Islantilaset Ostavat Meidät

Viime päivät olemme keskustelleet suurten ja pienten valtioiden suhteista. Viron ja Venäjän välinen kärjistynyt tilanne on saanut paljon julkisuutta. Globaalit mielen liikkeet ja globaalitalous tarjoavat myös muita uhkia / mahdollisuuksia.

Jälleen vuorossa ovat pienet ja nopeat: Islantialiset Gudmundssonin veljekset ovat ostaneet Sampoa kahdella miljardilla Eurolla. Kaverurkset omistavat myös Finnairin ja lukuisten muiden suomalaisyritysten osakkeita.

Gudmundssonit vakuuttavat tehneensä pitkäaikaisen sijoituksen Sampoon. Veljekset osallistuivat Sammon yhtiökokoukseen Helsingin Messukeskuksessa. Exista on Sammon suurin omistaja, suurempi kuin Suomen valtio ja veljekset Lýdur ja Ágúst Gudmundsson omistavat puolet Existasta.

MOT vihjaili islantilaisen rahan alkuperästä. Veljesten elintarvikebusiness tuottaa 100 miljoonaa voittoa 1, 8 miljardin euron liikevaihdolla. Olemme hämillämme: mistä nämä tänne putkahtivat rahoineen? [TV1 MOT 22.1.2007 klo 20.00 Toim. Matias Möttölä]

Suomen valtio on helisemässä näide uusien, nopeiden ja tuntemattomien sijoittajien kanssa.

Advertisements

Maailmaluokan Tuotekehitys

Maailmanluokan tuotekehityksen mallit muuttuvat. Aikaisemmin tuotekehitysosasto löytyi yrityksestä lukitun oven takaa, johon oli merkitty pääsy kielletty, jonne kaikilla ei ollut vapaata pääsyä.

Verkottumisesta on puhuttu parikymmentä vuotta. Suurten yritysten tuotekehitys on verkottunut maailman laajuisiksi toiminnoiksi; osia ja kokonaisuuksia kasataan yllättävissä paikoissa. Keksijöitä ei piiloteta erillisiin koppeihin tai kiinteistöihin, seinät ovat kaatuneet ja yhteistyötä tehdään yli kieli- ja kulttuurirajojen. Tällainen toimintatapa on siirtymässä entistä pienempiin yrityksiin.

Kehitystyö pilkotaan moduuleiksi, teorioita viilataan ”huippuyliopistoissa”, ideoita hiotaan instituuteissa, osia kasataan yrityksissä, protoja kokeillaan autotalleissa, käyttöliittymiä parannellaan ohjelmistojen kehitysyksiköissä, strategioita sorvataan think-tankeissa, ulkonäköä parannellaan trendipajoissa ja design-verstaissa, viestintää täsmennetään pr-toimistoissa, tuotteiden toimintoja kokeillaan testaus-yksiköissä ja laatupajoissa, kokonaisuutta luodaan ohjatusti hujan ajan eri puolilla maailmaa.

Tuotekehityksen johtaminen vaatii moniammatillisen, rajat ylittävän yhteistyön ymmärtämistä. Jonkun täytyy hallita kokonaisuuksia, koska muuten palapelin osaset eivät koskaan osu oikeisiin kohteisiin. On tajuttava pienten komponenttien ja ohjelmien osuus kokonaisuudessa. Lisäksi tuotekehitystä tehdään kovassa aikapaineessa.

Yksityisen keksijän ja pelle-pelottoman autotalli-metafora toimintaympäristönä joutuu kovalle koetukselle. Maailmanluokan tuotekehityksen johtajalta vaaditaan teknologiaosaamisen ja ymmärtämisen lisäksi kykyä johtaa verkottuneita tiimejä. Onneksi tähän tarkoitukseen on olemassa hyviä viestinnän ja vuorovaikukseen apuvälineitä.

Uusinta uutta on, että kehitystyö hajoaa entistä selvemmin yrityksen oman omistuksen (ownership) ulkopuolelle. Perinteinen, hierarkkinen komentotalous ei enää toimi. Command – Control malliset yritykset kohtaavat haasteita, joissa management by perkele (Pärkele på svenska) ei enää toimi.

Blogit, wikit, foorumit, sosiaaliset media-alustat, Google apps’it ja muut verkostovälineet tuovat saman (globaalin) toimintamallin myös yksittäisten keksijöiden ulottuville. Globaalinen verkostotalous ei enää ole pelkästään suuryritysten yksinoikeus. Sinä ja minä ja Hentun Liisa voivat keksiä ja kehittää uusia hilavitkuttimia hyödyntäen maalimanlaajuista osaamista.

Pienten yritysten täytyy vain irrottautua pienuuden umpikujastaan. Minä-Osaan-Kaiken-Yksin yrittäjämallin tilalle tarvitaan globaalisti ajattelevia ja toimivia mikroyrittäjiä. Kuka tunnustautuu tämän uuden sukupolven edustajaksi? Think Globally, Act Locally ohjetta joudutaan myös muuttamaan muotoon Act Globally and Sell Locally.

Saasteet, sairaudet, mikrobit, virukset, muuttolinnut liikkuvat rajojen yli. Emme ihmettele tätä. Ihmisen viisautta on ylistetty, mutta olemme hitaita ötököihin verrattuna.