tietojohtamista. On viides ja kuudeskin, mutta palataan niihin myöhemmin.

Saanko esitellä:

„TONI PALOHEIMO on tämän projektin alulle laittaja ja koordinaattori. Tonin tehtävänä on varmistaa, että lukijoilla riittää luettavaa ja että kaikki kiinnostuneet löytävät tiensä kirjan pariin. Lisäksi hän kirjoittaa aktiivisesti projektin blogiin ja saattaapa ilmestyä kirjaankin. Päätyökseen Toni vastaa Itella-konsernissa verkkokaupan palvelukehityksestä ja strategiasta. Hän on vannoutunut sosiaalisen median kannattaja ja hyödyntäjä sekä työssään että vapaa-ajallaan. Tonin erityinen intohimon kohde on luovuus ja innovatiivisuus. Hänen mottonsa voisi pukea muotoon: „Uteliaisuus ei tappanutkaan kissaa, vaan teki siitä leijonan.“

Applen iPhone 2 000 myymälästä

Applen uusi puhelin tulee kauppoihin kesäkuussa 2007, uutta iPhonea myydään 2 000 kaupassa eri puolilla Yhdysvaltoja (Apple Store myymälöitä on yhteensä 181). Julkistaminen lavastetaan mediaseksikkääksi, kaikkien aikojen ostoryntäykseksi. Kuluttajat asettuvat kiltisti jonoon kuin pula-aikana. Synnytetään mielikuva, ettei kännyköitä ollut ennen tätä lainkaan tarjolla. iPhoneja saa vain rajoitetusti mustasta pörssistä: 10 miljoonaa iPhonea myyntitavoitteena.

Applen strategiana on tietenkin synnyttää media-hässlinkiä (Media Buzz). Steven Jobsilla on kokemusta elokuvateollisuudesta (istuu Disney’n hallituksessa) ja hän tavoittelee todennäköisesti uuden elokuvan julkistamisen kaltaista ensimmäisen viikon ryntäystä.

Silicon Valley’ssa on jo pitkään puhuttu elokuvan julkistamisen ja softa-projektin samankaltaisuuksista. Molemmat nielevät paljon rahaa. Apple iPhone’n tuotekehityskustannukset ovat arviolta 100 miljoonaksi dollaria. Samalla rahalla Hollywood tekee block-buster elokuvan. Elokuvan tuottamiseen menee 30 miljoonaa ja loput ovat markkinointikustannuksia.

Panostuksen nopea takaisinmaksuaika vakuuttaa sijoittajat, pörssikurssi ampaisee ja Apple voi keskittyä seuraavaan projektiin. Näinkö tässä käy? Tämä viime viikon dramaattinen sähköpostiviesti iPhonen myöhästymisestä lisäsi sopivasti draamaa Applen ensimmäisen mediapuhelimen kaupallistamiseen. Odotukset on ruuvattu huippulukemiin.

  • 10 000 000 puhelinta / 2 000 myymälää = 5 000 iPhonea per myymälä.
  • On mahdollista, että ensimmäiset iPhonet menevät kuin kuumille kiville. Takahuoneessa valmistellaan tietenkin toista versiota, jatkoa seuraa.

Meneekö tämä piirustusten mukaisesti? Onnistuuko Apple? 10 000 000 puhelinta on vain pisara meressä, mutta Apple ei tähtää volyymituottajaksi.

PS: Applen markkina-arvo koki neljän miljardin dollarin kolauksen, kun teknologiablogi Engadget julkaisi Applea koskevan sisäiseksi oletetun sähköpostiviestin. Applen huippuunsa hypetetyssä strategiassa on myös nurjat puolensa. Jos kuluttajat eivät käyttäydy odotetusti, voi Applen imagoon tulla pysyviä lommoja.

Google, Salesforce, O2 ja Nokia

Googlen mobilesta ulostulosta on huhuiltu pitkin talvea. Nyt kerrotaan jo konkreettisista kumppanuuksista. Techcrunch vahvistaa, korostaa, alleviivaa että uutinen on spekulatiivinen ja jatkaa, että lukuisat Google Mobile uutiset ovat osoittautuneet ankoiksi.

Googlea koskevat uutiset eivät lopu tähän. „Really curious to see how this goes,“ is a good comment on Techcrunch. Kiinnostavin elementti on, millaista mobilesoftaa Google jakelee. Mikä on pihvi?
Googlen Mobile strategian liitteeksi tulee vielä Salesforce. Salesforce kertoi hiljattains ideastaan liittää CRM palvleuihinsa Skypen, mutta vaihtoehtona on nyt myös GoogleTalk.

Googlen Mobile palvelut myydään netin kautta ja ”hör och häpna” kapulapuolen toimittjana on tuttu ja turvallinen Nokia.

Softis on Googlea ja mobiililaitteet ovat Nokiaa. Avaus tapahtuu UK:ssa ja operaattorin nimenä on O2 (happea tarjolla).

Lyhyesti virsi kaunis: osa näistä on huhuja – ”rumours” – eli ns. luotettavista lähteistä kumpuavia uutisia tai uutisankkoja.

Hiljattain huhuttiin Apple iPhone lanseerauksen myöhästymisestä. Uutinen levisi salamannopeasti verkossa ja Apple kurssi lähti jyrkkään laskuun. Sisäisen sähköpostin levitykseen perustuva uutinen kumottiin nopeasti Applen taholta.

Kommentoin näitä huhuja, kun „taudinkuva muuttuu tarkemmaksi. Näitä huhuja ei ole kommentoitu, ei kumottu. Teknologiayritysten ympärillä kiehuu. Microsoftin ja Yahoon yhdistymisestä ei ole kuulunut mitään uutta viime aikoina.