Venäjästä ja Suurvaltafobioista!

Venäjä pyrkii takaisin suurvallaksi, sitäkö nyt päivitellään ja pelätään? Suomi eli suurvallan naapurina ja elää edelleen. Maantieteellemme emme voi mitään. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen meillä lehdistö päivitteli ensin taloutemme romahtamista sen seurauksena, mutta myös venäläisten taloudellista kurjuutta, rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymistä. Paikalliset punaiset torit olivat meillä ivan kohteena. Venäläiset naiset saivat osansa. Liikemiehiä leimailtiin mafia-tarroilla. Suuret muutokset tuottavat epävarmuutta.

Taviksia ei päästetty liikkeisiin kuin muutama kerrallaan. Autokaupoissa „kalliit esitteet“ pantiin piiloon. Osasimme olla ilkeitä ja ylimielisiä. Nyt niitä autoja rahdataan muualta rekkakuormittain. Hangon vapaasatamassa on 60 000 autoa odottamassa siirtoa rajan toiselle puolelle (kuulin luvun, en ole tarkistanut, tietääkö joku?).

Onko Kiina-ilmiö kaluttu loppuun? Tarvitaanko uusia puheenaiheita? Kotimaan politiikka on niin tylsää ja saamatonta, ettei siitä ole aiheeksi. Luin äsken, että Vanhanaikaisella on hyvä Venäjä-analyysi. Riskitöntä bisnestä ei ole. Jos joku tietää varman, riskittömän, rikastuttavan busineksen, pyydän ilmoittamaan oitis. Sille ilmoitukselle löytyy ottajia.

Venäjä on vaurastunut ja Kremlin herra pyrkii historiaan Venäjän nousun rakentajana. Putinin kassassa on rahaa. Venäläiset liikemiehet ostelevat länsimaisia yrityksiä. Suurvalta haluaa vahvan armeijan. Siihenkin panostetaan. Mutta kiinalaiset ja intialaisetkin ostavat yrityksiä Euroopasta, jopa piskuisesta Suomesta. Myös suomalaiset ostelevat yrityksiä ulkomailta. Mitä ihmettä tässä on globaalitaloudessa?

Miksi meidän pitäisi kokea Venäjän nousu uhkana? Raaka-aineilla, öljyllä, kaasulla ja energialla rikastuva Venäjä on mielestäni turvallisempi kuin rutiköyhä sosiaalipoliittinen ruutitynnyri. Vaurautta voi vähitellen jakaa, niukkuuden demokratisointi ei lämmitä niitä, joilla menee huonosti.

Opimme aikoinaan elämään Neuvostoliiton naapurina. Vaurastuva Venäjä on meille mahdollisuus, jos haluamme osallistua Venäjän seuraavan vaiheen rakentamisessa. Sieltä löytyy meille sopivia viipaleita: metsä, ympäristö, palvelut, logistiikka, koneet ja laitteet, rakentaminen, kauppa jne.

Mitä meidän pitäisi pelätä? EU jäsenyys tuo meille turvaa. Venäläiset eivät ole ostamassa karvoineen päivineen suomalaista teollisuutta. Ja mitä jos, mitä eroa on amerikkalaisessa eläkesäätiö- ja kvartaalitalousomistuksessa verrattuna venäläisomistukseen. Venäläiset ovat ostaneet kiinteistöjä Suomesta, britit, norjalaiset, islantilaiset, ruotsalaiset ovat ostaneet.

Kertokaa, millaiset kasvualustat näitä fobioita elättävät? Yksi patsasko muutti kaiken? Kananpoikaset. Puolalainen liha? Demokratiavaje? Kaasuputket? Raakapuun tulevat tullit? Onko meillä lihaksia vaikuttaa näiden asioiden muuttumiseen vai purammeko vain omia pienvalta turhautumiamme? Mitä EU pystyy tekemään? Onko sillä eväät näiden juttujen purkamiseen tai muuttamiseen?

Venäjä räppää tällä tavalla jonkin aikaa. Katsotaan, millaisen Venäjän Putinin seuraaja rakentaa. Tuskin tulemme kokemaan vedenpaisumusta ennen sitä. Venäläiset ovat isänmaallisia ja tietoisia omasta roolistaan. Niin ovat amerikkalaisetkin.

Uskon, että tulemme toimeen venäläisten kanssa. YYA = ystävyys, yhteistyö ja avunanto on käsitteenä hirveän ladattu kielteisillä merkityksillä, mutta laitan vielä senkin tähän kiusaksi. Duunataan juttuja yhdessä, etsitään ratkaisuja ja autetaan toinen toisiamme vaurauteen ja menestykseen.

Lähden ajelemaan kohti etelää. Odotan ilmoituksia riskittömistä bisneksistä. Kirjoitukseni ideana ei ole rajoittaa tai vaimentaa keskustelua. Venäjä on meille niin tärkeä naapuri, että siitä kannattaa puhua ja kirjoittaa, vaikka ei olisi aihettakaan. Ei se meitä purematta niele!

Ein Kommentar zu “Venäjästä ja Suurvaltafobioista!

  1. Hyvää tekstiä, Helge !

    Erityisesti pitäisi todellakin YYA virittää uudelleen ja nostaa arvoon oikeaan:
    – YSTÄVYYTTÄ tarvitaan ennakkoluulojen voittamiseksi ja olisikin hienoa, jos kaikki suomalaiset etsisivät itselleen oman „kotiryssän“ lähiympäristöstään. Siis todellakin positiivisessa mielessä; ajattele vaikka yhteisiä hetkiä veneäläisten herkkujen parissa ! Siitä se naapurin ymmärtäminen lähtisi eikä tarvittaisi loruja a´la Reino Paasilinna naapurin ihmeelisyyksitä.

    – YHTEISTYÖ venäläisten kanssa on välttämätöntä.
    Esimerkki Itämeren suojelusta: liki miljoonan pietarilaisen jätevedet menevät edelleen puhdistamattomina mereen ja asiantuntijoiden mukaan niiden vaikutus sinileväkasvun voimallisuuteen Suomen- lahdella on moninkertaista verrattuna oman maamme maatalouden aiheuttamaan rasitukseen.
    Niin kauan kuin Venäjällä vielä on Suomesta ja suomalaisista hyvä käsitys – kuten tutkimukset näyttävät kertovan – on yhteistyön syventäminen helpompaa kaikilla sektoreilla.

    – AVUNANTO tulee saada luonnolliseksi toimintatavaksi ystävien välillä.
    „Tuut sie auttaa, ku meillä pallaa ?“
    “ No tuuha mie ja sassii !“

    Onnetonta olisi joskus joutua toteamaan „ettei meitä kyllä purematta nielty“.

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Google Foto

Du kommentierst mit Deinem Google-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s